Lukijoiden kirjeitä

Oikeusjuttu.  En voi olla ilmaisematta arvostustani kirjoituksen ”Kristityt jälleen Jerusalemin korkeimmassa oikeudessa” (8.11.1994) johdosta. Luin sen monta kertaa, ja olin innoissani siitä, mitä tapahtui. Koska Ariel Feldman asennoitui lujasti sen puolelle, mikä on oikein, annettiin suurenmoinen todistus.

A. I. B., Brasilia

Akut.  Hankin elatukseni työskentelemällä akkujen parissa ja haluaisin kiittää teitä ”Tarkkailemme maailmaa” -palstan uutisesta ”Vaaralliset akut” (22.8.1994). Snow Country -lehdessä apukaapeleilla käynnistämisestä annetuista ohjeista puuttui kuitenkin yksi tärkeä yksityiskohta, nimittäin se, että musta kaapeli pitää yhdistää viimeisenä.

P. R., Kanada

Kiitos tästä turvallisuusvihjeestä. (Toimitus.)

Herätkää!-lehti antaa apua.  Luin kirjoituksen ”Lehtiä jotka antavat käytännöllistä apua” (8.1.1995) ja olen itsekin onnistunut levittämään vanhoja Herätkää!-lehtiä. Yleensä ihmiset ovat kiitollisia mistä tahansa avusta, jota he voivat saada ongelmiinsa. Muuan nainen kertoi minulle, että hänen pojallaan on tarkkaavaisuusylivilkkausoireyhtymä. Levitin hänelle lehden aiheesta ”Miten ymmärtää vaikeaa lasta” (22.11.1994), ja hän pyysi lisää 30 lehteä ystävilleen jaettavaksi!

D. Q., Yhdysvallat

Kun olin lukenut kirjoituksen ”Lehtiä jotka antavat käytännöllistä apua”, kävin läpi vanhat lehteni nähdäkseni, onko niiden joukossa sellaisia lehtiä, joita voisin jättää eri alojen ammattilaisille. Tähän mennessä olen käynyt päiväkodissa, hautajaiskappeleissa, nuorisovankiloissa, koulussa ja piirikunnan koululautakunnassa. Minulta loppuivat lehdet hetkessä!

D. R., Yhdysvallat

Naimattomuus.  Kiitos kirjoituksesta ”Raamatun näkökanta: kun naimattomuus on lahja” (8.2.1995). Avioliittoa pidetään asuinseudullani hyvin tärkeänä; kristityt veljet ja sisaret kannustavat voimakkaasti toisia siihen. En koskaan ajatellut kovinkaan paljon avioliittoa, kunnes täytin 30 vuotta. Silloin aloin kaivata toveria. Olen kiitollinen Jehovalle, että hän antoi tämän kirjoituksen juuri silloin kun minusta tuntui siltä, etten enää kestä.

E. M. A., Yhdysvallat

Aloin toimia tienraivaajana eli kokoaikaisena evankelistana kaksi vuotta sitten, ja mitä enemmän aikaa kuluu, sitä paremmin tajuan, miten tyydyttävää on palvella Jehovaa ”huomiota hajottamatta”. Päätin tehdä tilaa naimattomuudelle – kirjoitus tuli juuri oikeaan aikaan.

G. V., Italia

Muotivillitykset.  Mainitsitte tatuoinnin kirjoituksessanne ”Nuoret kysyvät: pitäisikö minun seurata muotivillityksiä?” (8.12.1994). Minua ihmetytti se, ettette viitanneet 3. Mooseksen kirjan 19:28:ssa olevaan käskyyn: ”Ettekä saa panna itseenne tatuointimerkkiä.”

L. D., Yhdysvallat

Nämä sanat auttavat tosiaan jossain määrin meitä ymmärtämään, mitä Jumala ajattelee tästä asiasta. Kristityt eivät tietenkään ole Mooseksen lain alaisuudessa (Kolossalaisille 2:14). Kristityn olisi kuitenkin hyvä pitää tämä raamatunkohta mielessään, kun hän päättää, miten toimia tässä asiassa. Tiedossa olevat terveysriskit sekä se vaikutelma, jonka tatuoinnin ottaminen antaa toisille, ovat myös seikkoja, joita kristityn tulee punnita hyvin vakavasti. (Toimitus.)

Puoli vuotta sitten antauduin muotivillityksen vietäväksi, ja nyt minulla sitten on tatuointi nilkassa. Joka kerta kun katson nilkkaani, saan muistutuksen päätöksestäni. Voin vain kuvitella, millaisia epäilyksiä muilla saattaa nyt olla minusta. Minua huolestuttaa myös se, että saatan olla kompastuksen aiheena toisille seurakuntaan kuuluville. Seuraavan kerran ajattelen tarkemmin, kun ilmaantuu jokin uusi muotioikku.

S. C., Yhdysvallat