Jesaja 42:8 – ”Minä olen Herra”

”Minä olen Jehova. Se on minun nimeni. Minä en anna kunniaani kenellekään muulle enkä minulle kuuluvaa ylistystä veistetyille jumalankuville.” (Jesaja 42:8, Uuden maailman käännös)

”Minä olen Herra, Jahve on minun nimeni. Kunniani kirkkautta minä en kenellekään luovuta, en minulle kuuluvaa ylistystä jumalankuville.” (Jesaja 42:8, Kirkkoraamattu 1992)

Jumala kertoo nimensä ja sen, ettei hän jaa ylistystään eikä kunniaansa jumalankuvien kanssa.

Jumala valitsi itselleen tämän nimen, joka on jo kauan käännetty suomeksi muotoon ”Jehova” tai ”Jahve”a (2. Mooseksen kirja 3:14, 15). Jumalan nimi esiintyy noin 7 000 kertaa Vanhassa testamentissa (heprealais-aramealaisissa kirjoituksissa), mutta monissa käännöksissä se on korvattu arvonimellä ”herra”. Esimerkiksi psalmissa 110:1 puhutaan profeetallisesti sekä Jehovasta että Jeesuksesta. Vuoden 1992 kirkkoraamatussa sanotaan: ”Herra [Jehova] sanoo minun herralleni [Jeesus].” (Apostolien teot 2:34–36.) Uuden maailman käännöksessä epäselvyys kahden ”herran” välillä poistuu, kun Jumalan nimi laitetaan sen oikealle paikalle. Siinä sanotaan: ”Jehova julisti minun Herralleni: ’Istu minun oikealla puolellani, kunnes minä asetan vihollisesi jalkojesi alustaksi.’”

Joidenkin tutkijoiden mielestä Jumalan nimi tarkoittaa ”hän saattaa tulemaan (joksikin)”. Tämä nimi soveltuu ainoastaan tosi Jumalaan, koska vain hän voi tulla tai saattaa luomistekonsa tulemaan miksi tahansa, jotta hänen tarkoituksensa toteutuu.

Koska Jehova on Luoja ja ainoa tosi Jumala, hän ansaitsee jakamattoman palvontamme. Emme saa palvoa ketään tai mitään muuta, kuten epäjumalia tai jumalankuvia. (2. Mooseksen kirja 20:2–6; 34:14; 1. Johanneksen kirje 5:21.)

Jesajan luvun 42 alkujakeissa Jehova ennusti, että hänen ”valittunsa” ”tuo oikeuden kansoille”. (Jesaja 42:1.) Jumala lisäsi vielä: ”Nyt minä ilmoitan uusia [asioita]. Ennen kuin ne orastavat, minä kerron niistä teille.” (Jesaja 42:9.) ”Valittuun” liittyvä ennustus orasti eli toteutui vuosisatoja myöhemmin, kun Messias eli Kristus tuli maan päälle ja suoritti maanpäällisen palveluksensa (Matteus 3:16, 17; 12:15–21).