”Me palvelemme Jumalaamme Jehovaa”

”Minä ja minun huonekuntani palvelemme Jehovaa.” – JOOSUA 24:15, UM.

 1. Miten Joosuan kirja on meille rohkaisuksi ja suojaksi?

JOOSUAN kirjan jännittävät tapahtumat on kirjoitettu muistiin ”meille opetukseksi” ja ”esimerkeiksi” rohkaisemaan ja suojelemaan meitä, ”joille asiainjärjestelmien loput ovat saapuneet”. (Roomalaisille 15:4; 1. Korinttolaisille 10:11) Siinä korostetaan sellaisia jumalisia ominaisuuksia kuin kestävyyttä, uskoa ja tottelevaisuutta. ”Uskon vaikutuksesta kaatuivat Jerikon muurit maahan, kun niiden ympäri oli kuljettu seitsemän päivää. Uskon vaikutuksesta ei portto Raahab tuhoutunut niiden kanssa, jotka menettelivät tottelemattomasti, koska hän otti vakoojat rauhaisasti vastaan.” (Heprealaisille 11:30, 31) Joosuan, Raahabin ja muiden silloin eläneiden uskollisten ihmisten uskon pitäisi kannustaa meitä olemaan rohkeita ja lujia voidaksemme saattaa päätökseen Jumalan työn nykyään. – Joosua 10:25; Johannes 4:34.

 2. a) Miten Joosua osoitti tottelevaisuutta pienintäkin yksityiskohtaa myöten? b) Mitä tapahtui Eebalin ja Garissimin vuorilla?

² Aista saadun ratkaisevan voiton jälkeen Joosua kiinnitti huomion 5. Mooseksen kirjan 27:1–28:68:aan muistiin merkittyihin yksityiskohtaisiin ohjeisiin. Hän pystytti Eebalin vuorelle alttarin kokonaisista kivistä, ja hän pani siellä täytäntöön seuraavan käskyn: ”Teurasta teuraita yhteysuhriksi ja syö siellä ja iloitse Herran, Jumalasi, edessä.” Toisia kiviä pystytettiin muistoksi, ne siveltiin kalkilla ja niihin kirjoitettiin lain sanat. Sitten sukukunnat jaettiin, niin että toinen ryhmä asettui seisomaan Garissimin vuorelle ”siunaamaan kansaa” ja toinen ”Eebalin vuorelle lausumaan kirouksen”. Leeviläiset julistivat kovalla äänellä tottelemattomuudesta tulevat kiroukset, ja koko kansa vastasi: ”Amen”. Sitten lausuttiin tottelevaisuudesta tulevat siunaukset. Mutta voi Israelia, jos se ei ’noudattaisi kaikkia lain sanoja eikä pelkäisi Jehova Jumalan kunniallista ja peljättävää nimeä’! – Joosua 8:32–35.

 3, 4. a) Minkä voimakkaan opetuksen Israelin menettely antaa meille nykyään? b) Miksi meidän ei tulisi koskaan väsyä kuulemaan samoja asioita yhä uudelleen? c) Mitä vaaditaan voidaksemme päästä sisään ”kapeasta portista”?

³ Totteliko Israel ’lain sanoja’? Huolimatta Mooseksen ja myöhemmin Joosuan usein toistuneista kehotuksista he epäonnistuivat surkeasti. Miten voimakas opetus tässä onkaan meille nykyään! Jatkuvista varoituksista huolimatta on aina joitakuita, jotka ajattelevat voivansa pitää pilkkanaan Jumalan vaatimuksia, ’tehdä oman päänsä mukaan’ ja kuitenkin säilyä hengissä. Miten typerää! Paavali viittasi Israelin kokemuksiin sanoessaan: ”Varokoon siis se, joka luulee seisovansa, ettei hän kaadu.” – 1. Korinttolaisille 10:12; Saarnaaja 2:13.

⁴ Jotkut Jumalan kansaan kuuluvat ovat arvostelleet annettuja varoituksia sanoen, että heitä väsyttää kuunnella samoja asioita yhä uudelleen. Mutta usein juuri nämä lankeavat ensimmäisinä Saatanan ansaan. Raamatussa oleva henkeytetty 5. Mooseksen kirja (hepreaksi Miš·nē’ hat·to·rahʹ eli ’lain toisto’) sisältää pääasiassa neljä Mooseksen pitämää puhetta; niissä tehtiin selväksi Israelille, että sen täytyi totella Jehovan aikaisemmin esittämiä lakeja. Mooses käytti yli neljä kertaa niin paljon sanoja tottelemattomuudesta ja siitä johtuvista ”kirouksista” varoittamiseen kuin hän käytti ”siunauksista” kertomiseen. Eebalin vuorella Joosua korosti jälleen Israelille, että sen täytyi totella. Eikö tämä osoitakin meille, miten tärkeää on yrittää ’mennä sisään kapeasta portista’? – Matteus 7:13, 14, 24–27; 24:21, 22.

 5. Mikä liittoutuma nousi nyt Israelia vastaan, ja minkä vastaavan tilanteen näemme nykyään?

⁵ Nyt oli kehkeytymässä ratkaiseva välienselvittely. Maan sisääntuloväylää hallitseva Jerikon kaupunki oli hävitetty, paljolti samoin kuin väärä uskonto hävitetään ”suuren ahdistuksen” alkaessa. Ai oli kukistunut. Mutta nyt ”kaikki kuninkaat, jotka asuivat tällä puolella Jordanin, Vuoristossa, Alankomaassa ja pitkin Suuren meren koko rannikkoa Libanoniin päin, heettiläiset, amorilaiset, kanaanilaiset, perissiläiset, hivviläiset ja jebusilaiset – – kokoontuivat yhteen sotiakseen yksimielisesti Joosuaa ja Israelia vastaan”. (Joosua 9:1, 2) Nykyään näemme vastaavasti maan kansojen liittyneen yhteen niin sanotuiksi Yhdistyneiksi kansakunniksi. Ne tavoittelevat rauhaa ja turvallisuutta itselleen omilla ehdoillaan ja ”yhdessä neuvottelevat Herraa ja hänen voideltuansa”, Suurempaa Joosuaa, vastaan. (Psalmi 2:1, 2) Mikä on oleva lopputulos?

Viekas menettely

 6, 7. a) Mistä gibeonilaiset osoittivat olevansa kiinnostuneita, ja miten he päättivät menetellä? b) Millaisen tuomion Joosua langetti tästä asiasta?

⁶ Raahabin tavoin alkoivat nyt jotkut muutkin ei-israelilaiset osoittaa kiinnostusta hengissä säilymiseen. Sellaisia olivat Jebusista eli Jerusalemista pohjoiseen sijaitsevan suuren kaupungin, Gibeonin, asukkaat. He olivat kuulleet Jehovan voimallisista teoista ja päättäneet etsiä rauhaa ja turvallisuutta Jehovan ehdoilla. Mutta miten? He lähettivät Israelin leiriin Gilgaliin miehiä, joilla oli kuivia ja murentuneita eväsleipiä ja kuluneita säkkejä ja leilejä ja joiden yllä oli kuluneet vaatteet ja jaloissa paikatut kengät. Nämä miehet lähestyivät Joosuaa ja sanoivat: ”Palvelijasi tulevat hyvin kaukaisesta maasta Herran, sinun Jumalasi, nimen tähden. Sillä me olemme kuulleet hänestä kaiken.” Kuullessaan tämän ”Joosua takasi heille rauhan ja teki heidän kanssaan liiton, luvaten jättää heidät henkiin”. – Joosua 9:3–15.

⁷ Israel sai kuitenkin pian tietää, että gibeonilaiset todellisuudessa ”asuivat heidän keskellänsä”! Miten Joosua nyt suhtautui heidän juoneensa? Hän kunnioitti aikaisemmin heidän kanssaan tekemäänsä valaa, ’jätti heidät henkiin ja teki heistä halonhakkaajia ja vedenkantajia kaikelle kansalle’. – Joosua 9:16–27; vrt. 5. Mooseksen kirja 20:10, 11.

 8. Millä tavoin gibeonilaiset esikuvaavat ”suurta joukkoa”?

⁸ Monet niistä netineistä, jotka myöhempinä vuosina palvelivat Jehovan temppelissä, olivat todennäköisesti gibeonilaista syntyperää. Näin ollen gibeonilaiset saattoivat hyvin esikuvata ”suurta joukkoa”, joka suorittaa nyt Jumalalle ”pyhää palvelusta päivät ja yöt hänen temppelissään”. (Ilmestys 7:9, 15) Vaikka ”suureen joukkoon” kuuluvat elävät Kanaanin kaltaisessa maailmassa, niin sydämeltään he ”eivät ole osa maailmasta”. Aikaisemmin heidän oli tultava toimeen ”murentuneilla” hengellisillä eväillä, jollaisia tarjoillaan kristikunnan kirkoissa, eikä heillä ollut ilon ”viiniä”. Tullessaan Jumalan kansan yhteyteen he ovat havainneet, että Jehova tekee voimallisia tekoja todistajiensa välityksellä. He ovat tulleet pitkän matkan Saatanan maailmasta vaihtaakseen repaleiset ’vaatteet’ uuteen asuun, josta heidät voidaan tunnistaa Jehovan nöyriksi palvelijoiksi, jotka ovat pukeutuneet uuteen persoonallisuuteen. – Johannes 14:6; 17:11, 14, 16; Efesolaisille 4:22–24.

Järjestön tuki

 9. a) Mikä kriisi syntyi seuraavaksi? b) Mihin toimiin Joosua ryhtyi, ja mitä hänelle vakuutettiin?

⁹ Kun Adonisedek, Jerusalemin kuningas, sai kuulla, että gibeonilaiset olivat tehneet rauhan Israelin kanssa, hän pelästyi ”suuresti, sillä Gibeon oli suuri kaupunki, niinkuin joku kuninkaankaupunki – – ja kaikki sen miehet olivat urhoollisia”. Hän yhdisti joukkonsa neljän muun kuninkaan kanssa, ja he alkoivat piirittää Gibeonia. Heti gibeonilaiset vetosivat Joosuaan: ”Tule nopeasti luoksemme, pelasta meidät ja auta meitä.” Joosua ryhtyi heti toimiin, ja Jehova vakuutti hänelle: ”Älä pelkää heitä, sillä minä annan heidät sinun käsiisi; ei kukaan heistä kestä sinun edessäsi.” Joosua ja hänen sotaurhonsa marssivat ”kaiken yötä” yllättääkseen täysin viholliset. – Joosua 10:1–9.

10. a) Mikä nykyinen menettely vastaa Gibeonin piiritystä? b) Mitä nykyajan gibeonilaiset osoittavat päättäneensä tehdä?

¹⁰ Noiden viiden kuninkaan tavoin joidenkin hallitusten johtajat vihastuvat nykyään nähdessään monien kansalaistensa – ”urhoollistenkin” – asennoituvan Suuremman Joosuan ja hänen maailmanlaajuisen vanhurskaan Valtakuntansa puolelle. Nämä hallitsijat uskovat, että maiden rajat tulisi säilyttää, vaikka kansat riitelevät ja taistelevat jatkuvasti toistensa kanssa. Siksi he yrittävät katkaista hengellisen ravinnon saannin rauhaa rakastavaan ”suureen joukkoon” kuuluvilta, kieltää kokoukset, joissa he saavat tätä ”ruokaa” ja estää heitä puhumasta toisille hengellisistä asioista. Mutta nämä nykyajan gibeonilaiset seisovat uskollisesti hengellisen Israelin rinnalla ja sanovat: ”Me tahdomme käydä teidän kanssanne.” – Sakarja 8:23; vrt. Apostolien teot 4:19, 20; 5:29.

11. Miten Jehovan todistajat käsittelevät nykyään ongelmia?

¹¹ Kun ”suuri joukko” pyytää ”äiti”-järjestöltään apua, se saa sitä heti runsain määrin. Se, miten ripeästi Jehovan todistajat suoriutuvat tehtävistään, nähdään myös monilla muilla tavoilla – esimerkiksi avustusten toimittamisessa heti luonnononnettomuuksien jälkeen ja rakennettaessa nopeasti valtakunnansaleja ja muita kokouspaikkoja, joita tarvitaan ”ruoan” jakelemiseksi. Kun viime kesäkuussa oli suunniteltu pidettäväksi konventti Yankee-stadionilla New Yorkissa, vapaaehtoisten siivoojien armeija meni sinne keskiyöllä erään baseball-ottelun jälkeen; tuo stadion ei ole milloinkaan näyttänyt puhtaammalta kuin seuranneina neljänä päivänä. Jehovan todistajien vastuulliset vanhimmat ryhtyvät nopeasti toimiin myös hyvän uutisen saarnaamisen yhteydessä ilmaantuvien ongelmien käsittelemiseksi. – Filippiläisille 1:6, 7.

Jehova taistelee Israelin puolesta

12. Mitä ihmeitä Jehova teki taistellessaan Israelin puolesta gibeonilaisia puolustettaessa? (Vrt. Habakuk 3:1, 2, 11, 12.)

¹² Mutta katsohan nyt Gibeonia. Jehova saattaa nuo vihollisjoukot hämminkiin. Israel tuottaa heille suuren tappion. Entä mitä näemme satavan alas taivaista? Suuria jäämöhkäleitä! Nämä suunnattomat raekivet surmaavat useampia kuin Israelin sotilaat. Kuuntelehan nyt! Joosua puhuu Jehovalle. Mitä hän sanoo ”Israelin silmien edessä”? Näin: ”Aurinko, seiso alallasi Gibeonissa, ja kuu Aijalonin laaksossa.” Jälleen yksi kunnioittavaa pelkoa herättävä ihme! ”Päiväkauden” aurinko valaisee tuota taistelukenttää, kunnes Jumalan kosto on pantu täysin toimeen. Meidän asiamme ei ole väitellä siitä, miten Jehova teki tuon ihmeen, sen enempää kuin kysymme sitäkään, miten hän ’teki’ kaksi suurta valoa loistamaan neljäntenä luomis-”päivänään”. (1. Mooseksen kirja 1:16–19; Psalmi 135:5, 6) Kertomus sanoo yksiselitteisesti: ”Eikä ole ollut sen päivän vertaista, ei ennen eikä jälkeen, jona Herra näin kuuli ihmisen ääntä; sillä Herra soti Israelin puolesta.” – Joosua 10:10–14.

13. Miten Joosua edelleen kannustaa päälliköitään, ja mihin se lopulta johtaa?

¹³ Loppuselvitysten huipennukseksi surmataan nuo viisi kuningasta. Joosua sanoo päälliköilleen: ”Älkää peljätkö älkääkä arkailko, vaan olkaa lujat ja rohkeat, sillä näin on Herra tekevä kaikille teidän vihollisillenne, joita vastaan te joudutte sotimaan.” Tämä on jo osoittautunut todeksi seitsemän Kanaanin kuninkaan suhteen, ja se toteutuu edelleen, kun vielä kaikkiaan 24 valtakuntaa kukistetaan. Vasta sitten, kuusivuotisen sodankäynnin jälkeen, maa saa levätä. – Joosua 10:16–25; 12:7–24.

14. Mitä asennetta ja luottamusta osoittaen meidän tulisi kohdata Harmagedon?

¹⁴ Kun edessämme on nykyään lopullinen sota, Harmagedon, olkaamme lujia ja rohkeita niin kuin Joosua, hänen sotaurhonsa ja koko Israelin valtava leiri. Me voimme luottaa siihen, että samoin kuin Jehova toi useita miljoonia israelilaisia vahingoittumattomina Luvattuun maahan, hän voi vieläkin tehdä kunnioittavaa pelkoa herättäviä ihmeitä saattaessaan miljoonia ihmisiä käsittävän pelottoman kansansa Harmagedonin läpi uuteen järjestelmäänsä. – Ilmestys 7:1–3, 9, 14; 19:11–21; 21:1–5.

Päätöksemme

15. Millaisia tehtäviä ”muut lampaat” voivat odottaa Jumalan uudessa järjestelmässä?

¹⁵ Vaikka Joosua oli nyt lähes 90-vuotias, hänellä oli vielä edessään suuri tehtävä – maan jakaminen Israelin sukukuntien kesken. Tämä ei merkinnyt sitä, että israelilaisten elämä tulisi helpoksi. Itse asiassa Kaaleb pyysi aluetta Hebronista, jossa asuivat anakilaisjättiläiset; hän halusi edelleen ponnistella juuriakseen pois viimeisetkin Jehovan viholliset. Tämä ei ilmaise sitä, että kun Kristus hallitsee tuhat vuotta maata, täällä on oleva ihmisvihollisia. Silloin on kuitenkin työtä tehtävänä. Meidän ei tulisi odottaa, että uuden asiainjärjestelmän elämä on helppoa laiskottelua. Saatuaan tehtävänsä ”uudessa maassa” Herran ”muilla lampailla” on runsaasti työtä jättiläismäisessä hankkeessaan kaunistaa maa ja muuttaa se kirjaimelliseksi paratiisiksi. – Joosua 14:6–15; Markus 10:29, 30; Roomalaisille 12:11.

16. Mitä Jehovan ”turvakaupunki”-järjestely kuvaa nykyään?

¹⁶ Määrätessään maan sukukunnille Joosua erotti kuusi leeviläisten kaupunkia ”turvakaupungeiksi”, kolme Jordanin kummallekin puolelle. Tämä oli Jehovan järjestely sellaisen tahattoman miehentappajan suojelemiseksi, joka voisi paeta johonkin näistä kaupungeista. Sellaisen miehentappajan piti todistaa, että hänellä oli puhdas omatunto Jumalan edessä, ja hän teki sen pysymällä tuossa kaupungissa ylimmäisen papin kuolemaan asti. Koska ”suuri joukko” on aikaisemmin ollut yhteydessä tähän veren tahraamaan maailmaan, senkin täytyy nykyään etsiä hyvää omaatuntoa Jumalan edessä. Siihen kuuluvat saavat hyvän omantunnon tunnustamalla syntinsä, katumalla, kääntymällä, vihkiytymällä Jehovalle ja menemällä vesikasteelle. Sitten heidän täytyy säilyttää tuo asema. ”Suurta joukkoa” vaaditaan pysymään tuossa ”kaupungissa”, kunnes Jeesus kuolee kuvaannollisesti ylimmäisen papin työhönsä nähden tuhatvuotishallituksensa lopussa. – Joosua 20:1–9; Ilmestys 20:4, 5; 1. Korinttolaisille 15:22, 25, 26.

17. Mitä iloista lopputulosta odotamme nykyään?

¹⁷ Miten suurenmoisella tavalla Jehova olikaan siunannut kansaansa Israelia! Tie oli ollut vaikea ja koettelemuksia oli ollut paljon. Mutta lopulta israelilaiset olivat tulleet Luvattuun maahan ja asettuneet sinne. Heidän sydämensä on varmaan ollut tulvillaan kiitollisuutta Jehovaa kohtaan! Ja kun me osoittaudumme uskollisiksi Jumalaamme kohtaan, mekin voimme kokea samanlaista iloa astuessamme hänen uuteen järjestelmäänsä, johon sisältyy ”uusi maa”. Me tulemme kokemaan saman, minkä Joosuan aikalaiset: ”Ei jäänyt täyttämättä ainoakaan kaikista niistä lupauksista, jotka Herra oli antanut Israelin heimolle, vaan kaikki toteutui.” (Joosua 21:45) Olkoon sinulla onni kokea se!

18. a) Mitä Joosua kertoi Israelin vanhimmille? b) Mitä meidän tulisi haluta Jehovan uuden järjestelmän suhteen?

¹⁸ Lopulta Joosua 110-vuotiaana kokosi Israelin vanhimmat. Hän kertoi heille siitä suurenmoisesta tavasta, jolla Jehova oli siunannut uskollista kansaansa Aabrahamin ajasta aina siihen päivään saakka. Jehova sanoi nyt heille: ”Minä annoin teille maan, josta sinä et ollut vaivaa nähnyt, ja kaupunkeja, joita te ette olleet rakentaneet, mutta joihin saitte asettua; viinitarhoista ja öljypuista, joita te ette olleet istuttaneet, te saitte syödä.” Koska Jehova piti heistä näin runsaskätisesti huolta, niin Israel halusi varmasti ’peljätä Herraa ja palvella häntä nuhteettomasti ja uskollisesti’ kaiken aikaa. Ja odottaessamme sitä Jehovan loistoisaa uutta järjestelmää, joka on aivan pian tämän maapallon edessä, meidän jokaisen tulisi varmasti haluta samaa. – Joosua 24:13, 14.

19. a) Minkä valinnan Joosua asetti nyt ihmisten eteen, ja miten he vastasivat? b) Keiden kaltaisia meidän tulisi haluta olla? c) Mikä valinta meidän tulisi tehdä, ja minkä suhteen meidän tulisi olla päättäväisiä?

¹⁹ Silloin Joosua julisti selvin sanoin kansalle: ”Jos teidän silmissänne nyt on paha palvella Jehovaa, niin valitkaa itse tänä päivänä, ketä te tahdotte palvella – –. MINÄ JA MINUN HUONEKUNTANI PALVELEMME JEHOVAA.” Voimmeko jokainen yksilöinä, voivatko perheemme uskovat jäsenet, seurakuntamme, maailmanlaajuinen ”Jumalan huonekunta” toistaa nuo sanat? Varmasti voivat! (Efesolaisille 2:19) Joosuan aikana elänyt kansa vastasi hänelle sanoen: ”Me palvelemme Jumalaamme Jehovaa ja kuuntelemme hänen ääntään!” (Joosua 24:15, 24, UM) Mutta valitettavasti he eivät myöhempinä vuosina enää tehneet niin. Me emme halua olla niiden kaltaisia, jotka lakkasivat palvelemasta Jumalaa. Me haluamme olla Joosuan ja hänen huonekuntansa kaltaisia, Kaalebin kaltaisia, gibeonilaisten kaltaisia ja Raahabin kaltaisia. Niin, ”ME PALVELEMME JEHOVAA”. Tehkäämme tämä rohkeasti ja luottaen täysin siihen, ettei mikään ”voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme”. – Roomalaisille 8:39.

Mitä Joosuan kirja opettaa meille

◻ siitä, miten voimme hyötyä toistuvista kehotuksista?

◻ siitä, miten huolehtia nykyajan gibeonilaisista?

◻ siitä, miten Jehova taistelee Harmagedonissa?

◻ siitä, miksi on tarpeellista paeta ”turvakaupunkiin”?

◻ sen valitsemisesta, ketä meidän täytyy palvella?