Työtovereita elonkorjuussa

”[Jeesus] sanoi opetuslapsilleen: ’Niin, eloa on paljon, mutta työntekijöitä on vähän. Anokaa sen tähden elonkorjuun Herralta, että hän lähettäisi työntekijöitä elonkorjuuseensa.’” – Matt. 9:37, 38.

 1. Millä tavalla voimme suhtautua työhömme kohdistettuun voimakkaaseen vastustukseen?

ELONKORJUUTA ei suoriteta aina helpoissa tai suotuisissa olosuhteissa, vaan se vaatii hellittämättömyyttä. Joissakin paikoissa kohdataan ankaraa vastustusta, mutta pääasia on, että sadonkorjuu jatkuu. Kokemus osoittaa, että usein juuri vastustuksen takia jotkut ihmiset, jotka muuten eivät olisi kiinnostuneita Jehovan todistajista, ryhtyvät tarkastelemaan tilannetta uudelta kannalta. Jehovan todistajien maailmanlaajuisen toiminnan raportin lopussa palvelusvuodelta 1977 (julkaistu suomeksi Vartiotornissa 1.3.1978) on 18 muuta maata ryhmitelty yhteen, ja ne ovat maita, joissa vastustus on erittäin ankaraa. Ja näissä 18 maassa kastettiin 9 673 viime vuonna!

 2. Mitä ankaraa vastustusta kohdattiin Nehemian aikana, ja miten siihen suhtauduttiin?

² Työskenteleminen, niin, ahkerasti työskenteleminen kiihkeän vastustuksen vallitessa ei ole uusi kokemus Jehovan palvelijoille. Tilanne on nykyään samankaltainen kuin Nehemian päivinä, jolloin rakennettiin ahkerasti Jerusalemin muuria ja naapurikansat kiihdyttivät vastustustaan siihen määrään asti, että tekivät salaliiton taistellakseen kaupunkia vastaan. Nehemia kertoo muurilla rakentaneista: ”Nekin, jotka kantoivat taakkoja ja kuljettivat kuormia, tekivät toisella kädellänsä työtä ja toisessa pitivät keihästä. Rakentajilla oli kullakin miekka sidottuna vyöllensä heidän rakentaessaan; ja torvensoittaja seisoi minun vieressäni.” – Neh. 4:17, 18.

 3. a) Mistä johtui, että Jumalan kansa sai ”rohkeutta [sydäntä] työhön”? b) Millä vastaavalla tavalla Jesajan ennustus rohkaisee meitä nykyään?

³ Samassa luvussa sanotaan jakeessa 6, että ”kansa sai rohkeutta [sydäntä, UM] työhön”. Tiedämmekö, mikä oli tämän hyvän sydämentilan salaisuus? Se mainitaan myöhemmin Nehemian 8:10:ssä: ”Sillä ilo Herrassa on teidän väkevyytenne.” Eikö sama pidä paikkansa meistä nykyään? Eikö mieleemme muistu se, mitä Jehova sanoi profeettansa Jesajan välityksellä, kun hän osoitti tosi palvelijoiden ja väärien palvelijoiden välillä vallitsevan vastakohtaisuuden: ”Katso, minun palvelijani iloitsevat, mutta te joudutte häpeään. Katso, minun palvelijani riemuitsevat sydämen onnesta, mutta te huudatte sydämen tuskasta ja voivotatte mielimurteissanne.” Sitten Jehova sanoi edelleen: ”Sillä katso, minä luon uudet taivaat ja uuden maan. . . . te saatte iloita ja riemuita iankaikkisesti siitä, mitä minä luon. Sillä katso, iloksi luon minä Jerusalemin, riemuksi sen kansan.” – Jes. 65:13–18.

TYÖSKENTELEMINEN ILOITEN JUMALAN SANAN AVULLA

 4. Mitä Jehova on antanut meille voidaksemme olla iloisia työntekijöitä?

⁴ Meillä on totisesti täysi syy olla iloisia työntekijöitä. Meillä on Jehovan siunaus. Meillä on Jehovan henki, ja ”ilo” on osa tämän hengen hedelmää. (Gal. 5:22) Meillä on myös ”hengen miekka, se on Jumalan sana”. (Ef. 6:17) Mikä ilo onkaan käyttää tätä ”hyvän uutisen” saarnaamisessa toisille! Seuraavat tosi elämän kokemukset osoittavat tämän.

5–7. Millä tavoin Jehovan siunaus ilmeni kokemuksessa, joka koski Totuus-kirjaa?

⁵ ’Ollessamme kenttäpalveluksessa talosta taloon eräänä päivänä palvelustoverini ja minä tapasimme nuoren naisen, joka ilmaisi jonkin verran kiinnostusta raamatullista esitystämme kohtaan ja hankki kirjan Totuus joka johtaa ikuiseen elämään. Hän teki useita kysymyksiä, ja vastausten löytämiseksi niihin kiinnitimme hänen huomionsa Raamattuun. Hän kuunteli tarkkaavaisesti, mitä Raamattu vastasi hänen kysymyksiinsä. Koska hän ja hänen miehensä olivat lähdössä matkalle, sovimme palaamisesta sitten, kun he tulisivat takaisin. Mutta juuri kun olimme lähtemässä talosta, hänen miehensä ajoi pihaan. Epäröin hetken, mutta sitten päätin, että olisi parasta puhua hänelle heti ja kenties ehkäistä myöhemmin mahdollisesti syntyviä ongelmia. Kerroimme lyhyesti käyntimme tarkoituksen ja mainitsimme, että hänen vaimonsa oli hankkinut raamatuntutkisteluoppaan ja että haluaisimme palata myöhemmin keskustelemaan enemmän Raamatusta. Hänen vastauksensa oli erittäin sydämellinen, ja hän sanoi, etteivät hän ja hänen vaimonsa tienneet paljonkaan Raamatusta, mutta he kyllä haluaisivat tietää!

⁶ ’Kun mieheni ja minä menimme sinne kesäkuun ensimmäisenä lauantaina, meidät lausuttiin lämpimästi tervetulleeksi ja nautimme miellyttävästä keskustelusta. Kun palasimme seuraavalla viikolla, saimme tietää, että molemmat olivat lukeneet Totuus-kirjan läpi ja heillä oli sivun pituinen paperi täynnä kysymyksiä. Seuraavalla viikolla he alkoivat käydä esitelmässä ja Vartiotornin tutkistelussa. Pian sen jälkeen he alkoivat käydä kirjantutkistelussa, ja seuraavassa kuussa he ilmoittautuivat teokraattiseen kouluun. Jo ennen kuin he alkoivat käydä kaikissa kokouksissa, he olivat ruvenneet tekemään mullistavia muutoksia elämässään: he lopettivat tupakoimisen ja irrottautuivat maailmallisesta seurastaan. He opettivat kaksivuotiaan lapsensa istumaan hiljaa kokouksissa, ja kuukauden kuluttua siitä, kun he alkoivat käydä kaikissa kokouksissa, he nauttivat kenttäpalveluksesta kanssamme. Noin kolme kuukautta myöhemmin heidät molemmat kastettiin, ja he ovat saaneet jatkuvasti lisää etuja seurakunnassa.

⁷ ’Nopean vastakaiun ilmaiseminen ja sitten kiinnostuksen häviäminen on sellaista, mitä useimmat meistä ovat kokeneet, joten luonnollisesti tämä ajatus tuli mieleen aluksi. Mutta kun toisella käynnillä sydämestä lähtevä halu palvella Jumalaa oli niin ilmeinen, mieheni ja minä päättelimme, ettei voi olla epäilystäkään siitä, että enkelit ohjaavat Jehovan työtä Jeesuksen valvonnassa. Kun kysyimme, miksi he ilmaisivat niin nopeasti vastakaikua ”hyvän uutisen” esittämisellemme, he vastasivat: ”Syynä oli Raamattu.” Kun he lukivat hyvän uutisen Raamatusta, he tiesivät sen olevan totta; joten he ajattelivat: miksi odottaa? He halusivat päästä mukaan, eivätkä he hukanneet aikaa sen tekemiseksi. Jeesus sanoi: ”Minä tunnen lampaani, ja minun lampaani tuntevat minut.”’

RAAMATUN TEEMAN KOROSTAMINEN

8, 9. Miten voimme todistaessamme käyttää hyvin Raamattua?

⁸ ’Kun olin erään toisen todistajan kanssa käymässä talosta taloon, eräs nainen kutsui meidät sisään, ja aloimme puhua hänen kanssaan ”hyvästä uutisesta” ja pyysimme häntä ottamaan esiin oman Raamattunsa. Koska hän sanoi lukeneensa Raamatun moneen kertaan ja käyvänsä kirkossa, kysyimme, oliko hän saanut selville, mikä on Raamatun teema. Luimme yhdessä Jesajan 9:5:n, Danielin 2:44:n, Matteuksen 6:10:n jne. Kysyimme häneltä sitten, pystyikö hän nyt näkemään, mikä on Raamatun teema, ja hän vastasi: ”Kyllä, se on Valtakunta!” Luimme sitten raamatunkohtia, jotka selittävät, mitä hyötyä Valtakunnan hallinnosta on oleva maalle. Olimme siellä varmaan toista tuntia. Kun kutsuimme häntä esitelmään sunnuntaina, hän sanoi, että jos hän päättäisi tulla, hän voisi tulla omin neuvoin.

⁹ ’Ja kas vain, en ollut uskoa silmiäni, kun näin hänen olevan sinä aamuna kokouksessa, ja hän oli kävellyt viitisen kilometriä kotoaan valtakunnansalille. Hän jäi koko ohjelman ajaksi ja halusi keskustella lisää. Järjestimme hänelle tutkistelun kirjasta Hyvä uutinen joka voi tehdä sinut onnelliseksi. Kiinnostavinta tässä naisessa on se, että hän on aina vastustanut totuutta kovasti tähän saakka. Kun kävelimme hänen ovelleen, toverini oli ajatellut, miten kovasti tämä nainen vastusti sanomaamme. Niin ihmiset muuttuvat!’

JUMALAN HENGEN AVULLA

10. Miten Raamattu kertoo Jehovan väkevyydestä? (Jes. 46:9–11)

¹⁰ Jehovan hengen toiminta on dynaamista. Viitaten itseensä kaiken sen Luojana, minkä me näemme, kun kohotamme katseemme kohti taivasta, hän sanoo: ”Dynaamisen energian runsauden ansiosta, koska hän on myös voimaltaan väkevä, ei yksikään niistä puutu.” (UM) Apostoli Paavali puhuu myös siitä Jehovan voiman väkevästä ilmauksesta, ”hänen voimansa väkevyydestä”, ”jolla hän on vaikuttanut Kristuksen tapauksessa, kun hän herätti hänet kuolleista [olemattomuudesta] ja asetti hänet istumaan oikealle puolelleen taivaallisiin, paljon ylemmäksi . . . [kaikkea muuta], ei ainoastaan tässä asiainjärjestelmässä, vaan myös tulevassa”. – Jes. 40:26; Ef. 1:19–21.

11. Miten Ilmestyksen 11:7–12 kuvailee tämän mukaisesti erästä suurenmoista odottamatonta tapahtumaa, joka täyttyi meidän aikanamme?

¹¹ Kun tulemme omaan aikaamme, niin vuoden 1918 alkukesästä poliittinen ”peto”, joka mainitaan Ilmestyksen 11:7:ssä, antoi kuoliniskun voidellulle jäännökselle, jota vertauskuvattiin ”kahdella todistajalla”, tekemällä lopun sen suorittamasta järjestelmällisestä todistamisesta, ja Jehovan todistajain hallitsevan elimen johtavat jäsenet kuljetettiin rautateitse kuritushuoneeseen kahdenkymmenen vuoden vankeuteen. He näyttivät vihollistensa silmissä hautaamattomilta ruumiilta. Entä sitten? Jotakin odottamatonta tapahtui. Lyhyiden vertauskuvallisten ”kolmen ja puolen päivän” kuluttua vuoden 1919 keväällä ”heihin [kahteen todistajaan] meni Jumalasta elämän henkeä [samaa elämän henkeä, joka herätti Kristuksen kuolleista], ja he nousivat jaloilleen, . . . Ja he kuulivat suuren äänen sanovan heille taivaasta: ’Tulkaa tänne ylös.’ Ja he menivät ylös taivaaseen” palautettuina Jumalan suosioon ja uudistettuina hengelliseen elämään ja toimintaan kaikkien nähden. – Ilm. 11:7–12.

12. Mihin varaukseen Jehovan palvelijat voivat aina panna luottamuksensa, ja kuinka se vaikuttaa?

¹² Jumalalta tuleva pyhä henki eli toimiva voima on Jehovan aitojen antautuneitten palvelijoitten kanssa kaikkina aikoina. Jeesus kertoi taivaallisen Isänsä olevan halukas ’antamaan pyhää henkeä niille, jotka pyytävät häneltä’, ja juuri tämä henki pitää meidät ”iloisina työntekijöinä”. (Luuk. 11:13) Jeesus sanoikin: ”Pyytäkää, niin saatte, jotta ilonne tulisi täydeksi.” (Joh. 16:24) Ole yhteistoiminnassa pyhän hengen kanssa ja luota siihen. Paavali kirjoitti: ”Kaikkeen minulla on voimaa hänen ansiostaan, joka voimistaa minua.” (Fil. 4:13) Ja muista hänen todistelunsa Roomalaiskirjeen 8:11:ssä: ”Jos nyt hänen henkensä, joka herätti Jeesuksen kuolleista, asuu teissä, niin hän, joka herätti Kristuksen Jeesuksen kuolleista, tekee myös teidän kuolevaiset ruumiinne eläviksi hengellään, joka teissä asuu.” Minkä suurenmoisen varmuuden se antaakaan meille!

13. Ketkä muut niiden lisäksi, joilla on taivaallinen toivo, voivat päästä osallisiksi Jehovan varauksista ja iloita niistä? (Jes. 61:5–7)

¹³ Vaikka jotkin näistä raamatunkohdista soveltuvat erikoisesti niihin, joilla on taivaallinen toivo, hengellisiin israelilaisiin, Jumalan sana puhuu myös muiden ”suuresta joukosta” sanoen heitä edellisiin verrattuina ”muukalaisiksi”, mutta se kutsuu heitäkin olemaan iloisia työntekijöitä. ”Ja muukalaiset, jotka ovat liittyneet Herraan, palvellakseen häntä ja rakastaakseen Herran nimeä, ollakseen hänen palvelijoitansa [ja tehdäkseen työtä hänelle] . . . ne minä tuon pyhälle vuorelleni ja ilahutan heitä rukoushuoneessani, . . . sillä minun huoneeni on kutsuttava kaikkien kansojen rukoushuoneeksi.” – Jes. 56:6, 7.

TYÖTOVEREITA JUMALAN JA KRISTUKSEN KANSSA

14. Tarvitseeko meidän koskaan ajatella, että työskentelemme yksin?

¹⁴ Miten lohdullista onkaan havaita, että me emme työskentele yksin! Jeesus ilmaisi sen esittäessään kutsun: ”Tulkaa minun luokseni kaikki, jotka uurastatte ja olette kuormitettuja, niin minä virvoitan teidät. Ottakaa minun ikeeni päällenne [engl. laitoksen alaviite: ”Tulkaa minun ikeeni alle minun kanssani”] ja tulkaa minun opetuslapsikseni, sillä minä olen lempeämielinen ja nöyrä sydämeltä, niin te saatte virvoituksen sielullenne. Sillä minun ikeeni on miellyttävä ja minun kuormani on kevyt.” – Matt. 11:28–30.

15. Millä tavalla Jumalan kansan keskuudessa olevien valvojien pitäisi antaa oikea johto?

¹⁵ Meillä kaikilla pitäisi olla sama henki – yhdessä työskenteleminen Jehovan ja hänen Poikansa kanssa. Vanhimmat näkevät Kristuksen Jeesuksen antaman esimerkin, ja heidän pitäisi ottaa johto toisten kanssa työskentelemisessä, erikoisesti talosta-taloon-palveluksessa. Kuinka miellyttävää onkaan, kun sellainen henki on ilmeinen! Paavali vetosi filippiläisiin ja sanoi: ”Tehkää minun iloni täydeksi siten, että [te kaikki] olette samaa mieltä ja että teillä on sama rakkaus . . . ettette tee mitään riidanhalusta tai itsekeskeisyydestä, vaan katsotte vaatimattomin mielin, että toiset ovat teitä parempia” – lempeämielisesti, vaatimattomasti. – Fil. 2:2, 3.

16, 17. Mitä rohkaisua voisimme saada, kun palvelemme päivän helteessä?

¹⁶ Miten suurenmoisella tavalla Jumalan palvelijoita siunataankaan, kun he palvelevat samassa uhrautuvaisuuden hengessä, jota Jeesus osoitti! Heistä tulee todella iloisia työntekijöitä, kuten tässä mainitut esimerkit osoittavat:

PÄIVÄN HELTEESSÄ

¹⁷ ’Vaimoni ja muutamat muut todistajat olivat kenttäpalveluksessa päivän helteessä. Oli vielä yksi talo käytävänä, ja vaimoni meni sinne. Hän puhui ovella tytölle, mainitsi nykyisistä maailman olosuhteista sekä kysyi, ajatteliko hän jonkun voivan ratkaista maailman ongelmat. Tämä nuori nainen vastasi, että oli omituista, kun vaimoni teki tällaisen kysymyksen, sillä hän ja hänen äitinsä olivat juuri keskustelleet siitä aiheesta. Vaimoni aloitti heti tutkistelun, ja koska olimme siellä vain vierailulla, hän luovutti sen eräälle toiselle todistajalle. Olemme äskettäin saaneet kuulla, ettei ainoastaan tämä nuori nainen, vaan myös neljä muuta henkilöä, joihin hän on ollut yhteydessä, ovat sen jälkeen omistaneet elämänsä Jehovalle seurauksena tuosta viimeisestä käynnistä helteisenä iltapäivänä.’

TIENRAIVAUKSEN ILO

18–22. Mistä eduista kokoajanpalvelijat nauttivat, ja mitä ominaisuuksia erityisesti tarvitaan? (Fil. 3:16)

¹⁸ ’Minun täytyy ihan kirjoittaa teille, miten suurenmoista alkaa minulla on kenttäpalveluksessa. On ollut todella ilo olla tienraivaajana, varsinkin näinä muutamina viime kuukausina. Pidän [tuntivaatimuksen muutosta] suurena siunauksena Jehovalta . . . Monet ystävistä järjestävät asioitaan niin, että voimme työskennellä yhdessä palveluksessa. Huomaan, etten ole huolissani ajankäytöstäni. Nautin nyt uusintakäyntieni ja raamatuntutkistelujeni ajattelemisesta.

¹⁹ ’Jehova on antanut minulle toisenkin siunauksen: edistyvän raamatuntutkistelun. Haluaisin kertoa teille tästä kokemuksesta. Työskentelin talosta taloon eräänä lauantaiaamuna heinäkuussa. Minut kutsuttiin sisään, ja kun olimme keskustelemassa Raamatusta, naapuri tuli käymään. Kun hän näki, että me olimme Jehovan todistajia, hän halusi heti tietää, mitä me uskomme, sillä hän sanoi etsivänsä oikeata uskontoa eikä ollut vielä löytänyt sitä. Kun huomasin, miten vilpitön hän oli, sovin menemisestä hänen luokseen näyttämään hänelle, kuinka tutkia Raamattua.

²⁰ ’Kului toista kuukautta, ennen kuin tapasin hänet jälleen, tällä kertaa ruokatavarakaupassa. Tarjouduin viemään hänet kotiin ja kysyin, halusiko hän vielä tutkia Raamattua, ja jos halusi, niin milloin voisin tavata hänet kotoa. Useita viikkoja myöhemmin tapasin hänet kotoa, ja tutkimme kaksi tuntia; hänellä oli paljon kysymyksiä. Muutaman lisätutkistelun jälkeen kanssani ollut todistaja kutsui hänet valtakunnansaliin, eikä hän ole sen jälkeen ollut poissa yhdestäkään kokouksesta lokakuun 10. päivän jälkeen. . . . Hän ymmärtää tarpeelliseksi päästä läheiseen suhteeseen Jehovan kanssa ja yhdeksi hänen kansastaan. Hän sanoo, että totuus on saattanut hänet ja hänen lapsensa kiinteämpään yhteyteen. Se on tehnyt hänet tyynemmäksi ja onnellisemmaksi. Hän sanoo, että hän tietää tämän olevan totuus, koska meillä on kaikelle Raamatun tuki.

²¹ ’En ole osannut kiittää Jehovaa kylliksi siitä, että hän on antanut minulle edun tutkia jonkun kanssa ja nähdä hänen edistyvän totuudessa. Voin ymmärtää, miten arvokasta on pitää raamatuntutkistelua. Se on antanut minulle lisää päättäväisyyttä jatkaa tienraivausta, jotta minulla olisi enemmän tilaisuutta osallistua niiden etsimiseen, jotka janoavat totuutta.’

ILOA UUSIEN RAAMATUNTUTKISTELUJEN ALOITTAMISESTA

²² ’Minut kastettiin elokuussa vuonna 1960. Minulla on nyt menossa viides vuosi vakituisessa tienraivauksessa, ja minulla on ollut etu auttaa yli viittäkymmentä ihmistä tulemaan totuuden tuntemukseen. Minulla on yleensä keskimäärin kuusi raamatuntutkistelua, mutta tässä kuussa raportoin kahdeksan. Olen huomannut, että paras tapa aloittaa tutkisteluja on ovelta ovelle suoritettava kenttäpalvelus. Ensin löytyy kiinnostunut, sitten tehdään uusintakäynti ja aloitetaan raamatuntutkistelu.’

ELONKORJUUN TÄYTYY JATKUA!

23. Miten Matteuksen 28:20:ssä olevat Jeesuksen loppusanat ovat sekä varoitus että kannustus?

²³ Onko olemassa vielä ihmisiä, jotka on koottava tänä elonkorjuuaikana? Maailmanlaajuiselta pellolta tulleet raportit osoittavat näin olevan. Mitä aiomme tehdä sen vuoksi? Jatkammeko työskentelemistä yhdessä Kristuksen Jeesuksen kanssa hänen ikeensä alla? Olemme varmoja siitä, että hän on kanssamme aina asiainjärjestelmän päättymiseen saakka. Tehkäämme siksi edelleen työtä, kunnes elo on täysin korjattu; työskennelkäämme kaikki Kristuksen kanssa, työskennelkäämme kaikki yhdessä iloiten. Tämä on Jehovan kansalleen antamaa työtä nyt.

24, 25. a) Missä mielessä meillä on enemmän syytä iloita kuin Paavalilla? b) Millä perusteella meillä on suurenmoinen kannustin osallistua Jehovan työhön? (1. Kor. 3:9)

²⁴ Paavali iloitsi, koska hänelle oli uskottu ”onnellisen Jumalan loistoisa hyvä uutinen”. (1. Tim. 1:11) Meillä on varmasti vielä enemmän syytä iloita, koska meille on uskottu hyvä uutinen perustetusta Valtakunnasta ’saarnattavaksi koko asutussa maassa todistukseksi kaikille kansoille’, ennen kuin loppu tulee. (Matt. 24:14) Jos kerran Jeesuksen syntymä antoi enkelille aiheen julistaa ”hyvää uutista suuresta ilosta, joka tulee olemaan kaikella kansalla”, niin totisesti hänen asettamisensa valtaistuimelle taivaallisena Kuninkaana on paljon suurempi iloitsemisen aihe, koska silloin ”maailman valtakunnasta on tullut meidän Herramme ja hänen Kristuksensa valtakunta, ja hän on hallitseva kuninkaana aina ja ikuisesti”. (Luuk. 2:10; Ilm. 11:15) Tämä ”hyvän uutisen” julistaminen on Jehovan kansalleen antamaa työtä nykyään. Se, että asennoidumme lujasti tämän valtakunnan puolelle ja työskentelemme uskollisesti sen etujen hyväksi, saa Jehovankin sydämen iloitsemaan. ”Viisastu, poikani, ja ilahuta minun sydämeni, niin minä voin antaa herjaajalleni vastauksen.” – Sananl. 27:11.

²⁵ Mikä etu meillä onkaan! Mikä kannustin osallistua iloiten Jeesuksen Kristuksen kanssa Jehovan työhön!