Pyri ”pyhyyteen Jumalan pelossa”

RAAMATTU osoittaa, että Jehova Jumalalle kuuluu korkeimmanasteinen pyhyys, kun se sanoo: ”Pyhä, pyhä, pyhä on Jehova.” (Jes. 6:3; Ilm. 4:8.) ”Pyhyyttä” vastaavat heprean ja kreikan sanat välittävät ajatuksen uskonnollisesta puhtaudesta, siitä että on asetettu saastutuksesta erilleen. Jumalan pyhyys tarkoittaa hänen ehdotonta moraalista täydellisyyttään.

Eikö pyhä Jumala Jehova odottaisikin, että hänen palvojansa olisivat pyhiä, toisin sanoen fyysisesti, moraalisesti ja hengellisesti puhtaita? Raamattu osoittaa täysin selvästi, että Jehova haluaa palvelijoidensa olevan pyhiä. Ensimmäisen Pietarin kirjeen 1:16:ssa sanotaan: ”Teidän on oltava pyhiä, koska minä olen pyhä.” Voivatko epätäydelliset ihmiset tosiaan jäljitellä Jehovan pyhyyttä? Voivat, vaikkakaan eivät täydellisessä merkityksessä. Meitä voidaan pitää pyhinä Jumalan edessä, jos palvomme häntä hengellisesti puhtaina ja meillä on läheinen suhde häneen.

Miten sitten voimme pysyä puhtaina maailmassa, joka on moraalisesti epäpuhdas? Mitä tapoja meidän tulisi karttaa? Mitä muutoksia meidän on ehkä tehtävä puheessa ja käytöksessä? Katsotaanpa, mitä tähän liittyvää voimme oppia siitä, mitä Jumala vaati juutalaisilta, jotka palasivat Babylonista kotimaahansa vuonna 537 eaa.

”Pyhyydentie”

Jehova ennusti, että hänen palvelijansa, jotka olivat Babylonin pakkosiirtolaisuudessa, pääsisivät takaisin kotimaahansa. Ennallistusprofetiassa oli seuraava vakuutus: ”Siellä on oleva valtatie, niin, tie, ja sitä kutsutaan Pyhyydentieksi.” (Jes. 35:8a.) Nämä sanat osoittavat, että Jehova paitsi avasi juutalaisille pääsyn kotiin myös vakuutti suojelevansa heitä tiellä.

Jehova avasi nykyisille palvelijoilleen ”Pyhyydentien”, joka johti heidät pois Suuresta Babylonista, väärän uskonnon maailmanmahdista. Vuonna 1919 hän vapautti voidellut kristityt väärän uskonnon hengellisestä orjuudesta, ja he puhdistivat vähitellen palvontansa kaikista vääristä opetuksista. Me nykyään elävät Jehovan palvojat saamme olla puhtaassa ja levollisessa hengellisessä ympäristössä, jossa voimme palvoa Jehovaa ja jossa meillä on rauhaisa suhde häneen ja lähimmäisiimme.

Voideltujen kristittyjen ”pienen lauman” jäsenet ja ”muiden lampaiden” kasvava ”suuri joukko” ovat päättäneet vaeltaa pyhää tietä ja kutsuvat toisia liittymään heihin (Luuk. 12:32; Ilm. 7:9; Joh. 10:16). ”Pyhyydentie” on avoinna kaikille, jotka ovat halukkaita ”antamaan ruumiinsa eläväksi, pyhäksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi” (Room. 12:1).

”Epäpuhdas ei sitä kulje”

Vuonna 537 eaa. maahansa palaavien juutalaisten piti täyttää eräs tärkeä vaatimus saadakseen kulkea ”Pyhyydentietä”. Raamattu sanoo: ”Epäpuhdas ei sitä kulje. Ja se on sen tien kulkijaa varten, eivätkä ketkään tyhmät vaeltele sillä.” (Jes. 35:8b.) Koska juutalaisten Jerusalemiin paluun tarkoitus oli ennallistaa puhdas palvonta, heidän joukossaan ei ollut sijaa niille, joilla oli itsekkäitä tarkoitusperiä, joilta puuttui kunnioitus pyhiä asioita kohtaan tai jotka olivat hengellisesti epäpuhtaita. Palaajien oli pidettävä yllä Jehovan korkeita moraalinormeja. Niiden jotka nykyään haluavat saada Jumalan suosion, on täytettävä sama vaatimus. Heidän täytyy pyrkiä ”pyhyyteen Jumalan pelossa” (2. Kor. 7:1). Mitä epäpuhtaita tapoja meidän sitten pitäisi karttaa?

Apostoli Paavali kirjoitti: ”Lihan teot ovat ilmeiset, ja ne ovat haureus, epäpuhtaus, irstaus.” (Gal. 5:19.) Haureus tarkoittaa kaikenlaista avioliiton ulkopuolista sukupuolista kanssakäymistä, johon liittyy sukupuolielinten käyttö. Irstauteen sisältyy ”hillittömyys, kevytmielisyys, häpeämätön käytös, säädytön käytös”. Sekä haureus että irstaus ovat selvästi ristiriidassa Jehovan pyhyyden kanssa. Siksi niiden, jotka jatkavat tällaisen harjoittamista, ei sallita tulla osaksi kristillistä seurakuntaa tai heidät erotetaan siitä. Sama pitää paikkansa niistä, jotka harjoittavat räikeää epäpuhtautta eli, kuten Raamattu sanoo, ”ovat antautuneet – – harjoittamaan ahneesti kaikenlaista epäpuhtautta” (Ef. 4:19).

Raamatussa sana ”epäpuhtaus” kattaa monenlaisia syntejä. Sitä vastaava kreikkalainen sana tarkoittaa kaikenlaista saastaisuutta – käytöksessä, puheessa ja hengellisessä kanssakäymisessä. Siihen sisältyvät sellaiset tavat, jotka ovat jossain määrin epäpuhtaita mutta jotka eivät ehkä anna aihetta oikeudellisiin toimiin.a Mutta noudattavatko tällaiseen epäpuhtauteen syyllistyvät pyhyyttä?

Oletetaan, että joku kristitty alkaa salaa katsella pornografiaa. Hänessä herää epäpuhtaita haluja, ja hänen päätöksensä pysyä puhtaana Jehovan edessä vähitellen heikkenee. Hänen käytöksensä ei ehkä vielä ole räikeän epäpuhdasta, mutta hän ei ajattele jatkuvasti pelkästään sitä, mikä on siveellisesti puhdasta, mistä puhutaan hyvää ja mikä on hyveellistä ja ylistettävää (Fil. 4:8). Pornografia on epäpuhdasta ja vahingoittaa varmasti ihmisen suhdetta Jumalaan. Minkäänlaista epäpuhtautta ei tulisi edes mainita meidän keskuudessamme (Ef. 5:3).

Otetaanpa toinen esimerkki. Kuvitellaan, että joku kristitty ottaa tavakseen masturboida – kiihottaa tarkoituksellisesti itseään saadakseen seksuaalista tyydytystä – liittääpä hän siihen pornografian tai ei. Vaikka sanaa ”masturbaatio” ei ole Raamatussa, se on epäilemättä henkisesti ja tunneperäisesti saastuttava tapa. Eikö itsensä jatkuva saastuttaminen tällä tavoin vahingoittaisi vakavasti ihmisen suhdetta Jehovaan ja tekisi hänet epäpuhtaaksi Hänen silmissään? Meidän kannattaa ottaa tosissamme apostoli Paavalin kehotus ”puhdistautua kaikesta lihan ja hengen saastutuksesta” ja ”kuolettaa – – maan päällä olevat ruumiinjäsenemme haureuteen, epäpuhtauteen, sukupuoliseen himoon, vahingolliseen haluun ja ahneuteen katsoen” (2. Kor. 7:1; Kol. 3:5).

Nykyinen Saatanan vallassa oleva maailma suvaitsee epäpuhdasta käytöstä ja jopa rohkaisee siihen. Voi olla todella vaikea vastustaa kiusausta syyllistyä epäpuhtaaseen käytökseen. Tosi kristittyjen ei kuitenkaan tule ”vaeltaa niin kuin – – kansakuntien ihmiset vaeltavat mielensä hyödyttömyydessä” (Ef. 4:17). Jehova sallii meidän jatkaa ”Pyhyydentiellä” kulkemista vain jos emme harjoita epäpuhdasta käytöstä – emme salassa emmekä julkisesti.

”Leijonaa ei siellä ole”

Saadakseen pyhän Jumalan, Jehovan, hyväksynnän joidenkuiden on ehkä tehtävä jyrkkiä muutoksia käytöksessä ja puheessa. Jesajan 35:9 sanoo: ”Osoittautuu, että leijonaa ei siellä [”Pyhyydentiellä”] ole, eivätkä sille nouse saaliinhimoiset pedot.” Väkivaltaisia ja aggressiivisesti käyttäytyviä ja puhuvia ihmisiä verrataan petoihin. Heillä ei varmasti ole sijaa Jumalan uudessa vanhurskaassa maailmassa. (Jes. 11:6; 65:25.) Siksi niiden, jotka haluavat Jumalan hyväksynnän, on hylättävä tällaiset petomaiset persoonallisuuden piirteet ja noudatettava pyhyyttä.

”Kaikki ilkeämielinen katkeruus ja suuttumus ja vihastus ja huutaminen ja herjaava puhe olkoon kaukana teistä kaiken pahuuden ohella”, kehotetaan Raamatussa (Ef. 4:31). Kolossalaiskirjeen 3:8:ssa sanotaan: ”Pankaa nyt todellakin ne kaikki pois itsestänne: vihastus, suuttumus, pahuus, herjaava ja rivo puhe suustanne.” Näissä kahdessa jakeessa käytetty ilmaus ”herjaava puhe” tarkoittaa pohjimmiltaan loukkaavaa, halventavaa tai pilkkaavaa puhetta.

Loukkaava, karkea puhetapa on nykyään hyvin yleistä, jopa perhepiirissä. Aviopuolisot heittelevät purevia, julmia tai alentavia huomautuksia toisilleen ja lapsilleen. Tällaisia sanallisia hyökkäyksiä ei pitäisi esiintyä kristityissä kodeissa (1. Kor. 5:11).

”Pyhyys Jumalan pelossa” tuo siunauksia!

Mikä ilo ja kunnia onkaan palvella pyhää Jumalaa Jehovaa! (Joos. 24:19.) Hengellinen paratiisi, johon Jehova on tuonut meidät, on hyvin kallisarvoinen. Käytöksen pitäminen Jehovan silmissä pyhänä on varmasti paras elämäntapa.

Jumalan lupaamasta maanpäällisestä paratiisista tulee hyvin pian todellisuutta (Jes. 35:1, 2, 5–7). Niitä jotka kaipaavat sitä ja jotka pyrkivät jatkuvasti käyttäytymään jumalisesti, siunataan siten, että heillä tulee olemaan paikka siellä (Jes. 65:17, 21). Palvokaamme siis edelleen Jumalaa hengellisesti puhtaina ja säilyttäkäämme läheinen suhde häneen.

[Alaviite]

[Kuva s. 26]

Mitä vaadittiin juutalaisilta, jotta he olisivat saaneet vaeltaa ”Pyhyydentietä”?

[Kuva s. 27]

Pornografia vahingoittaa ihmisen suhdetta Jehovaan.

[Kuva s. 28]

”Huutaminen ja herjaava puhe olkoon kaukana teistä.”