MAAPIKI

Bitumin tahmea, nestemäinen muoto, tumma hiilivetyseos, joka on samantapaista kuin terva (ks. BITUMI). ”Maapiki” on käännös heprealaisesta sanasta zeʹfet.

Maapiki on erittäin helposti syttyvää, ja jollei se saa palaessaan tarpeeksi ilmaa, siitä lähtee valtavasti savua. Edomin purojen täyttäminen maapiellä ja maan tekeminen ”palavaksi maapieksi”, josta nousee savu ajan hämärään asti, on osuva kuvaus autioittavasta tuhosta (Jes 34:9, 10). Tämä kuvaus auttaa myös selvittämään, mistä aineesta oli kysymys, sillä Edom sijaitsi lähellä Kuolluttamerta, ja vielä nykyäänkin sen rannoille huuhtoutuu silloin tällöin bitumia, joka tulee ilmeisesti nykyään meren peittämistä esiintymistä.

Toisen Mooseksen kirjan 2:3:n mukaan se papyrusarkku, johon Mooses piilotettiin, oli sivelty ”bitumilla ja maapiellä”. Juutalaisen kommentaattorin Rašin mielestä tämä tarkoitti sitä, että sen sisäpuolella oli käytetty bitumia ja ulkopuolella maapikeä. Se voisi kyllä tarkoittaa myös saman perusaineen kahdenlaisen olomuodon seosta. Esimerkiksi W. M. Thomson esittää kirjassa The Land and the Book, että 2. Mooseksen kirjan 2:3 ”paljastaa menetelmän, jolla he käsittelivät bitumia. Tuo mineraali – sellaisena kuin se esiintyy tässä maassa – sulaa varsin helposti itsestään, mutta kylmänä se on kovaa kuin lasi. Se täytyy sulatettaessa sekoittaa maatervaan, ja sillä tavoin se muodostaa kovan, lasimaisen ja täysin vedenpitävän vahan.” (Tark. J. Grande, 1910, s. 200.) Kreikkalainen Septuaginta käyttää yhtä sanaa, a·sfal·toʹpis·sa, joka tarkoittaa asfaltin ja maapien seosta. Joissakin Lähi-idän osissa purjealuksia on käsitelty maapiellä vielä viime aikoinakin.