NAAPURI, LÄHIMMÄINEN

Naapuri on joku lähellä asuva, olipa hän ystävä tai vihollinen. Lähimmäinen on hengellisestä näkökulmasta katsottuna sellainen, joka osoittaa toisille rakkautta ja huomaavaisuutta Raamatun käskyjen mukaisesti, vaikka hän asuu kaukana eikä ole sukulainen tai toveri. Yksi vastineella ”naapuri” käännetyistä heprean sanoista on ša·khenʹ, joka viittaa joko kaupunkien sijaintiin tai ihmisten olinpaikkaan ja käsittää sekä ystävät että viholliset (Jer 49:18; Ru 4:17; Ps 79:4, 12).

Muut toisiinsa liittyvät heprean kielen sanat, jotka joissain tekstiyhteyksissä käännetään ”naapuriksi”, ovat merkityssisällöltään hieman erilaisia ja laajentavat näkemystämme niistä suhteista, joita Raamatun heprealaisissa kirjoituksissa kuvaillaan. Sana reʹaʽ tarkoittaa ’lähimmäistä, toveria, ystävää’, ja se voi sisältää ajatuksen läheisestä suhteesta, mutta tavallisesti se merkitsee lähimmäistä tai maanmiestä, onpa hän läheinen toveri tai ei, asuupa hän lähellä tai ei. Raamatussa se tarkoittaa useimmiten Israelin kansakunnan jäsentä tai Israelissa asuvaa. (2Mo 20:16; 22:11; 5Mo 4:42; San 11:9.) Sana ʽa·mitʹ tarkoittaa ’lähimmäistä’, ja sitä käytetään usein jostakusta, jonka kanssa ollaan jotenkin tekemisissä (3Mo 6:2; 19:15, 17; 25:14, 15). Sana qa·rōvʹ, jonka merkitys on ’lähellä, sukua jollekulle’, viittaa paikkaan, aikaan tai ihmisiin; siihen voi liittyä ajatus läheisemmästä suhteesta kuin sanaan ”naapuri” tai ”lähimmäinen”, ja se käännetäänkin joskus ”läheiseksi tuttavaksi” (2Mo 32:27; Jos 9:16; Ps 15:3; 38:11). Kaikkia näitä merkitysvivahteita ei pystytä täysin ilmaisemaan yhdellä suomen sanalla.

Myös Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa esiintyy kolme merkitysvivahteeltaan hieman erilaista sanaa, jotka käännetään tavallisesti vastineella ”naapuri” tai ”lähimmäinen”: geiʹtōn ’samassa maassa asuva’ (Lu 14:12; Joh 9:8); pe·riʹoi·kos, adjektiivi, joka tarkoittaa ’ympärillä asuvaa’ ja jota käytetään substantiivisesti (monikossa) Luukkaan 1:58:ssa; sanaa plē·siʹon ’lähellä’ käytetään määräisen artikkelin ho kanssa, jolloin se merkitsee kirjaimellisesti ’läheistä’ (Ro 13:10; Ef 4:25). Vine’s Expository Dictionary of Old and New Testament Words (1981, 3. osa, s. 107) sanoo näistä kreikan sanoista: ”[Näillä sanoilla] on laajempi merkitysala kuin naapuria tai lähimmäistä tarkoittavalla engl. sanalla. Palestiinan maaseudulla ei ollut siellä täällä maalaistaloja; asukkaat olivat keskittyneet kyliin, ja he kävivät töissä niistä käsin. He olivat siksi päivittäisessä elämässään jatkuvasti kosketuksissa laajaan naapuristoon. ’Naapuria’ tai ’lähimmäistä’ tarkoittavat ilmaukset olivat sen vuoksi merkityssisällöltään hyvin laaja-alaisia. Tämä voidaan havaita niistä Raamatussa esitetyistä tärkeimmistä ominaispiirteistä, jotka liittyvät naapurin tai lähimmäisen etuihin ja velvollisuuksiin: a) avuliaisuus, esim. – – Luuk. 10:36; b) läheinen suhde, esim. Luuk. 15:6, 9 – – Hepr. 8:11; c) vilpittömyys ja loukkaamattomuus, esim. – – Room. 13:10; 15:2; Ef. 4:25; Jaak. 4:12.”

Pahat naapurit. Jotkut lähellä asuvat saattavat kuitenkin olla huonoja naapureita, esim. Israelin ympärillä olleiden naapurikansakuntien kaltaisia. Kun babylonialaiset tuhosivat Jerusalemin temppelin 607 eaa., nämä kansakunnat, mm. Edom, iloitsivat ja jopa luovuttivat pakenevia juutalaisia näiden vihollisille (Ps 137:7; Ob 8–14; Mi 4:11). Psalmista tunsi, että hänen oli pakko kirjoittaa: ”Olemme joutuneet naapureittemme [monikkomuoto sanasta ša·khenʹ] häväistäväksi, ympärillämme olevien pilkattavaksi ja ilkuttavaksi.” Hän rukoili: ”Maksa naapureillemme [monikkomuoto sanasta ša·khenʹ] seitsenkertaisesti takaisin heidän poveensa heidän häväistyksensä, jolla he ovat häväisseet sinua.” Koska Jehova ’asui’ Israelin keskellä, hän sanoi kansaansa vastustavista kansakunnista: ”[Ne ovat] kaikki pahoja naapureitani – –, jotka kajoavat siihen perintöomaisuuteen, jonka annoin kansani, niin, Israelin, omistaa.” (Ps 79:4, 12; Jer 12:14; vrt. Ps 68:16.)

Käsky rakastaa lähimmäistään. Kautta Raamatun neuvotaan ilmaisemaan rakkautta ja huomaavaisuutta sekä olemaan antelias ja avulias lähimmäistään kohtaan, olipa hän vain joku lähellä asuva, kumppani, toveri, läheinen tuttava tai ystävä. Mooseksen laki käski: ”Sinun tulee tuomita lähimmäisesi [eräs muoto sanasta ʽa·mitʹ] oikeudenmukaisesti. – – Et saa sydämessäsi vihata veljeäsi. Sinun tulee ojentamalla ojentaa lähimmäistäsi, jottet kantaisi syntiä hänen kanssaan. – – ja sinun on rakastettava lähimmäistäsi [eräs muoto sanasta reʹaʽ] niin kuin itseäsi.” (3Mo 19:15–18.) (Kreikkalaisessa Septuagintassa sana reʹaʽ käännetään tässä kohdassa kreikankielisellä ilmauksella ho plē·siʹon.) Daavid antaa kiitosta sellaiselle, joka ”ei ole panetellut kielellään. Toverilleen [eräs muoto sanasta reʹaʽ] hän ei ole tehnyt mitään pahaa, eikä hän ole häväissyt läheistä tuttavaansa [eräs muoto sanasta qa·rōvʹ].” (Ps 15:3.) Toistuvasti kielletään vahingoittamasta lähimmäistään (reʹaʽ), edes halveksimasta häntä tai himoitsemasta mitään, mikä kuuluu hänelle (2Mo 20:16; 5Mo 5:21; 27:24; San 14:21).

Apostoli Paavali sanoi: ”Se, joka rakastaa lähimmäistään, on täyttänyt lain.” Sitten hän luettelee joitakin Lain käskyjä ja toteaa lopuksi: ”Ja mikä tahansa muu käsky, on tiivistettynä tässä sanassa: ’Sinun on rakastettava lähimmäistäsi [plē·siʹon] niin kuin itseäsi.’ Rakkaus ei saa lähimmäiselle [plē·siʹon] aikaan pahaa; sen tähden rakkaus täyttää lain.” (Ro 13:8–10; vrt. Ga 5:14.) Jaakob nimittää käskyä, jonka mukaan tulee rakastaa lähimmäistään niin kuin itseään, ”kuninkaalliseksi laiksi” (Ja 2:8).

Toiseksi suurin käsky. Kun eräs juutalainen kysyi Jeesukselta: ”Mitä hyvää minun täytyy tehdä saadakseni ikuisen elämän?” ja halusi tietää, mitä käskyjä hänen tuli noudattaa, Jeesus luetteli kymmenestä käskystä viisi ja lisäsi sitten 3. Mooseksen kirjan 19:18:ssa olevan määräyksen sanoessaan: ”Sinun on rakastettava lähimmäistäsi [plē·siʹon] niin kuin itseäsi.” (Mt 19:16–19.) Hän myös sanoi tämän määräyksen olevan Lain toiseksi tärkein käsky, toinen niistä kahdesta käskystä, joista koko Laki ja Profeetat riippuivat. (Mt 22:35–40; Mr 12:28–31; Lu 10:25–28.)

Kuka on minun lähimmäiseni? Jeesus auttoi kuulijoitaan saamaan vielä syvemmän käsityksen sanan plē·siʹon merkityksestä, kun eräs toinen mies, joka tahtoi kovasti todistaa itsensä vanhurskaaksi, kysyi: ”Kuka oikeastaan on minun lähimmäiseni [plē·siʹon]?” Kuvauksessaan armollisesta samarialaisesta Jeesus tähdensi sitä, että todellinen lähimmäinen on se, joka – vaikka hän asuu kaukana eikä ole sukulainen eikä toveri – osoittaa toiselle ihmiselle sellaista rakkautta ja huomaavaisuutta kuin Raamatussa käsketään. (Lu 10:29–37.)

Israelin kansakunnan keskuudessa. Useimmissa kreikkalaisissa teksteissä esiintyy Heprealaiskirjeen 8:11:ssä eräs muoto kreikan sanasta po·liʹtēs ’kansalainen, maanmies’; joissakin myöhemmissä käsikirjoituksissa käytetään sanaa plē·siʹon. Paavali lainaa tässä Jeremian 31:34:n ennallistusprofetiaa, jossa puhutaan Israelin kansakuntaan kuuluvista: ”’Eivätkä he enää opeta kukin toveriaan [eräs muoto sanasta reʹaʽ] ja kukin veljeään sanoen: ”Tuntekaa Jehova!”, sillä he kaikki tuntevat minut, vähäisimmästään aina suurimpaansa asti’, lausuu Jehova.” Paavali soveltaa nämä sanat hengelliseen ”pyhään kansakuntaan”, ”Jumalan Israeliin”, ja sanoo: ”Eivätkä he suinkaan opeta kukin maanmiestään ja kukin veljeään – –.”

Sananlaskujen neuvoja. Vaikka lähimmäistä pitää auttaa ja rakastaa, täytyy kuitenkin varoa, ettei yritä päästä lähimmäisensä läheisimmäksi tuttavaksi, ettei tuppaudu hänen seuraansa tai käytä häntä hyväkseen. Sananlasku esittää tämän ajatuksen seuraavin sanoin: ”Astu jalallasi harvoin lähimmäisesi [eräs muoto sanasta reʹaʽ] taloon, ettei hän kyllästyisi sinuun ja suorastaan vihaisi sinua.” (San 25:17.)

Sananlaskuissa neuvotaan kuitenkin uskomaan ja luottamaan toveriin ja suositellaan tarvittaessa kääntymään sellaisen ihmisen puoleen: ”Älä hylkää toveriasi tai isäsi toveria äläkä astu veljesi taloon onnettomuutesi päivänä. Parempi on läheinen naapuri [ša·khenʹ] kuin kaukainen veli.” (San 27:10.) Tässä kirjoittaja haluaa nähtävästi sanoa, että läheistä perheystävää tulee arvostaa ja hänen apuunsa tulisi luottaa enemmän kuin niinkin läheisen sukulaisen kuin veljen apuun, koska jos tämä veli on kaukana, hän ei ehkä ole yhtä valmis auttamaan kuin perheystävä tai ainakaan hänellä ei ole yhtä hyvää mahdollisuutta siihen.