TORNI

Rakennus (tai rakennuksen osa), joka on yleensä halkaisijaansa korkeampi ja ulottuu ympäristöään ylemmäksi. Tornien rakentamisen historia alkaa vähän vedenpaisumuksen jälkeisestä ajasta, jolloin Sinearin laakson asukkaat sanoivat: ”Tulkaa! Rakentakaamme itsellemme kaupunki ja myös torni, jonka huippu ulottuu taivaisiin.” (1Mo 11:2–4.) Tuon tornin ajatellaan olleen samantapainen kuin ne pyramidimaiset uskonnolliset zikkuratit, joita on löydetty tuosta osasta maapalloa. (Ks. BABEL; ARKEOLOGIA: Babylonia.)

Viinitarhoihin pystytettiin yksinkertaisia torneja tähystyspaikoiksi vartijoille, jotka valvoivat viiniköynnöksiä varkaiden ja eläinten varalta (Jes 5:1, 2; Mt 21:33; Mr 12:1).

Kaupunkien muureihin rakennettiin torneja sotilaallista puolustautumista varten tavallisesti siten, että huomattavimmat tornit olivat kulmissa ja porttien sivuilla (2Ai 26:9; 32:5; Hes 26:4, 9; Sef 1:16; 3:6). Joskus torneja oli pitkin rajaseutua etuvartioketjuna tai eristyksissä olevilla alueilla mm. paimenten suojapaikkoina (2Ai 26:10; 27:4). (Ks. LINNOITUKSET; VARTIOTORNI.)

Kaupungin sisäpuolella oleva torni toimi usein turvapaikkana. Sellaisia olivat Sikemin, Tebesin ja Penuelin tornit (Tu 8:9, 17; 9:46–54). Muiden kaupunkien tornien raunioita on löydetty Jerikosta, Bet-Sanista, Lakisista, Megiddosta, Mispasta ja Samariasta.

Heprealainen sana mig·dalʹ ’torni’ (Hes 29:10; 30:6) on osana joidenkin paikkojen nimissä, joita ovat mm. Migdal-Gad (’hyvän onnen torni’) ja Migdal-El (’Jumalan torni’) (Jos 15:37; 19:38).

Hyökätessään linnoitettuihin kaupunkeihin vihollisarmeijat rakensivat toisinaan ”piiritystorneja”, joista voitiin ampua nuolia tai singota kiviä kaupunkiin. Lisäksi joissakin hyökkäystorneissa oli muurinmurtajia, joiden käyttäjiä nuo tornit suojasivat. (Jes 23:13.)

Jerusalemin torneja. Leivinuunitorni oli kaupungin luoteispuolella lähellä Kulmaporttia tai sen luona (Ne 3:11; 12:38). Sen nimen alkuperää ei tiedetä varmasti, mutta on varsin todennäköistä, että tuolla alueella oli kauppaa käyviä leipureita. Se on saattanut olla yksi niistä torneista, joita Ussia rakensi hallitessaan Jerusalemissa 829–778 eaa. (2Ai 26:9). Kaupungin pohjoismuurilla oli kaksi muuta tärkeää tornia: Hananelintorni korjattiin ja pyhitettiin Nehemian päivinä (Ne 3:1; 12:39; Jer 31:38; Sak 14:10). Sen lähistöllä idässä lähellä Lammasporttia oli Meantorni. Syytä sen nimeen Mea, jonka merkitys on ’sata’, ei tiedetä (Ne 3:1; 12:39).

Itämuurilla temppelialueen eteläpuolella oli ns. ”ulkoneva torni”, ja vielä etelämpänä, jossain Daavidin palatsin läheisyydessä, oli torni, joka oli yhteydessä Kuninkaantaloon lähellä Vartiopihaa (Ne 3:25–27). Joidenkuiden mielestä tämä jälkimmäinen torni on Laulujen laulun ”Daavidin torni, kivikerroksittain rakennettu”, johon ”on ripustettu tuhat kilpeä, kaikki väkevien miesten pyöreitä kilpiä” (Lal 4:4). Tätä tornia ei tule sekoittaa paljon uudempaan ns. Daavidin torniin, joka sisältää Fasaelin tornin. Fasaelin torni oli yksi niistä kolmesta tornista, jotka Herodes Suuri rakensi uuden palatsinsa turvaksi; tuo palatsi oli lähellä kaupungin länsipuolella sijainnutta muinaista Kulmaporttia.

Siloamin torni sijaitsi luultavasti samannimisen lammikon lähistöllä Jerusalemin kaakkoisosassa. Jeesus mainitsi, että tämä torni sortui ja tappoi 18 miestä, ja hänen kuulijansa muistivat varmasti hyvin tuon tapauksen (Lu 13:4). (Ks. myös ANTONIAN LINNA.)

Kuvaannollista käyttöä. Ne, jotka turvautuvat uskoen ja totellen Jehovaan, nauttivat suuresta turvallisuudesta, kuten Daavid lauloi: ”Sinä [Jehova] olet osoittautunut minulle turvapaikaksi, vahvaksi torniksi vihollisen edessä.” (Ps 61:3.) Niillä, jotka ymmärtävät, mitä hänen nimensä merkitsee, ja jotka luottavat tuohon nimeen ja uskollisesti edustavat sitä, ei ole mitään pelättävää, sillä Raamatussa sanotaan: ”Jehovan nimi on vahva torni. Sinne vanhurskas juoksee ja saa suojan.” (San 18:10; vrt. 1Sa 17:45–47.)