Mikä tekee sinut onnelliseksi?

POLIITIKOT yrittävät kovasti tehdä äänestäjänsä onnellisiksi. Riippuuhan heidän työpaikkansa viime kädessä siitä. Eräässä uutislehdessä puhutaan kuitenkin Puolan ”pettyneistä ja välinpitämättömistä äänestäjistä”. Muuan toimittaja sanoo Yhdysvaltojen olevan yhteiskunta, joka on ”täynnä epäluottamusta tavanomaisia poliitikkoja kohtaan”. Eräs toinen lehtimies kertoo ”Ranskan kasvavasta poliittisesta välinpitämättömyydestä”. Tällainen laajalle levinnyt välinpitämättömyys ja tyytymättömyys – joka ei suinkaan rajoitu vain näihin kolmeen maahan – osoittaa poliitikkojen epäonnistuvan pyrkimyksissään tehdä ihmiset onnellisiksi.

Myös uskonnolliset johtajat lupaavat onnellisuutta – ellei tässä niin ainakin tulevassa elämässä. Heidän lähtökohtansa on se, että ihmissielu on kuolematon tai se siirtyy kuoleman jälkeen uuteen ruumiiseen. Monet ihmiset kuitenkin torjuvat tämän ajatuksen useastakin syystä, ja se osoitetaan selvästi vääräksi myös Raamatussa. Tyhjät kirkot ja niiden hupeneva jäsenmäärä paljastavat, etteivät miljoonat ihmiset pidä enää uskontoa onnellisuuden ehdottomana edellytyksenä. (Vrt. 1. Mooseksen kirja 2:7, 17; Hesekiel 18:4, 20.)

Tyytymättömät hopean rakastajat

Ellei onnellisuus löydy politiikasta eikä uskonnosta, niin mistä sitten? Ehkäpä kauppamaailmasta? Sekin väittää voivansa tarjota onnellisuuden. Se esittää väitteensä mainosten välityksellä sanomalla suoraan, että onnellisuus tulee kaikista niistä tavaroista ja palveluista, joita rahalla voi ostaa.

Niiden ihmisten määrä näyttää lisääntyvän, jotka etsivät onnellisuutta tällä tavalla. Joitakin vuosia sitten kerrottiin joka toisen saksalaisen talouden olevan pahasti velkaantunut. Ei ole siis mikään ihme, että arvostetussa saksalaisessa sanomalehdessä Die Zeit ennustettiin, että ”monilla [niistä] ei ole pienintäkään mahdollisuutta päästä koskaan veloistaan”. Siinä selitettiin: ”On hyvin helppo elää yli varojensa pankin tarjotessa koko ajan siihen mahdollisuuden – ja hyvin vaikea vapautua tuosta ansasta.”

Muiden teollisuusmaiden tilanne on samanlainen. Muutama vuosi sitten New Yorkin kaupungin yliopiston sosiologi David Caplovitz arvioi, että 20–25 miljoonaa yhdysvaltalaista taloutta oli pahasti velkaantunut. ”Ihmiset ovat korviaan myöten veloissa”, hän sanoi, ”ja se tuhoaa heidän elämänsä.”

Tämä tuskin kuulostaa onnellisuudelta! Tulisiko meidän odottaakaan, että kauppamaailma pystyisi siihen, mihin nuo kaksi muuta (politiikka ja uskonto) eivät selvästikään pysty? Rikas kuningas Salomo kirjoitti kerran: ”Pelkästään hopeaa rakastava ei saa tyydytystä hopeasta eikä kukaan rikkautta rakastava tuloista. Tämäkin on turhuutta.” (Saarnaaja 5:9, UM.)

Onnellisuuden etsiminen aineellisesta omaisuudesta on kuin pilvilinnojen rakentelemista. Niiden rakenteleminen voi olla jännittävää, mutta ihminen saa ongelmia, jos hän yrittää elää niissä.

Onnellisuus on saavutettavissa, mutta miten?

Apostoli Paavali kutsui Jehovaa ”onnelliseksi Jumalaksi” (1. Timoteukselle 1:11). Luodessaan ihmiset omaksi kuvakseen Jumala antoi heillekin kyvyn olla onnellisia (1. Mooseksen kirja 1:26). Heidän onnellisuutensa riippui kuitenkin siitä, palvelivatko he Jumalaa, kuten psalmista osoitti: ”Onnellinen on se kansa, jonka Jumala on Jehova!” (Psalmit 144:15b, UM.) Voimme ymmärtää paremmin, mitä Jumalan palvelukseemme sisältyy ja miten hänen palvelemisensa johtaa aitoon onnellisuuteen, jos tarkastelemme muutamia niistä 110:stä Uuden maailman käännöksen kohdasta, joissa sanat ”onnellinen” ja ”onnellisuus” esiintyvät.

Hengellisten tarpeitten tajuaminen

Jeesus Kristus, Jumalan Poika, sanoi kuuluisassa vuorisaarnassaan: ”Onnellisia ovat ne, jotka ovat tietoisia hengellisestä tarpeestaan.” (Matteus 5:3.) Kauppamaailma yrittää harhauttaa meidät ajattelemaan, että ylellisyystavaroitten hankkiminen takaa onnellisuuden. Sen mukaan onnellisuus on sitä, että omistaa kotitietokoneen, videokameran, puhelimen, auton, muodikkaat urheiluvälineet ja tyylikkäitä vaatteita. Se ei kuitenkaan kerro meille, että kymmenillä miljoonilla ihmisillä ei ole näitä tavaroita, eivätkä he välttämättä ole onnettomia. Vaikka tällaiset tavarat tekevätkin ehkä elämän miellyttävämmäksi ja mukavammaksi, ne eivät ole onnellisuuden ehdoton edellytys.

Ne jotka ovat tietoisia hengellisestä tarpeestaan, sanovat Paavalin tavoin: ”Kun meillä siis on elatus ja vaatteet, me tyydymme näihin.” (1. Timoteukselle 6:8.) Miksi? Koska juuri hengellisten tarpeitten tyydyttäminen johtaa ikuiseen elämään (Johannes 17:3).

Onko hyvistä tavaroista nauttimisessa jotakin väärää, jos meillä on rahaa ostaa niitä? Ehkä ei. Sen oppiminen, ettemme toteuta jokaista päähänpistoamme tai osta jotakin vain siksi, että meillä on varaa siihen, vahvistaa kuitenkin hengellisyyttämme. Siten opimme olemaan tyytyväisiä ja onnellisia, kuten Jeesuskin oli, vaikka hänen taloudellinen asemansa ei ollut maailman mittapuiden mukaan paras mahdollinen (Matteus 8:20). Paavalikaan ei ollut onneton kirjoittaessaan: ”Minä olen oppinut, missä oloissa olenkin, olemaan tyytyväinen. Tiedänhän miten elää niukkuudessa, tiedänhän miten olla runsaudessa. Kaikessa ja kaikissa oloissa olen oppinut sekä kylläisenä olemisen että nälän näkemisen, sekä runsaudessa olemisen että puutteen kärsimisen salaisuuden.” (Filippiläisille 4:11, 12.)

Jehovaan luottaminen

Se että ihminen on tietoinen hengellisestä tarpeestaan, ilmaisee hänen haluavan luottaa Jumalaan. Tämä edistää onnellisuutta, kuten kuningas Salomo selitti: ”Onnellinen on se, joka luottaa Jehovaan.” (Sananlaskut 16:20, UM.)

Eivätkö monet ihmiset luota kuitenkin enemmän rahaan ja omaisuuteen kuin Jumalaan? Kun otamme tämän huomioon, tunnuslause ”Jumalaan me turvaamme” voisi tuskin olla sopimattomammassa paikassa kuin rahaan painettuna, vaikka nämä sanat Yhdysvaltain valuutassa esiintyvätkin.

Kuningas Salomo, jolta ei puuttunut mitään siitä hyvästä, jota rahalla sai, tajusi, ettei aineelliseen omaisuuteen luottaminen johda kestävään onnellisuuteen (Saarnaaja 5:11–14). Pankkiin talletetut rahat voidaan menettää pankin mennessä konkurssiin, tai inflaatio voi syödä säästöt. Rajut myrskyt voivat tuhota kiinteän omaisuuden. Vaikka vakuutukset voivatkin korvata aineelliset vahingot osaksi, ne eivät voi hyvittää tunneperäisiä vahinkoja. Osakkeet ja obligaatiot voivat menettää yhdessä yössä arvonsa pörssiromahduksessa. Hyväpalkkainenkin työ voi – monestakin syystä – huomenna olla mennyttä.

Näistä syistä Jehovaan luottava ihminen ymmärtää olevan viisasta noudattaa Jeesuksen varoitusta: ”Lakatkaa keräämästä itsellenne aarteita maan päälle, missä koi ja ruoste syövät ja missä varkaat murtautuvat sisään ja varastavat. Kerätkää sen sijaan itsellenne aarteita taivaaseen, missä ei koi eikä ruoste syö ja missä varkaat eivät murtaudu sisään eivätkä varasta.” (Matteus 6:19, 20.)

Mikä voisikaan synnyttää ihmisessä voimakkaampaa turvallisuuden ja onnen tunnetta kuin tieto siitä, että hän on pannut luottamuksensa kaikkivaltiaaseen Jumalaan, joka huolehtii meistä aina? (Psalmit 94:14; Heprealaisille 13:5, 6.)

Jumalan ojennuksen vastaanottaminen

Tosi ystävän rakkauden hengessä antamat neuvot, jopa ojennuskin, ovat tervetulleita. Eräs Jumalan palvelijan Jobin ystäväksi itseään väittänyt sanoi kerran omavanhurskaasti Jobille: ”Onnellinen on se ihminen, jota Jumala ojentaa.” Vaikka tämä väite pitääkin paikkansa, niin Elifaan sanojen takana ollut ajatus – että Job oli syyllistynyt vakavaan väärintekoon – ei pitänyt paikkaansa. Miten ”kurja lohduttaja”! Kun Jehova myöhemmin ojensi Jobia rakkaudellisesti, tämä otti kuitenkin nöyrästi ojennuksen vastaan, minkä ansiosta hän sai osakseen entistä suurempaa onnellisuutta. (Job 5:17, UM; 16:2; 42:6, 10–17.)

Nykyään Jumala ei puhu palvelijoilleen suoraan, niin kuin hän puhui Jobille. Sen sijaan hän ojentaa heitä Sanansa ja hengen ohjauksessa toimivan järjestönsä kautta. Mutta niillä kristityillä, joilla on materialistiset tavoitteet, ei useinkaan ole aikaa, voimia eikä halua tutkia säännöllisesti Raamattua ja käydä kaikissa Jehovan järjestön kokouksissa.

Ihminen, jota Jumala ojentaa, ymmärtää Sananlaskujen 3:11–18:n mukaisesti olevan viisasta ottaa vastaan tuo ojennus: ”Autuas se ihminen, joka on löytänyt viisauden, ihminen, joka on saanut taidon. Sillä parempi on hankkia sitä kuin hopeata, ja siitä saatu voitto on kultaa jalompi. Se on kalliimpi kuin helmet, eivät mitkään kalleutesi vedä sille vertaa. Pitkä ikä on sen oikeassa kädessä, vasemmassa rikkaus ja kunnia. Sen tiet ovat suloiset tiet, sen polut rauhaisat kaikki tyynni. Elämän puu on se niille, jotka siihen tarttuvat; onnelliset ne, jotka siitä pitävät kiinni.”

Puhtaita ja rauhaa rakastavia

Jeesus sanoi onnellisia ihmisiä ”puhdassydämisiksi” ja ”rauhantekijöiksi” (Matteus 5:8, 9). Kuinka helposti itsekkäät, kenties epäpuhtaatkin halut juurtuvat kuitenkin sydämeemme tässä materialistista elämäntapaa suosivassa maailmassa! Ellei jumalallinen viisaus ohjaa meitä, voimme helposti harhautua tavoittelemaan taloudellista hyvinvointia jopa kyseenalaisilla keinoilla, mikä tuhoaisi rauhaisat suhteet toisten kanssa. Raamatussa ei syyttä varoiteta: ”Rakkaus rahaan on kaikenlaisen pahan juuri, ja tätä rakkautta tavoittelemalla jotkut ovat harhautuneet pois uskosta ja lävistäneet itsensä joka puolelta monilla tuskilla.” (1. Timoteukselle 6:10.)

Rakkaus rahaan voimistaa itsekeskeistä ajattelutapaa, joka kasvattaa tyytymättömyyttä, kiittämättömyyttä ja ahneutta. Estääkseen tällaista väärää asennetta kehittymästä jotkut kristityt tekevät itselleen ennen suurten taloudellisten ratkaisujen tekemistä esimerkiksi seuraavanlaisia kysymyksiä: Onko se todella välttämätön? Tarvitsenko tuota kallista tavaraa tai tätä hyväpalkkaista, aikaa vievää työtä enemmän kuin ne miljoonat ihmiset, joiden on pakko tulla toimeen ilman niitä? Voisinko ehkä käyttää rahojani tai aikaani paremmin osallistumalla enemmän tosi palvontaan, tukemalla maailmanlaajuista saarnaamistyötä tai auttamalla niitä, jotka ovat vähäosaisempia kuin minä?

Kestävyyden ilmaiseminen

Yksi niistä koetuksista, jotka Jobin täytyi kestää, oli taloudellinen menetys (Job 1:14–17). Kuten hänen esimerkkinsä osoittaa, kestävyyttä tarvitaan elämän kaikissa piirteissä. Joidenkin kristittyjen täytyy kestää vainoa, toisten kiusauksia ja toisten taloudellisesti huonoja oloja. Jehova palkitsee kuitenkin kaikenlaisen kestävyyden, kuten kristitty opetuslapsi Jaakob kirjoitti puhuessaan Jobista: ”Me sanomme onnellisiksi niitä, jotka ovat kestäneet.” (Jaakob 5:11.)

Taloudellisen tilanteemme kohentaminen hengellisten asioiden kustannuksella voi tuottaa väliaikaista taloudellista huojennusta, mutta auttaako se säilyttämään kirkkaana näkymämme Jumalan valtakunnasta, jonka alaisuudessa taloudelliset ongelmat ratkaistaan pysyvästi? Kannattaako tällaisen riskin ottaminen? (2. Korinttolaisille 4:18.)

Onnellisuuden löytäminen nyt ja ikuisiksi ajoiksi

Jotkut ihmiset ilmeisesti kyseenalaistavat Jumalan näkemyksen siitä, mikä tekee ihmiset onnellisiksi. He sivuuttavat Jumalan neuvojen noudattamisesta koituvat arvokkaammat, kauaskantoiset hyödyt, eivätkä he myöskään katso noista neuvoista olevan heille mitään hyötyä tällä hetkellä. He eivät tajua, että tavaroihin luottaminen on turhuutta ja johtaa pettymykseen. Raamatunkirjoittaja kysyykin johdonmukaisesti: ”Omaisuuden karttuessa karttuvat sen syöjätkin; ja mitä muuta etua siitä on haltijallensa, kuin että silmillään sen näkee?” (Saarnaaja 5:10; ks. myös Saarnaaja 2:4–11; 7:13.) Into sammuu hyvin nopeasti, ja ne tavarat, jotka meidän oli aivan pakko saada, unohtuvat nurkkaan pölyttymään.

Tosi kristitty ei koskaan anna painostaa itseään mukaan elintasokilpaan. Hän tietää, että ihmisen todellista arvoa ei mitata sillä, mitä hän omistaa vaan sillä, mikä hän on. Hänellä ei ole epäilystäkään siitä, mikä tekee ihmisen onnelliseksi – aidosti onnelliseksi: hyvä suhde Jehovaan ja ahkeruus Hänen palveluksessaan.

[Kuva s. 20]

Tavarat eivät yksinään voi koskaan tuoda kestävää onnellisuutta

[Kuva s. 22]

Raamatussa sanotaan: ”Onnellisia ovat ne, jotka ovat tietoisia hengellisestä tarpeestaan”