LIITTO
Kahden tai useamman persoonan välinen sopimus siitä, että jotakin tehdään tai jätetään tekemättä. Heprealainen sana beritʹ, jonka etymologiasta ei olla varmoja, esiintyy Raamatun heprealaisissa kirjoituksissa yli 280 kertaa, ja runsaat 80 näistä esiintymiskohdista on viidessä Mooseksen kirjassa. Se että sen perusmerkitys on ’liitto’, joka on verrattavissa nykyajan lakitermiin ”sopimus”, nähdään nuolenpäätauluista, jotka löydettiin vuonna 1927 Qatnasta, Hamatista kaakkoon sijainneesta muinaisesta ei-israelilaisesta kaupungista. ”Kahden taulun sisältö [15 löydetystä] on yksinkertainen. Taulu A sisältää nimiluettelon – – Taulu B on annosluettelo – – Luettelo A on näin ollen sopimus, jossa kyseessä olevat miehet – – suostuvat astumaan jonkun palvelukseen tai täyttämään joitakin velvollisuuksia. Saman kirjurin kirjoittama luettelo B kuvailee sitten sopimuksen luonteen; miesten piti saada määräannokset korvaukseksi palveluksistaan. – – israelilainen käsite berit ’liitto’ oli jahvistisen teologian keskeinen teema. Tämä on sanan ensimmäinen julkaistu Raamatun ulkopuolinen esiintymä muinaisajoilta, ainakin 1300-luvun ensimmäiseltä kolmannekselta ekr.” (Bulletin of the American Schools of Oriental Research, helmikuu 1951, s. 22.)
Joissakin Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten käännöksissä sana di·a·thēʹkē on käännetty vastineilla ”liitto” tai ”testamentti” (testamentum, Vg). M’Clintockin ja Strongin Cyclopaedia (1891) sanoo kuitenkin hakusanassa ”Liitto”: ”Ei näytä kuitenkaan olevan mitään tarvetta ottaa käyttöön uutta sanaa [”liiton” tilalle], joka välittäisi jonkin uuden ajatuksen. Koska Sept[uaginta] on kääntänyt sanan – – [beritʹ] (joka ei koskaan tarkoita testamenttia, vaan aina liittoa tai sopimusta) sanalla – – [di·a·thēʹkē] yhdenmukaisesti koko VT:ssa, on luonnollista olettaa, että valitessaan tämän sanan UT:n kirjoittajat haluavat välittää saman ajatuksen omille lukijoilleen, joista useimmat tunsivat kreikankielisen VT:n. Lisäksi useimmissa tapauksissa UT:ssa (esim. 2. Kor. 3:14; Hepr. 7:9; Ilm. 11:19) viitataan samaan asiaan, jota VT:ssa on sanottu ’liitoksi’ (beritʹ). Sen sijaan vaikka kreikan kielessä käytetään samassa tekstiyhteydessä samaa sanaa ja tarkoitetaan samaa asiaa, se käännetään englannissa [KJ; myös suomessa: KR-38, KR-92] joskus ’liitoksi’ ja joskus ’testamentiksi’ (Hepr. 7:22; 8:8–13; 9:15).” (Ks. myös Rbi8, liite 7D.)
Heprealaiskirjeen kirjoittaja käyttää kirjeessään toistuvasti (Hpr 7:22; 8:6, 8, 9, 10; 9:4, 15, 16, 17, 20) sanaa di·a·thēʹkē ja tarkoittaa kiistattomasti liittoa siinä merkityksessä, joka sanalla oli vanhastaan heprean kielessä, ja hän jopa lainaa Jeremian 31:31–34:ää ja puhuu myös ”liiton arkusta”. Kun kreikkalaisessa Septuagintassa käännetään nämä Jeremian jakeet, siinä käytetään sanaa di·a·thēʹkē muinaisheprealaisen sanan beritʹ ’liitto’ vastineena. Lisäksi Heprealaiskirjeen 9:20:ssä lainataan 2. Mooseksen kirjan 24:6–8:aa, jossa aivan selvästi puhutaan liitosta.
Sanan käyttöä. Liittoihin kuului aina kaksi tai useampia osapuolia. Ne saattoivat olla unilateraalisia (yksipuolisia, jolloin toisen osapuolen täytyi yksin täyttää ehdot) tai bilateraalisia (kaksipuolisia, jolloin kummankin osapuolen täytyi täyttää joitakin ehtoja). Niiden liittojen lisäksi, joissa Jumala on osapuolena, Raamatussa kerrotaan ihmisten, heimojen, kansakuntien tai ihmisryhmien välisistä liitoista. Liiton rikkominen oli vakava synti (Hes 17:11–20; Ro 1:31, 32).
Sanaa ”liitto” käytetään pysyvästä määräyksestä, esimerkiksi siitä, joka koski näkyleipää (3Mo 24:8), tai se yhdistetään Jumalan luomakuntaan, jota hänen lakinsa hallitsevat, esimerkiksi siihen, että päivä ja yö seuraavat muuttumattomasti toisiaan (Jer 33:20). Sitä käytetään myös kuvaannollisesti, mm. ilmauksessa ”liitto Kuoleman kanssa” (Jes 28:18). Lisäksi Jehova puhuu liitosta villieläinten yhteydessä (Ho 2:18). Avioliittoa sanotaan myös pelkästään liitoksi (Mal 2:14). Ilmaus ”liiton omistajat (herrat)” tarkoittaa ’liittolaisia’, jota sanaa on käytetty 1. Mooseksen kirjan 14:13:ssa.
Itse asiassa jokainen Jehovan antama lupaus on liitto; se toteutuu vuorenvarmasti, ja sen täyttymiseen voidaan luottaa (Hpr 6:18). Liitto on voimassa niin kauan kuin sen ehdot vaikuttavat ja toisella tai kummallakin osapuolella on velvollisuus pitää se. Liiton aikaansaamat tulokset tai siunaukset voivat olla pysyviä – jopa ikuisia.
Liiton vahvistamistapoja. Jumala pyydettiin usein todistajaksi (1Mo 31:50; 1Sa 20:8; Hes 17:13, 19). Vannottiin vala (1Mo 31:53; 2Ku 11:4; Ps 110:4; Hpr 7:21). Joskus ihmiset järjestivät merkin tai todisteen, esimerkiksi lahjan (1Mo 21:30), kivipatsaan tai -röykkiön (1Mo 31:44–54), tai antoivat paikalle jonkin nimen (1Mo 21:31). Kerran Jehova käytti sateenkaarta merkkinä (1Mo 9:12–16). Yksi tapa oli tappaa eläimiä ja leikata ne kahtia, minkä jälkeen liiton osapuolet kulkivat kappaleiden välitse; tästä tavasta juontuu heprean kielessä tavallinen idiomi ”leikata liitto” (1Mo 15:9–11, 17, 18, Rbi8, alav.; Jer 34:18, Rbi8, alav., 19). Toisinaan liittojen tekemisen yhteydessä pidettiin juhlat (1Mo 26:28, 30). Saatettiin osallistua yhteysaterialle, kuten lakiliiton solmimisen yhteydessä (Ob 7; 2Mo 24:5, 11). Ylempi osapuoli saattoi antaa toiselle jonkin vaatekappaleensa tai aseensa (1Sa 18:3, 4). Joissakin pakanakansoissa osapuolten oli tapana juoda toistensa verta tai viiniin sekoitettua verta (mikä oli vastoin Jumalan kaikille ihmisille 1. Mooseksen kirjan 9:4:ssä ja israelilaisille Mooseksen laissa antamaa kieltoa), ja he lausuivat äärimmäisen voimakkaita kirouksia sitä vastaan, joka myöhemmin rikkoisi liiton.
Raamatussa käytetään sanaa ”suolaliitto” kuvaamaan liiton pysyvyyttä ja muuttumattomuutta (4Mo 18:19; 2Ai 13:5; 3Mo 2:13). Muinaisten kansojen keskuudessa suolan syöminen yhdessä oli osoitus ystävyydestä ja merkitsi kestävää uskollisuutta; suolan syöminen yhteysteurasuhrien yhteydessä kuvasi ainaista uskollisuutta.
Kirjallisia dokumentteja. Kymmenen käskyä kirjoitettiin kiveen ”Jumalan sormella” (2Mo 31:18; 32:16). Jeremia kirjoitti kauppakirjan, kiinnitti siihen sinetin ja otti sille todistajat (Jer 32:9–15). On löydetty muinaisten kansojen savitauluja, joissa on esitetty sopimusehtoja. Ne sinetöitiin usein savikoteloihin.
Eedenissä annettu lupaus. 1. Mooseksen kirjan 3:15:n mukaan Jehova Jumala esitti Eedenin puutarhassa profeetallisesti tarkoituksensa Aadamin, Eevan ja ”käärmeen” läsnä ollessa.
Keitä tämä lupaus ja profetia koski? Apostoli Johannekselle annetussa näyssä, Ilmestyksen 12:9:ssä, kerrotaan, että ”käärme” on Saatana Panettelija. Todisteet osoittavat, että ’naisen siemen’, jota vanhurskaat ihmiset kauan odottivat, on sama kuin Abrahamin ”siemen”, Jeesus Kristus (Ga 3:16; Mt 1:1). Käärmeen oli määrä murskata ”siemenen” kantapää. Jeesus Kristus surmattiin, mutta tuo vamma ei osoittautunut pysyväksi, sillä Jumala herätti Jeesuksen kuolleista. ”Siemen” on kuitenkin puolestaan murskaava käärmeen pään, tuhoava sen pysyvästi.
Kuka on liiton ”nainen”? Ei ainakaan Eeva, josta oli tullut Jumalan vihollinen. Jotta ”siemen” voisi tuhota, ’tehdä tyhjäksi’, Saatana Panettelijan, joka on henkiluomus, sen pitäisi itsekin olla henki, ei ihminen (Hpr 2:14). Jeesus oli syntyessään Jumalan ihmispoika, mutta Jeesuksen kasteen yhteydessä Jumala tunnusti hänet Pojakseen ja lähetti hänen päälleen pyhän hengen. Silloin Jeesuksesta tuli Jumalan hengestäsiinnyt Poika. (Mt 3:13–17; Joh 3:3–5.) Myöhemmin hänet ”tehtiin eläväksi hengessä” hänen ylösnousemuksensa yhteydessä (1Pi 3:18). Kuka sitten oli Jumalan hengestäsiinneen Pojan, ei ihmislapsi Jeesuksen, ”äiti”? Apostoli Paavali sanoo, että Abraham, Saara, Iisak, Hagar ja Ismael olivat mukana vertauskuvallisessa näytelmässä, jossa Iisak edusti niitä, joilla on taivaallinen toivo, siis myös Paavalia itseään. Sitten Paavali toteaa, että heidän ’äitinsä’ on ”ylhäällä oleva Jerusalem”. Jeesus Kristus kutsuu heitä ”veljiksi”, mikä osoittaa, että heillä on sama äiti (Hpr 2:11). Tämän perusteella 1. Mooseksen kirjan 3:15:n ”naisen” voidaan sanoa olevan sama kuin ”ylhäällä oleva Jerusalem”. (Ga 4:21–29.)
Lupauksen sanamuoto viittaa siihen, että kuluisi jonkin aikaa ja sillä välin ”käärme” tuottaisi ”siemenen” ja noiden kahden ’siemenen’ välille kehittyisi vihollisuussuhde. Lupauksen lausumisesta on kulunut noin 6000 vuotta. Juuri ennen Kristuksen tuhatvuotista hallituskautta ”käärme” heitetään toimettomuuden syvyyteen, ja noiden tuhannen vuoden kuluttua hänet tuhotaan ikuisiksi ajoiksi (Il 20:1–3, 7–10; Ro 16:20).
Liitto Nooan kanssa. Jehova Jumala teki liiton Nooan kanssa, joka edusti omaa perhettään, ja tuo liitto koski Hänen tarkoitustaan säilyttää ihmisiä ja eläimiä elossa, kun hän hävittäisi sen ajan jumalattoman maailman (1Mo 6:17–21; 2Pi 3:6). Nooa oli alkanut saada poikia täytettyään 500 vuotta (1Mo 5:32). Kun Jumala paljasti tarkoituksensa Nooalle, tämän pojat olivat jo kasvaneet aikuisiksi ja menneet naimisiin. Nooan piti omasta puolestaan rakentaa arkki ja viedä siihen vaimonsa, poikansa ja poikiensa vaimot sekä eläimiä ja ruokaa; Jehovan oli määrä pitää maan päällä elossa lihaa, sekä ihmisten että eläinten lihaa. Koska Nooa täytti tottelevaisesti liiton ehdot, Jehova säilytti ihmisiä ja eläimiä elossa. Liitto täyttyi lopullisesti 2369 eaa., vedenpaisumuksen jälkeen, kun ihmiset ja eläimet saattoivat jälleen elää maan päällä ja lisääntyä lajinsa mukaan. (1Mo 8:15–17.)
Sateenkaariliitto. Sateenkaariliitto solmittiin Araratin vuorilla Jehova Jumalan sekä Nooan ja hänen perheensä edustaman kaiken lihan (ihmisten ja eläinten lihan) välillä vuonna 2369 eaa. Jehova sanoi, ettei hän koskaan enää hävittäisi kaikkea lihaa vedenpaisumuksella. Sateenkaari annettiin sitten merkiksi liitosta, joka kestää niin kauan kuin maan päällä on ihmisiä, ts. ikuisesti. (1Mo 9:8–17; Ps 37:29.)
Abrahamin kanssa tehty liitto. Abrahamin kanssa tehty liitto astui ilmeisesti voimaan, kun Abram (Abraham) ylitti Eufratin matkallaan Kanaaniin. Lakiliitto solmittiin 430 vuotta myöhemmin (Ga 3:17). Jehova oli puhunut Abrahamille, kun tämä asui Mesopotamiassa, Kaldean Urissa, ja käskenyt hänen matkustaa maahan, jonka Jumala osoittaisi hänelle (Ap 7:2, 3; 1Mo 11:31; 12:1–3). 2. Mooseksen kirjan 12:40, 41:ssä (LXX) kerrotaan, että 430 vuotta kestäneen Egyptissä ja Kanaanin maassa asumisen päättyessä, ”juuri sinä päivänä”, Israel lähti Egyptistä, missä se oli ollut orjuudessa. Heidän Egyptistä vapautumisensa päivä oli 14. nisankuuta 1513 eaa., pesahin päivä (2Mo 12:2, 6, 7). Tämä näyttäisi osoittavan, että Abraham ylitti Eufratin matkallaan Kanaaniin nisankuun 14. päivänä 1943 eaa., ja ilmeisesti Abrahamin kanssa tehty liitto astui silloin voimaan. Jumala näyttäytyi Abrahamille uudelleen sen jälkeen, kun tämä oli matkustanut Kanaanissa Sikemiin asti, ja laajensi lupaustaan sanomalla: ”Sinun siemenellesi minä annan tämän maan”, jolloin hän viittasi siihen, että tämä liitto olisi yhteydessä Eedenissä annettuun lupaukseen, ja paljasti, että ”siemen” tulisi ihmisten, ihmissuvun, kautta (1Mo 12:4–7). Jehova laajensi liittoa myöhemminkin, mikä käy ilmi 1. Mooseksen kirjan 13:14–17:stä, 15:18:sta, 17:2–8, 19:stä ja 22:15–18:sta.
Liittolupaukset siirrettiin edelleen Abrahamin jälkeläisille Iisakin (1Mo 26:2–4) ja Jaakobin kautta (1Mo 28:13–15; 35:11, 12). Apostoli Paavali sanoo, että Kristus (ensisijaisesti) ja Kristuksen yhteydessä olevat ovat todellinen ”siemen” (Ga 3:16, 28, 29).
Jumala paljasti Abrahamin kanssa tehdyn liiton tarkoituksesta ja siitä, mitä se saisi aikaan, seuraavia seikkoja: lupauksen siemen tulisi Abrahamin kautta; tämä siemen ottaisi haltuunsa vihollistensa portin; Abrahamin Iisakin kautta saama siemen olisi niin lukuisa, ettei sen ajan ihminen pystyisi sitä laskemaan; Abrahamin nimestä tulisi suuri; siemen ottaisi haltuunsa Luvatun maan; kaikki maan suvut siunaisivat itsensä siemenen välityksellä (ks. em. 1. Mooseksen kirjan kohtia). Nämä toteutuivat kirjaimellisesti, mikä oli suuremman, Kristuksen kautta tapahtuvan täyttymyksen esikuva. Paavali antaa lisätietoja tämän liiton ehtojen vertauskuvallisesta ja profeetallisesta luonteesta sanoessaan, että Abraham, Saara, Iisak, Hagar ja Ismael esittivät vertauskuvallista näytelmää (Ga 4:21–31).
Abrahamin kanssa tehty liitto on ”ajan hämärään asti kestävä liitto”. Sen ehtoihin kuuluu, että se kestää siihen asti, kun kaikki Jumalan viholliset on tuhottu ja maan suvut on siunattu. (1Mo 17:7; 1Ko 15:23–26.)
Käsitellessään Abrahamin kanssa tehtyä liittoa ja lakiliittoa Paavali esitti periaatteen, jonka mukaan ”välittäjää ei tietenkään ole, kun kyseessä on vain yksi henkilö”, ja lisäsi sitten, että ”Jumala on vain yksi” (Ga 3:20; ks. VÄLITTÄJÄ). Jehova teki Abrahamin kanssa unilateraalisen liiton. Se oli todellisuudessa lupaus, eikä Jehova asettanut Abrahamille mitään ehtoja, jotka tämän olisi pitänyt täyttää, jotta lupaus olisi toteutunut (Ga 3:18). Välittäjää ei siis tarvittu. Lakiliitto taas oli bilateraalinen. Se solmittiin Jehovan ja Israelin kansakunnan välillä, ja sen välittäjänä toimi Mooses. Israelilaiset suostuivat liiton ehtoihin ja lupasivat pyhästi totella Lakia. (2Mo 24:3–8.) Jälkimmäinen liitto ei kumonnut Abrahamin kanssa tehtyä liittoa (Ga 3:17, 19).
Ympärileikkausliitto. Ympärileikkausliitto tehtiin 1919 eaa., kun Abraham oli 99-vuotias. Jehova teki tämän liiton Abrahamin ja hänen luonnollisen siemenensä kanssa; kaikki huonekunnan miespuoliset jäsenet, myös orjat, piti ympärileikata, ja jos joku ei suostunut siihen, hänet oli karsittava pois kansastaan (1Mo 17:9–14). Myöhemmin Jumala sanoi, että muukalaisasukkaan, joka halusi syödä pesah-ateriaa (halusi tulla israelilaisten tavoin Jehovan palvojaksi), tuli ympärileikkauttaa huonekuntansa miespuoliset jäsenet (2Mo 12:48, 49). Ympärileikkaus oli sen vanhurskauden sinetti, joka Abrahamilla oli uskon kautta ympärileikkaamattomana, ja se oli konkreettinen merkki siitä liittosuhteesta, joka Abrahamin Jaakobin kautta polveutuvilla jälkeläisillä oli Jehovaan (Ro 4:11, 12). Jumala tunnusti ympärileikkauksen siihen asti, kun lakiliitto lakkautettiin vuonna 33 (Ro 2:25–28; 1Ko 7:19; Ap 15). Vaikka ympärileikkaus tehtiinkin Lain alaisuudessa kirjaimellisesti, Jehova osoitti toistuvasti, että hän oli kiinnostuneempi sen vertauskuvallisesta merkityksestä, ja hän neuvoi israelilaisia ’ympärileikkaamaan sydämensä esinahan’ (5Mo 10:16; 3Mo 26:41; Jer 9:26; Ap 7:51).
Lakiliitto. Lakiliitto solmittiin Jehovan ja luonnollisen Israelin kansakunnan välillä kolmannessa kuussa sen jälkeen, kun he olivat lähteneet Egyptistä 1513 eaa. (2Mo 19:1). Se oli kansallinen liitto. Luonnolliseksi israelilaiseksi syntyvä oli syntymästään asti lakiliitossa ja siten tässä erikoissuhteessa Jehovaan. Mooseksen laki oli järjestyksellinen lakikokoelma, jonka säädökset oli jaoteltu ryhmiin. Laki, joka välitettiin enkelien kautta välittäjän, Mooseksen, kädellä, saatettiin voimaan Siinainvuorella uhraamalla (Mooseksen, välittäjän eli ”ihmisosapuolen”, sijasta) eläimiä (Ga 3:19; Hpr 2:2; 9:16–20). Silloin Mooses vihmoi puolet uhrieläinten verestä alttarille ja luki sitten liitonkirjan kansalle, joka lupasi olla tottelevainen. Sen jälkeen hän vihmoi veren kirjan ja kansan päälle. (2Mo 24:3–8.) Pappeus oli Lain alaisuudessa annettu Leevin heimoon, Kehatin sukuun kuuluvalle Aaronin huoneelle (4Mo 3:1–3, 10). Ylimmäisen papin virka periytyi Aaronilta hänen pojilleen, niin että Eleasar seurasi Aaronia, Pinehas Eleasaria jne. (4Mo 20:25–28; Jos 24:33; Tu 20:27, 28).
Lakiliiton ehdot olivat sellaiset, että jos israelilaiset pitäisivät liiton, heistä tulisi Jehovan nimelle otettu kansa, pappisvaltakunta ja pyhä kansakunta, jolla olisi Hänen siunauksensa (2Mo 19:5, 6; 5Mo 28:1–14); jos he rikkoisivat liiton, heidät kirottaisiin (5Mo 28:15–68). Sen tarkoitus oli: tehdä rikkomukset ilmeisiksi (Ga 3:19), johtaa juutalaiset Kristuksen luo (Ga 3:24), olla tulevan hyvän varjo (Hpr 10:1; Kol 2:17), suojella juutalaisia väärältä, pakanalliselta uskonnolta ja säilyttää Jehovan tosi palvonta sekä suojella lupauksen siemenen sukuhaaraa. Se lisättiin Abrahamin kanssa tehtyyn liittoon (Ga 3:17–19), ja sen välityksellä Iisakin ja Jaakobin kautta tullut Abrahamin luonnollinen siemen organisoitiin kansakunnaksi.
Lakiliitosta hyötyivät muutkin kuin luonnolliseen Israeliin kuuluvat, sillä heistä saattoi tulla käännynnäisiä, he saattoivat ympärileikkauttaa itsensä ja nauttia monista Lain eduista (2Mo 12:48, 49).
Miten lakiliitto tuli ”vanhentuneeksi”?
Lakiliitto tuli kuitenkin tavallaan ”vanhentuneeksi”, kun Jumala ilmoitti profeetta Jeremian kautta, että tehtäisiin uusi liitto (Jer 31:31–34; Hpr 8:13). Vuonna 33 lakiliitto lakkautettiin sen perusteella, että Kristus oli kuollut kidutuspaalussa (Kol 2:14), ja sen tilalle tuli uusi liitto (Hpr 7:12; 9:15; Ap 2:1–4).
Liitto Leevin heimon kanssa. Jehova teki Leevin heimon kanssa liiton, jonka mukaan koko heimo asetettaisiin erilleen järjestettäväksi tabernaakkelipalvelukseen, mihin liittyi myös pappeus. Tämä tapahtui Siinain erämaassa 1512 eaa. (2Mo 40:2, 12–16; Mal 2:4). Kehatin sukuun kuuluvan Aaronin ja hänen poikiensa oli määrä toimia pappeina, ja toiset Leevin suvut huolehtivat muista tehtävistä, esimerkiksi tabernaakkelin pystyttämisestä, sen siirtämisestä ja muista asioista (4Mo 3:6–13; luku 4). Myöhemmin he palvelivat myös temppelissä (1Ai 23). Pappien virkaanasettajaiset olivat 1.–7. nisankuuta 1512 eaa., ja he aloittivat palveluksensa nisankuun 8. päivänä (3Mo, luvut 8, 9). Leeviläisillä ei ollut perintöosaa maasta, vaan he saivat kymmenykset muilta heimoilta, ja heillä oli erilliskaupunkeja, joissa he asuivat (4Mo 18:23, 24; Jos 21:41). Koska Pinehasilla oli palavaa intoa Jehovaan kohdistuvan yksinomaisen antaumuksen puolesta, Jumala teki hänen kanssaan rauhanliiton, liiton siitä, että pappeus pysyisi hänellä ja hänen jälkeläisillään ajan hämärään asti (4Mo 25:10–13). Leevin kanssa tehty liitto pysyi voimassa siihen asti, kun lakiliitto päättyi (Hpr 7:12).
Israelin kanssa Moabissa tehty liitto. Juuri ennen kuin israelilaiset astuivat Luvattuun maahan 1473 eaa., Jehova teki luonnollisen Israelin kanssa liiton Moabissa (5Mo 29:1; 1:3). Mooses esitti siinä uudelleen suuren osan Laista ja selitti sen. Liiton tarkoitus oli kannustaa uskollisuuteen Jehovaa kohtaan, tehdä joitakin muutoksia sekä asettaa joitakin lakeja, joita israelilaiset tarvitsivat asettuessaan vaelluselämän jälkeen aloilleen maahan (5Mo 5:1, 2, 32, 33; 6:1; vrt. 3Mo 17:3–5:tä 5Mo 12:15, 21:een). Tämä liitto päättyi lakiliiton lakkauttamiseen, sillä se oli kiinteä osa Lakia.
Liitto kuningas Daavidin kanssa. Liitto Daavidin kanssa solmittiin sinä aikana, jona Daavid hallitsi Jerusalemissa (1070–1038 eaa.), ja sen osapuolia olivat Jehova ja Daavid, joka edusti omaa sukuaan (2Sa 7:11–16). Tämän liiton ehtojen mukaan valtaistuin olisi ikuisesti Daavidin sukuhaaraan kuuluvalla pojalla ja tämä poika rakentaisi huoneen Jehovan nimelle. Tässä liitossa Jumalan tarkoitus oli tuottaa juutalaisille kuninkaallinen hallitsijasuku, antaa Jeesukselle – Daavidin perilliselle – laillinen oikeus Daavidin valtaistuimeen, ”Jehovan valtaistuimeen” (1Ai 29:23; Lu 1:32), ja mahdollistaa Jeesuksen tunnistaminen Messiaaksi (Hes 21:25–27; Mt 1:6–16; Lu 3:23–31). Tähän liittoon ei sisältynyt pappeutta, vaan leeviläinen papisto palveli Daavidin sukuhaaraan kuuluvien kuninkaiden yhteydessä; pappeus ja kuninkuus pidettiin Lain alaisuudessa tiukasti erillään. Koska Jehova tunnustaa tämän kuninkuuden ja toimii sen välityksellä ikuisesti, tämä liitto on ikuinen (Jes 9:7; 2Pi 1:11).
Liitto pappeudesta Melkisedekin tavan mukaan. Tämä liitto ilmaistaan psalmissa 110:4, ja Raamatussa olevan Heprealaiskirjeen kirjoittaja soveltaa sen Kristukseen Heprealaiskirjeen 7:1–3, 15–17:ssä. Tämän liiton Jehova on tehnyt ainoastaan Jeesuksen Kristuksen kanssa. Jeesus viittasi ilmeisesti siihen, kun hän teki seuraajiensa kanssa liiton valtakunnasta (Lu 22:29). Jehovan vannoman valan perusteella Jeesuksesta Kristuksesta, Jumalan taivaallisesta Pojasta, tulisi pappi Melkisedekin tavan mukaan. Melkisedek oli kuningas ja Jumalan pappi maan päällä. Jeesuksella Kristuksella olisi nuo molemmat virat, sekä Kuninkaan että Ylimmäisen Papin virka, mutta ei maan päällä vaan taivaassa. Hänet asetettiin pysyvästi virkaan taivaaseennousemisensa jälkeen. (Hpr 6:20; 7:26, 28; 8:1.) Tämä liitto on voimassa ikuisesti, koska Jeesus toimii Jehovan johdolla Kuninkaana ja Ylimmäisenä Pappina ikuisesti (Hpr 7:3).
Uusi liitto. Jehova ennusti uuden liiton profeetta Jeremian välityksellä 600-luvulla eaa. ja sanoi, että se ei olisi samanlainen kuin lakiliitto, jonka Israel rikkoi (Jer 31:31–34). Kun Jeesus Kristus kuolemaansa edeltäneenä iltana, 14. nisankuuta vuonna 33, asetti Herran illallisen vieton, hän ilmoitti tästä uudesta liitosta, jonka hänen uhrinsa tekisi lainvoimaiseksi (Lu 22:20). Viidentenäkymmenentenä päivänä ylösnousemuksestaan ja kymmenen päivää sen jälkeen, kun hän oli noussut Isänsä luo, hän vuodatti pyhää henkeä, jonka hän oli saanut Jehovalta, erääseen ylähuoneeseen Jerusalemiin kokoontuneiden opetuslastensa päälle (Ap 2:1–4, 17, 33; 2Ko 3:6, 8, 9; Hpr 2:3, 4).
Uuden liiton osapuolet ovat toisaalta Jehova ja toisaalta ”Jumalan Israel”, Kristuksen yhteydessä olevat hengestäsiinneet, jotka muodostavat hänen seurakuntansa eli ruumiinsa (Hpr 8:10; 12:22–24; Ga 6:15, 16; 3:26–28; Ro 2:28, 29). Uusi liitto astuu voimaan Jeesuksen Kristuksen vuodatetun veren (ihmiselämän uhraamisen) kautta, jonka arvo esitettiin Jehovalle Jeesuksen taivaaseennousemisen jälkeen (Mt 26:28). Valitessaan jonkun taivaalliseen kutsumiseen (Hpr 3:1) Jumala saattaa hänet liittoon, jonka Hän on tehnyt Kristuksen uhrin perusteella (Ps 50:5; Hpr 9:14, 15, 26). Jeesus Kristus on uuden liiton Välittäjä (Hpr 8:6; 9:15) ja Abrahamin ensisijainen Siemen (Ga 3:16). Toimimalla uuden liiton Välittäjänä Jeesus auttaa tuossa liitossa olevia tulemaan osaksi Abrahamin todellista siementä (Hpr 2:16; Ga 3:29) siten, että he saavat syntinsä anteeksi. Jehova julistaa heidät vanhurskaiksi. (Ro 5:1, 2; 8:33; Hpr 10:16, 17.)
Näistä Kristuksen hengestäsiinneistä, voidelluista veljistä tulee tuon Ylimmäisen Papin alipappeja, ”kuninkaallinen papisto” (1Pi 2:9; Il 5:9, 10; 20:6). He tekevät papillista työtä, suorittavat ”julkista palvelusta” (Fil 2:17), ja heitä sanotaan ”uuden liiton palvelijoiksi” (2Ko 3:6). Näiden kutsuttujen täytyy seurata tarkoin Kristuksen askeleita uskollisesti, kunnes he luovuttavat elämänsä kuolemaan. Sen jälkeen Jehova tekee heistä pappisvaltakunnan ja saattaa heidät osallisiksi jumalallisesta luonnosta sekä palkitsee heidät kuolemattomuudella ja turmeltumattomuudella Kristuksen perijätovereina taivaissa. (1Pi 2:21; Ro 6:3, 4; 1Ko 15:53; 1Pi 1:4; 2Pi 1:4.) Liiton tarkoitus on ottaa Jehovan nimelle kansa, joka on osa Abrahamin ”siementä” (Ap 15:14). Heistä tulee Kristuksen ”morsian”, ja he ovat se ihmisjoukko, jonka Kristus ottaa Valtakuntaa koskevaan liittoon, jotta he hallitsisivat hänen kanssaan (Joh 3:29; 2Ko 11:2; Il 21:9; Lu 22:29; Il 1:4–6; 5:9, 10; 20:6). Uuden liiton täytyy tarkoituksensa vuoksi pysyä voimassa, kunnes kaikki ”Jumalan Israeliin” kuuluvat on herätetty kuolleista kuolemattomuuteen taivaisiin. Kun liiton tarkoitus on toteutunut, sen hyödyt ovat ikuisia, minkä vuoksi sitä voidaan sanoa ”ikuiseksi liitoksi” (Hpr 13:20).
Jeesuksen liitto seuraajiensa kanssa. Jeesus teki tämän liiton uskollisten apostoliensa kanssa nisankuun 14. päivän iltana vuonna 33 Herran illallisen vieton jälkeen. Hän lupasi 11 uskolliselle apostolilleen, että he tulisivat istumaan valtaistuimilla. (Lu 22:28–30; vrt. 2Ti 2:12.) Myöhemmin hän osoitti, että tämä lupaus koski kaikkia hengestäsiinneitä ’voittajia’ (Il 3:21; ks. myös Il 1:4–6; 5:9, 10; 20:6). Helluntaipäivänä hän saattoi tämän liiton voimaan heidän osaltaan voitelemalla pyhällä hengellä ne opetuslapset, jotka olivat läsnä ylähuoneessa Jerusalemissa (Ap 2:1–4, 33). Ne, jotka pysyisivät hänen kanssaan koettelemuksissa ja kuolisivat hänen kuolemansa kaltaisen kuoleman (Fil 3:10; Kol 1:24), tulisivat hallitsemaan hänen kanssaan ja osallistuisivat hänen kanssaan Valtakunnan hallintoon. Tämä liitto Jeesuksen Kristuksen ja näiden kuningastovereiden välillä pysyy voimassa ikuisesti (Il 22:5).
Muita liittoja: a) Joosua ja Israelin johtomiehet Gibeonin kaupungin asukkaiden kanssa siitä, että he antaisivat näiden elää. Vaikka he olivat kirottuja kanaanilaisia, jotka israelilaisten oli määrä tuhota, liittoa pidettiin niin velvoittavana, että gibeonilaiset jätettiin eloon, mutta kirous toteutettiin tekemällä heistä puunkerääjiä ja vedennoutajia Israelin kansankokoukselle (Jos 9:15, 16, 23–27). b) Joosua Israelin kanssa Jehovan palvelemisesta (Jos 24:25, 26). c) Gileadin vanhimmat Jeftan kanssa Mispassa siitä, että he tekisivät hänestä Gileadin asukkaiden päämiehen, jos Jehova antaisi hänelle voiton ammonilaisista (Tu 11:8–11). d) Jonatanin ja Daavidin välillä (1Sa 18:3; 23:18). e) Pappi Jehojada karialaisen henkivartioston ja juoksijoiden päälliköiden kanssa (2Ku 11:4; 2Ai 23:1–3). f) Israel Jehovan kanssa vierasmaisten vaimojen lähettämisestä pois (Esr 10:3). g) Jehova antaakseen palvelijansa liitoksi kansalle (Jes 42:6; 49:8). h) Daavid kaikkien Israelin vanhinten kanssa Hebronissa (1Ai 11:3). i) Kansan liitto Asan hallituskaudella siitä, että he etsisivät Jehovaa kaikesta sydämestään ja sielustaan (2Ai 15:12). j) Josia Jehovan kanssa Jehovan käskyjen pitämisestä Lain mukaisesti (2Ai 34:31). k) Jerusalemia hallitsevat ”kerskailijat” erehtyivät luulemaan, että he olivat turvassa ”liitossaan Kuoleman kanssa” (Jes 28:14, 15, 18).