Kahdeskymmenesviides luku
Katumusrukous
1, 2. a) Mikä on Jumalan kurin tarkoitus? b) Millainen valinta juutalaisten olisi tehtävä saatuaan Jehovalta kuria?
JERUSALEMIN ja sen temppelin tuho vuonna 607 eaa. oli Jehovalta tulevaa kuria, osoitus hänen voimakkaasta tyytymättömyydestään. Juudan tottelematon kansa ansaitsi tuon ankaran rangaistuksen. Jehovan tarkoitus ei kuitenkaan ollut, että juutalaiset hävitettäisiin perin pohjin. Apostoli Paavali viittasi Jehovan kurin tarkoitukseen sanoessaan: ”Mikään kuri ei tosin nyt näytä olevan ilahduttavaa, vaan tuskallista, mutta jälkeenpäin se tuottaa sen avulla valmennetuille rauhaisaa hedelmää, nimittäin vanhurskautta.” (Heprealaisille 12:11.)
2 Miten juutalaiset suhtautuisivat tähän kovaan kokemukseen? Vihaisivatko he Jehovan kuria? (Psalmit 50:16, 17.) Vai ottaisivatko he siitä oppia? Katuisivatko he, ja parannettaisiinko heidät? (Jesaja 57:18; Hesekiel 18:23.) Jesajan profetia antaa ymmärtää, että ainakin jotkut entiset Juudan asukkaat ottavat kurin varteen. Jesajan 63. luvun loppujakeista 64. luvun loppuun Juudan kansakunta esitetään katuvana kansana, joka lähestyy Jehovaa sydämestä lähtevässä rukouksessa. Profeetta Jesaja esittää katumusrukouksen niiden maanmiestensä puolesta, jotka elävät tulevaisuudessa pakkosiirtolaisina. Hän puhuu edessä olevista tapahtumista ikään kuin ne toteutuisivat hänen silmiensä edessä.
Sääliväinen Isä
3. a) Miten Jesajan profeetallisessa rukouksessa ylistetään Jehovaa? b) Miten Danielin rukous osoittaa, että Jesajan profeetallinen rukous edustaa Babylonissa olevien katuvien juutalaisten ajatuksia? (Ks. sivun 362 tekstiruutua.)
3 Jesaja rukoilee Jehovaa: ”Katsele taivaasta ja katso ylhäisestä pyhyyden ja kauneuden asuinsijastasi.” Profeetta puhuu henkitaivaista, joissa Jehova ja hänen näkymättömät henkiluomuksensa asuvat. Jesaja jatkaa ilmaisten, mitä pakkosiirtolaisuudessa olevat juutalaiset ajattelevat: ”Missä ovat palava intosi ja koko väkevyytesi, sisustesi kuohunta ja armonosoituksesi? Minulta ne ovat sulkeutuneet.” (Jesaja 63:15.) Jehova on pidätellyt voimaansa ja pitänyt kurissa syvät tunteensa – ’sisustensa kuohunnan ja armonosoituksensa’ – kansaansa kohtaan. Jehova on silti juutalaisen kansan ”Isä”. Abraham ja Israel (Jaakob) olivat sen luonnollisia esi-isiä, mutta jos heidät palautettaisiin henkiin, he saattaisivat olla taipuvaisia hylkäämään luopiojälkeläisensä. Jehova on sääliväisempi (Psalmit 27:10). Jesaja sanoo kiitollisena: ”Sinä, oi Jehova, [olet] meidän Isämme. Meidän Lunastajamme kaukaisista ajoista on sinun nimesi.” (Jesaja 63:16.)
4, 5. a) Missä mielessä Jehova paaduttaa kansansa sydämen? b) Millaista palvontaa Jehova haluaa?
4 Jesaja jatkaa sydämestä lähtevin sanoin: ”Miksi sinä, oi Jehova, annat meidän harhautua teiltäsi? Miksi paadutat sydämemme sinua pelkäämästä? Palaa takaisin palvelijoittesi tähden, perintöomaisuutesi heimojen tähden.” (Jesaja 63:17.) Jesaja rukoilee, että Jehova kääntäisi huomionsa jälleen palvelijoihinsa. Mutta onko Jehova vastuussa siitä, että heillä on paatunut sydän, joka saa heidät menettämään pelkonsa häneen? Ei, vaan hän on sallinut heidän paatua, ja juutalaiset valittavat epätoivoisina, että Jehova on antanut heille tällaisen vapauden. (2. Mooseksen kirja 4:21; Nehemia 9:16.) He toivovat, että Jehova olisi puuttunut tapahtumien kulkuun ja estänyt heitä tekemästä väärin.
5 Jumala ei tietenkään menettele ihmisten suhteen sillä tavoin. Meillä on vapaa tahto, ja Jehova antaa meidän itse päättää, tottelemmeko häntä vai emme (5. Mooseksen kirja 30:15–19). Jehova haluaa palvonnan tulevan sellaisesta sydämestä ja mielestä, jonka vaikuttimena on aito rakkaus. Siksi hän on sallinut juutalaisten käyttää tahdonvapauttaan, vaikka tämä onkin antanut heille mahdollisuuden kapinoida häntä vastaan. Tällä tavalla hän on paaduttanut heidän sydämensä. (2. Aikakirja 36:14–21.)
6, 7. a) Mitä siitä seuraa, että juutalaiset hylkäävät Jehovan tiet? b) Mikä turha toive esitetään, mutta mitä juutalaisilla ei ole oikeutta odottaa?
6 Mitä tästä seuraa? Jesaja sanoo profeetallisesti: ”Vähän aikaa pyhällä kansallasi oli omaisuus. Meidän vastustajamme ovat tallanneet pyhäkkösi. Meistä on kauan sitten tullut kuin sellaisia, joita et ole hallinnut, joita ei ollut otettu sinun nimiisi.” (Jesaja 63:18, 19.) Jehovan pyhäkkö oli jonkin aikaa hänen kansansa omaisuutta. Sitten Jehova antoi sen tulla tuhotuksi ja kansansa joutua pakkosiirtolaisuuteen. Kun näin kävi, näytti siltä, että hänen ja Abrahamin jälkeläisten välillä ei ollut liittoa ja että heitä ei ollut otettu hänen nimiinsä. Nyt juutalaiset ovat vankeina Babylonissa, ja he huutavat epätoivoissaan: ”Oi jospa olisit repäissyt taivaat halki tullaksesi alas, niin että sinun takiasi vuoretkin olisivat järisseet, niin kuin tuli sytyttää risut ja tuli saa veden kiehumaan, tehdäksesi nimesi tunnetuksi vastustajillesi, niin että sinun takiasi kansakunnat vapisisivat!” (Jesaja 64:1, 2.) Jehovalla on totisesti voimaa pelastaa. Hän olisi varmasti voinut tulla alas ja taistella kansansa puolesta repäisemällä halki taivaankaltaiset hallitusjärjestelmät ja murskaamalla vuorenkaltaiset valtakunnat. Jehova olisi voinut tehdä nimensä tunnetuksi osoittamalla tulista intoaan kansansa puolesta.
7 Jehova oli toiminut näin menneisyydessä. Jesaja kertoo: ”Kun sinä teit pelottavia tekoja, joita emme osanneet toivoa, sinä astuit alas. Sinun takiasi järisivät vuoret.” (Jesaja 64:3.) Tällaiset mahtavat teot osoittivat Jehovan voiman ja jumalallisuuden. Jesajan ajan uskottomilla juutalaisilla ei ole kuitenkaan mitään oikeutta odottaa Jehovan toimivan näin heidän puolestaan.
Vain Jehova voi pelastaa
8. a) Mikä on yksi ero Jehovan ja kansakuntien väärien jumalien välillä? b) Miksi Jehova ei pelasta kansaansa, vaikka hän pystyisi siihen? c) Miten Paavali lainaa ja soveltaa Jesajan 64:4:ää? (Ks. sivun 366 tekstiruutua.)
8 Väärät jumalat eivät tee voimakkaita pelastustekoja palvojiensa puolesta. Jesaja kirjoittaa: ”Ammoisista ajoista asti ei ole kuultu eikä ole kenenkään korviin tullut eikä ole silmä nähnyt ketään Jumalaa, sinua lukuun ottamatta, joka toimii häntä odottavan hyväksi. Sinä olet kohdannut riemuitsevan ja vanhurskautta tekevän, ne jotka sinun teilläsi sinua muistavat.” (Jesaja 64:4, 5a.) Yksin Jehova on ”niiden palkitsija, jotka hartaasti etsivät häntä” (Heprealaisille 11:6). Hän suojelee niitä, jotka tekevät vanhurskautta ja muistavat häntä (Jesaja 30:18). Ovatko juutalaiset toimineet näin? Eivät. Jesaja sanoo Jehovalle: ”Katso! Sinä närkästyit, kun me teimme syntiä – niissä kauan aikaa, ja mekö pelastuisimme?” (Jesaja 64:5b.) Koska Jumalan kansa on tehnyt pitkään itsepintaisesti syntiä, Jehovalla ei ole perusteita pidätellä närkästystään eikä pelastaa heitä.
9. Mitä katuvat juutalaiset voivat toivoa, ja mitä me voimme oppia tästä?
9 Juutalaiset eivät voi tehdä tyhjäksi menneisyyttä, mutta jos he katuvat ja palaavat puhtaaseen palvontaan, he voivat toivoa saavansa anteeksi ja kokevansa tulevaisuudessa siunauksia. Jehova palkitsee katuvat aikanaan vapauttamalla heidät Babylonin vankeudesta. Mutta heidän on oltava kärsivällisiä. Heidän katumuksestaan huolimatta Jehova ei aio muuttaa aikatauluaan. Jos he kuitenkin panevat valppaasti merkille Jehovan tahdon ja noudattavat sitä, heille vakuutetaan, että he vapautuvat lopulta. Myös kristityt odottavat nykyään kärsivällisesti Jehovaa (2. Pietarin kirje 3:11, 12). Suhtaudumme vakavasti apostoli Paavalin sanoihin: ”Älkäämme siis luopuko hyvän tekemisestä, sillä aikanaan me tulemme niittämään, ellemme lopen väsy.” (Galatalaisille 6:9.)
10. Mitä Jesaja tunnustaa avoimesti rukouksessaan?
10 Jesajan profeetallinen rukous ei ole vain muodollinen synnintunnustus. Siinä tunnustetaan vilpittömästi, ettei tämä kansakunta pysty pelastamaan itseään. Profeetta sanoo: ”Meistä tulee kuin joku epäpuhdas, meistä kaikista, ja kaikki vanhurskaudentekomme ovat kuin kuukautisvaate, ja me lakastumme kuin lehvistö, me kaikki, ja meidän erheemme vievät meidät pois kuin tuuli.” (Jesaja 64:6.) Pakkosiirtolaisuuden päättymiseen mennessä katuvat juutalaiset ovat saattaneet lakata harjoittamasta luopumusta. He ovat saattaneet kääntyä Jehovan puoleen ja tehdä vanhurskaudentekoja. He ovat silti edelleen epätäydellisiä. Heidän hyvät tekonsa ovat kiitettäviä, mutta kun on kyse syntien sovittamisesta, ne eivät ole sen parempia kuin likaiset vaatteet. Jehovan anteeksianto on ansaitsematon lahja, jonka hän antaa armossaan. Sitä ei voi saada omin ponnistuksin. (Roomalaisille 3:23, 24.)
11. a) Millaisessa hengellisesti epäterveessä tilassa useimmat juutalaiset pakkosiirtolaiset ovat, ja mistä tämä saattaa johtua? b) Ketkä olivat pakkosiirtolaisuuden aikana esimerkillisiä uskon osoittamisessa?
11 Mitä Jesaja näkee katsoessaan tulevaisuuteen? Profeetta sanoo: ”Eikä ole ketään, joka huutaa avukseen sinun nimeäsi, ketään, joka havahtuu tarttumaan sinuun, sillä sinä olet kätkenyt meiltä kasvosi, ja sinä sulatat meidät erheemme voimalla.” (Jesaja 64:7.) Kansakunnan hengellinen tila on surkea. Siihen kuuluvat eivät ole huutaneet rukouksessa avukseen Jumalan nimeä. Vaikka he eivät ole enää syyllistyneet epäjumalanpalveluksen räikeään syntiin, he nähtävästi laiminlyövät palvontaansa, eikä ole ”ketään, joka havahtuu tarttumaan” Jehovaan. Heillä ei selvästikään ole tervettä suhdetta Luojaan. Ehkä jotkut tuntevat itsensä arvottomiksi rukoilemaan Jehovaa. Toiset saattavat huolehtia päivittäisistä tehtävistään kiinnittämättä häneen huomiota. Pakkosiirtolaisten joukossa on tietenkin sellaisia yksilöitä kuin Daniel, Hananja, Misael, Asarja ja Hesekiel, jotka ovat erinomaisia esimerkkejä uskon osoittamisesta (Heprealaisille 11:33, 34). Kun 70-vuotinen vankeusaika päättyy, sellaiset miehet kuin Haggai, Sakarja, Serubbabel ja ylipappi Joosua ovat valmiita ottamaan esimerkillisesti johdon Jehovan nimen avuksi huutamisessa. Jesajan profeetallinen rukous näyttää kuitenkin kuvailevan sitä tilaa, jossa pakkosiirtolaisten enemmistö on.
”Totteleminen on parempi kuin teurasuhri”
12. Miten Jesaja ilmaisee, että katuvat juutalaiset haluavat muuttaa käytöstään?
12 Katuvat juutalaiset haluavat muuttua. Jesaja edustaa heitä rukoillessaan Jehovaa: ”Nyt, oi Jehova, sinä olet meidän Isämme. Me olemme savi, ja sinä olet Valajamme, ja me kaikki olemme sinun kätesi tekoa.” (Jesaja 64:8.) Näissä sanoissa tunnustetaan jälleen Jehovan valta Isänä eli Elämänantajana (Job 10:9). Niitä juutalaisia, jotka katuvat, verrataan taipuisaan saveen. Niitä jotka ottavat oppia Jehovan kurista, voidaan kuvaannollisessa mielessä muotoilla eli muovata Jumalan mittapuiden mukaisiksi. Tämä on kuitenkin mahdollista vain siinä tapauksessa, että Jehova, Valaja, antaa anteeksi. Siksi Jesaja anoo kahdesti häntä muistamaan, että juutalaiset ovat hänen kansansa: ”Älä ole ylen määrin närkästynyt, oi Jehova, äläkä iäti muistele erhettämme. Katso nyt, sitä pyydämme: me olemme kaikki sinun kansaasi.” (Jesaja 64:9.)
13. Missä tilassa Israelin maa on, kun Jumalan kansa on pakkosiirtolaisuudessa?
13 Pakkosiirtolaisuutensa aikana juutalaiset eivät joudu kestämään vain vankeutta pakanamaassa. Se että Jerusalem ja sen temppeli on hävitetty, tuo heille ja heidän Jumalalleen häpeää. Jesaja mainitsee katumusrukouksessaan joitakin syitä tähän häpeään: ”Sinun pyhät kaupunkisi ovat tulleet erämaaksi. Siionistakin on tullut pelkkä erämaa, Jerusalemista autio. Meidän pyhyyden ja kauneuden huoneemme, jossa esi-isämme ylistivät sinua, on joutunut tulen saaliiksi, ja kaikki, mikä meistä on haluttavaa, on hävitetty.” (Jesaja 64:10, 11.)
14. a) Miten Jehova oli varoittanut nyt vallitsevasta tilanteesta? b) Mikä on tärkeämpää kuin Jehovan temppeli ja siellä uhratut uhrit, vaikka Jehova saikin niistä mielihyvää?
14 Jehova on tietysti täysin selvillä siitä, millä tolalla asiat ovat juutalaisten esi-isien maassa. Hän oli varoittanut kansaansa noin 420 vuotta ennen Jerusalemin tuhoa, että jos se kääntyisi pois hänen käskyistään ja palvelisi muita jumalia, hän ’karsisi sen pois’ sen maasta ja kaunis temppeli ’tulisi rauniokasoiksi’ (1. Kuninkaiden kirja 9:6–9). Jehova kylläkin sai mielihyvää kansalleen antamastaan maasta, hänen kunniakseen rakennetusta loistavasta temppelistä ja hänelle uhratuista uhreista. Mutta kaikkea aineellista, jopa uhreja, tärkeämpiä ovat uskollisuus ja tottelevaisuus. Profeetta Samuel sanoi osuvasti kuningas Saulille: ”Mieltyykö Jehova yhtä paljon polttouhreihin ja teurasuhreihin kuin Jehovan äänen tottelemiseen? Katso! Totteleminen on parempi kuin teurasuhri, tarkkaaminen parempi kuin pässien rasva.” (1. Samuelin kirja 15:22.)
15. a) Mitä Jesaja anoo profeetallisesti Jehovalta, ja miten siihen vastataan? b) Mitkä tapahtumat johtivat siihen, että Jehova hylkäsi lopullisesti Israelin kansana?
15 Voiko Israelin Jumala kuitenkaan katsella katuvan kansansa kurjuutta tuntematta sääliä? Tällaiseen kysymykseen Jesaja päättää profeetallisen rukouksensa. Hän anoo juutalaisten pakkosiirtolaisten puolesta: ”Pidättäydytkö edelleen kaikesta tästä huolimatta, oi Jehova? Pysytkö ääneti ja sallitko meidän olla ylen määrin ahdistettuja?” (Jesaja 64:12.) Lopulta Jehova todellakin antoi kansalleen anteeksi, ja vuonna 537 eaa. hän toi sen takaisin maahansa, niin että se saattoi jälleen harjoittaa siellä puhdasta palvontaa (Joel 2:13). Mutta satoja vuosia myöhemmin Jerusalem ja sen temppeli tuhottiin uudestaan ja Jumala hylkäsi lopullisesti liittokansansa. Miksi? Koska Jehovan kansa oli etääntynyt hänen käskyistään ja hylännyt Messiaan (Johannes 1:11; 3:19, 20). Kun näin kävi, Jehova korvasi Israelin uudella, hengellisellä kansalla, nimittäin ”Jumalan Israelilla” (Galatalaisille 6:16; 1. Pietarin kirje 2:9).
Jehova, ”rukouksen Kuulija”
16. Mitä Raamattu opettaa Jehovan anteeksiannosta?
16 Israelin kokemuksista voidaan oppia tärkeitä asioita. Jehovasta voidaan havaita, että hän on ”hyvä ja altis antamaan anteeksi” (Psalmit 86:5). Epätäydellisinä luomuksina meidän pelastuksemme riippuu hänen armostaan ja anteeksiannostaan. Emme voi ansaita näitä siunauksia teoillamme. Jehova ei kuitenkaan anna anteeksi kenelle tahansa. Vain ne, jotka katuvat syntejään ja kääntyvät, voivat saada Jumalalta anteeksi (Apostolien teot 3:19).
17, 18. a) Mistä tiedämme, että Jehova on aidosti kiinnostunut ajatuksistamme ja tunteistamme? b) Miksi Jehova on kärsivällinen syntisiä kohtaan?
17 Opimme myös sen, että Jehova on syvästi kiinnostunut ajatuksistamme ja tunteistamme ilmaistessamme ne hänelle rukouksessa. Hän on ”rukouksen Kuulija” (Psalmit 65:2, 3). Apostoli Pietari vakuuttaa meille: ”Jehovan silmät ovat kohdistettuina vanhurskaisiin ja hänen korvansa heidän rukoukseensa.” (1. Pietarin kirje 3:12.) Opimme lisäksi, että katumusrukouksessa on tunnustettava nöyrästi synnit (Sananlaskut 28:13). Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, että saisimme käyttää väärin Jumalan armoa. Raamattu varoittaa kristittyjä ’ottamasta vastaan Jumalan ansaitsematonta hyvyyttä ja jättämästä huomioon ottamatta sen tarkoitusta’ (2. Korinttilaisille 6:1).
18 Lopuksi opimme, miksi Jumala on kärsivällinen syntistä kansaansa kohtaan. Apostoli Pietari selitti, että Jehova on kärsivällinen, ”koska hän ei halua kenenkään tuhoutuvan vaan haluaa kaikkien pääsevän katumukseen” (2. Pietarin kirje 3:9). Silti niitä, jotka jättävät jatkuvasti Jumalan kärsivällisyyden huomiotta, rangaistaan lopulta. Raamattu sanoo tästä: ”[Jehova] antaa kullekin hänen tekojensa mukaan: ikuisen elämän niille, jotka kestämällä hyvässä työssä etsivät kirkkautta ja kunniaa ja turmeltumattomuutta; mutta niiden osaksi, jotka ovat riitaisia eivätkä tottele totuutta, vaan tottelevat epävanhurskautta, tulee vihastus ja suuttumus.” (Roomalaisille 2:6–8.)
19. Mitä muuttumattomia ominaisuuksia Jehovalla tulee aina olemaan?
19 Jumala kohteli näin muinaista Israelia. Samat periaatteet hallitsevat suhdettamme Jehovaan nykyään, sillä hän ei muutu. Vaikka Jehova ei jätä rankaisematta, kun siihen on aihetta, hän tulee aina olemaan ”armollinen ja suosiollinen Jumala, hidas vihastumaan ja runsas rakkaudellisessa huomaavaisuudessa ja totuudessa, joka säilyttää rakkaudellisen huomaavaisuuden tuhansille, antaa anteeksi erheen ja rikkomuksen ja synnin” (2. Mooseksen kirja 34:6, 7).
[Tekstiruutu/Kuvat s. 362]
Danielin katumusrukous
Profeetta Daniel eli Babylonissa koko juutalaisten 70-vuotisen vankeuden ajan. Jossain vaiheessa pakkosiirtolaisuuden 68. vuonna hän havaitsi Jeremian profetiasta, että Israelin Babylonissa olo oli päättymässä. (Jeremia 25:11; 29:10; Daniel 9:1, 2.) Daniel kääntyi Jehovan puoleen rukouksessa – katumusrukouksessa koko juutalaisen kansan puolesta. Daniel kertoo: ”Minä käänsin sitten kasvoni Jehovan, tosi Jumalan, puoleen etsiäkseni häntä rukouksessa ja hartain pyynnöin, paastoten ja säkkivaatteessa ja tuhkassa. Niin minä rukoilin Jehovaa, Jumalaani, ja tunnustin.” (Daniel 9:3, 4.)
Daniel esitti rukouksensa noin kaksisataa vuotta sen jälkeen, kun Jesaja oli kirjoittanut muistiin profeetallisen rukouksen, joka on hänen kirjansa luvuissa 63 ja 64. Epäilemättä monet vilpittömät juutalaiset rukoilivat Jehovaa pakkosiirtolaisuuden vaikeina vuosina. Raamattu kuitenkin nostaa esiin Danielin rukouksen, joka nähtävästi edusti monien uskollisten juutalaisten tunteita. Hänen rukouksensa siis osoittaa, että Babylonissa olleilla uskollisilla juutalaisilla tosiaankin oli Jesajan profeetallisessa rukouksessa ilmaistuja tunteita.
Huomaa, millaisia yhtäläisyyksiä on Danielin ja Jesajan rukousten välillä:
Jesaja 64:10, 11 Daniel 9:16–18
[Tekstiruutu s. 366]
”Silmä ei ole nähnyt”
Apostoli Paavali lainasi Jesajan kirjaa kirjeessään korinttilaisille: ”Niin kuin on kirjoitettu: ’Silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut eikä ihmisen sydämessä ole kuviteltu sitä, minkä Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat.’” (1. Korinttilaisille 2:9.)a Eivät Paavalin sen enempää kuin Jesajankaan sanat viittaa siihen, millaisen taivaallisen perinnön tai tulevan maallisen paratiisin Jehova on varannut kansalleen. Paavali soveltaa Jesajan sanat niihin siunauksiin, joista kristityt nauttivat jo ensimmäisellä vuosisadalla, kuten Jumalan syvien asioiden ymmärtämiseen ja Jehovalta saatavaan hengelliseen valistukseen.
Voimme ymmärtää syviä hengellisiä asioita vasta sitten, kun on Jehovan aika paljastaa ne – ja silloinkin vain siinä tapauksessa, että olemme hengellisiä ihmisiä, joilla on läheinen suhde Jehovaan. Paavalin sanat koskevat niitä, joilla ei ole hengellisyyttä. Heidän silmänsä eivät voi nähdä eli havaita hengellisiä totuuksia eivätkä heidän korvansa voi kuulla eli ymmärtää niitä. Tieto siitä, mitä Jumala on valmistanut niille, jotka rakastavat häntä, ei edes mene tällaisten ihmisten sydämeen. Mutta niille, jotka ovat Paavalin tavoin vihkiytyneet Jumalalle, Hän on paljastanut nämä asiat henkensä välityksellä. (1. Korinttilaisille 2:1–16.)
[Alaviite]
a Paavalin sanat eivät esiinny Raamatun heprealaisissa kirjoituksissa juuri sellaisina kuin hän lainaa niitä. Hän näyttää yhdistävän toisiinsa Jesajan 52:15:n, 64:4:n ja 65:17:n ajatukset.
[Kuva s. 367]
Jerusalem ja sen temppeli olivat ”vähän aikaa” Jumalan kansan omaisuutta