Jehova siunaa ja suojelee tottelevaisia

”Joka minua kuuntelee, saa asua turvassa ja olla onnettomuuden kauhun häiritsemättä.” (SANANLASKUT 1:33)

 1, 2. Miksi on tärkeää totella Jumalaa? Valaise.

UNTUVAISET, keltaiset kananpojat etsivät touhukkaasti ruohikosta syötävää huomaamatta ollenkaan, että korkealla niiden yläpuolella liitelee haukka. Yhtäkkiä kanaemo päästää kimeän varoitushuudon ja levittää siipensä. Poikaset pinkaisevat sen luo ja pääsevät hetkessä turvaan sen siipisulkien alle. Haukka luopuu hyökkäyksestään.a Mitä opimme tästä? Tottelevaisuus voi pelastaa hengen!

² Tämä opetus on erityisen tärkeä kristityille nykyään, sillä Saatana saalistaa Jumalan palvelijoita kaikin keinoin (Ilmestys 12:9, 12, 17). Hän pyrkii tuhoamaan hengellisyytemme, jotta menettäisimme Jehovan suosion ja ikuisen elämän odotteen (1. Pietarin kirje 5:8). Jos kuitenkin pysymme lähellä Jumalaa ja noudatamme ripeästi hänen Sanansa ja järjestönsä välityksellä tulevaa ohjausta, voimme luottaa hänen suojelevaan huolenpitoonsa. ”Siipisulillaan hän estää pääsyn luoksesi, ja hänen siipiensä alta sinä etsit turvaa”, kirjoitti psalmista (Psalmit 91:4).

Tottelematon kansa joutuu saaliiksi

 3. Mihin Israelin toistuva tottelemattomuus johti?

³ Kun Israelin kansa oli tottelevainen Jehovalle, se hyötyi jatkuvasti hänen valppaasta huolenpidostaan. Aivan liian usein se kuitenkin hylkäsi Tekijänsä ja kääntyi puisten ja kivisten jumalien puoleen, ”epätodellisten, joista ei ole mitään hyötyä ja jotka eivät vapauta” (1. Samuelin kirja 12:21). Kapinoituaan näin satoja vuosia koko kansa oli vajonnut niin syvälle luopumukseen, ettei tilannetta voinut enää korjata. Siksi Jeesus valitti: ”Jerusalem, Jerusalem, profeettojen surmaaja ja luoksensa lähetettyjen kivittäjä – kuinka usein tahdoinkaan koota lapsesi sillä tavoin kuin kana kokoaa poikasensa siipiensä alle! Mutta te ette tahtoneet. Katso! Teidän huoneenne jätetään hylättynä teille.” (Matteus 23:37, 38.)

 4. Miten se, että Jehova oli hylännyt Jerusalemin, kävi ilmeiseksi vuonna 70?

⁴ Se että Jehova oli hylännyt luopio-Israelin, kävi tuskallisen ilmeiseksi vuonna 70. Silloin Rooman armeijat, kotkakoristeiset taistelumerkkinsä korkealle kohotettuina, ryntäsivät Jerusalemiin ja panivat toimeen hirvittävän teurastuksen. Kaupunki oli parhaillaan täpötäynnä pesahin viettäjiä. Nämä eivät pystyneet monilla uhreillaan hankkimaan Jumalan suosiota. Se palautti järkyttävällä tavalla mieleen sen, mitä Samuel oli sanonut tottelemattomalle kuninkaalle Saulille: ”Mieltyykö Jehova yhtä paljon polttouhreihin ja teurasuhreihin kuin Jehovan äänen tottelemiseen? Katso! Totteleminen on parempi kuin teurasuhri, tarkkaaminen parempi kuin pässien rasva.” (1. Samuelin kirja 15:22.)

 5. Millaista tottelevaisuutta Jehova vaatii, ja mistä tiedämme, että sellainen tottelevaisuus on mahdollista?

⁵ Vaikka Jehova vaatii tottelevaisuutta, hän on hyvin selvillä epätäydellisten ihmisten rajoituksista (Psalmit 130:3, 4). Hän vaatii sydämestä lähtevää vilpittömyyttä sekä tottelevaisuutta, joka perustuu uskoon, rakkauteen ja terveeseen pelkoon olla miellyttämättä häntä (5. Mooseksen kirja 10:12, 13; Sananlaskut 16:6; Jesaja 43:10; Miika 6:8; Roomalaisille 6:17). Sen että tällainen tottelevaisuus on mahdollista, vahvistaa ”suuri pilvi” esikristillisen ajan todistajia, jotka säilyttivät nuhteettomuutensa pelottavien koettelemusten, jopa kuoleman, edessä (Heprealaisille 11:36, 37; 12:1). Miten he ilahduttivatkaan Jehovan sydämen! (Sananlaskut 27:11.) Toiset sen sijaan olivat aluksi uskollisia, mutta eivät pysyneet tottelevaisina. Yksi heistä oli muinaisen Juudan kuningas Joas.

Huono seura turmeli kuninkaan

 6, 7. Millainen kuningas Joas oli Jehojadan eläessä?

⁶ Pikkulapsena kuningas Joas välttyi täpärästi murhalta. Kun hän oli seitsenvuotias, ylimmäinen pappi Jehojada toi hänet rohkeasti esiin piilosta ja asetti hänet kuninkaaksi. Koska Jumalaa pelkäävä Jehojada oli Joasille kuin isä ja toimi hänen neuvonantajanaan, tämä nuori hallitsija ”teki sitä, mikä oli oikein Jehovan silmissä, kaikkina pappi Jehojadan päivinä”. (2. Aikakirja 22:10–23:1, 11; 24:1, 2.)

⁷ Joasin hyviin tekoihin kuului Jehovan temppelin uudistaminen, mikä oli ”Joasin sydämenasia”. Hän muistutti ylimmäistä pappia Jehojadaa siitä, että korjaustyön rahoittamiseksi tuli koota ”Mooseksen määräämä” temppelivero Juudasta ja Jerusalemista. Ilmeisesti nuori kuningas oli Jehojadan kannustuksesta tutkinut ja noudattanut Jumalan lakia. Tuloksena oli, että työ temppelin ja sen välineiden hyväksi saatiin nopeasti tehtyä. (2. Aikakirja 24:4, 6, 13, 14; 5. Mooseksen kirja 17:18.)

 8. a) Mikä oli tärkeä syy Joasin hengelliseen lankeamiseen? b) Mitä tottelemattomuus sai kuninkaan lopulta tekemään?

⁸ Valitettavasti Joas ei kuitenkaan pysynyt tottelevaisena Jehovalle. Jumalan sanassa kerrotaan syy: ”Jehojadan kuoleman jälkeen Juudan ruhtinaat tulivat ja kumartuivat kuninkaan eteen. Silloin kuningas kuunteli heitä. Vähitellen he hylkäsivät Jehovan, esi-isiensä Jumalan, huoneen ja alkoivat palvella pyhiä paaluja ja epäjumalia, niin että närkästys kohtasi Juudaa ja Jerusalemia tämän heidän syyllisyytensä tähden.” Juudan ruhtinaiden epäterve vaikutus johti myös siihen, että kuningas kieltäytyi kuuntelemasta Jumalan profeettoja, muun muassa Jehojadan poikaa Sakarjaa, joka nuhteli rohkeasti Joasia ja kansaa näiden tottelemattomuudesta. Joas ei katunut vaan antoi sen sijaan kivittää Sakarjan kuoliaaksi. Joasista oli tullut todella sydämetön ja tottelematon, ja kaikki johtui siitä, että hän antoi huonon seuran vaikuttaa itseensä. (2. Aikakirja 24:17–22; 1. Korinttilaisille 15:33.)

 9. Miten Joasille ja ruhtinaille lopulta koituneet seuraukset tähdentävät tottelemattomuuden mielettömyyttä?

⁹ Mitä tapahtui Joasille ja hänen kumppaneilleen, jumalattomille ruhtinaille, jotka olivat hylänneet Jehovan? Syyrialaisten sotajoukko – vain ”pieni miesmäärä” – tunkeutui Juudaan, ja ”he hävittivät kaikki kansan ruhtinaat”. Lisäksi maahantunkeutujat pakottivat kuninkaan antamaan henkilökohtaisen omaisuutensa sekä pyhäkön kullan ja hopean. Vaikka Joas jäi henkiin, hän oli murtunut ja sairas mies. Pian sen jälkeen hänen omiin palvelijoihinsa kuuluvat salaliittolaiset surmasivat hänet. (2. Aikakirja 24:23–25; 2. Kuninkaiden kirja 12:17, 18.) Kävi niin kuin Jehova oli sanonut Israelille: ”Jos et kuuntele Jehovan, Jumalasi, ääntä tekemällä tarkoin kaikkien hänen käskyjensä ja säädöstensä mukaan, – – kiroukset tulevat päällesi ja tavoittavat sinut.” (5. Mooseksen kirja 28:15.)

Tottelevaisuus pelasti sihteerin

10, 11. a) Miksi on hyödyllistä miettiä neuvoa, jonka Jehova antoi Barukille? b) Miten Jehova neuvoi Barukia?

¹⁰ Masentaako sinua joskus se, että kristillisessä sananpalveluksessa tapaamistasi ihmisistä vain harva on kiinnostunut hyvästä uutisesta? Tunnetko aika ajoin pientä kateutta varakkaita ja heidän nautinnollista elämäntapaansa kohtaan? Jos tunnet, niin mieti Jeremian sihteeriä Barukia ja rakkaudellista neuvoa, jonka Jehova antoi hänelle.

¹¹ Baruk oli parhaillaan kirjoittamassa profeetallista sanomaa, kun hän itse sai osakseen Jehovan huomion. Miksi? Koska Baruk oli alkanut valittaa osaansa ja haluta jotain parempaa kuin oli erikoisetu palvella Jumalaa. Kun Jehova huomasi tämän muutoksen Barukin asenteessa, hän antoi tälle selvän mutta ystävällisen neuvon: ”Sinä tavoittelet itsellesi suuria. Älä enää tavoittele. – – Sillä katso, minä tuotan onnettomuuden kaikelle lihalle – – ja minä annan sinulle sielusi saaliiksi kaikissa paikoissa, minne menetkin.” (Jeremia 36:4; 45:5.)

12. Miksi meidän pitäisi välttää tavoittelemasta itsellemme ”suuria” nykyisessä asiainjärjestelmässä?

¹² Eikö Jehovan Barukille osoittamista sanoista kuvastukin Hänen syvä huolensa tästä erinomaisesta miehestä, joka oli palvellut uskollisesti ja rohkeasti Jeremian rinnalla? Nykyäänkin Jehova on syvästi huolestunut niistä, jotka tuntevat kiusausta tavoitella ”vihreämpiä laitumia”, joiden he uskovat löytyvän tästä asiainjärjestelmästä. Onneksi moni heistä on Barukin tavoin ottanut vastaan rakkaudellista apua vastuuntuntoisilta hengellisiltä veljiltä (Luukas 15:4–7). Meidän kaikkien on tärkeää tajuta, että niillä, jotka tavoittelevat itselleen ”suuria” tässä järjestelmässä, ei ole tulevaisuutta. Paitsi että he eivät löydä tosi onnellisuutta, he – mikä vielä pahempaa – häviävät pian tämän maailman ja kaikkien sen itsekkäiden halujen mukana (Matteus 6:19, 20; 1. Johanneksen kirje 2:15–17).

13. Mitä Barukia koskeva kertomus opettaa meille nöyryydestä?

¹³ Barukia koskeva kertomus sisältää hyvän opetuksen myös nöyryydestä. Pane merkille, että Jehova ei neuvonut Barukia suoraan vaan puhui Jeremian välityksellä, jonka puutteet ja omituisuudet Baruk luultavasti tunsi erittäin hyvin (Jeremia 45:1, 2). Baruk ei kuitenkaan antanut yliotetta ylpeydelle, vaan tajusi nöyrästi, että tuo neuvo tuli todellisuudessa Jehovalta (2. Aikakirja 26:3, 4, 16; Sananlaskut 18:12; 19:20). Jos siis ’otamme jonkin harha-askeleen, ennen kuin olemme tietoisia siitä’, ja saamme tarpeellisia neuvoja Jumalan sanasta, jäljitelkäämme Barukin kypsyyttä, hengellistä havaintokykyä ja nöyryyttä (Galatalaisille 6:1).

14. Miksi meidän on hyvä olla tottelevaisia niille, jotka ottavat johdon keskuudessamme?

¹⁴ Sellainen nöyrä asenteemme auttaa myös niitä, jotka antavat neuvoja. Heprealaiskirjeen 13:17:ssä sanotaan: ”Olkaa tottelevaisia niille, jotka ottavat johdon teidän keskuudessanne, ja olkaa alistuvaisia, sillä he valvovat teidän sielujanne sellaisina, jotka tulevat tekemään tilin, jotta he voisivat tehdä sitä iloiten eikä huokaillen, sillä tämä olisi teille vahingollista.” Miten usein vanhimmat vuodattavatkaan sydämensä Jehovalle ja rukoilevat rohkeutta, viisautta ja tahdikkuutta, joita he tarvitsevat tämän paimennustyönsä vaikean puolen hoitamiseen! Antakaamme ”tunnustusta sellaisille miehille” (1. Korinttilaisille 16:18).

15. a) Miten Jeremia osoitti luottavansa Barukiin? b) Miten Barukin nöyrä tottelevaisuus palkittiin?

¹⁵ Baruk selvästikin korjasi näkemystään, sillä Jeremia antoi hänelle seuraavaksi erittäin haasteellisen tehtävän: mennä temppeliin lukemaan ääneen Jeremian sanelema tuomiosanoma, jonka hän itse oli kirjoittanut muistiin. Totteliko Baruk? Hän teki ”aivan niin kuin profeetta Jeremia oli käskenyt häntä”. Hän jopa luki saman sanoman Jerusalemin ruhtinaille, mikä vaati epäilemättä melkoisesti rohkeutta. (Jeremia 36:1–6, 8, 14, 15.) Kun babylonialaiset valloittivat kaupungin 18 vuotta myöhemmin, Baruk tunsi varmaan syvää kiitollisuutta siitä, että hänet säästettiin, koska hän oli noudattanut Jehovan varoitusta ja lakannut tavoittelemasta itselleen ”suuria” (Jeremia 39:1, 2, 11, 12; 43:6).

Tottelevaisuus piirityksen aikana johti pelastumiseen

16. Miten Jehova osoitti sääliä Jerusalemin juutalaisia kohtaan, kun babylonialaiset vuonna 607 eaa. piirittivät kaupunkia?

¹⁶ Kun Jerusalemin loppu koitti vuonna 607 eaa., Jumalan sääliväisyys tottelevaisia kohtaan kävi jälleen ilmeiseksi. Piirityksen ollessa huipussaan Jehova sanoi juutalaisille: ”Katso, minä asetan teidän eteenne elämän tien ja kuoleman tien. Joka jää tähän kaupunkiin, se tulee kuolemaan miekkaan ja nälkään ja ruttoon, mutta joka lähtee pois ja todella siirtyy kaldealaisten puolelle, jotka piirittävät teitä, se saa elää, ja hänen sielunsa on tuleva hänen saaliikseen.” (Jeremia 21:8, 9.) Vaikka Jerusalemin asukkaat ansaitsivat tuhon, Jehova osoitti jopa tuolla kriittisellä viime hetkellä sääliä niitä kohtaan, jotka tottelivat häntä.b

17. a) Millä kahdella tavalla Jeremian tottelevaisuutta koeteltiin, kun Jehova käski hänen kehottaa piiritettyjä juutalaisia ’menemään kaldealaisten puolelle’? b) Miten voimme hyötyä esimerkistä, jonka Jeremia antoi rohkeasta tottelevaisuudesta?

¹⁷ Jeremian piti kehottaa juutalaisia antautumaan, mikä epäilemättä koetteli hänenkin tottelevaisuuttaan. Ensinnäkin hän halusi palavasti puolustaa Jumalan nimeä. Hän ei halunnut vihollisten, jotka lukisivat voittonsa elottomien epäjumalien ansioksi, häpäisevän sitä. (Jeremia 50:2, 11; Valituslaulut 2:16.) Lisäksi Jeremia tiesi, että hän saattaisi oman henkensä suureen vaaraan, sillä moni pitäisi antautumiskehotusta kapinahenkisenä. Hän ei kuitenkaan vetäytynyt peloissaan syrjään vaan julisti tottelevaisesti Jehovan sanoja. (Jeremia 38:4, 17, 18.) Mekin viemme Jeremian tavoin epäsuosittua sanomaa. Saman sanoman vuoksi Jeesusta halveksittiin (Jesaja 53:3; Matteus 24:9). Älkäämme siis ’vapisko ihmisten edessä’, vaan totelkaamme Jeremian tavoin rohkeasti Jehovaa ja luottakaamme häneen täysin (Sananlaskut 29:25).

Tottelevaisuus Gogin hyökätessä

18. Miten Jehovan palvelijoiden tottelevaisuus joutuu koetukselle tulevaisuudessa?

¹⁸ Pian Saatanan koko jumalaton järjestelmä tuhotaan ennennäkemättömän ”suuressa ahdistuksessa” (Matteus 24:21). Ennen sitä ja sen aikana Jumalan kansan usko ja tottelevaisuus joutuvat epäilemättä ankaralle koetukselle. Raamatussa kerrotaan esimerkiksi, että Saatana tekee ”Magogin maan Gogin” roolissaan kaikenkäsittävän hyökkäyksen Jehovan palvelijoita vastaan. Hän panee liikkeelle voimat, joiden kuvaillaan olevan ”lukuisa sotajoukko – – kuin pilviä”, jotka peittävät maan. (Hesekiel 38:2, 14–16.) Luvultaan vähäisempi ja aseeton Jumalan kansa etsii turvaa Jehovan ”siipisulkien” alta, kun hän ojentaa ne tottelevaisten suojaksi.

19, 20. a) Miksi oli erittäin tärkeää, että Israel totteli Punaisellamerellä? b) Miten Punaisenmeren tapahtumien pohtiminen rukouksen hengessä voi hyödyttää meitä nykyään?

¹⁹ Tämä tilanne muistuttaa meitä ajasta, jolloin Israel lähti pois Egyptistä. Lyötyään Egyptiä kymmenellä tuhoisalla vitsauksella Jehova ei johtanut kansaansa lyhintä tietä kohti Luvattua maata, vaan Punaisellemerelle, jossa oli helppo saattaa heidät ahtaalle ja käydä heidän kimppuunsa. Sotilaallisesti se näytti erittäin huonolta ratkaisulta. Jos olisit ollut siellä, olisitko totellut Jehovan Mooseksen välityksellä antamaa sanaa ja marssinut kohti Punaistamerta täysin luottavaisena, vaikka olisit tiennyt, että Luvattu maa on hiukan eri suunnalla? (2. Mooseksen kirja 14:1–4.)

²⁰ Lukiessamme 2. Mooseksen kirjan lukua 14 näemme, miten Jehova ilmaisi kunnioittavaa pelkoa herättävällä tavalla voimansa vapauttaessaan kansansa. Miten tällaiset kertomukset voivatkaan lujittaa uskoamme, kun käytämme aikaa niiden tutkimiseen ja miettimiseen! (2. Pietarin kirje 2:9.) Luja usko puolestaan vahvistaa meitä tottelemaan Jehovaa silloinkin, kun hänen vaatimuksensa näyttävät olevan ristiriidassa inhimillisen järkeilyn kanssa (Sananlaskut 3:5, 6). Kysy siis itseltäsi: pyrinkö rakentamaan uskoani tutkimalla ahkerasti Raamattua, rukoilemalla, mietiskelemällä ja olemalla säännöllisesti Jumalan kansan yhteydessä? (Heprealaisille 10:24, 25; 12:1–3.)

Tottelevaisuus synnyttää toivoa

21. Mitä siunauksia tulee nyt ja tulevaisuudessa niille, jotka tottelevat Jehovaa?

²¹ Ne, jotka tekevät tottelevaisuudesta elämäntapansa, kokevat jo nyt Sananlaskujen 1:33:n paikkansapitävyyden: ”Joka minua kuuntelee [tottelevaisesti], saa asua turvassa ja olla onnettomuuden kauhun häiritsemättä.” Miten suurenmoisella tavalla nämä lohduttavat sanat soveltuvatkaan Jehovan tulevan kostonpäivän aikana! Jeesus sanoikin opetuslapsilleen: ”Kun nämä alkavat tapahtua, nouskaa pystyyn ja nostakaa päänne, koska teidän vapautuksenne on lähestymässä.” (Luukas 21:28.) On selvää, että vain Jumalaa tottelevilla on uskoa noudattaa näitä sanoja (Matteus 7:21).

22. a) Miksi Jehovan kansalla on hyvä syy olla luottavainen? b) Mitä asioita tarkastellaan seuraavassa kirjoituksessa?

²² Vielä yksi syy luottamukseen on se, että ”Suvereeni Herra Jehova ei tee mitään, ellei hän ole paljastanut luottamuksellista asiaansa palvelijoilleen, profeetoille” (Aamos 3:7). Jehova ei nykyään henkeytä profeettoja samoin kuin menneisyydessä, vaan hän on valtuuttanut uskollisen orjaluokan antamaan ajankohtaista hengellistä ravintoa hänen huonekunnalleen (Matteus 24:45–47). Siksi on todella tärkeää, että olemme tottelevaisia tuolle ”orjalle”. Kuten seuraavassa kirjoituksessa osoitetaan, sellainen tottelevaisuus ilmaisee myös sen, miten suhtaudumme Jeesukseen, ”orjan” isäntään. Juuri hänelle ”kuuluu kansojen tottelevaisuus” (1. Mooseksen kirja 49:10).

[Alaviitteet]

Muistatko?

• Mihin Israelin toistuva tottelemattomuus johti?

• Millainen vaikutus seuralla oli kuningas Joasiin hänen elämänsä varhaisvuosina ja myöhemmin?

• Mitä voimme oppia Barukista?

• Miksi Jehovan tottelevaisella kansalla ei ole syytä pelkoon, kun nykyinen järjestelmä lähestyy loppuaan?

[Kuva s. 13]

Kun Jehojada opasti nuorta Joasia, tämä oli tottelevainen Jehovalle

[Kuva s. 15]

Huono seura vaikutti Joasiin, niin että hän tapatti Jumalan profeetan

[Kuva s. 16]

Olisitko totellut Jehovaa ja saanut olla todistamassa hänen kunnioittavaa pelkoa herättävän pelastusvoimansa?