Jehovan rukoileminen niin että tulee kuulluksi
”Jumalaa lähestyvän täytyy uskoa, että hän on ja että hänestä tulee niiden palkitsija, jotka hartaasti etsivät häntä.” Hepr. 11:6.
1–3. a) Mitä erään pikkutytön kokemus kertoo meille? b) Mikä opetus tässä on kaikille vanhemmille?
SEURAAVA tapaus sattui eräässä Jehovan todistajien valtakunnansalissa. Pikkutyttö ei lopettanut huonoa käytöstään, vaikka hänen äitinsä useaan kertaan katsoi häntä merkitsevästi ja yritti ojentaa häntä kuiskaten. Sitten äiti antoi merkin isälle, jotta tämä puuttuisi asiaan, ja niin isä tekikin. Hän lähti astelemaan tyttärensä kanssa kohti salin perällä olevaa pientä huonetta. Kun pikkutyttö huomasi, mikä häntä odotti, hän huudahti: ”Oi Jehova, auta!”
2 Tämän tapahtuman kertominen herättää aina hilpeyttä, ja onhan siihen aihettakin. Mutta onko se vain huvittava, vai kertooko se meille jotakin? Se tosiaankin kertoo meille jotakin. Pikkutyttö tiesi, että Luojan, Jumalan, nimi on Jehova, minkä hyvin harvat pikkutytöt tietävät. Hänelle oli opetettu rukouksen arvo ja että Jehovalta voidaan pyytää apua vaikeina aikoina. Vaikuttaa tosin huvittavalta, että hän pyysi Jumalaa suojelemaan häntä tarpeelliselta kurilta. Mutta esittävätkö todellisuudessa vain lapselliset pikkutytöt tällaisen pyynnön? Eivät. Israelin kansa menetteli kerran toisensa jälkeen aivan samalla tavalla varsinkin tuomarien aikana. Se rukoili toistuvasti Jumalalta vapautusta, kun se sai ansaitsemansa rangaistuksen. – Tuom. 2:11–18; 4:1–3, 23, 24; 10:6–16; 11:32, 33.
3 Tässä on opetus kaikille kristityille vanhemmille. Alkakaa juurruttaa lapsiinne aivan pienestä pitäen uskoa Jehova Jumalaan. Auttakaa heitä arvostamaan ja ymmärtämään sitä, että Jehova on todellinen persoona, joka kuulee rukoukset ja vastaa niihin. Rukoukseen liittyvien asioiden opettaminen lapsille pienokaisesta asti auttaa heitä suuresti tulemaan Jumalaa pelkääviksi, kun he saavuttavat vastuuiän. – Vrt. Ps. 22:10, 11; Sananl. 22:6; 2. Tim. 3:14, 15.
MIKSI SINUN TULISI KIINNITTÄÄ HUOMIOTA RUKOUKSIISI
4, 5. a) Mitä rukoilemista koskevia kysymyksiä meidän on hyvä tehdä itsellemme? b) Miksi tällaiset kysymykset ovat erittäin ajankohtaisia?
4 Mutta mikä osuus rukouksella on elämässäsi? Kuinka paljon rukoilet? Huomaatko, että sinulla on usein niin kiire, ettet ehdi edes rukoilla? Vai esitätkö ehkä rukouksesi joutuin mekaanisesti, rutiininomaisesti, ikään kuin velvollisuutena, joka täytyy täyttää? Millaisia rukouksesi ovat laadultaan?
5 Tällaiset ajatuksia herättävät kysymykset ovat ajankohtaisia. Niidenkin keskuudessa, jotka sanovat olevansa Jehovan palvelijoita, on joitakuita, jotka eivät rukoile säännöllisesti. Toisista tuntuu, ettei heidän rukouksissaan ole merkityksellistä sisältöä. Tähän asiaan kristitty ei saa suhtautua kevyesti, sillä hänen rukoustensa laatu heijastaa hänen hengellistä tilaansa. Ihmisen hengellinen terveys taas riippuu suuressa määrin siitä, onko hän tietoinen hengellisestä tarpeestaan ja tekeekö hän jotakin sen hyväksi. (Matt. 5:3) Ihminen voi parantaa hengellistä tilaansa, jos hän samanaikaisesti kiinnittää huomiota rukoustensa laatuun.
MIKSI ME VOIMME LÄHESTYÄ JEHOVAA LUOTTAVAISESTI
6. Miksi voimme rukoilla, Jumalaa luottavaisesti sen valossa, mitä Raamattu sanoo Psalmissa 65:3, Filippiläiskirjeen 4:6:ssa ja 1. Tessalonikalaiskirjeen 5:17:ssä?
6 Miksi me voimme lähestyä Jehovaa luottavaisesti ja odottaa hänen kuuntelevan rukouksiamme? Ennen kaikkea siksi, että hän osoittaa olevansa ”rukouksen Kuulija” ja käskee meidän toistuvasti rukoilla. (Ps. 65:3, UM) Hänen Sanaansa sisältyvät esimerkiksi seuraavat käskyt: ”Rukoilkaa jatkuvasti, jottette joutuisi kiusaukseen.” (Matt. 26:41) ”Rukoilkaa toistenne puolesta.” (Jaak. 5:16) ”Olkaa hellittämättömiä rukouksessa.” (Room. 12:12) ”Rukoilkaa lakkaamatta.” (1. Tess. 5:17) ”Älkää olko mistään huolissanne, vaan antakaa anomustenne tulla kaikessa rukouksen ja nöyrän pyynnön avulla kiitoksen ohella Jumalalle tunnetuiksi.” – Fil. 4:6.
7. Ketkä muiden muassa olivat esimerkillisiä rukouksen miehiä?
7 Raamattu oikeastaan käskee myös epäsuorasti meitä rukoilemaan esittämällä sitä koskevia esimerkkejä. Henkeytetyssä kertomuksessa on 1. Mooseksen kirjasta Ilmestyskirjaan saakka runsaasti esimerkkejä rukouksen miehistä. Me luemme Aabrahamin rukoilleen Jehovaa. (1. Moos. 12:8) Jeesus Kristus rukoili kerran toisensa jälkeen Isäänsä aina siitä lähtien, kun hänet kastettiin Jordanissa, siihen saakka kun hän riippui kidutuspaalussa. (Luuk. 3:21; 23:46) Apostoli Paavali mainitsee rukousaiheen kirjaimellisesti kymmeniä kertoja kirjeissään. Hän puhuu toistuvasti rukoilemisesta toisten puolesta, kehottaa rukoilemaan ja pyytää toisia rukoilemaan hänen puolestaan. (Fil. 1:9–11; Ef. 6:18, 19) Apostoli Johanneksen kirjoittama Ilmestyskirja päättyy kahteen rukoukseen. – Ilm. 22:20, 21.
8. Minkä vuoksi voimme lähestyä Jumalaa luottavaisesti?
8 Toinen syy siihen, miksi me voimme lähestyä Jumalaa luottavaisesti rukouksessa, on se, että hänen nimensä on kysymyksessä. Siihen sisältyy hänen nimensä eli maineensa ”rukouksen Kuulijana”. Ja koska hänen nimensä liittyy hänen kansaansa, havainnoitsijat tulkitsisivat sellaiselta vaikuttavan todistuksen, että hän olisi hylännyt kansansa, väärin ilmaisevan, ettei Jehova kykenisi auttamaan tottelemattomia palvelijoitaan. Se tuottaisi häpeää hänen nimelleen. Niinpä luemme Psalmista 79:9: ”Auta meitä sinä, pelastuksemme Jumala, nimesi kunnian tähden, pelasta meidät ja anna meidän syntimme anteeksi nimesi tähden.” Mooses, Joosua, Daavid ja Hiskia rukoilivat samalla tavalla. (2. Moos. 32:11, 12; Joos. 7:8, 9; 2. Kun. 19:15–19; Ps. 25:11) Ja profeetta Daniel esitti pyyntönsä seuraavin sanoin: ’Herra, huomaa ja tee tekosi itsesi tähden, älä viivyttele, sillä sinun kaupunkisi ja sinun kansasi ovat sinun nimiisi otetut.’ (Dan. 9:19) Jos me tosiaan kannamme Jehovan nimeä, niin me voimme pyytää häneltä sillä perusteella.
9. Miksi voimme luottavaisesti anoa Jumalalta armoa ja anteeksiantoa?
9 Kolmas syy siihen, miksi voimme odottaa Jehovan kuulevan rukouksemme, on se, että hän tietää rajoituksemme ja haluaa auttaa meitä. Psalminkirjoittaja Daavid esitti sen näin: ”Niin kaukana kuin itä on lännestä, niin kauas hän siirtää meistä rikkomuksemme. Niinkuin isä armahtaa lapsiansa, niin Herrakin armahtaa pelkääväisiänsä. Sillä hän tietää, minkäkaltaista tekoa me olemme: hän muistaa meidät tomuksi.” (Ps. 103:12–14; ks. myös Ps. 51:7.) Niinpä kun syyllistymme johonkin, kun hoidamme taitamattomasti asioita tai teemme vakavan erehdyksen, me voimme rukoilla Jehova Jumalaa heikkouksiemme ja epätäydellisyyksiemme perusteella.
10. Miksi voimme lähestyä Jumalaa luottavaisesti, kuten Job ja Paavali ja muut osoittavat?
10 Yksi tärkeä syy siihen, minkä vuoksi voimme lähestyä Jehovaa luottavaisesti, on se, että hän kuulee rukouksemme sen perusteella, että säilytämme nuhteettomuutemme. Job esitti tällaisen vaikuttavan anomuksen sanoessaan: ”Punnitkoon minut Jumala oikealla vaa’alla, ja hän on huomaava minun nuhteettomuuteni.” (Job 31:6) Samoin Paavali pyysi toisia uskovia: ”Rukoilkaa jatkuvasti meidän puolestamme, sillä luotamme siihen, että meillä on vilpitön omatunto, koska me tahdomme käyttäytyä rehellisesti kaikessa.” (Hepr. 13:18) Se, että meidän täytyy olla rehtejä Jumalan näkökannalta katsottuna, ilmenee myös siitä, mitä apostoli Johannes kirjoitti: ”Rakkaat, jos sydämemme ei langeta meille tuomiota, niin me puhumme Jumalalle vapaasti, ja pyydämmepä mitä tahansa, me saamme häneltä, koska noudatamme hänen käskyjään ja teemme sitä, mikä on mieluista hänen silmissään.” – 1. Joh. 3:21, 22.
RUKOILE JEESUKSEN KRISTUKSEN KAUTTA, ÄLÄ HÄNTÄ
11. Ainoastaan kenen kautta me voimme lähestyä Jumalaa rukouksessa?
11 Miten me voimme päästä suuren ”rukouksen Kuulijan” luo? Hän on määrännyt, että se voi tapahtua vain Jeesuksen Kristuksen kautta. On ainoastaan yksi Välittäjä Jumalan ja ihmisten välillä ja yksi Ylimmäinen Pappi, Jeesus Kristus. (1. Tim. 2:5; Hepr. 7:25, 26) Jeesus itse esitti sen hyvin selvästi sanoessaan: ”Kukaan ei tule Isän luo muuten kuin minun kauttani.” (Joh. 14:6) ”Totta totisesti minä sanon teille: jos pyydätte Isältä mitä tahansa, niin hän antaa sen teille minun nimessäni. . . . Pyytäkää, niin saatte, jotta ilonne tulisi täydeksi.” – Joh. 16:23, 24.
12, 13. a) Mitä kysymyksiä voitaisiin esittää sen valossa, mitä apostoli Johannes ja Stefanus tekivät? b) Mutta miksi Stefanuksen ja apostoli Johanneksen esimerkkejä ei voida pitää perusteina, että rukoiltaisiin suoraan Jeesusta?
12 Jotkut kuitenkin kysyvät: ’Emmekö me voi myös pyytää suoraan Jeesukselta itseltään? Eikö opetuslapsi Stefanus puhutellut rukouksessa suoraan Jeesusta, ja eikö apostoli Johannes menetellyt samoin?’ On totta, että Stefanus juuri ennen kuolemaansa sanoi: ”Herra Jeesus, ota vastaan minun henkeni.” (Apt. 7:59) Ja apostoli Johannes rukoili: ”Aamen! Tule, Herra Jeesus.” – Ilm. 22:20.
13 Mutta meidän on hyvä ottaa huomioon olosuhteet. Esimerkiksi Stefanus sai näyn, sillä hän sanoi: ”Katso! Minä näen taivaat avautuneina ja Ihmisen Pojan seisovan Jumalan oikealla puolella.” Koska siis Stefanus näki Jeesuksen näyssä, hän voi puhutella suoraan Jumalan Poikaa. (Apt. 7:56) Samoin apostoli Johannes sai näyn taivaallisista asioista. (Ilm. 1:1, 10; 4:1, 2) Tässä näyssä apostoli näki Jeesuksen ja kuuli hänen sanovan: ”Hän, joka todistaa näistä, sanoo: ’Niin; minä tulen nopeasti.’” (Ilm. 22:20) Niin ollen Johannes vastasi siihen, mitä hän oli juuri kuullut Jeesuksen sanovan. Tällaiset tapaukset ovat verrattavissa siihen, mitä tapahtui, kun vainooja Saulus Tarsolainen oli matkalla Damaskokseen. Jeesus Kristus ilmaisi itsensä Saulukselle sanoen: ”Saul, Saul, miksi vainoat minua?” Samoin kuin apostoli Johannes ja Stefanus, Saulus vastasi suoraan Jeesukselle: ”Herra, kuka olet?” – Apt. 9:4, 5.
ASIANMUKAISEN KUNNIOITTAVASTI
14, 15. Mitä asenteemme sanojemme ja äänensävymme pitäisi ilmaista, kun rukoilemme, ja miksi?
14 Kun lähestymme kaikkeuden suurta Suvereenia rukouksessa, meidän täytyy myös tulla hänen luokseen oikealla tavalla. Me voimme lähestyä häntä vain erittäin suurta kunnioitusta, hienotunteisuutta ja syvää nöyryyttä osoittaen. Se, että Jumalan sana sanoo meidän voivan lähestyä Jumalaa ”vapaasti puhuen”, ei merkitse, että voimme tulla liian tuttavallisiksi tai välinpitämättömiksi suhtautumisessamme Suureen Luojaan. (Hepr. 4:16; 1. Joh. 3:21, 22) Kuinka ajattelemattoman sopimatonta olisikaan aloittaa rukous esimerkiksi ilmauksella ”Hyvää päivää, Jehova!” Me voimme lähestyä Häntä vapaasti puhuen uskomme perusteella ja siksi, että luotamme Hänen halukkuuteensa kuulla ja että säilytämme jatkuvasti nuhteettomuutemme. Mutta meidän pitäisi tehdä se syvästi kunnioittaen. – Vrt. Saarn. 5:1, 2
15 Meidän ei pitäisi koskaan unohtaa, että Jehova Jumala on korkealla meidän yläpuolellamme. Maanpäällisen olemassaolomme ja elimistömme vuoksi me olemme enkeleitä alhaisempia voimassa ja kirkkaudessa. (Hepr. 2:7) Lisäksi me olemme epätäydellisiä, syntisiä ihmisiä. On siis sopivaa, että me käytämme rukouksissamme sellaisia sanoja ja sellaista äänensävyä, jotka osoittavat meidän ymmärtävän suhteemme Jehova Jumalaan ja arvostavan sitä, sillä hän suo pääsyn luokseen vain nöyrille, joilla on ’arka tunto hänen sanansa edessä’. (Jes. 66:2) Kuinka osuvasti Jeesus Kristus tähdensikään tätä periaatetta vertauksessaan kahdesta miehestä, jotka menivät Jerusalemin temppeliin rukoilemaan! Jehova Jumala ei kiinnittänyt mitään huomiota ylpeään, omavanhurskaaseen fariseukseen, mutta hän selvästi kuuli nöyrän, katuvan veronkantajan rukouksen ja vastasi siihen. – Luuk. 18:9–14.
USKOSSA JA HELLITTÄMÄTTÄ
16. Mitkä raamatunkohdat osoittavat uskon tärkeyden rukoiltaessa?
16 Jotta Jehova kuulisi meitä, niin yksi tärkeä vaatimus on se, että tulemme hänen luoksensa uskossa. Tähän rukouksen ehtoon kiinnitetään toistuvasti huomiomme Jumalan sanassa. Jeesus sanoi: ’Jos teillä on uskoa sinapinsiemenenkään verran, ei mikään ole teille mahdotonta.’ (Matt. 17:20) Heprealaiskirjeen 11:6:ssa sanotaan, että me emme voi miellyttää Jumalaa, ellei meillä hänen olemassaoloonsa uskomisen lisäksi ole myös uskoa siihen, että hän palkitsee ne, jotka ”hartaasti etsivät häntä”. Opetuslapsi Jaakob kirjoitti: ”Pyytäköön jatkuvasti uskossa, lainkaan epäilemättä, sillä se, joka epäilee”, ei saa ”mitään Jehovalta”. – Jaak. 1:6, 7.
17. Mitä neuvoja Raamattu antaa hellittämättömyydestä rukoiltaessa?
17 Jotta anomuksiimme vastattaisiin, meidän täytyy olla myös hellittämättömiä rukouksessa. Meidän pitäisi haluta tehdä rukoilemisesta tapa. Raamattu kehottaa meitä: ”Säilyttäkää uskollisesti rukoilemistapa.” (Room. 12:12, J. B. Phillips, The New Testament in Modern English) Jeesus tähdensi tätä rukoukseen liittyvää piirrettä kerran toisensa jälkeen. Vuorisaarnassaan hän sanoi: ”Pyytäkää jatkuvasti, niin teille annetaan; etsikää herkeämättä, niin te löydätte; kolkuttakaa lakkaamatta, niin teille avataan.” (Matt. 7:7) Vertauksessaan leskestä, joka sai osakseen oikeuden tuomarilta, joka ei pelännyt Jumalaa eikä kunnioittanut ihmistä, Jeesus samoin tähdensi hellittämättömyyden tärkeyttä rukoiltaessa. (Luuk. 18:1–8) Jos me todella hartaasti haluamme sitä, mitä pyydämme Jehova Jumalalta, niin me olemme ”hellittämättömiä rukouksessa” ja ’rukoilemme lakkaamatta’. – Room. 12:12; 1. Tess. 5:17.
18. Minkä seikkojen meidän ei pitäisi antaa olla esteenä ajan käyttämiselle rukoilemiseen?
18 Hellittämättömyyteen rukoiltaessa liittyy läheisesti ajan käyttäminen rukoilemiseen. Meillä ei pitäisi koskaan olla niin kiire, ettemme ehdi rukoilla. Tosin elämään liittyvät välttämättömät toimet – jokapäiväinen työmme, syöminen, siistiytyminen ja nukkuminen – vievät suurimman osan vuorokautemme 24 tunnista. Mutta eikö ole paljon muutakin, mikä saattaa viedä aikaamme enemmän kuin pitäisi? Siihen saattaa sisältyä sanomalehden lukeminen, television katseleminen, urheileminen ja muu virkistäytyminen tai rentoutuminen. Ellemme todella arvosta kallisarvoista rukousetua, voimme hyvinkin todeta laiminlyövämme sen, koska sellaiset toimet täyttävät ajan, joka meillä on rukoilemista varten.
TILAISUUKSIA RUKOILEMISEEN
19. Mitkä ovat joitakin niistä monista tilaisuuksista, joita meillä on rukoilemiseen?
19 Meillä on tosiaan monia tilaisuuksia rukoilemiseen. ’Rukoileminen lakkaamatta’ sisältää rukoilemisen kaikissa tilanteissa – aamulla noustaessa, illalla nukkumaan mentäessä, ennen aterioita ja yöllä valvottaessa. (Ks. Ps. 5:4; 92:2, 3; 119:147–149, 164; 1. Tim. 4:4, 5.) Voimme kohdata vakavia ongelmia tai ahdistavia aikoja, voimme joutua kantamaan vakavia vastuita, meitä voidaan pyytää puhumaan kristilliselle kuulijakunnalle tai puolustamaan uskoamme hallitusviranomaisten edessä. Varmasti meidän tällaisina aikoina on jätettävä huolemme Jehovan haltuun. Niin, ”tunne [ota huomioon, UM] hänet kaikilla teilläsi, niin hän sinun polkusi tasoittaa”. (Sananl. 3:6) Ja milloin tahansa saamme jonkin erikoissiunauksen, varsinkin jos se on odottamaton tai hyvin haluttu, niin sydämemme pitäisi olla tulvillaan kiitollisuutta Jehovaa kohtaan. Mutta me emme tietenkään tarvitse siihen erikoissyitä. Sydämemme ja mielemme voivat saada meidät ilmaisemaan kiitollisuutta milloin tahansa muulloinkin.
20. Mitä voidaan sanoa asennostamme rukoiltaessa?
20 Koska kaikki ajat voivat olla sopivia rukoilemiseen, niin merkitseekö tämä sitä, ettei meidän tarvitse kiinnittää mitään huomiota asentoomme rukoillessamme? Raamattu ei tosin määrää asettumaan mihinkään tiettyyn asentoon rukoiltaessa, esimerkiksi polvistumaan ja ristimään käsiä, mutta ihmisten mainitaan rukoillessaan seisseen, polvistuneen tai kumartuneen maahan ja pitäneen kätensä ojennettuina. (Ks. 1. Moos. 24:26, 48; 1. Kun. 8:22, 42, 44, 54; Neh. 2:1–4; Mark. 11:25.) Tämä ilmaisee, että sikäli kuin on mahdollista, on sopivaa asettua kunnioittavaan asentoon rukoiltaessa. Seurakunnan kokouksessa esimerkiksi voimme nousta seisomaan ja painaa päämme alas. Tällainen asennon muuttaminen voi auttaa meitä myös keskittymään puolestamme esitettävään rukoukseen. Vaikuttaa siltä, että polvistuminen on erikoisesti sopiva asento yksityisiin rukouksiin. (Vrt. Dan. 6:10; Fil. 2:9, 10.) Silloinkin, kun rukoilemme pitkällämme vuoteessa ennen nukkumista, meidän täytyy noudattaa huolellisesti apostolin kehotusta ’pysyä hereillä’, valppaina, valveilla, rukoillessamme. – Ef. 6:18.
21. Kuinka meidän täytyy rukoilla lähestyäksemme Jumalaa niin että tulemme kuulluiksi?
21 Me haluamme tosiaankin suhtautua vakavasti Jehova Jumalan rukoilemiseen. Kuinka kiitollisia meidän pitäisikään olla, että voimme lähestyä taivaallista Isäämme luottaen siihen, että hän kuulee meitä milloin tahansa! Se tietenkin edellyttää sitä, että tulemme hänen luokseen uskossa, oikean kanavan kautta, oikeassa mielentilassa ja rukoilemme sitten hellittämättä emmekä koskaan ole niin kiireisiä, ettemme ehdi rukoilla. Ja jos sinulla on lapsia, opeta heille kärsivällisesti rukoilemisen tärkeys sekä kertomalla sen merkityksestä että antamasi esimerkin avulla.