”Minun alkioni”

MITÄ enemmän ihminen oppii sikiönkehityksestä, sitä enemmän hän joutuu vastatusten todisteiden kanssa, jotka osoittavat, että jo varhaisesta vaiheesta lähtien kysymyksessä on vähitellen kehittyvä elämä; sikiö pystyy tuntemaan, kuulemaan, näkemään ja liikkumaan ja sillä on muitakin toimintoja. Havainnot yllättävät ihmisen jatkuvasti, koska ne osoittavat, että se on enemmän kuin pelkkä solujen ja kudoksien yhteenliittymä. Kanadalaisessa Chatelaine-nimisessä naistenlehdessä Anne Beirne kertoo, mitä nyt tiedetään. Liikkuminen: Vaikka äiti ei ehkä tunnekaan sitä, sikiö alkaa liikutella lihaksiaan jo kahdeksan viikon ikäisenä – ja sen sydänkin on alkanut sykkiä. ”28 viikon ikäinen, normaalisti kehittynyt sikiö liikkuu jokaisen 12 tunnin aikana ainakin 10 kertaa.” Tunteminen: 16 viikon ikäisenä se tuntee kipua, ja se voi jopa potkaista, jos sitä pistetään lapsivesinäytteen ottoon käytetyllä neulalla. Kuuleminen: Se voi kuulla äitinsä sydämenlyönnit 24 viikon ikäisenä, ja se reagoi voimakkaisiin ääniin, musiikkiin ja puheeseen. ”Se voi jopa hypähdellä äidin äänen rytmissä.” Näkeminen: ”16. viikolla sen silmät ovat kehittyneet niin paljon, että se voi liikutella niitä; 24 viikon ikäisenä – – sikiö pystyy havaitsemaan valon kohdunseinämän läpi.”

Jehovakin näkee uuden elämän hedelmöitymisestä saakka tämän kaiken – yksilön ihmeellisen, vähittäisen kehityksen. Ne jotka todella arvostavat elämää ja sen Lähdettä, eivät jätä huomioon ottamatta tätä tosiasiaa eivätkä toimi ikään kuin abortti ei olisi muuta kuin soluryhmän poistamista. Psalmista sanoi Jehovalle: ”Sinun silmäsi näkivät jo minun alkioni, ja sinun kirjaasi olivat kirjoitetut kaikki sen osat, mitä tulee päiviin, joina ne muodostuivat, eikä yhtäkään niistä vielä ollut.” – Psalmi 139:16, UM.