’Seisovien vesien paneminen liikkeelle’
Eräässä Italiassa ilmestyvässä lääketieteellisessä julkaisussa on tarkasteltu ”kysymystä siitä, tarvitaanko verensiirtoa todella aina” lääketieteellisenä hoitomenetelmänä. Lehdessä esitetään seuraavia havaintoja: ”Voidaan varmasti sanoa, että niiden tapausten lukumäärä, joissa verensiirto on niin välttämätön, että sen antamatta jättäminen vaarantaa elämän, vähenee päivä päivältä.”
Lehti osoittaa edelleen, että verensiirtojen luonnostaan mukanaan tuomien huomattavien riskien vuoksi ”on aiheellista kysyä, eikö kannattaisi harkita uudelleen – kun ajatellaan hoitoa yleensä, siis pitäen Jehovan todistajien esittämät pyynnöt täysin erossa tästä – tavaksi tulleiden hoitomenetelmien kannattavuutta ja rajoittaa verensiirtojen määrää”. Artikkeli jatkaa:
”Tästä syystä, eikä vain kunnioittaakseen Jehovan todistajien pyyntöjä, [Houstonissa Texasissa toimiva] Denton Cooley on nyt jo yli seitsemän vuoden ajan suorittanut avoimia sydänleikkauksia ilman verensiirtoja, milloin se vain on ollut mahdollista, käyttämällä korvaavaa nestetilavuuden lisäämismenetelmää: potilaan veren laimentamista glukoosi- ja hepariiniliuoksella. Jos tästä menetelmästä on saatu oivallisia tuloksia siitä lähtien – – ihmetyttää, miksei sitä ole otettu käyttöön nykyisessä kirurgiassa.
”Eräs kirurgi, tri Cesare Buresta, joka työskentelee Ripatransonen aluesairaalassa Ascoli Picenon provinssissa, on omaksunut tuon menetelmän. Hän alkoi käyttää sitä vuonna 1974 suorittaessaan leikkauksia Jehovan todistajille ja mukautuessaan heidän tahtoonsa. – – Tri Burestan mukaan hänen saamansa tulokset osoittavat, että leikkausten suorittaminen ilman verensiirtoa on ainakin useimmissa tapauksissa mahdollista potilaan joutumatta alttiiksi normaalia suuremmalle riskille. On tietenkin välttämätöntä käyttää hyväksi kaikkea mahdollista leikkaustekniikkaa verenhukan vähentämiseksi minimiin. On ilmeistä, että tällaisten menetelmien käyttö vaatii suorittamaan leikkaukset huolellisemmin ja monimutkaisemmin. Verensiirtojen karttaminen, joka ei siis ole enää pelkästään mahdollisuuksien rajoissa vaan ilmeinen tosiasia, voidaan toteuttaa vaivannäöllä, esivalmisteluilla ja välineistöllä.”
Lehti sanoo lopuksi: ”Lääketieteen täytyy kaikesta huolimatta vastata rehellisesti kysymykseen, eikö kannattaisi ponnistella kohti tätä tavoitetta lisäämällä leikkaussalien ja sellaisten kirurgisten työryhmien määrää, jotka voivat käyttää yllä mainittuja menetelmiä. Ei ole kysymys pelkästään Jehovan todistajien toiveitten täyttämisestä vaan sen harkitsemisesta, eikö heidän toiveisiinsa mukautuminen voisi hyödyttää kaikkia tai ainakin kannustaa asian tutkimiseen edelleen. Heidän asenteensa kannustaa panemaan totunnaisen terapian aina melkein seisovat vedet liikkeelle.” – Tempo Medico, joulukuu, 1980.