JABIN

(mahd. ’ymmärtäväinen’ tai ’rakentaja’).

Ehkä Hasorin kanaanilaiskuninkaiden hallitsijasuvun nimi tai arvonimi.

1. Hasorin kuningas silloin kun Joosua valloitti Luvattua maata. Jabin muodosti pohjoisten kanaanilaiskuninkaiden liiton, ja nämä kokosivat Israelia vastaan joukon, joka oli ’yhtä lukuisa kuin hiekkajyväset ja johon kuului hyvin paljon hevosia ja sotavaunuja’. Kun nuo yhdistyneet armeijat olivat leiriytyneet Meromin vesien äärelle, Joosua kukisti ne yllätyshyökkäyksellään ja sitä seuranneella takaa-ajolla. Jabin teloitettiin myöhemmin, kun itse Hasor vallattiin ja poltettiin. (Jos 11:1–14; 12:7, 19.)

2. Myöhemmin elänyt kanaanilaiskuningas, joka hallitsi uudelleenrakennetusta Hasorista käsin; mahdollisesti nro 1:n jälkeläinen. Jabinia sanotaan ”Kanaanin kuninkaaksi”, mikä saattaa viitata siihen, että hän oli muiden kanaanilaiskuninkaiden yläpuolella ja että hänellä oli siten poikkeuksellista voimaa ja valtaa; nähtävästi jotkut muut olivat ainakin liittoutuneet hänen kanssaan. Toisaalta ilmaus saattaa vain erottaa hänet muiden maiden kuninkaista. Jabinin armeijalla oli 900 rautaviikatteiset vaunut, ja sitä johti Sisera, joka on kertomuksessa huomattavammalla sijalla kuin Jabin itse. (Tu 4:2, 3; 5:19, 20.)

Jehova salli Jabinin sortaa luopio-Israelia ankarasti 20 vuotta. Mutta kun israelilaiset pyysivät Jumalalta vapautusta, Jehova herätti Barakin ja Deboran johtamaan heitä, niin että Israel voitti Jabinin armeijan. Siseran surmasi Jabinin kanssa rauhassa olleen keniläisen Heberin vaimo. (Tu 4:3–22.) Israelilaiset jatkoivat sotimista Jabinia vastaan, ja lopulta he surmasivat hänet (Tu 4:23, 24; Ps 83:9, 10).