Lunnaat, rakkauden ja oikeudenmukaisuuden suurenmoinen ilmaus

1, 2. a) Kun kiistakysymys herätettiin, niin minkä lupauksen Jehova antoi, ja minkä kysymyksen tämä herätti? b) Miksi ainosyntyinen Poika valittiin Jumalan tärkeimmäksi kunniaansaattajaksi?

SOPUSOINNUSSA kaikkeuden suvereenisuutensa arvokkuuden kanssa Jehova ratkaisee näennäisesti mahdottomia ongelmia tavalla, joka panee meidät ihmettelemään. Ja jälkeenpäin me sanomme: ’Sitä ei olisi voitukaan tehdä millään muulla tavalla eikä se muuten olisi voinut olla niin perusteellinen, vanhurskas ja kauttaaltaan hyvä.’ (Jes. 55:9) Siis jo siihen aikaan, jolloin kiistakysymys herätettiin, Jumala tiesi ennalta täsmälleen mitä tekisi ja ilmoitti: ”Se [siemen] on polkeva rikki sinun [Saatanan] pääsi.” – 1. Moos. 3:15.

² Kenet Jumala määräisi ”siemeneksi”, jota pistettäisiin kantapäähän? Ainosyntyisen Poikansa! Hänet valittiin siksi, joka oli toimiva Jehovan suvereenisuuden arvokkuuden ja vanhurskauden ensisijaisena ratkaisijana. Miksi tämä niin lähellä Jehovan sydäntä oleva suuri persoona? Kun Saatana esitti haasteensa, niin se heitti varjon jokaisen luomuksen maineelle. Se ylti aina tähän Poikaan asti.a Sen lisäksi se kohdistui enemmän häneen kuin kehenkään muuhun Jumalan luomukseen, koska ennen kaikkea hän oli Jehovan pääluomus, lähinnä häntä kaikkeudessa. Hän oli aina muiden enkelien päämies. Hän oli ollut Jumalan työtoveri kaikkeuden luomisessa. (Kol. 1:15–17) Jumalan uhmaaja saattoi sanoa: kaikista luomuksista, jotka olisivat uskollisia Jumalan palveluksessa, pitäisi toki hänen olla uskollinen. Siksi Saatanan haaste saattoi tämän mahtavan Jumalan Pojan parrasvaloon.

 3. Mikä merkitys oli sillä nimellä, joka Pojalla oli ennen ihmiseksi tuloaan?

³ Myös ainosyntyisen Pojan nimi Miikael, joka hänellä oli ennen ihmiseksi tuloaan, liittyy tilanteeseen. (Dan. 12:1; 1. Tess. 4:16; Ilm. 12:7) Se merkitsee ’Kuka on Jumalan kaltainen?’ Nimi on itsessään kysymys. Se ikään kuin sanoo, että jos joku nousisi uhmaamaan Jumalaa, yrittäisi kilpailla Jumalan kanssa, niin Miikael olisi ensimmäinen, jonka velvollisuutena olisi nousta ja sanoa: ’Kuka on tämä, joka uhmaa Isääni? Minä osoitan hänelle, ettei ole ketään Jehovan kaltaista.’ Hänen nimensä itse asiassa määräsi siten hänet siksi, joka oli oleva kiistakysymyksen Kunniaansaattaja ja Ratkaisija Jehovan hyväksi.b

4, 5. Miksi ainosyntyinen Poika oli paras valittavina olevista, ja antoiko hän vastauksensa pakotuksesta?

⁴ Voimme katsella hänen valitsemistaan toisestakin näkökulmasta. Häntä ei pakotettu palvelemaan tässä tarkoituksessa. Raamattu osoittaa, että kun Jeesus tuli kastettavaksi, niin hän sanoi: ”Sinun tahtosi, minun Jumalani, minä teen mielelläni.” (Ps. 40:9; Hepr. 10:5–7) Hänestä on kirjoitettu myös: ”Sinä rakastit vanhurskautta ja vihasit laittomuutta.” (Hepr. 1:9) Me näemme siis, että Jeesus oli erittäin halukas, mieltynyt tekemään Jumalan tahdon. Hän itse sanoi: ”Minä aina teen sitä, mikä hänelle on otollista.” (Joh. 8:29) Hän oli pätevämpi kuin kukaan muu. Edelleen hän sanoo viisaudeksi personoituneena Sananlaskujen 8. luvussa Jumalan luomistyöstä puhuessaan: ”Ihastukseni olivat ihmislapset.” (Jae 31) Hän rakasti syvästi ihmiskuntaa, jonka Jumala loi. Hän otti iloiten vastaan tämän tehtävän saattaa Isänsä kunniaan, ensiksikin uskollisuudesta Häntä kohtaan ja lisäksi siitä syvästä rakkaudesta, mitä hän tunsi ihmiskuntaa kohtaan.

⁵ Jos tämä Jumalan Poika hyväksyi nyt halukkaasti tehtävän, niin kuka toinen enkeli voi sanoa: ”Ei, anna minun ottaa se tehtävä”? Kuka saattoi astua hänen edelleen? Miikaelilla oli etusija tarjoutua ja olla yhteistoiminnassa Jumalan kanssa tässä asiassa. Hän oli Jumalan ainosyntyinen Poika, läheisin, Jehova Jumalan uskottu. – Joh. 1:18.

SYNTIÄ EI VOIDA JÄTTÄÄ HUOMIOON OTTAMATTA

6, 7. Miksi Jehova ei voinut jättää huomioon ottamatta Aadamin ja Eevan syntiä?

⁶ Jehova varasi lunnaat Jeesuksen Kristuksen välityksellä. Jehova Jumalan ja hänen Poikansa rakkaus oli vaikuttimena lunnaitten varaamisessa. (Joh. 3:16) Lunnaat varaavat armon, mutta ovatko ne myös sopusoinnussa Jehovan oikeudenmukaisuuden kanssa? Katsokaamme. Aadam ja Eeva kapinoivat Jumalan suvereenisuutta vastaan, minkä Jumala tiesi olevan mahdollista siitä syystä, että hän oli tehnyt heidät luomuksiksi, joilla oli moraalinen valintavapaus palvella häntä. He eivät palvelleet pakosta vaan omaamiensa ominaisuuksien tähden ja koska heillä oli kyky arvostaa ja jäljitellä hänen ominaisuuksiaan. Jehovalla on aineellisessa luomakunnassa esimerkiksi kiertotähtiä, jotka palvelevat häntä kaikkein pienintä yksityiskohtaa myöten juuri hänen haluamallaan tavalla; eläimiä hallitsee vaisto, mutta älylliset luomukset voivat valita oman menettelytapansa. Jos kuitenkin synti ilmaantuisi kaikkeuteen, Jumala ei voisi jättää sitä huomioon ottamatta ja sanoa: ’Minäpä jätän sen huomioon ottamatta.’ Voisiko hän sanoa kenellekään syntiä tekevälle: ’Minä haluan osoittaa sinulle armoa, joten minä vain annan syntisi anteeksi’? Ei. Hän ei voinut oikeudenmukaisuutensa ja vanhurskautensa takia jättää syntiä huomioon ottamatta ja antaa sen mennä selvittämättä.

⁷ Mutta toisin on maailman nykyisten hallitusten laita. Ne ovat ummistaneet silmänsä laittomuudelle, ovat velttoja eivätkä toimi innokkaasti sitä vastaan. Seuraus on ollut se, että ihmiset menettävät uskonsa hallituksiin, ja lopulta kaikki romahtaa. Kaikkeuden Lainantaja ei salli sen tapahtua omille laeilleen.

 8. Miten Jehova suhtautuu syntiin ja syntisiin?

⁸ Jumala, kaikkeuden Suvereeni, ei näin ollen vastuullisena lain ja järjestyksen ylläpitämisestä kaikkeudessa jätä syntiä huomioon ottamatta. ”Jumala ei salli itseänsä pilkata.” (Gal. 6:7) Profeetta sanookin Hab. 1:13:ssa: ”Sinun silmäsi ovat puhtaat, niin ettet voi katsoa pahaa etkä saata katsella turmiota. Minkä tähden sinä katselet uskottomia?” Mutta hän sallii luonnollisesti pahuutta jonkin aikaa tuon suuren kiistakysymyksen takia. Jehovan läheisyydessä ei voi olla mitään syntistä. Jesajan näyssä osoitetaan serafien sanovan: ”Pyhä, pyhä, pyhä on sotajoukkojen Jehova.” (Jes. 6:3, Um; Ilm. 4:8) ”Pyhän” perusmerkitys on sekä fyysinen että moraalinen puhtaus, ja kun se toistetaan kolme kertaa, se merkitsee puhtautta ylimmässä asteessa. Kaikkeudessa ei ole ketään niin puhdasta korkeimmassa mahdollisessa asteessa, eikä sen tähden mikään syntinen voi mitenkään lähestyä häntä suoraan.

LAKIA KOSKEVA ONGELMA

 9. Millä ainoalla tavalla Jumala voi olla tekemisissä syntisten kanssa?

⁹ Jotta Jumala voisi olla tekemisissä niiden kanssa, jotka olivat syntyneet synnissä, joskaan eivät omasta syystään, niin hänellä täytyi siis olla jokin laillinen peruste, jonka nojalla hän voi olla tekemisissä heidän kanssaan. (Ps. 51:7; Room. 5:12) Hänellä täytyi olla joku sellainen, jonka uhri olisi laillinen peruste, jonka välityksellä hän voisi asioida. Hän ei voinut olla suoraan tekemisissä syntisten ihmisten kanssa oman arvokkuutensa ja vanhurskautensa takia. Siksi hän varasi sen.

10. Muuttiko Jehova ihmistä hallitsevia peruslakejaan, kun hän teki järjestelyjä ollakseen tekemisissä ihmiskunnan kanssa?

¹⁰ Jumala antoi sillä välin ihmisen synnyttää jatkuvasti lapsia. Hän piti kiinni siitä, mitä hän itse oli sanonut tarkoituksestaan vanhempien suhteen. Hänhän oli käskenyt heitä synnyttämään lapsia. (1. Moos. 1:28) Koska hänen tarkoituksensa nyt oli antaa ihmiskunnan toimia kiistakysymyksen hyväksi, niin hän ei muuttanut lakiaan eikä ottanut pois sitä etua vanhemmilta eikä myöskään puuttunut asiaan, vaan antoi ihmisen jatkaa edelleen lasten synnyttämistä omaksi kuvakseen, nyt epätäydelliseksi kuvaksi. (1. Moos. 5:3) Vanhemmille suotiin etu kasvattaa lapsiaan, niin että heistä voisi tulla sellaisia, millaisiksi vanhemmat valmentaisivat heidät. (Sananl. 22:6; 29:15) Me näemme tämän periaatteen vaikuttamassa nykyään maailmassa, ja monet kasvavat aikuisiksi Jumalan vihaajina. Mutta Jumala salli sen. Hän kunnioitti omia lakejaan, jotka hän pani hallitsemaan ihmiskuntaa, ja tiesi niiden olevan oikeita lakeja. Hän tiesi, että jotkut syntyvistä lapsista toimisivat hänen puolellaan kiistakysymyksessä. – Job 1:8; 2:3.

”SIELU SIELUSTA”

11. Mitä vaadittiin oikeudenmukaisuuden tyydyttämiseksi, ja miten tämä ilmeni Jumalan menettelyistä Israelin kanssa?

¹¹ Jumalan täydellisen oikeudenmukaisuuden laillinen vaatimus on ilmeinen hänen Israelille antamassaan laissa: ”Henki hengestä [sielu sielusta, Um], silmä silmästä, hammas hampaasta, käsi kädestä, jalka jalasta.” (5. Moos. 19:21) Jumalan tarkkuus tässä asiassa kuvastui myös hänen toiminnassaan Israelin kanssa, kun hän valitsi yhden sukukunnan itselleen temppelipalvelukseen. Esikoiset kuuluivat jo yksinomaan Jehovalle, koska hän oli pelastanut heidät tuhoutumasta Egyptin kymmenennen vitsauksen aikana. Mutta nyt Jehova halusi Leevin sukukunnan palvelemaan pyhäkössään esikoisten sijasta. Kuitenkin väenlasku osoitti, että israelilaisia esikoisia oli 273 enemmän kuin leeviläisiä. Lunastaakseen nämä 273 israelilaisten oli siis maksettava lunnaat kustakin. Jumala oli hyvin ehdoton sen suorittamisessa. (4. Moos. 3:39–51) Ja jos joku teki murhan, ei hänen edestään voitu ottaa rahaa eikä muita lunnaita, hänen oli kuoltava. Hänen oli annettava sielu sielusta. (4. Moos. 35:31–33) On sen tähden selvää, että ihmisen lunastamiseksi synnistä ja kuolemasta vaadittiin täydellisen ihmissielun lunastushinta.

12. Millaisessa asemassa ihminen oli vapautuksen varaamiseen nähden?

¹² Ihmisen avuttomuus on ilmaistu Psalmissa 49:7–10: ”He luottavat tavaroihinsa ja kerskaavat suuresta rikkaudestaan. Kukaan ei voi veljeänsä lunastaa eikä hänestä Jumalalle sovitusta maksaa. Sillä hänen sielunsa lunastus on ylen kallis ja jää iäti suorittamatta, että hän saisi elää iankaikkisesti eikä kuolemaa näkisi.” Hinta oli liian kallis, liian korkea, ihmiskunnan saavuttamattomissa. Ihmisen kyvyn kysymyksessä ollen vapautus oli kaukana, määräämättömän ajan päässä, todellisuudessa toivoton.

OIKEUDENMUKAISUUS JA VANHURSKAUS PIDETÄÄN VOIMASSA

13. Oliko Jehova lunnaita koskevassa asiassa yhtä ehdoton itsensä suhteen kuin hän oli Israelin suhteen? Selitä.

¹³ Jos siis ihminen aiottiin joskus vapauttaa, niin Jumalan oli toimittava sen tekemiseksi mahdolliseksi. Olisiko hän yhtä ehdoton itseensä nähden kuin hän oli Israelille antamassaan laissa? Pitäisikö hän voimassa tuon lain ja pitäisikö hän kiinni lausumistaan periaatteista? Hän teki täsmälleen niin, vaikka se maksoi hänelle Esikoispoikansa antamisen. (Room. 5:6–8) Miten suurenmoinen ominaisuus! Me voimme luottaa täysin Jehovaan, koska tiedämme, ettei hän koskaan poikkea vähimmässäkään määrin periaatteistaan. Hän ei tee milloinkaan mistään mielijohteesta eikä olosuhteitten pakosta mitään epäoikeudenmukaista eikä mitään meille ilmoittamiensa periaatteitten yli menevää. – Mal. 3:6.

14. Miten lunastusvaraus oli ehdottomasti sopusoinnussa oikeudenmukaisuuden ja vanhurskauden kanssa?

¹⁴ Tällä tavalla Jehova voi ylläpitää täysin oman vanhurskautensa ja samalla osoittaa synnin ylenmääräisen pahuuden. Apostoli Paavali ilmaisi tämän näin: ”Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, jonka Jumala on asettanut armoistuimeksi uskon kautta hänen vereensä, osoittaaksensa vanhurskauttaan, koska hän oli jättänyt rankaisematta ennen tehdyt synnit jumalallisessa kärsivällisyydessään, osoittaaksensa vanhurskauttaan nykyajassa, sitä, että hän itse on vanhurskas ja vanhurskauttaa sen, jolla on usko Jeesukseen.” (Room. 3:23–26) Jumalalla oli näin ollen oikeudenmukaisuutensa ja vanhurskautensa mukaisesti laillinen peruste Jeesuksen Kristuksen lunastusuhrissa. Kun hän siis toimi Aabrahamin kanssa ja julisti hänet vanhurskaaksi, niin kuin hän teki noin 3 900 vuotta sitten, niin hän saattoi aivan oikein tehdä siten, koska hän tiesi, että hän oli varaava tulevaisuudessa lunnaat. (Room. 4:9) Aabraham ei ollut vapaa synnistä, vaikka uskoikin. Mutta Jehova voi toimia Aabrahamin kanssa ja olla silti laillisen järjestelynsä perusteella täysin puhdas ja vanhurskas siten tehdessään.

15. a) Miksi Jumalan Poika lähetettiin maan päälle, ja miten hän syntyi täydelliseksi ihmiseksi? b) Miten tiedämme hänen säilyttäneen nuhteettomuutensa ja antaneen täydellisen, perinpohjaisen vastauksen Saatanan panetteluun?

¹⁵ Kiistakysymyksen ratkaisemiseksi ja lunnaitten varaamiseksi lähetettiin Jumalan ainosyntyinen Poika maan päälle, missä Saatana saattoi harjoittaa painostusta hänen nuhteettomuuttaan kohtaan. Syntymällä yliluonnollisella tavalla neitsyt Mariasta hänestä tuli Jumalan ihmispoika. Tämä poika syntyi epätäydellisestä naisesta, mutta oli itse täydellinen ja tahraton. Enkeli Gabriel oli ilmoittanut Marialle: ”Pyhä Henki tulee sinun päällesi, ja Korkeimman voima varjoaa sinut; sentähden myös se pyhä, mikä syntyy, pitää kutsuttaman Jumalan Pojaksi.” (Luuk. 1:35) Pyhä henki pani näkymättömän voiman muurin Marian ympärille, niin ettei mikään voinut vahingoittaa tätä sikiötä sen kehittyessä kohti syntymää. Saatana olisi halunnut tuhota tämän Pojan mikäli mahdollista ennen hänen syntymäänsä. Jeesus pysyi koko ihmiselämänsä ajan tuossa täydellisessä tilassa. Hän oli ”pyhä, viaton, tahraton, syntisistä erotettu”. (Hepr. 7:26) Jeesuksen elämänkulku maan päällä ratkaisi kieltämättä kiistakysymyksen. Hän sanoi ennen uhrikuolemaansa: ”Maailman ruhtinas tulee, ja minussa hänellä ei ole mitään”, ja: ”Nyt käy tuomio tämän maailman ylitse; nyt tämän maailman ruhtinas pitää heitettämän ulos.” (Joh. 14:30; 12:31) Nämä lausunnot osoittavat, että hän oli täydellisesti todistanut Saatanan valehtelijaksi.

JEESUKSEN KÄRSIMINEN

16. Minkä käsitämme paremmin, kun tarkastelemme mitä Jeesus kärsi?

¹⁶ Tässä kohdassa voisimme sanoa, että meidän on todella vaikea käsittää, miten suuri Jeesus oli ja on. Palvellessaan kiistakysymyksen täydelliseksi ratkaisemiseksi Jeesus kärsi. Kaikki Jumalan palvelijat ovat joutuneet kauheisiin kokemuksiin Saatanan ja hänen edustajiensa käsissä. Mutta Jeesus kesti suuremmat kärsimykset kuin yksikään Jumalan palvelija milloinkaan on kokenut. Miten voimme sanoa näin? Vastatessamme tähän kysymykseen voimme paremmin ymmärtää sen suurenmoisen teon, jonka Herramme Jeesus Kristus teki hyväksemme.

17. Mitä Jeesus teki opetuslastensa kanssa viimeisenä yönään maan päällä, ennen kuin hänet pidätettiin?

¹⁷ Katsokaamme mitä tapahtui hänen ollessaan viimeistä yötä opetuslastensa kanssa. Kertomus sanoo: ”Sitten Jeesus tuli heidän kanssaan Getsemane nimiselle maatilalle; ja hän sanoi opetuslapsillensa: ’Istukaa tässä, sillä aikaa kuin minä menen ja rukoilen tuolla’. Ja hän otti mukaansa Pietarin ja ne kaksi Sebedeuksen poikaa; ja hän alkoi murehtia ja tulla tuskaan. Silloin hän sanoi heille: ’Minun sieluni on syvästi murheellinen, kuolemaan asti; olkaa tässä ja valvokaa minun kanssani’. Ja hän meni vähän edemmäksi, lankesi kasvoilleen ja rukoili sanoen: ’Isäni, jos mahdollista on, niin menköön minulta pois tämä malja; ei kuitenkaan niinkuin minä tahdon, vaan niinkuin sinä’.” Kolme kertaa Jeesus teki näin, ja joka kerta, kun hän palasi opetuslastensa luo, he olivat nukkumassa. Hän sanoi heille: ”Niin ette siis jaksaneet yhtä hetkeä valvoa minun kanssani!” Opetuslapset olivat hitaita ymmärtämään; he eivät nähneet sitä suurta kiistakysymystä, joka oli polttopisteessä tuona yönä, ja siksi he eivät kyenneet pysymään valveilla. – Matt. 26:36–44.

18. Pyysikö Jeesus Jehovalle esittämässään rukouksessa, että hänet olisi säästetty kuolemasta?

¹⁸ Kun Jeesus pyysi Jehovalta: ”Isäni, jos mahdollista on, niin menköön minulta pois tämä malja”, niin mitä hän tarkoitti? Sanoiko hän vetäytyvänsä pois, peräytyvänsä päätöksestään kuolla ja varata lunnaat? Ei, sillä hän oli sanonut opetuslapsilleen pitkin aikaa, että hän tulisi kuolemaan. Hän selitti, että ylipapit ja kirjanoppineet ottaisivat hänet, että hänet surmattaisiin ja että Jehova herättäisi hänet kolmantena päivänä. (Mark. 8:31; Luuk. 9:22) Ajatuskin uhrikuoleman välttämisestä oli vastenmielinen Jeesukselle. (Matt. 16:21–23) Heprealaiskirje osoittaa, että kun hän lähti uhritielle kasteensa aikaan, niin hän sanoi: ”Ruumiin sinä minulle valmistit”, ts. täydellisen ruumiin lunastushinnaksi. Hän oli koko ajan päättäväinen tuolla uhritiellä. – Hepr. 10:5.

19, 20. a) Minkä Jeesus tiesi olevan edessään, ja mitä hän rukoili, jos Jumalan tahto se olisi? b) Miksi Jeesuksen edessä oleva asia oli niin vaikea hänelle?

¹⁹ Jeesus ei siis pyytänyt Isäänsä säästämään häntä kuolemasta. Mutta hän tiesi muutaman tunnin päästä tulevansa pidätetyksi ja viedyksi juutalaisen sanhedrinin eteen. Sen jäsenet julistaisivat hänet syylliseksi Jumalan pilkkaamiseen, pahimpaan mahdolliseen rikokseen. (Joh. 10:33; Matt. 26:65) Muista, että hän ’rakasti vanhurskautta ja vihasi laittomuutta’. Hän oli tullut taivaasta Jumalan Poikana saattamaan Isänsä kunniaan, ja ensiksi kansa, joka tunnustautui Jumalan omaksi, kielsi hänen varsinaisen luontonsa – sen, että hän oli Jumalan Poika. (Joh. 19:7) Mutta nyt se aikoi ripustaa hänet paaluun pahimmanlaatuisena henkilönä mitä olla voi – Jumalan pilkkaajana sekä kapinan lietsojana. (Luuk. 23:2–4) Millaista Jumalan häpäisyä! Hän tulee saattamaan Isänsä kunniaan ja ylistämään hänen nimeään, ja täällä hänet pannaankin riippumaan kirouksena ja pilkkaajana!

²⁰ Se, että Jeesusta syytettiin Jumalan pilkkaamisesta ja että Jumalan valittu kansa oli vastuussa tuosta syytöksestä, oli kauhea asia Jeesukselle Kristukselle, sillä hän oli ollut menneisyydessä koko kaikkeudessa kaikkein innokkain miellyttämään Isäänsä, puolustamaan häntä, välttämään vähäisintäkin, mikä olisi voinut saattaa hänen Isänsä huonoon valoon. Pilkkaaja! Jos joku on nykyään Jehovan todistaja, mutta kääntyy pois luopiona ja pilkkaa Jumalaa, niin hän on inhottava koko Jumalan kansalle. Jeesus Kristus, jolla oli täydellinen mieli, sydän ja ymmärrys, oli paljon tarkempi tässä kuin me voimme olla. Hän sanoi kuitenkin: ”Ei kuitenkaan niinkuin minä tahdon, vaan niinkuin sinä [Jehova].” – Matt. 26:39.

21. Mikä murskaava paino oli Jeesuksen päällä sinä yönä?

²¹ Kaiken tämän tähden hänen hikensä muuttui hänen rukoillessaan kuin veripisaroiksi. (Luuk. 22:44) Niin suuri paino oli hänen päällään; hänen harteillaan oli kaiken taakka sinä yönä. Hän kääntyi Isänsä puoleen ja rukoili ”väkevällä huudolla ja kyynelillä”. (Hepr. 5:7) Hän tiesi, että hänen on oltava uskollinen, sillä miten kävisi, jos hän epäonnistuisi? Mikä isku vasten Jehovan kasvoja se olisikaan ollut! Millaiseksi kunniaksi Jeesuksen Isälle ja millaiseksi iskuksi vasten Saatanan kasvoja koituikaan toisaalta se, että Jeesus pysyi uskollisena! Jehova luotti niin Poikansa uskollisuuteen, että hän oli antanut kertoa Sanassaan – niin, Jehova oli sanonut etukäteen – mitä Jeesus oli tekevä. Jeesus tiesi sen. Mutta Jeesus tiesi myös, että nuhteettomuuden säilyttäminen riippui hänestä; hän olisi voinut epäonnistua; hän olisi voinut tehdä syntiä. Kaikki tämä oli Jeesuksen hartioilla. Hänen ikuinen elämänsä ja koko ihmissuvun elämä olivat vaakalaudalla. Se oli kauhea rasitus.

22. Miksi Jeesus huusi niin kuin hän huusi juuri ennen kuolemaansa?

²² Ollessaan paalussa hän huudahti juuri ennen kuolemaansa: ”Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?” (Matt. 27:46; Ps. 22:2) Apostoli Paavali sanoi kristityille tovereilleen: ”Kristus on lunastanut meidät lain kirouksesta, kun hän tuli kiroukseksi meidän edestämme – sillä kirjoitettu on: ’Kirottu on jokainen, joka on puuhun ripustettu.’” (Gal. 3:13) Hänen oli tultava kirotuksi vapauttaakseen ne, jotka olivat lain alaisuudessa. Ja Pietari sanoi: ”’[Hän] kantoi meidän syntimme’ ruumiissansa ristinpuuhun.” – 1. Piet. 2:24.

23. Mihin sellaiseen Jeesuksella ei ollut mahdollisuutta, mitä hän varasi meille?

²³ Jos me nyt teemme syntiä, niin me voimme katua ja mennä Jehova Jumalan luo rukoillen häntä ja sanoa: ’Jehova Jumala, minä tunnustan tehneeni syntiä. Kristuksen lunastusuhrin perusteella minä pyydän anteeksiantoa. Ole hyvä ja anna minulle anteeksi.’ Ja me saamme Jumalan anteeksiannon. (1. Joh. 1:9) Mutta Jeesus ei voinut tehdä näin. Hän ei olisi voinut pyytää armoa ’(kenenkään) uhrin perusteella’, jos hän olisi heikentynyt ja tehnyt pienimmänkään hairahduksen. Hän kantoi murskaavan painon sinä yönä.

24. Mitä Room. 5:18 sanoo Jeesuksesta?

²⁴ Miten kiitollisia voimmekaan olla Jehova Jumalalle ja Jeesukselle Kristukselle siitä, että Jeesus ei epäonnistunut! Hän palveli vastatakseen haasteeseen täydellisesti. Apostoli sanoo: ”Niinpä siis, samoin kuin yhden ihmisen lankeemus on koitunut kaikille ihmisille kadotukseksi, niin myös yhden ihmisen vanhurskauden teko koituu kaikille ihmisille elämän vanhurskauttamiseksi.” (Room. 5:18) Tämä ”vanhurskauden teko” oli Jeesuksen nuhteeton vaellus, johon sisältyi hänen uhrinsa. Se todisti hänen olevan oikeudenmukainen. Luonnollisesti hän oli vanhurskas pitkin matkaa, mutta Jumala saattoi yhä sanoa tämän koetuksen jälkeen, jonka hän kesti onnistuneesti: ’Sinä olet täysin oikeudenmukainen, vanhurskas joka tavalla.’

25. Vertaa Kristuksen vanhurskautta niiden vanhurskauteen, jotka uskovat häneen.

²⁵ Apostoli Paavali selitti edelleen Jeesuksesta: ”Hän, vaikka oli Poika, oppi siitä, mitä hän kärsi, kuuliaisuuden, ja kun oli täydelliseksi tullut, tuli hän iankaikkisen autuuden aikaansaajaksi kaikille, jotka ovat hänelle kuuliaiset.” (Hepr. 5:8, 9) Jumala julisti siis Kristuksen vanhurskaaksi hänen omasta ansiostaan. Hänen ei tarvinnut suoda vanhurskautta Kristukselle lahjana. Siksi hänen uhrinsa voi olla peruste, jolla muut ihmiset voidaan julistaa vanhurskaiksi. Jos toisia julistetaan vanhurskaiksi, niin se ei tapahdu heidän oman vanhurskautensa perusteella, vaan Jeesuksen Kristuksen lunastusuhrin perusteella; se on lahja heille. – Room. 5:17.

JEHOVAN LAUPEUS

26, 27. Mitä Jehova teki Kristukselle rakkautensa ja arvostuksensa ilmaisuksi?

²⁶ Jehovan laupeus korostuu kaikessa tässä ja myös vielä muullakin tavalla. Jeesus tiesi palaavansa taivaaseen Isänsä luo. Jehovan rakkaus ja arvostus olivat niin suuret häntä kohtaan, joka saattoi kunniaan hänen nimensä mitä ankarimmissa koetuksissa, että hän antoi Jeesukselle paljon enemmän kuin hänellä oli koskaan ollut. Hän antoi Kristukselle kuolemattomuuden ja korkeamman aseman kuin milloinkaan aikaisemmin, paljon enkelten yläpuolella. (Fil. 2:5–11; Hepr. 7:26) Eikä tässä kaikki, vaan Jeesus sai myös jotain muutakin.

²⁷ Me tiedämme, että Jumalan älylliset luomukset ovat seurallisia. He mielellään pitävät seuralaisia. Jeesus oli nyt Jehovaa lukuun ottamatta yksin omaa luokkaansa. Mutta nyt Jehova antoi hänelle tunnustukseksi lisäksi suurenmoisen palkinnon, nimittäin ”morsiamen”. (Joh. 3:28, 29; Ilm. 19:7; 21:9) Jeesus kutsui heitä yksilöinä ”veljiksi”. (Hepr. 2:11) He läpikäyvät samat kokemukset, jotka Jeesuksellakin oli maan päällä. Me nautimme mitä suurimmassa määrin niiden seurasta ja keskustelusta niiden kanssa, jotka ovat kestäneet samoja asioita, tehneet samaa työtä kuin me ja joilla on ollut samoja kokemuksia kuin meillä, samoin kuin Jeesuskin epäilemättä nauttii ”morsiamensa” kanssa. Jumala antoi Jeesukselle tämän ”morsiamen” osoitukseksi mittaamattomasta rikkaudestaan ja arvostuksensa ja rakkautensa syvyydestä suurenmoista Poikaansa kohtaan.

JEESUKSEN JALOMIELISYYS

28, 29. Miten Jeesus Kristus puolestaan osoittaa laupeuttaan ja jalomielisyyttään?

²⁸ Jeesus Kristus ilmaisi myös puolestaan laupeutensa ja jalomielisyytensä sekä vanhurskaudenrakkautensa siten, että hän ei ollut itsekäs tässä asiassa. Hän ei sanonut: ’Minä saatoin Jumalan kunniaan. Miksi kenenkään muun pitäisi osallistua kanssani tähän kunniaan?’ Ei, hän oli päinvastoin iloinen, hän oli onnellinen, kun hän voi saada toisia, jotka voivat osallistua tähän Jumalan kunniaan saattamiseen ja kirkastamiseen ja jotka myös voivat osallistua hänen kirkkauteensa ja voimaansa taivaissa. (Room. 6:4, 5) Hän iloitsi siitä, että Jumalalla oli maan päällä toisia, jotka siitä huolimatta, että Saatana saattoi vainota heitä, pysyivät uskollisina Jumalan suvereenisuutta kohtaan ja rakastivat sitä niin kuin hänkin.

²⁹ Sitten on ”muiden lampaitten” ”suuri joukko”. Jeesus sallii mielellään heidän tulla ja saada myös jonkin pienen osuuden tuossa kunniaan saattamisessa. (Ilm. 7:9, 10; Joh. 10:16) Niinpä hän auttaa kaikkia Jumalan ”lampaita” pysymään lujina Jehovan suvereenisuuden puolella siitä huolimatta, mitä Saatana sanoi.

”VIIMEINEN AADAM”

30. Miten Jeesuksesta Kristuksesta tulee ”viimeinen Aadam”?

³⁰ Jeesus on uskollisen vaelluksensa ja uhrinsa takia kykenevä pelastamaan monia. Hänellä oli maan päällä ollessaan voima saada oma perhe luonnollisin inhimillisin keinoin. Mutta hän ei tuottanut tuota perhettä, vaan luopui siitä mahdollisuudesta uhrissaan. Sen tähden hänestä tuli ”viimeinen Aadam”. Aadam tuotti perheen, epätäydellisen perheen, jolla oli huonoja piirteitä. Jeesus Kristus tuottaa perheen, jolla on vanhurskaus. Yksilöt voivat siirtyä Aadamin perheestä ja tulla ennallistetuksi Jeesuksen Kristuksen vanhurskauden avulla ja voivat Jumalan suvunjatkamislain mukaan tulla hänen kuvikseen. Heidät voidaan puhdistaa ”viimeisen Aadamin” pojiksi. – 1. Kor. 15:45.

31. Millä tavalla Kristuksella tulee olemaan ”jälkeläisiä”?

³¹ Jesaja kuvailee henkeytyksestä eräitä Kristuksen kärsimyksiä ja sanoo: ”Jos sinä panet hänen sielunsa vikauhriksi, saa hän nähdä jälkeläisiä.” (Jes. 53:10) Kun joku panee Kristuksen sielun, Jeesuksen täydellisen ihmiselämän lunastusuhrin, vikauhriksi syntiensä edestä, niin hänestä tulee Kristuksen ’jälkeläinen’. Kristus ei saa jälkeläisiä luonnollisella tavalla, vaan hän kasvattaa ”Iankaikkisena isänä” perheen, jolla on hänen vanhurskaat piirteensä, sillä tavalla kuin profeetta Jesaja kuvailee. – Jes. 9:5, 6.

LUNNAITTEN HYÖTY VIRTAA NYT

32, 33. Onko lunnaitten hyötyä sovellettu vielä kehenkään? Selitä.

³² Näitä seikkoja tarkastellessaan joku saattaa kysyä: ’Lunnaitten antamisesta on kulunut 1 900 vuotta. Miksi emme näe ihmisten saavan lunnaitten hyötyä?’ Me näemme. Kohta kun lunastushinta oli esitetty taivaassa, vain viisikymmentä päivää Kristuksen ylösnousemuksen jälkeen, vuodatettiin pyhä henki, ja ihmisistä alkoi tulla Jumalan poikia. (Apt. 2:1, 33) Apostoli Johannes sanoo: ”Nyt me olemme Jumalan lapsia.” (1. Joh. 3:2) Nämä saivat lunnaitten hyödyn ja sikisivät hengestä, heille annettiin taivaallinen toivo. Siitä lähtien Jehova on 1 900 vuoden kuluessa valinnut niitä, jotka muodostavat niiden 144 000 persoonan ryhmän, jotka tulevat olemaan kuninkaita ja pappeja Kristuksen kanssa. (Ilm. 14:1, 2; 5:9, 10; 20:6) Heidän valitsemisensa ja koettelemisensa on vienyt aikaa, sillä he ovat niitä, jotka valvovat ikuisesti Jehovan suvereenisuutta kautta kaikkeuden.

³³ Nyt me näemme tämän uhrin hedelmien hyödyttävän myös ”suurta joukkoa”. Siihen kuuluvat kokevat Jumalan kanssa saadun rauhan suurenmoisia etuja: onnellisuutta, sitä, että elämässä on toivoa ja että elämällä on tarkoitus, tyystin muuttunutta elämää, jossa voi lähestyä Jehova Jumalaa ja hänen siunaustaan. Heillä on myös onnellista, rakentavaa työtä tehtävänä Jehovan kunniaan saattamiseksi. Varsin lähellä olevassa uudessa järjestyksessä he saavuttavat inhimillisen täydellisyyden Jumalan lapsina. – Room. 8:21.

LUNNAAT SYNTIÄ VOIMAKKAAMMAT

34. Miten lunnaat ovat Aadamin syntiä voimakkaammat?

³⁴ Kun teemme yhteenvedon asiasta, niin voimme sanoa, että lunnaat ovat Aadamin syntiä voimakkaammat. Aadamin synti sai jokaisen lankeamaan. Lunnaat eivät luonnollisestikaan pelasta joka ainoaa ihmissielua, mutta ne ovat kuitenkin meissä synnynnäisesti olevaa syntiä voimakkaammat. Millä tavalla? Joka ainoa sielu, joka haluaa vapautua synnistä ja epätäydellisyydestä, voi saada sen poispyyhityksi ja tulla täysin puhtaaksi. Kuolleista herätetyilläkin on tilaisuus käyttää hyväkseen lunnaita. Ne, jotka eivät saa elämää, ovat sellaisia, jotka eivät halua Jehovan suvereenisuutta. He eivät rakasta vanhurskautta eivätkä vihaa laittomuutta. He ovat itse tuominneet itsensä ja lisäävät oman tahallisen syntinsä perisyntiinsä. – Joh. 3:17–21.

35. Miten kaikki se, mitä Aadam ja Saatana ovat tehneet, pyyhkäistään pois – hävitetään?

³⁵ Sen tähden Kristuksen lunnaat, joiden hyödyn antaa hänen Valtakuntansa hallitus, pyyhkivät tyystin pois sen, mitä Aadam teki. Viimeinen vihollinen kuolema (Aadamin synnin ihmiskunnalle aiheuttama kuolema) hävitetään. Kun kuolema on pyyhkäisty pois, silloin ei täällä ole yhtään mitään kaikesta siitä, mitä Aadam teki, kaikesta siitä, mitä hän aiheutti ihmissuvulle. Jäljellä ei ole mitään, mikä todistaisi Aadamin synnistä. (1. Kor. 15:26, 56) Eikä mitään ole jäljellä todistamassa Saatanan synnistä, sillä niin kuin Raamattu sanoo: ”Sitä varten Jumalan Poika ilmestyi, että hän tekisi tyhjäksi perkeleen teot.” (1. Joh. 3:8) Saatanan ponnistukset ovat menneet täysin hukkaan ja hän on menettänyt elämänsä. Jehovan nimen ja hänen luomakuntansa yllä oleva varjo on silloin tyystin pyyhitty pois. Jumalan nimi on saatettu täysin kunniaan koko ikuisuudeksi, ja ne, jotka haluavat hänen suvereenisuuttaan, ovat siellä elossa hänen ylistyksekseen. – Ps. 150.

36. Mitä voimme huudahtaa tarkasteltuamme Jehovan lunastusvarausta?

³⁶ Millaista Jumalan laupeutta! Millaista rakkautta Herramme Jeesus Kristus onkaan osoittanut! Voimme sanoa apostolin kanssa: ”Oi sitä Jumalan rikkauden ja viisauden ja tiedon syvyyttä! Kuinka tutkimattomat ovat hänen tuomionsa ja käsittämättömät hänen tiensä!” (Room. 11:33) Kun arvostamme oikealla tavalla näitä asioita, niin voimme huudahtaa siitä huolimatta, mitä seikkoja maailma esittäneekin herättääkseen epäilyksiä ja hyökätäkseen uskomme kimppuun: ’Eikö tässä ole riittävästi sellaista, minkä puolesta kannattaa kuolla?’ – Apt. 20:24; 21:13.

[Alaviitteet]