HOOSEAN KIRJA

Raamatun heprealaisten kirjoitusten kirja, jonka on kirjoittanut ”Hoosea, Beerin poika” (Ho 1:1). Kirjoittajan perhe-elämää rinnastetaan siinä Jumalan ja Israelin väliseen suhteeseen (luvut 1–3). Kirja osoittaa, että pelkät muodolliset uskonnolliset seremoniat eivät miellytä Jehovaa (6:6). Siinä korostetaan myös Jumalan armoa ja rakkaudellista huomaavaisuutta (2:19; 11:1–4; 14:4).

Kirjoitusaika ja -paikka. Hoosea alkoi palvella profeettana Juudan kuninkaan Ussian (829–778 eaa.) ja Israelin kuninkaan Jerobeam II:n (n. 844–804 eaa.) hallitessa samanaikaisesti eli viimeistään 804 eaa., jolloin Jerobeamin hallituskausi ilmeisesti päättyi (Ho 1:1). Hoosean palvelus profeettana jatkui Juudan kuninkaan Hiskian hallituskauteen saakka; tämän kuninkuus alkoi n. 745 eaa. Näin ollen Hoosea palveli ainakin 59 vuotta, mutta koska hän toimi epäilemättä jonkin aikaa Jerobeam II:n ja Hiskian hallituskausillakin, hänen palveluksensa kesti ilmeisesti jonkin verran pitempään. Vaikka Hoosea kirjoitti muistiin Samarian hävitystä koskevan profetian (13:16), hän ei kertonut sen täyttymyksestä, minkä hän olisi luultavasti tehnyt, jos kirjan kirjoittaminen olisi ulottunut vuoteen 740 eaa., Samarian kukistumisen aikaan. Sen vuoksi Hoosean kirja kirjoitettiin ilmeisesti Samarian alueella, ja se valmistui jolloinkin vuosina 745–740 eaa.

Asetelma. Hoosean kirja koskee pääasiassa Israelin pohjoista kymmenen heimon valtakuntaa (jota sanotaan myös Efraimiksi sen hallitsevan heimon mukaan; nimiä käytetään kirjassa vaihdellen). Hoosean aloittaessa profetoimisen kuningas Jerobeamin hallituskaudella Israel oli aineellisesti vauras, mutta kansa oli hylännyt Jumalan tuntemuksen (Ho 4:6). Sen harjoittamaan jumalattomuuteen kuuluivat verenvuodatus, varastaminen, haureus, aviorikos sekä Baalin ja vasikkaepäjumalien palvonta (2:8, 13; 4:2, 13, 14; 10:5). Kuningas Jerobeamin kuoleman jälkeen vauraus väistyi ja tilalle tulivat pelottavat olosuhteet, joille olivat tunnusomaisia levottomuus ja poliittiset murhat (2Ku 14:29–15:30). Uskollinen Hoosea profetoi myös näissä olosuhteissa. Vuonna 740 eaa. Samaria joutui lopulta assyrialaisten valtaan ja kymmenen heimon valtakunta lakkasi olemasta (2Ku 17:6).

Hoosean vaimo ja lapset. Hoosea otti Jehovan käskystä itselleen ”haureuden vaimon ja haureuden lapsia” (Ho 1:2). Tämä ei merkitse sitä, että profeetta meni naimisiin porton tai sellaisen moraalittoman naisen kanssa, jolla oli jo aviottomia lapsia, vaan ilmaisee, että naisesta tulisi avionrikkoja ja että hän saisi aviottomia lapsia mentyään naimisiin profeetan kanssa. Hoosea otti vaimokseen Gomerin, joka ”synnytti hänelle pojan”, Jisreelin (1:3, 4). Myöhemmin Gomer synnytti tyttären, Lo-Ruhaman, ja sen jälkeen pojan, jonka nimi oli Lo-Ammi, ja nämä molemmat olivat ilmeisesti hänen aviorikoksensa hedelmiä, sillä profeettaa ei mainita heidän syntymänsä yhteydessä (1:6, 8, 9). Lo-Ruhama merkitsee ’[hänelle] ei osoitettu armoa’, ja nimen Lo-Ammi merkitys on ’ei minun kansani’. Nämä nimet ilmaisevat, että Jehova ei hyväksynyt uppiniskaista Israelia. Toisaalta esikoisen nimi ”Jisreel”, jonka merkitys on ’Jumala kylvää siementä’, soveltuu ennallistusprofetiassa kansaan myönteisessä mielessä (2:21–23).

Näiden lasten syntymän jälkeen Gomer nähtävästi jätti Hoosean ja meni rakastajiensa luokse, mutta profeetan ei sanota ottaneen hänestä avioeroa. Ilmeisesti Gomerin rakastajat myöhemmin hylkäsivät hänet ja hän vajosi köyhyyteen ja orjuuteen, sillä Hoosean 3:1–3 näyttää ilmaisevan, että profeetta osti hänet kuin orjan ja otti hänet taas vaimokseen. Hoosean suhde Gomeriin oli rinnakkainen Jehovan ja Israelin suhteelle, koska Jumala halusi ottaa hairahtuneen kansansa takaisin sen jälkeen kun se katui hengellistä aviorikostaan. (Ho 2:16, 19, 20; 3:1–5.)

Jotkut raamatunoppineet ovat pitäneet Hoosean avioliittoa näkynä, transsina tai unena, jota ei koskaan todellisuudessa tapahtunut. Profeetta ei kuitenkaan sanonut eikä muutenkaan osoittanut, että kyse olisi ollut näystä tai unesta. Toiset ovat pitäneet avioliittoa allegoriana tai vertauksena, mutta Hoosea ei käyttänyt vertauskuvallisia sanoja puhuessaan siitä. Kun sitä pidetään kertomuksena Hoosean ja Gomerin todellisesta avioliitosta ja Gomerin kirjaimellisesta palaamisesta profeetan luokse, näiden asioiden soveltaminen Israelin historiaan ja sitä koskeviin tosiasioihin saa enemmän voimaa ja merkitystä. Se ei ole Raamatun selvän kertomuksen vääristelemistä, vaan se on sopusoinnussa sen kanssa, että Jehova valitsi Israelin, että kansakunta syyllistyi myöhemmin hengelliseen aviorikokseen ja että katumuksensa jälkeen kansa pääsi takaisin Jumalan luo.

Tyyli. Hoosean kirjoitustyyli on nasevaa, joskus jopa töksähtelevää. Ajatus vaihtuu nopeaan tahtiin. Kirjassa on vahva tunnelataus ja voimaa, kun siinä nuhdellaan, varoitetaan ja kehotetaan sekä pyydetään lempeästi katumaan. Siinä on myös erinomaisia kielikuvia. (Ho 4:16; 5:13, 14; 6:3, 4; 7:4–8, 11, 12; 8:7; 9:10; 10:1, 7, 11–13; 11:3, 4; 13:3, 7, 8, 15; 14:5–7.)

Kanonisuus. Suomalaisissa Raamatuissa sekä muinaisissa heprealaisissa ja Septuagintan teksteissä Hoosean kirja on ensimmäisenä ns. pienten profeettojen ryhmässä. Hieronymuksen mukaan yksi juutalaisten pyhien kirjojen osista oli Kahdentoista profeetan kirja, johon Hoosean kirja ilmeisestikin kuului, jotta määrä olisi ollut 12. Toisella vuosisadalla elänyt Meliton, samoin kuin Origenes ja muutkin, jätti jälkeensä luettelon, joka sisälsi nämä kirjat.

Sopusointu muiden raamatunkirjojen kanssa. Tämä kirja on sopusoinnussa muualla Raamatussa esitettyjen ajatusten kanssa (vrt. esim. Ho 6:1:tä 5Mo 32:39:ään; Ho 13:6:ta 5Mo 8:11–14; 32:15, 18:aan). Hoosean kirjassa viitataan Raamatun muissa osissa kerrottuihin tapahtumiin, esim. Jaakobin vaiheisiin (Ho 12:2–4, 12; 1Mo 25:26; 32:24–29; 29:18–28; 31:38–41), Israelin Egyptistä lähtöön (Ho 2:15; 11:1; 12:13), sen uskottomuuteen Peorin Baalin yhteydessä (Ho 9:10; 4Mo 25) ja siihen, että kansakunta pyysi ihmiskuningasta (Ho 13:10, 11; 1Sa 8:4, 5, 19–22).

Käyttö Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa. Jeesus Kristus lainasi kahdesti Hoosean 6:6:n sanoja ”armoa minä tahdon enkä teurasuhria” (Mt 9:13; 12:7). Hän viittasi Hoosean 10:8:aan lausuessaan tuomion Jerusalemille (Lu 23:30), ja noita sanoja käytettiin Ilmestyksen 6:16:ssa. Sekä Paavali että Pietari käyttivät Hoosean 1:10:tä ja 2:23:a (Ro 9:25, 26; 1Pi 2:10). Paavali lainasi Hoosean 13:14:ää (LXX), kun hän ylösnousemusta käsitellessään kysyi: ”Kuolema, missä on voittosi? Kuolema, missä on pistimesi?” (1Ko 15:55.) (Vrt. myös Hoosean 14:2:ta Heprealaiskirjeen 13:15:een.)

Täyttyneitä profetioita. Hoosean 13:16:n profeetalliset sanat Samarian kukistumisesta täyttyivät. Hoosean profetia osoitti myös, että kansakuntien keskuudessa olevat Israelin rakastajat hylkäisivät sen (Ho 8:7–10). Niistä ei tosiaankaan ollut mitään apua, kun Samaria hävitettiin ja Israelin asukkaista tuli Assyrian vankeja 740 eaa. (2Ku 17:3–6).

Hoosean profetiassa ennustettiin, että Jumala lähettäisi tulen Juudan kaupunkeihin (Ho 8:14). Kuningas Hiskian hallituskauden 14. vuonna ”nousi Assyrian kuningas Sanherib kaikkia Juudan linnoitettuja kaupunkeja vastaan ja ryhtyi valtaamaan niitä” (2Ku 18:13). Hoosea ennusti kuitenkin myös, että Jehova pelastaisi Juudan (Ho 1:7). Tämä tapahtui, kun Jumala teki tyhjäksi Sanheribin Jerusalemia vastaan suunnitteleman hyökkäyksen ja Jehovan enkeli tuhosi 185000 miestä Assyrian armeijasta yhtenä yönä (2Ku 19:34, 35). Mutta paljon tuhoisampi ”tuli” saapui, kun Babylonin kuningas Nebukadnessar hävitti Jerusalemin ja Juudan kaupungit 607 eaa. (2Ai 36:19; Jer 34:6, 7).

Siitä huolimatta koottiin Hoosean kirjan sisältämien henkeytettyjen ennallistusprofetioiden mukaisesti Juudan ja Israelin kansan jäännös, ja se tuli esiin pakkosiirtolaisuuden maasta, Babyloniasta, 537 eaa. (Ho 1:10, 11; 2:14–23; 3:5; 11:8–11; 13:14; 14:1–8; Esr 3:1–3). Paavali käytti Hoosean 1:10:tä ja 2:23:a korostaakseen Jumalan ansaitsematonta hyvyyttä, jota osoitettiin ”armon astioita” kohtaan, ja Pietarikin käytti näitä raamatunjakeita. Nämä apostolien esittämät sovellukset osoittavat profetioiden liittyvän myös siihen, että Jumala kokoaisi armollisesti hengellisen jäännöksen. (Ro 9:22–26; 1Pi 2:10.)

Hoosean kirjassa on myös Messiasta koskeva profetia. Matteus sovelsi Hoosean 11:1:n sanat (”Egyptistä minä kutsuin poikani”) Jeesus-lapseen, joka vietiin Egyptiin mutta tuotiin myöhemmin takaisin Israeliin (Mt 2:14, 15).

[Tekstiruutu s. 784]

HOOSEAN KIRJAN KOHOKOHTIA

Profetioita, jotka on suunnattu pääasiassa Israelille (pohjoiselle valtakunnalle, jota sanotaan myös Efraimiksi) ja joissa korostetaan Jehovan poikkeuksellista armoa

Hoosea kirjoitti kirjan vuoden 745 eaa. jälkeen, vähän ennen kuin Assyria vei Israelin pakkosiirtolaisuuteen

Hoosean perhe-elämä kuvaa sitä miten Jehova toimii Israelin suhteen (1:1–3:5)

Hoosean käsketään ottaa vaimokseen nainen, joka sen jälkeen osoittautuu avionrikkojaksi, mikä kuvaa Israelin uskottomuutta Jehovaa kohtaan

Hoosean vaimo Gomer synnyttää hänelle Jisreel-nimisen pojan. Gomerin kaksi seuraavaa lasta, Lo-Ruhama (merk. ’[hänelle] ei osoitettu armoa’) ja Lo-Ammi (merk. ’ei minun kansani’), ovat ilmeisesti hänen aviorikoksensa hedelmiä; nimien merkitykset viittaavat siihen, että Jehova ei enää osoita armoa Israelia kohtaan ja että hän hylkää tuon uskottoman kansan

Sen jälkeen kun Israel on joutunut kohtaamaan Jumalan tuomion, koska se on kääntynyt uskottomasti palvomaan Baalia, se ennallistetaan ja se saa taas osakseen siunauksia, mikä täyttää nimen Jisreel merkityksen (’Jumala kylvää siementä’)

Hoosean käsketään ottaa aviorikoksen tehnyt vaimonsa takaisin; hän tekee niin, mutta rajoittaa vaimonsa toimia, kieltää haureuden – tämä oli Israelin asema siihen saakka, kun se palasi Jehovan luo

Profeetallisia tuomioita Israelille (ja Juudalle) Jehovaa kohtaan osoitetun uskottomuuden vuoksi (4:1–13:16)

Petokset, murhat, varastaminen, aviorikokset, epäjumalanpalvelus ja hengellinen porttous osoittavat, että kansalla ei ole Jumalan tuntemusta, joten se joutuu tekemään tilin

Israelin epäjumalanpalvelus, moraalinen turmelus ja sen tyhmät yritykset solmia poliittisia liittoja sitä vastustavien valtojen (Egyptin ja Assyrian) kanssa sen sijaan, että se turvautuisi Jehovaan, johtaa maan autioittamiseen ja eloon jäävien viemiseen Assyriaan

Kehotus palata Jehovan luo (14:1–9)

Israelilaisia kehotetaan pyytämään Jehovalta anteeksi, uhraamaan huultensa sonneja eikä turvautumaan enää sotilasliittoihin eikä sotaratsuihin

Kun he palaavat Jehovan luokse, hän parantaa heidät, rakastaa heitä suuresti ja siunaa heitä kukoistavilla olosuhteilla