Täyttikö nykyisen Israelin valtion perustaminen Raamatun ennustuksen?

MONET ihmiset kautta maailman seuraavat levottomina Lähi-idän tilannetta. Raketti-iskut, puolisotilaallisten joukkojen väliset selkkaukset ja terroristien tekemät pommi-iskut ovat siellä arkipäivää. Tilanteen räjähdysalttiutta pahentaa vielä ydinaseiden uhka. Ei ihme, että ihmiset kaikkialla ovat huolissaan!

Maailman katseet olivat kääntyneet kohti Lähi-itää myös 62 vuotta sitten, toukokuussa 1948. Tuolloin silloista Palestiinaa koskeva Britannian mandaatti oli päättymässä ja sota näytti väistämättömältä. Yhdistyneet kansakunnat oli vuotta aikaisemmin antanut hyväksyntänsä sille, että osasta miehitettyjä alueita muodostettaisiin itsenäinen juutalainen valtio. Ympärillä olevat arabikansat olivat vannoneet estävänsä sen hinnalla millä hyvänsä. Arabivaltioiden liitto varoitti: ”Rajavyöhykkeestä tulee pelkkä taistelujen ja verenvuodatuksen vyöhyke.”

Perjantaina 14. toukokuuta 1948 kello neljältä iltapäivällä brittien mandaatin päättymiseen oli enää muutama tunti. Tel Avivin museoon oli kutsuttu salaa koolle pieni 350 hengen joukko kuulemaan hartaasti odotettua ilmoitusta: virallista julistusta nykyisen itsenäisen Israelin valtion syntymisestä. Turvatoimet olivat tiukat, jotta vastamuodostetun valtion lukuisat viholliset eivät voisi aiheuttaa häiriötä.

Israelin kansallisen neuvoston johtaja David Ben-Gurion luki Israelin valtion perustamista koskevan julistuksen. Siinä sanottiin muun muassa: ”Me, Israelin maan juutalaista kansaa – – edustavan kansallisen neuvoston jäsenet – – luonnollisen sekä historiallisen oikeutemme ja Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksen päätöslauselman nojalla julistamme Israelin maahan perustetuksi juutalaisen valtion – Israelin valtion.”

Jotkut protestantit uskovat, että nykyisen Israelin valtion perustaminen täytti Raamatun ennustuksen. Esimerkiksi John Hagee toteaa kirjassaan Jerusalem Countdown: ”Tästä tärkeästä tapahtumasta oli kirjoittanut profeetta Jesaja, joka sanoi kansakunnan syntyvän yhtenä päivänä. (Ks. Jesaja 66:8.) – – Se oli merkittävin hetki profetioiden historiassa 1900-luvulla. Se todisti selvästi kaikille, että Israelin Jumala oli elossa ja voimissaan.”

Pitääkö tämä lausunto paikkansa? Ennustettiinko Jesajan 66:8:ssa nykyisen Israelin valtion perustaminen? Oliko 14. toukokuuta 1948 todella ”merkittävin hetki profetioiden historiassa 1900-luvulla”? Jos nykyinen Israelin valtio on edelleen Jumalan valittu kansakunta ja jos hän käyttää sitä täyttääkseen raamatullisia ennustuksia, se varmasti kiinnostaisi kaikkia Raamatun tutkijoita.

Jesaja ennusti: ”Kuka on kuullut tällaisesta? Kuka on nähnyt tällaista? Synnytetäänkö maa poltoin yhtenä päivänä? Tai syntyykö kansakunta yhdellä kertaa? Sillä Siion on saanut synnytyspoltot ja on myös synnyttänyt poikansa.” (Jesaja 66:8.) Tässä jakeessa selvästi ennustetaan, että kokonainen kansakunta syntyisi nopeasti, kuin yhdessä päivässä. Mutta kuka tuon syntymän saisi aikaan? Seuraavassa jakeessa sanotaan: ” ’Minäkö aiheuttaisin repeytymisen enkä saattaisi syntymään?’ sanoo Jehova. ’Tai saatanko minä syntymään ja aiheutankin sulkeutumisen?’ on Jumalasi sanonut.” Jehova Jumala tekee selväksi, että hän saa aikaan tuon kansakunnan äkillisen syntymän.

Nykyisessä Israelissa vallitsee demokratia, eikä se tunnusta virallisesti luottavansa Raamatun Jumalaan. Selittivätkö israelilaiset vuonna 1948, että Jehova Jumala oli saanut aikaan heidän itsenäisen valtionsa? Eivät. Myöskään Jumalan nimeä tai edes sanaa ”Jumala” ei mainittu missään kohdin alkuperäistä itsenäisyysjulistusta. Kirjassa Great Moments in Jewish History sanotaan tuosta lopullisesta julkilausumasta: ”Kello oli jo yksi iltapäivällä, mutta kansallisen neuvoston jäsenet eivät vieläkään olleet päässeet yksimielisyyteen itsenäisyysjulistuksen sanamuodosta. – – Uskonnolliset juutalaiset halusivat maininnan ’Israelin Jumalasta’. Maallistuneet juutalaiset olivat eri mieltä. Ben-Gurion teki kompromissin: sanan ’Jumala’ asemasta käytettäisiin sanaa ’Kallio’.”

Nykyäänkin Israelin valtio perustelee olemassaoloaan tukeutuen YK:n päätökseen ja niin sanottuun juutalaisen kansan luonnolliseen ja historialliseen oikeuteen. Onko järkevää odottaa, että Raamatun Jumala tekisi merkittävimmän 1900-luvulla tapahtuvan profeetallisen ihmeen sellaisen kansan puolesta, joka ei anna siitä hänelle kunniaa?

Nykyisen maallistuneen Israelin valtion asenne on jyrkkä vastakohta vuonna 537 eaa. vallinneelle tilanteelle. Tuolloin Israelin kansa todella ”syntyi uudestaan” ikään kuin päivässä 70 vuotta sen jälkeen, kun babylonialaiset olivat tuhonneet ja autioittaneet sen. Tuohon aikaan Jesajan 66:8:n sanat täyttyivät hätkähdyttävästi, kun persialainen Babylonin valloittaja Kyyros Suuri valtuutti juutalaiset palaamaan kotimaahansa (Esra 1:2).

Persian kuningas Kyyros tajusi Jehovan vaikuttavan tapahtumien kulkuun vuonna 537 eaa., ja ne, jotka palasivat Jerusalemiin, tekivät sen voidakseen ennallistaa Jehova Jumalan palvonnan ja rakentaa uudelleen hänen temppelinsä. Nykyinen Israelin valtio ei ole koskaan ilmoittanut mitään tällaista tavoitteekseen tai pyrkimyksekseen.

Vuonna 33 lihallinen Israelin kansa menetti oikeutensa olla Jumalan valittu kansa, kun se hylkäsi Jehovan Pojan, Messiaan. Messias itse sanoi: ”Jerusalem, Jerusalem, profeettojen surmaaja ja luoksensa lähetettyjen kivittäjä. – – Katso! Teidän huoneenne jätetään hylättynä teille.” (Matteus 23:37, 38.) Jeesuksen sanat kävivät toteen, kun Rooman legioonat vuonna 70 tuhosivat Jerusalemin ja sen temppelin sekä papiston. Mutta mitä tapahtuisi Jumalan tarkoitukselle, jonka mukaan kansa ”kaikista muista kansoista” tulisi hänen ”erikoisomaisuudekseen”, ”pappisvaltakunnaksi ja pyhäksi kansakunnaksi”? (2. Mooseksen kirja 19:5, 6.)

Apostoli Pietari, joka oli lihallinen juutalainen, vastasi tähän kysymykseen kirjeessään kristityille, joihin kuului sekä pakanoita että juutalaisia. Hän kirjoitti: ”Te olette ’valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä kansakunta, erikoisomaisuudeksi otettu kansa’ – –. Sillä kerran te ette olleet kansa, mutta nyt olette Jumalan kansa; te olitte niitä, joille ei ollut osoitettu armoa, mutta nyt olette niitä, joille on osoitettu armoa.” (1. Pietarin kirje 2:7–10.)

Pyhän hengen valitsemat kristityt kuuluvat siis hengelliseen kansakuntaan, eikä heidän jäsenyyttään ratkaise syntyperä tai maantieteellinen paikka. Apostoli Paavali kuvaili asiaa näin: ”Ei ympärileikkaus ole mitään eikä ympärileikkaamattomuus, vaan uusi luomus on jotakin. Ja kaikille niille, jotka tulevat vaeltamaan järjestystä noudattaen tämän säännön mukaan, heille olkoon rauha ja armo, niin, Jumalan Israelille.” (Galatalaisille 6:15, 16.)

Nykyinen Israelin valtio tarjoaa kansalaisuutta kenelle tahansa syntyperältään juutalaiselle tai juutalaisuuteen kääntyneelle, mutta Raamatussa mainitun ”Jumalan Israelin” jäsenyys annetaan vain sellaisille, jotka ovat ”tottelevaisia ja Jeesuksen Kristuksen verellä vihmottuja” (1. Pietarin kirje 1:1, 2). Näistä Jumalan Israelin jäsenistä – hengellisistä juutalaisista – Paavali kirjoitti: ”Ei se ole juutalainen, joka on sellainen ulkonaisesti, eikä ympärileikkaus ole se, mikä on ulkonaisesti lihassa, vaan se on juutalainen, joka on sellainen sisäisesti, ja hänen ympärileikkauksensa on sydämen ympärileikkaus hengen vaikutuksesta eikä kirjoitetun lakikokoelman vaikutuksesta. Hänen kiitoksensa ei tule ihmisiltä, vaan Jumalalta.” (Roomalaisille 2:28, 29.)

Tämä jae auttaa meitä ymmärtämään Paavalin erään kiistellyn kommentin. Kirjeessään roomalaisille Paavali sanoi, että ei-uskovat luonnolliset juutalaiset olivat ikään kuin oliivipuun oksia, jotka karsittiin pois, jotta ”villit” pakanakansojen ”oksat” voitaisiin oksastaa niiden tilalle (Roomalaisille 11:17–21). Kuvauksensa lopussa Paavali totesi: ”Israelille on osaksi tapahtunut tunnon turtuminen, kunnes kansakuntien ihmisten täysi luku on tullut sisälle, ja tällä tavoin koko Israel pelastuu.” (Roomalaisille 11:25, 26.) Ennustiko Paavali, että juutalaisten keskuudessa tapahtuisi viime hetken joukkokääntyminen? Sellaista ei selvästikään ole tapahtunut.

Ilmauksella ”koko Israel” Paavali tarkoitti koko hengellistä Israelia – kristittyjä, jotka pyhä henki on valinnut. Se että luonnolliset juutalaiset eivät hyväksyneet Messiasta, ei tehnyt tyhjäksi Jumalan tarkoitusta hengellisestä ”oliivipuusta”, joka olisi täynnä tuottoisia oksia. Tämä on sopusoinnussa Jeesuksen esittämän kuvauksen kanssa, jossa hän oli viiniköynnös, jonka tuottamattomat oksat karsittaisiin pois. Jeesus sanoi: ”Minä olen tosi viiniköynnös, ja Isäni on viljelijä. Jokaisen minussa olevan oksan, joka ei kanna hedelmää, hän ottaa pois, ja jokaisen, joka kantaa hedelmää, hän puhdistaa, jotta se kantaisi enemmän hedelmää.” (Johannes 15:1, 2.)

Vaikka nykyisen Israelin valtion perustamista ei ennustettukaan Raamatussa, hengellisen Israelin perustaminen ennustettiin! Jos sinut samaistetaan tuohon hengelliseen kansakuntaan nykyään ja olet sen yhteydessä, saat ikuisia siunauksia. (1. Mooseksen kirja 22:15–18; Galatalaisille 3:8, 9.)