Tehkää itsellenne ystäviä

”Ja minä sanon teille: tehkää itsellenne ystäviä väärällä mammonalla, että he, kun se loppuu, ottaisivat teidät iäisiin majoihin.” – Luuk. 16:9.

 1. Mistä voidaan löytää luotettava neuvo ystävien tekemiseksi ja millaisin tuloksin?

PYHÄ Raamattu on ainoa kirja, mikä kertoo ihmisille, miten voi tehdä oikealaatuisia ystäviä ja säilyttää heidät. Maailmalliset kirjat ovat huomattavan lukuisina tarjonneet neuvoja sen suhteen, miten tehdä ystäviä, mutta näiden kirjojen ystäviensaamisneuvot eivät ole auttaneet ihmisiä löytämään etsimäänsä onnea. Me voimme löytää aidon onnen, mikä tulee siitä, että meillä on oikealaatuisia ystäviä, vain kääntymällä sen Kirjan puoleen, mikä on auktoriteetti ystävien tekemisessä.

 2. Mitä Jeesus sanoi ystävyydestä, ja mitä hyötyä on hänen antamastaan esimerkistä?

² Koska itse Jeesus Kristus, Jumalan Poika, sanoi: ”Tehkää itsellenne ystäviä”, niin voimme olla varmoja siitä, että tämä on tärkeä asia. Jeesus itse antoi sopivasti esimerkin ystävyydestä: ”Sen suurempaa rakkautta ei ole kenelläkään, kuin että hän antaa henkensä ystäväinsä edestä.” (Joh. 15:13) Annettuaan täydellisen ihmiselämänsä lunastusuhriksi kaikkien niiden hyväksi, jotka tottelevat häntä Jeesus teki mahdolliseksi näiden ihmisten pääsyn ystävällisiin suhteisiin hänen taivaallisen Isänsä kanssa, jonka ainoan nimi on Jehova. Jeesus todisti uskollisen ystävyytensä Jehova Jumalalle antamalla siten elämänsä, ja hän todisti ystävyytensä myös kaikkia niitä kohtaan, jotka ovat samalla uskollisella tavalla antautuneet hänen taivaalliselle Isälleen.

 3, 4. a) Mitä ominaisuuksia tosi ystävällä pitää olla, ja missä Juudaksen vika oli? b) Mikä esimerkki osoittaa, että on ystävä, joka ”pysyy veljeäkin läheisempänä”? Millä tavalla?

³ Millainen tosi ystävä on? Me näemme Jeesuksen esimerkistä, että ystävän täytyy olla uskollinen, ettei hän saa milloinkaan antaa itsekkyyden ja ahneuden pilata tätä uskollisuutta. Juudas Iskariot on yksi, joka salli ahneuden pilata uskollisuutensa. Kun hänelle tuli tilaisuus ansaita rahaa, hän kääntyi parasta ystäväänsä, Herraa Jeesusta, vastaan ja petti hänet Jeesuksen vihollisten käsiin kolmestakymmenestä hopearahasta tehden tämän ulkokultaisella ystävän eleellä: ”Ja kohta hän meni Jeesuksen luo ja sanoi: ’Terve, rabbi!’ ja antoi hänelle suuta. . . . Silloin he tulivat Jeesuksen luo, kävivät häneen käsiksi ja ottivat hänet kiinni.” (Matt. 26:49, 50) Millainen väärä ystävä! Hänen rahanrakkautensa erotti hänet parhaasta ystävästään ja pani Jeesuksen niiden käsiin, jotka halusivat aikaansaada hänen kuolemansa. On niin kuin Raamattu sanoo: ”On tovereita, jotka ovat taipuvaisia murskaamaan toisensa kappaleiksi, mutta on ystävä, joka pysyy veljeäkin läheisempänä.” – Sananl. 18:24, Um.

⁴ Tosi ystävä pysyy siis veljeäkin läheisempänä ja on kestävä uskollisuudessaan ja ystävällisyydessään. Hän ei ole lämmin ja ystävällinen jonain päivänä ja kylmä ja välinpitämätön seuraavana, kuten Sananlaskujen 17:17 sanoo: ”Ystävä rakastaa ainiaan ja veli syntyy varaksi hädässä.” Tosi ystävä tulee toverinsa avuksi, joka on ahdistuksessa. Me voimme oppia tässä suhteessa paljon ystävyydestä Joonatanin ja Daavidin esimerkistä. Ne rakkauden, uskollisuuden ja epäitsekkyyden ym. ominaisuudet, mitkä muodostavat tosi ystävyyden, tavataan kaikki tästä huomattavasta esimerkistä: ”Joonatan [kiintyi] kaikesta sielustaan Daavidiin, ja Joonatan rakasti häntä niinkuin omaa sieluansa. Ja Joonatan teki liiton Daavidin kanssa, sillä hän rakasti häntä niinkuin omaa sieluansa. Ja Joonatan riisui viitan, joka hänellä oli yllänsä, ja antoi sen Daavidille, ja samoin takkinsa, vieläpä miekkansa, jousensa ja vyönsä.” (1. Sam. 18:1, 3, 4) Myöhemmin, kun Joonatan oli kuollut Gilboan vuoren taistelussa, Daavid valitti syvästi ystävänsä menettämistä ja sanoi: ”Minä suren sinua, veljeni Joonatan; sinä olit minulle ylen rakas. Rakkautesi oli minulle ihmeellisempi kuin naisen rakkaus.” (2. Sam. 1:26) Tästä esimerkistä käy selvästi ilmi, että ”on ystävä, joka pysyy veljeäkin läheisempänä”.

 5, 6. Minkä täytyy olla kaiken luotettavan ystävyyden perustus, ja mitkä esimerkit osoittavat tämän?

⁵ Mutta mikä teki tällaisen silmiinpistävän ystävyyden mahdolliseksi? Keskinäinen rakkaus ja antaumus ja uskollisuus Jehova Jumalaa kohtaan! Siksi on sanottu: ”Mikään pakanallisesta maaperästä versonut ystävyys ei voi kilpailla Joonatanin ja Daavidin ilmaisemien ominaisuuksien kanssa: ’paras, mitä Kreikalla ja Roomalla on näytettävissä ystävyyden alalla, näyttää kalpealta tämän rinnalla’.”a Joonatanin osoittama epäitsekkyys ja uskollisuus johtui siitä, että hän asetti Jehova Jumalan ja hänen tahtonsa ensimmäiseksi. Koska Joonatan oli Saulin poika, niin häntä odotti kuninkuus. Kun Jehova poisti suosionsa kuningas Saulilta ja antoi sen Daavidille sivuuttaen Joonatanin, valtaistuimen luonnollisen perillisen, Joonatan ei kuitenkaan vihannut Daavidia eikä pitänyt häntä poisraivattavana kilpailijana niin kuin Saul, vaan huomatessaan, että Jehovan suosio oli Daavidilla, Joonatan alistui teokraattisesti Jumalan järjestelyyn. Vain siten, että sekä Daavid että Joonatan asetti uskollisuuden Jehova Jumalaa kohtaan ensi sijalle, heidän ihmeellinen rakkautensa oli mahdollinen. On siis selvää, että ilman tätä ensisijaista rakkautta ja uskollisuutta Jehova Jumalaa kohtaan kaiken inhimillisen ystävyyden perustus lepää hiekalla.

⁶ Daavid sai kokemuksen myös vääristä ystävistä. Ahitofel, Daavidin kavala neuvonantaja, kuului niihin ”tovereihin, jotka ovat taipuvaisia murskaamaan toisen kappaleiksi”. (2. Sam. 15:12; Ps. 41:10; 55:13–15) Ne Daavidin ystävät, jotka tulivat uskottomiksi, menettivät rakkautensa ja yksinomaisen antaumuksensa Jehovaa, Israelin todellista Kuningasta, kohtaan. Toisaalta mooabilainen Ruut osoitti uskollista ystävyyttä Noomia kohtaan, koska hänellä oli juuri nämä ominaisuudet. ”Mutta Ruut riippui kiinni hänessä.” (Ruut 1:14) Horjumattoman antaumuksen Jehova Jumalalle täytyy olla kaiken pysyvän ja luotettavan ystävyyden perustus.

OIKEIDEN YSTÄVIEN VALITSEMINEN ITSELLEMME

 7. a) Mitä oikealaatuisen ystävän tulee kyetä tekemään? b) Minkä erehdyksen ystävyyden suhteen kuningas Joosafat teki ja millaisin seurauksin?

⁷ Oikealaatuisen ystävän tulee siis olla sellainen, joka kannustaa kristittyä olemaan uskollinen korkeimmalle Jumalalle. Vain Jehovaa rakastavat voivat tehdä näin. Oppikaamme läksy Juudan kuninkaan Joosafatin tekemästä erehdyksestä. Tämä kuningas, jolle Jehova oli lahjoittanut ystävyytensä, teki sen erehdyksen, että seurusteli erään kanssa, joka ei ollut Jumalan ystävä, nimittäin Israelin kuninkaan Ahabin kanssa. Tämä jumalaton kuningas pyysi Joosafatia liittymään kanssaan sotaretkelle Gileadin Raamotin takaisin valloittamiseksi. Joosafat suostui. Vaikka Baalin profeetat ennustivat menestystä retkelle, niin ainoa tavattavissa oleva Jehovan profeetta Miika ennusti Ahabin kuoleman. Mennessään taisteluun Ahab kätkeytyi valepukuun, mutta hän oli ehdottanut, että Juudan kuningas pukisi ylleen hänen kuninkaalliset vaatteensa ja joutuisi siten kaikkien heittoaseitten maalitauluksi. Kuninkaallisesti pukeutunut Joosafat havaitsi taistelun tiimellyksessä jokaisen Syyrian soturin kääntyneen häntä vastaan luullen häntä Israelin kuninkaaksi. ”Joosafat huusi, ja Herra auttoi häntä, ja Jumala houkutteli heidät pois hänestä.” (2. Aikak. 18:31) Jehovan profeetan sanojen mukaan Ahab kohtasi tuomionsa, sillä eräs mies jännitti jousensa viattomuudessaan ja ampui nuolen Israelin kuninkaaseen, niin että tämä kuoli. Kun Juudan kuningas palasi Jerusalemiin, niin näkijä Hananin poika Jeehu sanoi kuningas Joosafatille: ”Oliko sinun autettava jumalatonta, ja rakastatko sinä niitä, jotka vihaavat Herraa? Sentähden on sinun päälläsi Herran viha.” – 2. Aikak. 19:2.

 8, 9. Miten kristitty voi hyötyä Joosafatin erehdyksestä, ja miksi Jumalan epäsuosio aiheutuu jotakuta kohtaan hänen väärien ystävyyksiensä tähden?

⁸ Joosafat teki pahan erehdyksen hieroessaan ystävyyttä Jehova Jumalaa vihaavan kanssa ja antaessaan apuaan hänelle. Ystäviä valitessaan kristitty tekee hyvin pitäessään mielessään nuo profeetan sanat: ”Rakastatko sinä niitä, jotka vihaavat Herraa?” Kuinka Jumalan palvelijan täytyykään kavahtaa sopimattomia ystävyyksiä! Saammeko me Jumalan suosion vai hänen paheksumisensa, riippuu suureksi osaksi siitä, minkälaatuisia ystävyyksiä me muodostamme. Meitä ei tule hämmästyttää, että korkein Jumala pitää ketä tahansa palvelijaansa syyllisenä, joka seurustelee sellaisten henkilöitten kanssa, joita hän ei hyväksy. Me emme voi olla niiden yhteydessä, joita Jumala ei hyväksy, ja saada hänen ystävyyttään.

⁹ Huonojen ystävien turmeleva vaikutus on sellainen, että se poistaa ihmisen luotettavuuden piiristä, sillä se aiheuttaa väistämättömästi haitalliset seuraukset: ”Vaella viisasten kanssa, niin viisastut; tyhmäin seuratoverin käy pahoin.” (Sananl. 13:20) Jollei Jumala olisi tullut apuun, niin Joosafatin kanssakäyminen tyhmän Ahabin kanssa olisi mahdollisesti maksanut hänelle hänen henkensä.

10. Minkä esimerkin Daavid antoi Jumalan palvelijalle?

¹⁰ Sen lisäksi että me hyödymme Joosafatin tekemästä erehdyksestä, me voimme oppia myös Daavidin antamasta hyvästä esimerkistä, kun hän voi sanoa: ”En minä istu valheen miesten seurassa enkä kulje salakavalain kanssa. Minä vihaan pahojen seuraa enkä istu jumalattomien parissa. Minä pesen käteni viattomuudessa, ja astun kulkueessa sinun alttarisi ympäri, Herra.” (Ps. 26:4–6) Daavid puhuu kuin hän olisi todistajana ja antaisi todistuksen yksityiselämästään osoittaakseen nuhteettomuutensa ystävyyksiin nähden. Hän julistaa olevansa viaton niiden kanssa seurustelemiseen, joilla ei ole rakkautta Jumalaa ja hänen vanhurskaita käskyjään kohtaan. Kunpa jokainen kaikkivaltiaan Jumalan Jehovan tosi palvoja voisi vakuuttaa samanlaista viattomuutta ystävyyksiensä suhteen!

OIKEAN HERRAN VALINTA YSTÄVÄKSI

11. a) Paitsi henkilöitä, mitä muitakin sopimattomia ystävyyksiä meidän täytyy kavahtaa? Miten Jeesus antoi oikean esimerkin? b) Miksi kristityn on mieletöntä tehdä maailmasta ystäväänsä?

¹¹ Meidän ei pidä olla huolellisia ainoastaan yksityisten henkilöitten valitsemisessa ystäviksi, vaan meidän on myös oltava varuillamme sopimattomiin ystävyyksiin nähden sellaisten ryhmien, kerhojen ja järjestöjen kanssa, mitkä eivät kannusta meitä Jehovan palvonnassa, vaan päinvastoin johtavat tämän maailman jumalan, Saatana Perkeleen, orjuuteen. (2. Kor. 4:4) Jeesus Kristus torjui sen tähden demokraattisen suunnitelman hänen tekemisekseen paikalliseksi poliittiseksi hallitsijaksi. (Joh. 6:15) Jeesus ei tosiaan hylännyt ainoastaan paikallista kuninkuutta, vaan myös Saatanan järjestön maailmankuninkuuden! Perkele ”näytti hänelle kaikki maailman valtakunnat ja niiden loiston ja sanoi hänelle: ’Tämän kaiken minä annan sinulle, jos lankeat maahan ja kumarrat minua’.” (Matt. 4:8, 9) Jeesus hylkäsi kaikki sellaiset maailman tarjoukset, sillä hän arvosti Jumalan ystävyyttä yli kaiken. Jos Jeesus olisi hyväksynyt Perkeleen tarjouksen, niin se olisi tehnyt hänestä Jumalan vihollisen. Jos me kehitämme ystävyyttä maailman kanssa, niin se merkitsee Jumalan vihollisuuden pyytämistä. Seuraava Jumalan sääntö on järkähtämätön: ”Ettekö tiedä, että maailman ystävyys on vihollisuutta Jumalaa vastaan? Joka siis tahtoo olla maailman ystävä, siitä tulee Jumalan vihollinen.” (Jaak. 4:4) Tämä jumalaton maailma on tuomittu tuhoutumaan Jumalan Harmagedonin-sodassa, ja tämän maailman ystävät häviävät sen mukana. (1. Joh. 2:15–17) Baarakin ja Deboran profeetallinen voittolaulu ennusti: ”Niin häviävät kaikki sinun vihollisesi, Herra. Mutta ne, jotka häntä rakastavat, ovat niinkuin aurinko, kun se nousee voimassansa.” – Tuom. 5:31.

12, 13. a) Miksi rikkaus ei ole senkaltainen ystävä, mikä kristittyjen tulee tehdä? b) Mikä valinta on tehtävä herrojen välillä, ja miksi kukaan kristitty ei voi palvella kahta herraa?

¹² Eivätkä rikkaudetkaan ole senlajinen ystävä, mikä kristittyjen tulisi tehdä itselleen. Käsitellessään tätä oikealaatuisten ystävien tekemistä Jeesus sanoi: ”Tehkää itsellenne ystäviä väärällä mammonalla.” Vaikka mammonaa, rikkautta, voidaan käyttää apuna ystävien tekemisessä, ei rikkautta itseään tule pitää ihmisen ainoana ystävänä, sillä Jeesus selitti: ”Ei kukaan palvelija voi palvella kahta herraa; sillä hän on joko tätä vihaava ja toista rakastava, taikka tähän liittyvä ja toista halveksiva. Ette voi palvella Jumalaa ja mammonaa.” – Luuk. 16:9, 13.

¹³ Jeesus esitti täten perussäännön: kukaan ei voi olla kahden herran palvelija. Tästä käy ilmi, että nämä kaksi herraa ovat toistensa vastaiset, toinen on hyvä ja toinen paha. Jeesus osoitti, että jos joku liittyy toiseen heistä, niin hän halveksii toista, rakastaessaan toista ja vihatessaan toista. Hallitsijain välinen vastakohtaisuus on niin suuri, että kukaan ei voi olla molempien puolella. Jehova Jumala on paras Herra, hän on kaikkien luomusten Pääomistaja luomisensa perusteella. Ja jos me haluamme olla hänen ystäviään, niin meidän täytyy palvella häntä uskollisesti ollen yksinomaisesti antautuneita hänelle, pyhittäen elämämme hänelle ja antaen kaikkemme hänen palvelukseensa, tullen hänen rakkaan Poikansa Jeesuksen Kristuksen seuraajiksi. Jehova ei salli edelleen palvelijoittensa palvella häntä osa-ajalla ja hänen vihattua vihollistaan toisella osalla ajasta. Jeesus ilmaisi asian näin Laodikean seurakunnalle: ”Minä tiedän sinun tekosi: sinä et ole kylmä etkä palava; oi, jospa olisit kylmä tai palava! Mutta nyt, koska olet penseä, etkä ole palava etkä kylmä, olen minä oksentava sinut suustani ulos.” (Ilm. 3:15, 16) Ne, jotka eivät ole kuumia eivätkä kylmiä, oksennetaan pois, hylätään inhoten. Kristitty, joka etsii Jumalan ja hänen Poikansa ystävyyttä, ei näin ollen voi olla sydämeltään jakaantunut Jehovan ja vastakkaisen herran, Saatana Perkeleen, ”tämän maailman jumalan”, kesken.

14. a) Missä nuori rikas hallitusmies oli väärässä ystävyyteen nähden? b) Miksi rikkauden oikea käyttö on kovin tärkeätä?

¹⁴ Jeesus teki selväksi, että Jumalan kanssa ystävyyttä haluava ei voi olla maailman rikkauksien orja eikä siis väärän herran orja. Me emme saa olla sen rikkaan nuoren hallitusmiehen kaltaisia, joka, vaikka halusikin olla Jumalan ystävä, ei tahtonut hylätä tähän maailmaan yhdistäviä orjuuden siteitä. Jeesus käski häntä myymään, mitä hänellä oli, ja antamaan Jehova Jumalan köyhille sanoen: ”Niin sinulla on oleva aarre taivaissa; ja tule ja seuraa minua.” (Matt. 19:21) Sanoessaan näin tuolle nuorelle hallitusmiehelle Jeesus sovellutti sääntöä: kukaan ei voi palvella kahta herraa. Oli kysymyksessä yksinomainen antaumus Jehova Jumalalle. Antaisiko tuo nuori hallitusmies Jehovalle sen, mikä kuului hänelle, vai pitäisikö hän parempana rikkauden orjuutta? Hän teki väärän ratkaisun ja menetti Jumalan ystävänä olemisen aarteen. Rikkaus on hyödyllinen, ja sen oikea käyttö on Jeesuksen osoituksen mukaan se, että tulee Jumalan ja hänen Poikansa ystäväksi. Tietäen tämän Jumalan palvelija ei salli koskaan rikkauden tulla herrakseen, vaan hallitsee sitä ja käyttää sitä Jehova Jumalan palveluksessa. Muussa tapauksessa, jos rikkaus pääsee meidän herraksemme siitä syystä, että me olemme tehneet siitä ystävämme, me joudumme vihollisuussuhteeseen Jehova Jumalan kanssa, sillä meistä on silloin tullut tämän maailman ystävä ja Hänen vihaamansa vihollisen, tämän maailman jumalan, orja.

15. a) Ketkä ovat ne, joista meidän on sopiva tehdä ystäviä, ja miksi heidän orjana olemiseensa ei liity mitään vastenmielistä? b) Miten Jeesus todisti ystävyytensä niitä kohtaan, jotka tottelivat häntä, ja mikä ei tule sen vuoksi mitättömäksi?

¹⁵ Iankaikkista elämää tosissaan etsivien oikeat ystävät ovat huomattavin Herra, Jehova Jumala, ja hänen Poikansa, ”jonka hän on pannut kaiken perilliseksi”. (Hepr. 1:2) Tullessaan Jumalan ja Jeesuksen Kristuksen orjaksi ihminen ei joudu vihattuun asemaan, missä häntä sorrettaisiin ja tallattaisiin jalkoihin ja pidettäisiin tietämättömyydessä herransa päätöksistä. Ei, vaan tullessaan Jumalan ja hänen Poikansa uskollisesti tottelevaksi orjaksi ihmisestä tulee heidän ystävänsä. On ylentävää ajatella Jeesuksen uskollisille seuraajilleen lausumia sanoja: ”Te olette minun ystäväni, jos teette, mitä minä käsken teidän tehdä. En minä enää sano teitä palvelijoiksi [orjiksi, Um], sillä palvelija ei tiedä, mitä hänen herransa tekee; vaan ystäviksi minä sanon teitä, sillä minä olen ilmoittanut teille kaikki, mitä minä olen kuullut Isältäni.” (Joh. 15:14, 15) Päinvastoin kuin tavallisessa kylmässä ja muodollisessa herran ja orjan välisessä suhteessa ne, jotka seuraavat Jeesusta, ovat myös hänen ystäviään ollessaan orjia. Jeesus Kristus osoitti ystävyytensä antamalla sielunsa ”ystäväinsä edestä”. (Joh. 15:13) Hinta, minkä Jeesus maksoi, oli hänen oma kallis verensä, joten tämä ystävyys ei tee tyhjäksi sitä tosiasiaa, että kristityt ovat Jumalan ja Jeesuksen Kristuksen orjia. Jos kristityt haluavat säilyttää ystävällisen orjan ja herran välisen suhteen, niin heidän täytyy varoa solmimasta ystävällisiä siteitä tämän maailman ja sen saatanallisen herran, Perkeleen, kanssa. Kukaan ei voi olla kahden herran orja.

16. Minkä vertauksen Jeesus kertoi taloudenhoitajasta, ja minkä tärkeän seikan hän sillä opetti?

¹⁶ Miten voimme tulla Jehovan ja hänen Poikansa ystäviksi, ja miksi se on nyt tärkeätä? Jeesus puhui Luukkaan kirjan 16. luvussa vertauksen talon palvelijasta, taloudenhoitajasta, joka oli menettämäisillään toimensa ja joka osoitti käytännöllistä viisautta tekemällä ystäviä rikkauksilla. Jeesuksen vertauksen taloudenhoitaja ei saanut palkkaa, kuten nykyään on tapa. Erotettuna toimestaan hänen olisi pitänyt kerjätä tai suorittaa sellaista alhaista työtä kuin kaivamista. Koska taloudenhoitaja ei ollut kyllin vahva kaivaakseen ja koska hän ei halunnut kerjätä, niin hän pienensi eräitä velkoja, joita ihmisillä oli hänen herralleen. Kun hän menetti taloudenhoitonsa, niin hänellä oli tällöin ihmisiä, jotka ottivat hänet tervetulleena koteihinsa, sillä hän oli tehnyt heistä ystäviään rikkauksilla. Hänen ei tarvinnut nyt ansaita elatustaan epämiellyttävällä tavalla kaivamalla tai nöyryyttävällä tavalla kerjäämällä. Hänellä oli silmää nähdä tulevaisuuteen, ja hän menetteli käytännöllisen viisauden mukaan käyttäen varallisuutta eli aineellista omaisuutta tehdäkseen ystäviä. Jeesus Kristus sanoo sen tähden, että kristittyjen tulee toimia noudattaen samaten käytännöllistä viisautta: ”Ja minä sanon teille: tehkää itsellenne ystäviä väärällä mammonalla, että he, kun se loppuu, ottaisivat teidät iäisiin majoihin.” – Luuk. 16:9.

17. a) Mitä Jehova ja Jeesus Kristus omistavat, ja mitä monet ihmiset eivät ajattele? b) Minkä Jumalan lupausten tuntemuksen pitäisi tämän maailman rikkauksien ja lupausten vastakohtana saada meidät omaksumaan käytännöllisen viisauden menettelytavan?

¹⁷ Vain Jehova Jumalalla ja Jeesuksella Kristuksella on ”iäiset majat”. He ottavat näihin ”iäisiin majoihin” ainoastaan ystävänsä. Tänä päivänä ja aikana, jolloin monet ihmiset ovat syvästi huolissaan ja levottomia asuntopulan, kalliitten asumiskustannusten ja asuntojen korkean verotuksen vuoksi, he ajattelevat todennäköisesti hyvin vähän iankaikkisten asumusten varmistamista itselleen Jumalan uudessa vanhurskaassa maailmassa. Se ei ole ainoastaan sellainen uusi maailma, ”missä vanhurskaus asuu”, vaan se on myös maailma, mistä Jumala vakuuttaa: ”Eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt.” (2. Piet. 3:13; Ilm. 21:4) Tämän on Jumala luvannut Sanassaan. Uskotko sinä sen? Jehovan sanat eivät petä koskaan, kuten Joosua sanoi israelilaisille: ”Koko sydämeni ja koko sieluni tietäköön, ettei ainoakaan kaikista niistä teitä koskevista lupauksista, jotka Herra, teidän Jumalanne, on antanut, ole jäänyt täyttämättä; kaikki ovat toteutuneet teille, ei ainoakaan niistä ole jäänyt täyttämättä.” (Joos. 23:14) Kun meillä on Jumalan pettämätön lupaus saada vanhurskas uusi maailma, niin miksi sitten etsisimme pysyviä majoja tästä maailmasta? Se olisi hyödytöntä, vaikka yrittäisimmekin, sillä eivät ainoastaan rikkaudet saata kadota yhdessä yössä, vaan oma elämämmekin on yhtä epävarma. On siis käytännöllistä viisautta käyttää aineellista omaisuutta sillä tavalla, että tekee ystäviä kaiken Rakentajasta ja Jeesuksesta Kristuksesta, hänen Pojastaan, joka sanoi seuraajilleen: ”Minun Isäni kodissa on monta asuinsijaa. Jos ei niin olisi, sanoisinko minä teille, että minä menen valmistamaan teille sijaa?” (Joh. 14:2) Kun sitten rikkaus loppuu meiltä, me voimme olla varmat siitä, että meidät otetaan rakkaudellisesti tervetulleina uuden maailman ”iäisiin majoihin”.

18. Miksi rahalla ei voida ostaa Jumalan lahjoja, ja ketkä voivat olla Jumalan ystäviä?

¹⁸ Merkitseekö tämä sitä, että Jumala ottaa lahjuksia tai että me voimme ostaa itsemme vapaiksi Jumalan vihasta? Ei lainkaan. Ananias ja Safiira luulivat voivansa ostaa Jumalan suosion saadakseen mainetta. He eivät ymmärtäneet, että rahan käyttö jonkin ostamiseksi itsekkäässä tarkoituksessa ei saattanut olla ystävällinen teko Jumalaa kohtaan. Simon, joka oli aikaisemmin harjoittanut noituutta, luuli lisäksi voivansa ostaa Jumalan suosion rahalla. Hän havaitsi olevan toisin, kuten Pietari sanoi hänelle: ”Menkööt rahasi sinun kanssasi kadotukseen, koska luulet Jumalan lahjan olevan rahalla saatavissa.” (Apt. 8:20) Rahalla ei voida ostaa Jumalan lahjoja. Jos sillä voitaisiin, niin rikkailla olisi etusija ja he voisivat ostaa erikoisvarauksia Jumalan uudessa maailmassa. Mutta Jumala ei ole lahjottavissa, hän ei ole puolueellinen. Kuka tahansa voi solmia ystävyyden Jumalan ja hänen Poikansa kanssa, vaikka hänen aineellinen omaisuutensa olisi pieni ja merkityksetön.

19. a) Miten rahaa tai aineellista omaisuutta voidaan sitten käyttää Jumalan ystävyyden voittamiseksi? b) Miten omistamaamme voidaan käyttää oikealla tavalla?

¹⁹ Miten me käytämme sitten rikkautta eli aineellista omaisuutta tullaksemme ystäviksi Jumalan kanssa? Ei lahjomalla Jumalaa, vaan ylistämällä Jumalaa! Jumala omistaa koko maailman, ja Jehova sanoo: ”Minun on hopea, ja minun on kulta.” ”Minun ovat kaikki metsän eläimet ja tuhansien vuorten karjat.” (Hagg. 2:8; Ps. 50:10) Me emme voisi siis rikastuttaa Jumalaa aineellisesti, mutta me voimme käyttää sitä, mitä omistamme, Jumalan ylistämiseen kertomalla toisille hänen päätöksistään, omistamalla hänelle yksinomaisen antaumuksemme ja uskollisen rikkautemme. Kun me kehotamme toisia tutkimaan Raamattua, kun viemme heille Raamatun tutkinnan apuvälineitä, kun puhumme heidän kanssaan ja autamme heitä ymmärtämään Jumalan päätöksiä ja hänen lupaamaansa vanhurskasta uutta maailmaa, niin me käytämme omistamaamme Jumalan ylistämiseksi.

20. Miksi on tärkeätä solmia nyt ystävyys Jumalan kanssa, ja keiden seurassa meidän tulee olla?

²⁰ Käyttämällä omistamaamme Jumalan ylistykseksi me kokoamme taivaallisia aarteita ja teemme ystäviksemme ne, jotka eivät hylkää meitä milloinkaan, eivät jätä meitä koskaan ja jotka voivat antaa meille iankaikkisen elämän lahjan taivaan valtakunnan alaisuudessa. Tämä ystävyyden solmiminen Jumalan ja hänen Poikansa kanssa on tärkeä, koska tämä maailma on nyt ”lopun ajassaan” ja häviää pian Jumalan Harmagedonin-sodassa. Nyt on aika osoittaa, että olemme ystävällisiä Jumalaa kohtaan. Nyt on aika saada kaikki apu, minkä voimme saada Jumalan ystävyyden voittamiseksi. Siitä syystä meidän on oltava säännöllisesti niiden seurassa, jotka rakastavat ja tottelevat Jumalaa ja joita Jeesus Kristus kutsui ”ystävikseen”. (Luuk. 12:4) Olemalla Jehovan todistajain uuden maailman yhteiskunnan yhteydessä tuhannet ihmiset oppivat tuntemaan, miten on meneteltävä tehdäkseen ystäviä itselleen ”väärällä mammonalla, että he, kun se loppuu, ottaisivat [heidät] iäisiin majoihin”. – Luuk. 16:9.

[Alaviitteet]