Raamatun näkökanta:
Ovatko juutalaiset Jumalan valittu kansa?
KOTIMAAN perustaminen juutalaisille vuonna 1948 oli järkyttävä tapahtuma kristikunnan teologeille. Vuosisatojen ajan monet olivat opettaneet, että juutalaiset oli tuomittu vaeltamaan maan päällä, koska he olivat tehneet syntiä Kristusta vastaan, ja nyt ”vaeltava juutalainen” ei enää vaeltaisi.
Nyt kun viimeaikaiset Lähi-idän tapahtumat kohdistavat jatkuvasti huomion juutalaiseen kansaan, esiin nousee kiistanalaisia kysymyksiä, jotka luultiin jo kauan sitten selvitetyiksi. Ovatko juutalaiset yhä Jumalan valittu kansa? Osoittaako Jumala nykyään erikoissuosiota juutalaisille?
Vuosisatoja sitten Jumala sanoi israelilaisille: ”Jos te – – kuulette minun ääntäni ja pidätte minun liittoni, niin te olette minun omaisuuteni ennen kaikkia muita kansoja; sillä koko maa on minun. Ja te olette minulle pappisvaltakunta ja pyhä kansa.” (2. Mooseksen kirja 19:5, 6) Kaikki kansat kuuluivat Jumalalle, mutta israelilaisista voisi tulla hänen erikoisomaisuutensa, ja lopulta he voisivat palvella pappeina koko ihmiskunnan puolesta.
Mutta oliko tämä erikoissuhde Jumalan kanssa varaukseton? Ei ollut. Jumala oli sanonut: ”Jos te – – kuulette minun ääntäni – –, niin te olette minun omaisuuteni.” Heidän erikoissuhteensa säilyminen Jumalan kanssa oli siis ehdollista, se riippui siitä, olivatko he jatkuvasti uskollisia hänelle.
Voimakas kuvaus
Profeetta Hoosean päivinä 700-luvulla eaa. sattuneet tapahtumat korostivat tätä. Siitä huolimatta, että israelilaiset olivat saaneet erikoissuosiota Jumalan valittuna kansana, suurin osa heistä hylkäsi Jehovan tosi palvonnan. Miten Jehova suhtautui siihen? ”En minä enää tästedes armahda Israelin heimoa, niin että antaisin heille anteeksi. – – te ette ole minun kansani, enkä minä tahdo olla teidän omanne.” (Hoosea 1:6, 9) Näin ollen nuo luopioisraelilaiset eivät pysyisi Jumalan suosiossa. Ainoastaan uskollisella jäännöksellä olisi etu tulla jonain päivänä ennallistetuksi ja kokea jälleen jumalallisia siunauksia. – Hoosea 1:10.
Tämän ennustuksen mukaisesti Jumala salli israelilaisten vihollisten viedä heidät pakkosiirtolaisuuteen ja tuhota heidän temppelinsä osoittaen näin voimakkaalla tavalla, että israelilaiset olivat menettäneet hyväksytyn suhteensa häneen. Ainoastaan israelilaisten uskollinen jäännös (tunnettiin tuolloin juutalaisina) palasi pakkosiirtolaisuudesta vuonna 537 eaa. ja rakensi uudelleen Jehovan temppelin ja nautti taas kerran Jehovan suosiota hänen valittuna kansanaan.
Vain ”jäännös” pysyy uskollisena
Seuraavien vuosisatojen kuluessa juutalaisia kuitenkin ympäröi kreikkalainen filosofia – esimerkiksi Platonin opetus kuolemattomasta sielusta – ja tällä oli tuhoisa vaikutus heidän palvontaansa. Tuo palvonta ei enää koskaan tämän jälkeen perustunut vain Mooseksen ja heprealaisten profeettojen opetuksiin.
Pitäisikö Jehova edelleen juutalaisia valittuna kansanaan? Tajutessaan, että monet olivat jälleen kerran luopuneet Jehovan puhtaasta palvonnasta, Jeesus sanoi: ”Jumalan valtakunta otetaan teiltä pois ja annetaan kansalle, joka tuottaa sen hedelmiä.” (Matteus 21:43) Enemmistö ei noudattanut tuota varoitusta vaan jatkoi uskotonta menettelyään ja hylkäsi Jeesuksen Jehovan voideltuna. Ei mennyt siksi kauankaan, kun Jumala vuonna 70 salli tuhota jälleenrakennetun temppelin. (Matteus 23:37, 38) Merkitsikö tämä sitä, että Jumala hylkäsi nyt kaikki juutalaiset?
Kristuksen juutalainen apostoli Paavali selitti: ”Jumala ei ole hylännyt kansaansa, jonka hän on ensiksi tunnustanut. – – tänäkin aikana [on] ilmaantunut jäännös valinnan mukaan ansaitsemattoman hyvyyden johdosta.” (Roomalaisille 11:2, 5) Aivan niin kuin häätilaisuuteen saatettaisiin kutsua monia, mutta mahdollisesti vain harvat olisivat läsnä, niin samoin Jumalakin oli kutsunut koko juutalaisen kansan erikoissuhteeseen hänen kanssaan, mutta vain jäännös heistä säilytti tuon erikoisen läheisen suhteen olemalla uskollisia. Jumalan kärsivällisyys oli todellakin ansaitsemattoman hyvyyden osoitus!
”Niistä, jotka eivät ole minun kansaani” tulee minun ”kansani”
Tähän uskollisten juutalaisten jäännökseen liittyi pian ei-juutalaisia, jotka myös halusivat palvella Jumalaa. Vaikkeivät heidän esi-isänsä olleet olleet erikoissuhteessa Jehovaan, hän halusi nyt hyväksyä nämä uskolliset ei-juutalaiset hänen kansaansa kuuluviksi. Kiinnittäen tähän huomiota Paavali kirjoitti: ”Jos nyt Jumala – – ei kutsunut [meitä] ainoastaan juutalaisista, vaan myös [ei-juutalaisista] kansoista, niin entä sitten? On niin kuin hän sanoo myös Hooseassa: ’Niitä, jotka eivät ole minun kansaani, minä tulen kutsumaan ”kansakseni”.’” – Roomalaisille 9:22–25.
Näin ollen sekä juutalaisia että ei-juutalaisia voisi kuulua Jumalan valittuun kansaan odotteenaan palvella pappeina koko muun ihmiskunnan puolesta. Puhuessaan eri kansallisuuksista peräisin oleville uskollisille palvojille kristitty apostoli Pietari, joka oli syntyperältään juutalainen, kirjoitti: ”Te olette ’valittu heimo, kuninkaallinen papisto, pyhä kansa, erikoisomaisuudeksi otettu kansa’ – –. Sillä kerran te ette olleet kansa, mutta nyt olette Jumalan kansa.” (1. Pietari 2:9, 10) Tämä oli ”kansa”, jolla oli jumalisia ominaisuuksia, jonka Jeesus sanoi tuottavan ’Jumalan valtakunnan hedelmiä’ ja joka nauttisi siksi erikoissuhteesta Jehovan kanssa. – Matteus 21:43.
Kun Jumala valitsi näitä tulevia pappeja, usko ja vanhurskas käytös olivat hänelle tärkeitä, eikä jokin tietty syntyperä. Pietari olikin pannut merkille: ”Jumala ei ole puolueellinen, vaan jokaisessa kansassa se, joka pelkää häntä ja toteuttaa vanhurskautta, on hänelle otollinen.” – Apostolien teot 10:34, 35.
Näin ollen Jumala ei enää osoita erikoissuosiota kenellekään syntyperän perusteella. Hän antaa mahdollisuuden kaikista kansallisuuksista tuleville ihmisille rakentaa suhde häneen. Osoittakaamme mekin uskollamme ja käytöksellämme, että haluamme kuulua Jumalan kansaan.