Gilead-koulu 50-vuotias ja täysissä voimissa!

”ON MONTA paikkaa, joissa Valtakuntaa koskevaa todistusta ei ole annettu suuressakaan määrin”, sanoi N. H. Knorr ensimmäiselle Gilead-koulun kurssille koulun avajaispäivänä 1. helmikuuta 1943. Hän lisäsi: ”Täytyy olla satoja ja tuhansia sellaisia, jotka voitaisiin tavoittaa, jos olisi enemmän työntekijöitä kentällä. Herran armosta heitä tulee olemaan enemmän.”

Työntekijöitä on todella tullut lisää – miljoonia! Valtakunnan julistajien rivit ovat paisuneet niistä 129 070:stä, jotka vuonna 1943 palvelivat 54 maassa, 4 472 787:ään, jotka vuonna 1992 toimivat 229 maassa! Gilead-koulu on edistänyt suuresti sen todistuksen antamista, jonka seurausta tuo kasvu on ollut. Se on 50 vuoden jälkeen yhä keskeisessä asemassa valmentaessaan lähetystyöntekijöitä kaikkialle sinne, missä heitä maailmanlaajuisella pellolla tarvitaan.

Maaliskuun 7. päivänä 1993 kokoontui 4 798 kutsuvierasta ja Yhdysvaltain Beetel-perheen jäsentä New Jerseyn osavaltiossa sijaitsevaan Jersey Cityn konventtisaliin 94. kurssin päättäjäisiin. Tässä harvinaisessa erikoistilaisuudessa oli myös mahdollisuus luoda katsaus Gilead-koulun menneisiin 50 vuoteen. Haluaisitko tietää, mitä ohjelmassa käsiteltiin?

Alkulaulun jälkeen hallintoelimeen kuuluva George D. Gangas piti palavan rukouksen. Puheenjohtajan Carey W. Barberin esittämien alkusanojen jälkeen oppilaat – ja kaikki läsnäolijat – kuuntelivat tarkkaavaisesti lyhyiden puheiden sarjaa.

Aluksi puhui Robert W. Wallen aiheesta ”Ette ole koskaan yksin”. Hän sanoi lämpimästi: ”Tulette kohtaamaan tilanteita, jolloin tunnette olevanne hyvin yksinäisiä, kovin kaukana perheen ja ystävien luota.” Miten sitten voidaan sanoa, etteivät he ole koskaan yksin? Hän selitti: ”Te kaikki voitte milloin tahansa kääntyä heti Jehova Jumalan puoleen.” Hän kannusti oppilaita vaalimaan rukousetua ja käyttämään sitä päivittäin. Tehdessään siten he voivat Jeesuksen tavoin sanoa: ”En ole yksin.” (Johannes 16:32.) Miten paljon nuo sanat rohkaisivatkaan oppilaita!

Hallintoelimen jäsen Lyman A. Swingle kehitteli seuraavaksi teemaa ”Pitäkää lujasti kiinni toivostanne” (perustui 7:nnen maaliskuuta päivän tekstiin), jossa hän puhui kahdesta tarpeellisesta ominaisuudesta: kestävyydestä ja toivosta. ”Arvostelu, vastustus, viha, vankeus ja jopa kuolema ovat syitä, joiden vuoksi kristityt tarvitsevat kestävyyttä”, hän sanoi. ”Se tavanomaisen ylittävä voima, jonka Jehovan uskolliset todistajat voivat tarvittaessa saada, on rajaton. Sen tietäminen varmasti rauhoittaa etenkin teitä oppilaita.” Entä sitten toivo? ”Toivo on korvaamaton”, hän selitti. ”Aivan kuten kypärä suojaa käyttäjänsä päätä, pelastuksen toivo varjelee ja suojelee kristityn henkisiä voimavaroja, minkä johdosta hän voi säilyttää nuhteettomuutensa” (1. Tessalonikalaisille 5:8).

Seuraava puhuja, Ralph E. Walls, oli valinnut kiinnostavan teeman: ”Miten voimme paeta turvaan ’avaraan paikkaan’?” Mikä tämä ”avara paikka” on? (Psalmit 18:20.) ”Vapautuksen tila, joka tuo mielenrauhan ja syvän turvallisuudentunteen”, puhuja selitti. Mistä me tarvitsemme vapautusta? ”Itsestämme – omista puutteistamme.” Hän lisäsi: ”Tarvitsemme vapautusta myös Saatanan aiheuttamista ahdistavista olosuhteista.” (Psalmit 118:5.) Miten voimme paeta avaran paikan suojiin? ”Etsimällä Jehovan ohjausta kaikessa, mitä teemme, ja kääntymällä kaikkine huolinemme uskossa Jehovan puoleen.”

”Mitä on odotettavissa?” oli Don A. Adamsin puheen teema. Mitä uusien lähetystyöntekijöiden edessä tosiaankin olisi? Sopeutumisjakso, hän vastasi. ”Saatte myös monia siunauksia.” Hän kertoi esimerkiksi eräästä lähetystyöhön lähteneestä avioparista, joka asetuttuaan määräpaikkaansa kirjoitti seuraavasti: ”Muistele parasta päivää, minkä olet palveluksessasi kokenut – jokainen päivä on täällä sellainen. Emme pysty kantamaan riittävästi kirjallisuutta mukanamme, ja ihmiset pyytävät jatkuvasti meitä tutkimaan kanssaan.” Puhuja kohdisti muutaman ajatuksen oppilaiden perheenjäsenille ja ystäville: ”Teidän ei tarvitse olla huolissanne näistä oppilaista. Voitte auttaa heitä kirjoittamalla heille muutaman rohkaisun sanan.” (Sananlaskut 25:25.)

Seuraavaksi puhuivat koulun opettajat. Jack D. Redford puhui teemasta ”Älä odota keneltäkään mitään”. Hän sanoi, että yksi oppilaiden edessä olevista haasteista oli tulla toimeen ihmisten kanssa. Mikä voisi auttaa siinä? ”Katso heidän virheitään läpi sormien. Älä odota toisilta liian paljon. Älä odota saavasi aina kaikkea sitä, mikä mielestäsi sinulle kuuluisi. Pidä toisten epätäydellisyyttä lieventävänä asianhaarana; sellainen huomaavaisuus auttaa sinua tulemaan toimeen toisten kanssa. Kykysi tulla toimeen toisten kanssa on kypsyytesi mitta.” (Sananlaskut 17:9.) Soveltamalla tätä viisasta neuvoa oppilaat onnistuvat varmasti sopeutumaan menestyksellisesti lähetyskentälle vieraassa maassa!

”Meillä on tämä aarre saviastioissa”, sanotaan 2. Korinttolaiskirjeen 4:7:ssä. Ulysses V. Glass, Gilead-koulun rehtori, selitti tätä kohtaa kehitellessään teemaa ”Turvaudu luotettaviin, uskollisiin veljiisi”. Mitä ovat ”saviastiat”? ”Niiden täytyy viitata meihin epätäydellisiin ihmisiin”, hän huomautti. Mikä on ”aarre”? ”Se on kristillinen palveluksemme”, hän vastasi (2. Korinttolaisille 4:1). Entä mitä tälle aarteelle pitäisi tehdä? ”Aarretta, jonka Jehova on meille antanut, ei tule kätkeä. Siispä rakkaat tulevat lähetystyöntekijät, jakakaa sitä aarretta, minne sitten menettekin, ja opettakaa monia muita jakelemaan sitä.”

Albert D. Schroederin aloittaessa puheensa mieliin palautui vanhoja muistoja, koska hän oli Gilead-koulun rehtorina, kun koulu aloitettiin. ”Puoli vuosisataa teokraattista koulutusta” oli hänen teemansa. ”Jehova tietää, miten annetaan tehokasta valmennusta, ja hän on myös järjestänyt sitä”, hän sanoi. Miten? Veli Schroeder viittasi kahden 50 vuotta sitten perustetun koulun – teokraattisen palveluskoulun ja Gilead-koulun – avulla saatuun opetukseen. Hän osoitti, että Uuden maailman käännös on ollut arvokas työkalu täsmällisen tiedon esittämisessä. Hän vakuutti oppilaille: ”Voitte ulkomaisissa määräpaikoissa ollessanne luottaa täysin siihen, että Seura antaa teille edelleen runsaasti täsmällistä tietoa Jehovan tarkoituksista.”

Milton G. Henschel, Pennsylvaniassa rekisteröidyn Vartiotornin raamattu- ja traktaattiseuran presidentti, puhui aiheesta ”Enemmän kuin voittajia”. Veli Henschel otti teemansa vuoden 1943 vuositekstistä: ”Enemmän kuin voittajia hänen kauttaan, joka on rakastanut meitä.” (Roomalaisille 8:37, Kuningas Jaakon käännös.) Hän kertoi, että se oli hyvin sopiva vuositeksti, koska keskellä toista maailmansotaa veljiämme vainottiin monissa maissa. Veli Henschel luki joitakin otteita Vartiotornista, jossa vuositekstiä käsiteltiin, ja selitti sitten: ”Ensimmäinen Gilead-koulun kurssi tutki tämän Vartiotornin kirjoituksen [15. tammikuuta 1943] helmikuussa, ja se valmisti heitä siihen, mitä oli edessä.” Hän sanoi, että monet niistä oppilaista, jotka kuluneiden 50 vuoden aikana ovat valmistuneet, ovat jo osoittautuneet voittajiksi. Mitä voidaan sanoa 94. kurssista? ”Pysykää lähellä Jehovaa ja hänen rakkauttaan, niin voitatte varmasti.”

Puheenjohtaja kertoi aamupäivän puheiden jälkeen joitakin terveisiä, joita oli saatu monista maista. Sitten koitti hetki, jota 24 avioparia olivat hartaasti odottaneet – diplomien jako. Tulisihan Gilead-koulun oppilaista nyt virallisesti Gilead-koulusta valmistuneita! He olivat tulleet viidestä maasta, mutta heidän tehtävänsä veisi heidät 17 maahan, joiden joukossa olivat Hongkong, Taiwan, Mosambik ja muutamat Itä-Euroopan maat.

Väliajan jälkeen iltapäiväohjelma alkoi lyhennetyllä Vartiotornin tutkistelulla, jota johti Robert L. Butler. Sen jälkeen oppilaat näyttelivät joitakin niistä kiinnostavista kokemuksista, joita he olivat saaneet todistaessaan New Yorkin osavaltiossa sijaitsevan Wallkillin lähistöllä. Ohjelmasta heijastui eräs piirre, joka epäilemättä osaltaan toi heidät Gileadiin – heidän syvä rakkautensa kenttäpalvelukseen.

Oppilaiden ohjelman jälkeen monet yleisöstä miettivät, tulisiko mitään erikoisohjelmaa, jossa muisteltaisiin Gilead-koulun menneitä 50 vuotta. He eivät pettyneet! (Katso yllä olevaa tekstiruutua ”Katsaus Gilead-koulun 50 vuoteen”.)

Veli Knorr todisti 50 vuotta sitten, että hän oli kaukokatseinen uskon mies. Se kuinka vakuuttunut hän oli Gilead-koulun tulevasta menestyksestä, käy ilmi hänen avauspuheestaan ensimmäiselle luokalle, kun hän sanoi: ”Uskomme, että tästä paikasta lähtee nimensä mukaisesti ’todistusröykkiö’ maailman joka kolkkaan ja että sen todistuksen avulla pystytetään Jehovan ylistykseksi muistomerkki, jota ei koskaan voida tuhota. Te panette virkaan asetettuina palvelijoina täyden luottamuksenne Korkeimpaan, koska tiedätte, että hän ohjaa ja opastaa teitä vaikeina aikoina; saatte lisäksi tietää, että hän on myös Jumala, joka antaa siunauksia.”a

Viisikymmentä vuotta on kulunut, ja Gilead-koulu on yhä täysissä voimissaan! Niillä oppilailla, jotka valmistuivat 94. kurssilta, on nyt etu seurata yli 6 500 edeltäjänsä jälkiä. Pankoot he täyden luottamuksensa Korkeimpaan, kun he tekevät oman osansa kasatessaan ”todistusröykkiötä”, joka seisoo muistomerkkinä Jehova Jumalan ylistykseksi.

[Alaviitteet]

[Tekstiruutu s. 25]

Tilastotietoja kurssista

Oppilaita: 48

Edustettuina olleita maita: 5

Määrämaita: 17

Keski-ikä: 32

Keskimäärin vuosia totuudessa: 15,3

Keskimäärin vuosia kokoajanpalveluksessa: 9,6

[Tekstiruutu s. 26, 27]

KATSAUS GILEAD-KOULUN 50 VUOTEEN

Voisiko olla parempaa keinoa luoda silmäys Gileadin historiaan, kuin tehdä se niiden saamien kokemusten kautta, jotka ovat olleet siinä mukana – aikaisempien oppilaiden, opettajien ja niiden, jotka olivat perustamassa sitä? Yleisö kuunteli ihastuksissaan Theodore Jaraczin ohjelmaa ”Katsaus Gilead-koulun 50 vuoteen”.

Mitkä olosuhteet johtivat koulun perustamiseen? Veli Schroeder kertoi, että hänelle ja kahdelle muulle opettajalle annettiin vain neljä kuukautta aikaa järjestää koulu. ”Maanantaina 1. helmikuuta 1943 olimme kuitenkin valmiit vihkiäisiä varten.”

Millaista ensimmäisillä lähetystyöntekijöillä oli? Veli Henschel muisteli: ”Kaikki tavarat, jotka he halusivat ottaa mukaan, pakattiin Seuran postitusosastolla puulaatikoihin. Kun laatikot saapuivat perille, he avasivat ja tyhjensivät ne varovasti. Sitten he tekivät laatikoista huonekaluja.” Aikanaan Seura kalusti lähetyskodit vaatimattomasti, hän sanoi.

Seuraavaksi muutamat Gileadin ensimmäisiltä kursseilta valmistuneet, jotka palvelevat nyt päätoimistossa, kertoivat muistojaan, tuntemuksiaan ja kokemuksiaan. Heidän puheenvuoronsa todella koskettivat kaikkien kuulijoiden sydäntä.

”Olin juuri saanut kutsun ensimmäiselle kurssille, kun sain tietää äitini sairastavan syöpää. Koska hän oli kuitenkin ollut tienraivaajana 16-vuotiaasta lähtien, hän kannusti minua voimakkaasti ottamaan kutsun vastaan. Lähdin sen vuoksi sekavin tuntein South Lansingiin ja luotin Jehovaan. Nautin Gileadissa annetusta koulutuksesta täysin määrin ja arvostin sitä syvästi. Äitini päätti maallisen vaelluksensa jonkin aikaa valmistumiseni jälkeen.” (Charlotte Schroeder, palveli Meksikossa ja El Salvadorissa.)

”Koska Jehova oli huolehtinut minusta siinä osassa maapalloa, jossa olin, niin päättelin, että minne tahansa hänen maapallollaan menisinkin, hän huolehtisi minusta. Hyväksyin siksi ilomielin kutsun ensimmäiselle kurssille.” (Julia Wildman, palveli Meksikossa ja El Salvadorissa.)

”Se oli mahtavaa! Saimme puhua joka ovella. Ensimmäisen kuukauden aikana levitin 107 kirjaa ja johdin 19:ää raamatuntutkistelua. Toisessa kuussa minulla oli 28 tutkistelua. Meidän täytyi tietysti totutella erinäisiin asioihin: kuumuuteen, kosteuteen ja ötököihin. Oli kuitenkin suurenmoinen etu palvella siellä. En koskaan unohda sitä.” (Mary Adams, 2. kurssi, määräpaikkana Kuuba.)

”Sää oli yksi suuri este, jonka kanssa jouduimme kamppailemaan Alaskassa. Pohjoisessa oli äärimmäisen kylmää lämpötilan pudotessa 50 pakkasasteeseen ja jopa alle sen. Intiaanikyliin ja Alaskan kaakkoisosien pienille, eristyksissä oleville alueille pääsi joko veneellä tai lentokoneella.” (John Errichetti, 3. kurssi.)

”Minulle Gilead merkitsi Jehovalta hänen maanpäällisen järjestönsä kautta tulevaa tilaisuutta vahvistua hengellisesti ja astua suurenmoiseen elämäntapaan.” (Mildred Barr, 11. kurssi, palveli Irlannissa.)

Seurasi lisää ihastuttavia haastatteluja: Lucille Henschel (14. kurssi, palveli Venezuelassa), Margareta Klein (20. kurssi, palveli Boliviassa), Lucille Coultrup (24. kurssi, palveli Perussa), Lorraine Wallen (27. kurssi, palveli Brasiliassa), William ja Sandra Malenfant (34. kurssi, palvelivat Marokossa), Gerrit Lösch (41. kurssi, palveli Itävallassa) ja David Splane (42. kurssi, palveli Senegalissa).

Entä sitten veljet, jotka toimivat opettajina? Heitäkin oli haastateltavina koko joukko: Russell Kurzen, Karl Adams, Harold Jackson, Fred Rusk, Harry Peloyan, Jack Redford ja Ulysses Glass. He pohtivat saamaansa etua ja kertoivat, kuinka se on vaikuttanut heihin tähän päivään saakka.

Lloyd Barry, joka palveli Japanissa, esitti sykähdyttävän todisteen Gileadissa koulutettujen lähetystyöntekijöiden tehokkuudesta. Vuonna 1949, jolloin Japaniin lähetettiin 15 lähetystyöntekijää, tuossa maassa oli alle 10 julistajaa. Nyt, 44 vuotta myöhemmin, siellä on yli 175 000 Valtakunnan julistajaa! Robert Wallen kertoi sen jälkeen, kuinka menestyksellisesti jotkut lähetystyöntekijät ovat auttaneet toisia omaksumaan totuuden, ja hän mainitsi esimerkiksi sisaren, joka on palvellut Panamassa 45 vuotta ja auttanut 125:tä ihmistä edistymään vihkiytymiseen ja kasteeseen saakka.

Koko ohjelma huipentui siihen, että kaikkia niitä yleisön joukossa olevia, jotka olivat käyneet Gilead-koulun, pyydettiin lavalle. Hetki oli hyvin liikuttava. Veljiä ja sisaria – 89 Beetel-perheen jäsentä sekä vierailevat lähetystyöntekijät – virtasi tasaisesti pitkin salin käytäviä ja portaita myöten lavalle. Heihin liittyivät ne veljet, jotka ovat vuosien varrella olleet opettajina, sekä 94. kurssi – yhteensä noin 160 henkeä!

”Onko se työ, jota Gilead-koulu on tehnyt valmentaessaan lähetystyöntekijöitä vieraisiin maihin, menestynyt?” kysyi veli Jaracz. ”Todisteet menneiltä 50 vuodelta vastaavat jylisevin äänin myöntävästi!”

[Kuva s. 25]

Vartiotornin raamattukoulun Gileadin 94. kurssilta valmistuneet

Rivit alla olevassa luettelossa on numeroitu edestä alkaen, ja nimet on lueteltu kussakin rivissä vasemmalta oikealle.

1) De La Garza, C.; Borg, E.; Arriaga, E.; Chooh, E.; Purves, D.; Fosberry, A.; Delgado, A.; Drescher, L. 2) Scott, V.; Fridlund, L.; Kettula, S.; Copeland, D.; Arriaga, J.; Thidé, J.; Olsson, E.; Widegren, S. 3) Delgado, F.; Keegan, S.; Leinonen, A.; Finnigan, E.; Fosberry, F.; Halbrook, J.; Berglund, A.; Jones, P. 4) Watson, B.; Frias, C.; Chooh, B.; Halbrook, J.; Purves, J.; Finnigan, S.; Jones, A.; Cuccia, M. 5) Scott, G.; Copeland, D.; Drescher, B.; De La Garza, R.; Leinonen, I.; Keegan, D.; Watson, T.; Kettula, M. 6) Widegren, J.; Borg, S.; Cuccia, L.; Berglund, A.; Olsson, B.; Frias, J.; Fridlund, T.; Thidé, P.