Jehova antaa väsyneelle voimaa
”Jehovaan toivonsa panevat saavat uutta voimaa. He kohoavat siivilleen kuin kotkat.” (JESAJA 40:31)
1, 2. Mitä Jehova antaa häneen luottaville, ja mitä tarkastelemme nyt?
KOTKAT ovat voimakkaimpia lintuja, mitä taivaalla lentää. Ne voivat liitää pitkiä matkoja räpäyttämättä kertaakaan siipiään. ”Lintujen kuningas”, maakotka, jonka siipien kärkiväli voi olla yli kaksi metriä, on ”kaikista kotkista vaikuttavimpia; se kohoaa kukkuloiden ja tasankojen yläpuolelle, kaartelee tuntikausia jonkin vuorijonon yllä ja nousee sitten kierros kierrokselta ylöspäin, kunnes se on vain musta piste taivaalla” (The Audubon Society Encyclopedia of North American Birds).
2 Jesajalla oli kotkan lentokyky mielessään, kun hän kirjoitti: ”[Jehova] antaa väsyneelle voimaa, ja sille, jolla ei ole dynaamista energiaa, hän antaa täyden väkevyyden runsaana. Pojat sekä väsyvät että uupuvat, ja nuoret miehetkin kompastumalla kompastuvat, mutta Jehovaan toivonsa panevat saavat uutta voimaa. He kohoavat siivilleen kuin kotkat. He juoksevat eivätkä uuvu, he vaeltavat eivätkä väsy.” (Jesaja 40:29–31.) On hyvin lohdullista tietää, että Jehova antaa häneen luottaville voimaa mennä eteenpäin, ikään kuin hän antaisi heille korkeuksiin kohoavan kotkan siivet, jotka eivät näytä lainkaan väsyvän! Tarkastellaanpa nyt joitakin järjestelyjä, joita hän on tehnyt antaakseen väsyneelle voimaa.
Rukouksen voima
3, 4. a) Minkä tärkeyttä Jeesus korosti opetuslapsilleen? b) Mitä voimme odottaa Jehovan tekevän vastaukseksi rukouksiimme?
3 Jeesus korosti opetuslapsilleen, miten tärkeää oli ”aina rukoilla eikä hellittää” (Luukas 18:1). Voiko sydämemme vuodattaminen Jehovalle todella auttaa meitä saamaan uutta voimaa ja olemaan hellittämättä, kun elämän paineet tuntuvat ylivoimaisilta? Voi, mutta meidän täytyy pitää mielessämme joitakin seikkoja.
4 Meidän täytyy olla realistisia siinä, mitä odotamme Jehovan tekevän vastaukseksi rukouksiimme. Eräs kristitty, joka oli vaipunut syvään masennukseen, totesi myöhemmin: ”Jehova ei nykyään paranna muitakaan sairauksia ihmeen avulla. Mutta hän auttaa meitä selviytymään ja parantumaan siinä määrin kuin voimme tässä järjestelmässä.” Selittäen, miksi hänen rukouksensa auttoivat, hän lisäsi: ”Minulla oli mahdollisuus saada Jehovan pyhää henkeä 24 tuntina vuorokaudessa.” Jehova ei siis suojele meitä elämän paineilta, jotka voivat masentaa meitä, mutta hän kyllä ”antaa pyhää henkeä niille, jotka pyytävät häneltä”! (Luukas 11:13; Psalmit 88:1–3.) Tuo henki voi auttaa meitä kestämään mitä tahansa mahdollisesti eteemme tulevia koettelemuksia tai paineita (1. Korinttilaisille 10:13). Se voi tarvittaessa valaa meihin ”voimaa, joka ylittää tavanomaisen”, niin että kestämme, kunnes Jumalan valtakunta poistaa kaikki ahdistavat ongelmat uudessa maailmassa, joka on hyvin lähellä (2. Korinttilaisille 4:7).
5. a) Mitkä kaksi seikkaa ovat hyvin tärkeitä edellytyksiä sille, että rukouksillamme olisi vaikutusta? b) Miten voisimme rukoilla, jos taistelemme jotakin lihan heikkoutta vastaan? c) Mitä hellittämättömät ja yksityiskohtaiset rukouksemme osoittavat Jehovalle?
5 Mutta jotta rukouksillamme olisi vaikutusta, meidän täytyy olla hellittämättömiä ja rukoilla yksityiskohtaisia asioita (Roomalaisille 12:12). Esimerkiksi jos toisinaan uuvut siksi, että taistelet jotakin lihan heikkoutta vastaan, ano Jehovaa kunkin päivän alkaessa auttamaan sinua, ettet lankeaisi tuohon nimenomaiseen heikkouteen sen päivän aikana. Rukoile samalla tavoin päivän mittaan ja ennen kuin menet illalla nukkumaan. Jos koet takaiskun, pyydä Jehovalta anteeksi, mutta puhu samalla hänelle siitä, mikä johti tuohon lankeamiseen ja mitä voisit tehdä välttääksesi nuo olosuhteet vastaisuudessa. Sellaiset hellittämättömät ja yksityiskohtaiset rukoukset osoittavat ”rukouksen Kuulijalle”, että haluat vilpittömästi voittaa taistelun (Psalmit 65:2; Luukas 11:5–13).
6. Miksi voimme aiheellisesti odottaa Jehovan kuulevan rukouksemme silloinkin, kun saatamme tuntea itsemme arvottomiksi rukoilemaan?
6 Joskus ne, jotka ovat uupuneet, saattavat kuitenkin tuntea olevansa arvottomia rukoilemaan. Eräs kristitty nainen, josta oli tuntunut siltä, sanoi myöhemmin: ”On hyvin vaarallista ajatella niin, koska silloin olemme ottaneet oikeudeksemme tuomita itse itsemme, mutta se ei kuulu meille.” Tosiaankin ”Jumala itse on Tuomari” (Psalmit 50:6). Raamatussa vakuutetaan, että vaikka ”sydämemme voi langettaa meille tuomion, – – Jumala on suurempi kuin meidän sydämemme ja tietää kaiken” (1. Johanneksen kirje 3:20). On hyvin lohdullista tietää, että kun saatamme tuomita itsemme arvottomiksi rukoilemaan, Jehova ei ehkä olekaan meistä samaa mieltä! Hän ”tietää kaiken” meistä, myös ne elämämme olosuhteet, jotka ovat voineet saada meidät tuntemaan itsemme niin arvottomiksi. (Psalmit 103:10–14.) Hänen armonsa ja syvä ymmärtämyksensä saavat hänet kuulemaan rukouksia, jotka tulevat ”särkyneestä ja musertuneesta sydämestä” (Psalmit 51:17). Kuinka hän voisi kieltäytyä kuulemasta avunhuutojamme, kun hän itse tuomitsee jokaisen, ”joka tukkii korvansa alhaisen valitushuudolta”? (Sananlaskut 21:13.)
Veljesseuran lämpö
7. a) Minkä toisen järjestelyn Jehova on tehnyt auttaakseen meitä saamaan uutta voimaa? b) Minkä tietäminen veljesseurastamme voi vahvistaa meitä?
7 Toinen järjestely, jonka Jehova on tehnyt auttaakseen meitä saamaan uutta voimaa, on kristillinen veljesseuramme. Miten kallisarvoinen etu onkaan kuulua maailmanlaajuiseen veljien ja sisarten perheeseen! (1. Pietarin kirje 2:17.) Kun elämän paineet ahdistavat meitä, veljesseuramme lämpö voi auttaa meitä saamaan uutta voimaa. Miten niin? Jo sen tietäminen, ettemme kohtaa stressaavia haasteita yksin, voi vahvistaa. Veljiemme ja sisartemme joukossa on epäilemättä joitakuita, joilla on ollut samanlaisia paineita ja koettelemuksia ja joista on tuntunut paljolti samalta kuin meistä (1. Pietarin kirje 5:9). On rauhoittavaa tietää, että kokemuksemme ja tunteemme eivät ole epätavallisia.
8. a) Mitkä esimerkit osoittavat, miten voimme saada kipeästi kaivattua apua ja lohtua veljesseurassamme? b) Millä tavoin joku ”tosi toveri” on auttanut tai lohduttanut sinua itseäsi?
8 Veljesseuran lämmössä voimme saada ’tosi tovereita’, jotka voivat antaa kipeästi kaivattua apua ja lohtua, kun meillä on vaikeuksia (Sananlaskut 17:17). Usein tarvitaan vain joitakin ystävällisiä sanoja tai huomaavaisia tekoja. Muuan kristitty, joka kamppaili arvottomuuden tunteiden kanssa, muistelee: ”Jotkut ystävät ruokkivat mieltäni esittämällä minusta myönteisiä asioita auttaakseen minua voittamaan omat kielteiset ajatukseni.” (Sananlaskut 15:23.) Kun erään sisaren pieni tytär oli kuollut, hänestä oli aluksi vaikeaa laulaa seurakunnan kokouksissa Valtakunnan lauluja, varsinkin sellaisia lauluja, joissa mainitaan ylösnousemus. Hän muistelee: ”Kerran eräs sisar, joka istui keskikäytävän toisella puolella, näki minun itkevän. Hän tuli luokseni, kietoi kätensä ympärilleni ja lauloi laulun loppuun kanssani. Tunsin aivan ylitsevuotavaa rakkautta veljiä ja sisaria kohtaan ja olin hyvin iloinen siitä, että olimme tulleet kokouksiin, koska tajusin, että juuri sieltä, valtakunnansalilta, apu meille tulee.”
9, 10. a) Miten voimme edistää veljesseuramme lämpöä? b) Varsinkin ketkä tarvitsevat tervehenkistä seuraa? c) Miten voimme auttaa niitä, jotka tarvitsevat rohkaisua?
9 Jokaisella meistä on tietysti velvollisuus osaltamme edistää kristillisen veljesseuran lämpöä. Sydämemme tulisi siksi ’avartua’ käsittämään kaikki veljemme ja sisaremme (2. Korinttilaisille 6:13). Olisi hyvin surullista, jos uupuneista tuntuisi siltä, että veljesseuran rakkaus heitä kohtaan on viilentynyt! Jotkut kristityt kuitenkin kertovat tuntevansa itsensä yksinäisiksi ja ulkopuolisiksi. Eräs sisar, jonka aviomies vastustaa totuutta, pyysi: ”Kukapa ei toivoisi ja tarvitsisi rakentavaa ystävyyttä, rohkaisua ja rakkaudellista seuraa? Muistutattehan veljillemme ja sisarillemme, että me tarvitsemme heitä!” Varsinkin ne, joiden elämän olosuhteet painavat heitä alas – ne, joiden aviopuoliso ei ole uskova, yksinhuoltajat, kroonisista terveysongelmista kärsivät, iäkkäät ja muut – tarvitsevat tervehenkistä seuraa. Onko jotakuta meistä tarpeen muistuttaa siitä?
10 Miten voimme auttaa? Avartukaamme rakkautemme ilmaisemisessa. Kun osoitamme vieraanvaraisuutta, älkäämme unohtako niitä, jotka tarvitsevat rohkaisua (Luukas 14:12–14; Heprealaisille 13:2). Älä oleta, että heidän olosuhteensa estävät heitä tulemasta, vaan kutsu heidät joka tapauksessa. Anna sitten heidän päättää. Vaikka he eivät voisikaan noudattaa kutsua, he epäilemättä rohkaistuvat huomatessaan, että muut ovat ajatelleet heitä. Juuri sitä he ehkä tarvitsevat saadakseen uutta voimaa.
11. Millaista apua alas painetut voivat tarvita?
11 Alas painetut voivat tarvita apua muillakin tavoin. Esimerkiksi yksinhuoltajaäiti saattaa tarvita sitä, että joku kypsä veli osoittaa kiinnostusta hänen isätöntä poikaansa kohtaan (Jaakobin kirje 1:27). Veli tai sisar, jolla on jokin vakava terveysongelma, voi tarvita hiukan apua ostosten tekemisessä tai talousaskareissa. Iäkäs ihminen voi kaivata kipeästi seuraa tai tarvita apua päästäkseen kenttäpalvelukseen. Kun sellaista apua tarvitaan jatkuvasti, ”rakkautemme aitoutta” todella koetellaan (2. Korinttilaisille 8:8). Sen sijaan että vetäytyisimme tarvitsevien luota pois, koska heidän auttamisensa vie meiltä aikaa ja voimia, läpäiskäämme tuo kristillisen rakkauden koe huomaamalla toisten tarpeet ja reagoimalla niihin.
Jumalan sanan voima
12. Miten Jumalan sana auttaa meitä saamaan uutta voimaa?
12 Ihminen, joka lakkaa syömästä, kadottaa pian voimansa. Vastaavasti Jehova antaa meille voimaa jatkaa eteenpäin myös huolehtimalla siitä, että olemme hyvin ravittuja hengellisesti (Jesaja 65:13, 14). Mitä hengellistä ravintoa hän on antanut? Ennen kaikkea Sanansa, Raamatun (Matteus 4:4; vrt. Heprealaisille 4:12). Miten se voi auttaa meitä saamaan uutta voimaa? Kun kohtaamamme paineet ja ongelmat alkavat verottaa voimiamme, voimme ammentaa voimaa lukemalla Raamatun aikoina eläneiden uskollisten miesten ja naisten tunteista ja tosielämän kamppailuista. Vaikka he olivat huomattavia esimerkkejä nuhteettomuudesta, he olivat ihmisiä, ”joilla oli samanlaiset tunteet kuin meilläkin” (Jaakobin kirje 5:17; Apostolien teot 14:15). He kohtasivat samanlaisia koettelemuksia ja paineita kuin meillä on. Ajatellaanpa joitakin esimerkkejä.
13. Mitkä Raamatun esimerkit osoittavat, että sen kirjoittamisaikana eläneillä uskollisilla miehillä ja naisilla oli hyvin samanlaisia tunteita ja kokemuksia kuin meillä?
13 Patriarkka Abraham oli hyvin murheissaan vaimonsa kuoleman vuoksi, vaikka hän uskoikin ylösnousemukseen (1. Mooseksen kirja 23:2; vrt. Heprealaisille 11:8–10, 17–19). Katuvasta Daavidista tuntui, että hänen syntinsä olivat tehneet hänet arvottomaksi palvelemaan Jehovaa (Psalmit 51:11). Mooseksella oli riittämättömyyden tunteita (2. Mooseksen kirja 4:10). Epafroditos masentui, kun tuli tunnetuksi, että vakava sairaus rajoitti hänen toimintaansa ”Herran työssä” (Filippiläisille 2:25–30). Paavali joutui taistelemaan langennutta lihaa vastaan (Roomalaisille 7:21–25). Euodian ja Syntyken, kahden Filippin seurakuntaan kuuluvan voidellun sisaren, oli ilmeisesti jostakin syystä vaikea tulla toimeen keskenään (Filippiläisille 1:1; 4:2, 3). On hyvin rohkaisevaa tietää, että näillä uskollisilla ihmisillä oli samanlaisia tunteita ja kokemuksia kuin meillä, mutta he eivät kuitenkaan luovuttaneet! Jehovakaan ei hylännyt heitä.
14. a) Minkä välityksellä Jehova on auttanut meitä ammentamaan voimaa Sanastaan? b) Miksi Vartiotorni- ja Herätkää!-lehdissä on ollut kirjoituksia yhteiskunnallisista, perheeseen liittyvistä ja tunne-elämän kysymyksistä?
14 Jehova auttaa meitä ammentamaan voimaa Sanastaan uskollisen ja ymmärtäväisen orjan välityksellä, jonka hän on asettanut antamaan meille tasaisena virtana ”ruokaa oikeaan aikaan” (Matteus 24:45). Uskollinen orja on pitkään käyttänyt Vartiotorni- ja Herätkää!-lehtiä puolustamaan Raamatun totuutta ja julistamaan Jumalan valtakuntaa ihmiskunnan ainoana toivona. Varsinkin parina viime vuosikymmenenä näissä lehdissä on ollut ajankohtaisia raamatullisia kirjoituksia sellaisista yhteiskunnallisista, perheeseen liittyvistä ja tunne-elämän haasteista, joita jotkut Jumalan kansaan kuuluvatkin kohtaavat. Mitä tarkoitusta varten sellainen aineisto on julkaistu? Varmasti auttamaan tällaisia haasteita kohtaavia ihmisiä ammentamaan voimaa ja rohkaisua Jumalan sanasta. Mutta nuo kirjoitukset auttavat samalla meitä kaikkia ymmärtämään selkeämmin, mitä jotkut veljemme ja sisaremme saattavat joutua kokemaan. Siten olemme paremmin varustettuja noudattamaan Paavalin sanoja: ”Puhukaa lohduttavasti masentuneille sieluille, tukekaa heikkoja, olkaa pitkämielisiä kaikkia kohtaan.” (1. Tessalonikalaisille 5:14.)
Vanhimmat jotka ovat ”kätköpaikka tuulelta”
15. Mitä Jesaja ennusti niistä, jotka palvelevat vanhimpina, ja minkä vastuun tämä asettaa heille?
15 Jehova on järjestänyt jotain muutakin avuksemme, kun uuvumme: seurakunnan vanhimmat. Profeetta Jesaja kirjoitti näistä: ”Jokaisen täytyy osoittautua kuin kätköpaikaksi tuulelta ja suojapaikaksi rajuilmalta, kuin vesivirroiksi vedettömässä maassa, kuin jyhkeän kallion varjoksi nääntyneessä maassa.” (Jesaja 32:1, 2.) Vanhinten vastuuna on siis täyttää se, mitä Jehova on ennustanut heistä. Heidän ”täytyy osoittautua” lohdutuksen ja virvoituksen lähteiksi toisille ja olla halukkaita ’kantamaan edelleen toisten taakkoja’ tai ”rasittavia asioita”; kirjaimellisesti ”raskaita asioita” (Galatalaisille 6:2; engl. viitelaitoksen alaviite). Miten he voivat tehdä tämän?
16. Mitä vanhimmat voivat tehdä auttaakseen sellaista, joka tuntee olevansa arvoton rukoilemaan?
16 Kuten mainittiin aiemmin, uupunut ihminen voi joskus tuntea olevansa arvoton rukoilemaan. Mitä vanhimmat voivat tehdä? He voivat rukoilla hänen kanssaan ja hänen puolestaan (Jaakobin kirje 5:14). Pelkästään se, että pyytää Jehovaa uupuneen kuullen auttamaan tätä ymmärtämään, miten paljon Jehova ja toiset häntä rakastavat, varmasti lohduttaa. Kun ahdistunut ihminen kuulee vanhimman esittävän sydämestään lähtevän, palavan rukouksen, hänen luottamuksensa voi vahvistua. Häntä voidaan auttaa tajuamaan, että jos vanhimmat luottavat siihen, että Jehova vastaa hänen puolestaan esitettäviin rukouksiin, niin hänkin voi luottaa siihen.
17. Miksi vanhinten täytyy olla empaattisia kuuntelijoita?
17 ”Jokaisen ihmisen täytyy olla nopea kuulemaan, hidas puhumaan”, sanotaan Jaakobin kirjeen 1:19:ssä. Voidakseen auttaa uupuneita saamaan uutta voimaa vanhinten täytyy olla myös empaattisia kuuntelijoita. Joissakin tapauksissa seurakunnan jäsenet voivat kamppailla joidenkin ongelmien tai paineiden kanssa, joita ei voida poistaa tässä asiainjärjestelmässä. Silloin he eivät ehkä tarvitsekaan ratkaisua ongelmaansa, vaan yksinkertaisesti hyvän kuuntelijan, jolle puhua – jonkun, joka ei sano heille, miltä heistä pitäisi tuntua, vaan joka kuuntelee olematta tuomitseva (Luukas 6:37; Roomalaisille 14:13).
18, 19. a) Miten se, että vanhin on nopea kuuntelemaan, voi osaltaan estää häntä tekemästä uupuneen kuormaa entistäkin raskaammaksi? b) Mitä on tuloksena, kun vanhimmat ovat ”myötäeläviä”?
18 Se, että te vanhimmat olette nopeita kuuntelemaan, voi osaltaan estää teitä tekemästä tahtomattanne uupuneen kuormaa entistäkin raskaammaksi. Esimerkiksi jos joku veli tai sisar on jäänyt pois joistakin kokouksista tai vähentänyt kenttäpalvelustaan, onko häntä todella tarpeellista neuvoa tekemään enemmän palvelusta tai käymään säännöllisemmin kokouksissa? Kenties. Mutta oletteko selvillä hänen koko tilanteestaan? Onko hänellä pahenevia terveysongelmia? Ovatko hänen perhevelvollisuutensa äskettäin muuttuneet? Onko hänellä muita asioita tai paineita, jotka masentavat häntä? Muistakaa, että hän voi jo nyt tuntea itsensä hyvin syylliseksi siitä, ettei hän pysty tekemään enempää.
19 Miten sitten voitte auttaa tuota veljeä tai sisarta? Ennen kuin teette päätelmiä tai esitätte neuvoja, kuunnelkaa! (Sananlaskut 18:13.) ’Ammentakaa’ ymmärtäväisillä kysymyksillä esiin hänen sydämensä tunteet (Sananlaskut 20:5). Älkää sivuuttako näitä tunteita – tunnustakaa niiden olemassaolo. Uupuneelle täytyy ehkä vakuuttaa, että Jehova välittää meistä ja ymmärtää, että olosuhteemme voivat toisinaan asettaa meille rajoituksia (1. Pietarin kirje 5:7). Kun vanhimmat ovat tällä tavoin ”myötäeläviä”, uupuneet ’saavat virvoituksen sielulleen’ (1. Pietarin kirje 3:8; Matteus 11:28–30). Heidän saatuaan sellaista virvoitusta heitä ei tarvitse kehottaa tekemään enemmän; heidän sydämensä panee heidät tekemään Jehovan palveluksessa kaiken, minkä he järkevästi katsoen voivat (vrt. 2. Korinttilaisille 8:12; 9:7).
20. Mitä meidän tulisi päättää tehdä, koska tämän pahan sukupolven loppu on aivan lähellä?
20 Me elämme totisesti koko ihmishistorian vaativinta aikaa. Saatanan maailmassa elämisestä johtuvat paineet kasvavat edetessämme pitemmälle lopun ajassa. Muista, että saalistavan leijonan tavoin Panettelija odottaa, että uuvumme ja luovutamme, jolloin hän voi saada meistä helpon saaliin. Voimme olla todella kiitollisia siitä, että Jehova antaa väsyneelle voimaa! Käyttäkäämme täysin hyväksemme niitä järjestelyjä, joita hän on tehnyt antaakseen meille voimaa mennä eteenpäin, ikään kuin hän varustaisi meidät korkeuksiin kohoavan kotkan vahvoilla siivillä. Koska tämän pahan sukupolven loppu on hyvin lähellä, nyt ei ole aika lopettaa kilpajuoksuamme palkinnon – ikuisen elämän – saamiseksi (Heprealaisille 12:1).
Mitä vastaat?
◻ Mitä voimme odottaa Jehovan tekevän vastaukseksi rukouksiimme?
◻ Millä tavoin voimme ammentaa voimaa kristillisestä veljesseurasta?
◻ Miten Jumalan sana auttaa meitä saamaan uutta voimaa?
◻ Mitä vanhimmat voivat tehdä auttaakseen uupuneita saamaan uutta voimaa?
[Kuva s. 17]
Kun osoitamme vieraanvaraisuutta, älkäämme unohtako niitä, jotka tarvitsevat rohkaisua
[Kuva s. 18]
Vanhimmat voivat pyytää Jehovaa auttamaan uupuneita ymmärtämään, miten suuresti heitä rakastetaan