Jehova haluaa ihmisten saavan elämän – haluatko sinä?

1, 2. a) Mitä voimme oppia Joonan tavasta suhtautua Niniveä koskevaan Jehovan päätökseen? b) Miksi meidän tulisi tarkastella Jumalan armoa ja hänen näkemystään elämästä?

JEHOVA oli iloinen. Profeetta Joona oli alakuloinen. Jumala oli armollisesti säästänyt tuhansien ihmisten elämän. Joona olisi antanut heidän kuolla! Jehova oli päättänyt antaa anteeksi niille, jotka olivat olleet hänen kansansa vihollisia, ja säästää heidän henkensä.

² Kuten Joonan tapauksesta käy ilmi, ihmisten voi olla toisinaan vaikea ymmärtää Jumalan kärsivällisyyden suuruutta ja heijastaa Hänen haluaan antaa ihmisille elämä. Jehovan päätös säästää niniveläiset oli Joonasta ”hyvin epämieluinen, ja hän suuttui”. Oliko Joona ehkä kiinnostuneempi omista tunteistaan kuin armosta ja ihmisten pelastumisesta? Hän on saattanut ajatella menettävänsä kasvonsa, jos niniveläiset säästetään. (Joona 4:1, 10, 11.) Entä nykyään, kun Jehovan tuomiopäivä lähestyy nopeasti? Voisit kysyä itseltäsi: Miten voin syventää arvostustani Jumalan anteeksiantoa kohtaan, ja miten voin auttaa katuvia väärintekijöitä hyötymään enemmän hänen hellyydestään? Kuinka tosiaan voisin jäljitellä Jumalaa, joka haluaa, että ihmiset saisivat elämän?

 3. Ovatko Jumalan oikeudenmukaisuus ja armo ristiriidassa keskenään? Selitä.

³ Joistakuista voi tuntua, että kahdentoista profeetan kirjoissa puhutaan sivu sivun perään Jumalan vihasta sekä siitä, että hän rankaisee ihmisiä ja saattaa oikeuden voimaan. He saattaisivat kysyä: Missä on Jehovan armo? Onko hän kiinnostunut ihmisten pelastamisesta? Jumalan oikeudenmukaisuus ja armo eivät ole ristiriidassa keskenään, vaan ne ovat kiinteästi yhteydessä toisiinsa ja myötävaikuttavat ihmisten pelastumiseen. Oikeudenmukaisuus ja armo ovat osa hänen täydellisen tasapainoista persoonallisuuttaan. (Psalmit 103:6; 112:4; 116:5.) Jumala osoittaa armoa oikeamielisiä ihmisiä kohtaan tekemällä tyhjäksi jumalattomien aiheuttaman vahingon. Tämä todistaa, että hän on täysin oikeudenmukainen. Toisaalta hän osoittaa armoa ottamalla huomioon epätäydellisten ihmisten rajoitukset. Asia voidaan ilmaista seuraavasti: hän rankaisee, kun se on tarpeen, ja osoittaa armoa aina kun se on mahdollista. Profeettojen sanomista löytyy monia kohtia, jotka kertovat tästä täydellisestä tasapainosta ja osoittavat, että Jumala haluaa ihmisten saavan elämän. Perehdytäänpä tähän asiaan, ja pyri samalla löytämään opetuksia, joita voimme soveltaa nykyään.

 4. Mitä todisteita on siitä, että Jumala haluaa ihmisten saavan elämän?

⁴ Profeetta Joel välitti tuomiosanoman, mutta hän myös vakuutti, että Jumala on ”suosiollinen ja armollinen, hidas vihastumaan ja runsas rakkaudellisessa huomaavaisuudessa” (Joel 2:13). Noin sata vuotta myöhemmin, 700-luvulla eaa., Miika tähdensi, että me tarvitsemme kipeästi Jehovan anteeksiantoa. Kun Miika oli kysynyt ”Kuka on sinun kaltaisesi Jumala?”, hän kuvaili Jehovaa seuraavasti: ”Hän ei varmasti pidä suuttumuksestaan kiinni ikuisesti, sillä hän saa iloa rakkaudellisesta huomaavaisuudesta. Hän osoittaa meille jälleen armoa.” (Miika 7:18, 19.) Niniveläisiä koskevasta Joonan kertomuksesta ilmenee, että jos ne, joihin Jumala on vihastunut, tekevät katumukseen sopivia tekoja, Hän on valmis harkitsemaan uudelleen, onko heitä tarpeen rangaista.

 5. Mitkä puolet Jumalan armossa ja kiinnostuksessa elämän pelastamista kohtaan vetoavat sinuun eniten? (Ks. myös ”He asettuivat käytettäviksi”.)

⁵ Me emme elä kahdentoista profeetan aikoja. Mutta eivätkö tällaiset osoitukset Jehovan armosta ja kiinnostuksesta elämän pelastamista kohtaan kosketakin meitä? Tällöin rakkautemme Jumalaa kohtaan voi lujittua ja halumme auttaa toisia saamaan elämä voi kasvaa. Vaikka nykyään useimmat ihmiset kulkevat elämässään väärään suuntaan, Raamattu vakuuttaa, että Jumala ”ei halua kenenkään tuhoutuvan vaan haluaa kaikkien pääsevän katumukseen” (2. Pietarin kirje 3:9). Tätä Jehovan halua havainnollistavat ne lämpimät ajatukset, joita Hoosea esitti aviorikokseen syyllistyneelle vaimolleen ottaessaan hänet takaisin luokseen. Jehova puhui kansansa ”sydämelle”. Jumala ei ollut velvollinen antamaan anteeksi, mutta hän halusi tehdä niin ”omasta vapaasta tahdosta”. (Hoosea 1:2; 2:13, 14; 3:1–5; 14:4.) Tiedätkö, miksi tällä Jumalan asenteella ja toiminnalla on niin suuri merkitys? Siksi, että kyse on ihmisten elämästä. Saat lisää todisteita siitä, että Jumala on armollinen ja haluaa ihmisten saavan elämän, kun kohdistat huomiosi kristilliseen seurakuntaan, joka tekee jotain sellaista, missä sinäkin olet mukana.

 6. Millä tärkeällä tavalla Jumala osoittaa, että hän haluaa ihmisten saavan elämän?

⁶ Miksi osallistut julistustyöhön? Yksi pääasiallinen syy on se, että näin voit auttaa toisia hankkimaan tosi Jumalan tuntemusta. Meidän on tärkeää tietää Jehovasta, että hän varoittaa selvästi ennen kuin rankaisee. Tämä osoittaa hänen olevan armollisesti kiinnostunut ihmisistä; hän ei halua ihmisten kuolevan vaan saavan elämän. Kaksitoista profeettaa ilmoittivat väärintekijöille, että Jumala tarjosi heille tilaisuutta parantaa tapansa ja välttyä hänen vanhurskaalta suuttumukseltaan. Me teemme samanlaista työtä nykyään. Kristittynä sinulla on etuoikeus julistaa varoitusta Jumalan tulevasta kostonpäivästä. Varo tätä työtä tehdessäsi ajattelemasta kostonhaluisesti, että ne, jotka eivät kuuntele, ansaitsevat saada rangaistuksen. Sinun on hyvä muistaa, että saarnaat ihmisille suurelta osin siksi, että voisit auttaa joitakuita elämän tielle. (Joel 3:9–12; Sefanja 2:3; Matteus 7:13, 14.)

 7. a) Miksi on hyvin tärkeää osallistua todistustyöhön? b) Miten Jehovan suhtautumistavan ajatteleminen auttaa meitä, kun kohtaamme välinpitämättömyyttä?

⁷ Joka kerta, kun kerrot Raamatun totuudesta jollekulle ovensuussa, koulussa, työpaikalla tai jossain muualla, tarjoudut auttamaan ihmistä, joka tarvitsee kipeästi Jumalan armoa ja anteeksiantoa (Hoosea 11:3, 4). Voit kylläkin kohdata välinpitämättömyyttä. Kun et siitä huolimatta anna periksi, jäljittelet armollista Jumalaamme, joka sanoi Sakarjan välityksellä kapinalliselle kansalleen: ”Palatkaahan pahoilta teiltänne ja pahoista menettelyistänne.” (Sakarja 1:4.) Kuka tietää, kuinka moni ottaa sanoman vastaan, kun kerrot heille Jumalan armosta ja näytät heille elämän tien? Yritä jälleen pitää mielessäsi, miksi saarnaat: Jehova haluaa ihmisten saavan elämän. Ja niinhän sinäkin haluat.

 8. Miksi on rohkaisevaa palauttaa mieleen, miten jotkut ovat suhtautuneet Jumalan armoon?

⁸ Sinusta voi olla rohkaisevaa palauttaa mieleesi, että lähes aina on ollut sellaisia ihmisiä, joissa Jumalan sanomat ovat herättäneet vastakaikua. Siksi Hoosea saattoi puhua niistä, jotka ymmärsivät, että ”Jehovan tiet ovat oikeat”. Profeetta lisäsi: ”Vanhurskaat tulevat niillä vaeltamaan.” (Hoosea 14:9.) Kautta vuosisatojen on ollut monia, joita on koskettanut Jumalan kutsu: ”Palatkaa luokseni kaikesta sydämestänne.” (Joel 2:12.) Nämä sanat esitettiin kansalle, joka oli aiemmin tuntenut Jehovan, mutta niistä heijastuu hänen kiinnostuksensa myös niitä kohtaan, jotka ovat vasta alkaneet hankkia tietoa hänestä. Jumala ei tosiaankaan ole menettänyt luottamustaan ihmisten kykyyn tuntea mielipahaa väärän elämäntapansa takia ja kykyyn katua ja kääntyä tekemään sitä, mikä on oikein. Tämä antaa heille mahdollisuuden säilyä elossa. (1. Timoteukselle 4:16.)

 9. Mitä anteeksianto edellyttää, kuten niniveläisten suhtautumistapa osoittaa?

⁹ Jehova antoi niniveläisille anteeksi eräästä muustakin syystä. He ottivat vakavasti sanoman uhkaavasta Jumalan tuomiosta ja ”alkoivat uskoa Jumalaan” (Joona 3:5). Elossa säilyminen edellytti uskoa; pelkkä rangaistuksen pelko ei riittänyt. Koska Jehova haluaa kovasti nähdä ihmisten katuvan ja toimivan uskossa, hän on sallinut meidän saarnata ja auttaa siten ihmisiä valinnan tekemisessä. Millaisin tuloksin? Kertoessaan niniveläisistä Raamattu sanoo: ”Tosi Jumala sai nähdä heidän tekonsa, että he olivat kääntyneet pois pahalta tieltään, ja niin tosi Jumala tunsi mielipahaa sen onnettomuuden vuoksi, jonka hän oli sanonut aiheuttavansa heille, eikä hän aiheuttanut sitä.” (Joona 3:10.) Jehovaa ei voi harhauttaa pelkillä sanoilla tai muodollisella toiminnalla. Niniveläisten katumuksen, jota he ilmaisivat teoillaan, on täytynyt olla aitoa. Jumala näki, että he todella muuttuivat; he osoittivat aitoa katumusta, johon yhdistyi usko.

10. Mainitse tilanteita, joissa Jehova on tarjonnut mahdollisuutta pelastua?

¹⁰ Meidän ei pitäisi päätellä, että Jehovan kiinnostus elämän pelastamista kohtaan hyödytti vain niniveläisiä. Kun Jerusalem tuhoutui vuonna 607 eaa. – Obadjan, Nahumin ja Habakukin palveluksen jälkeen – Jehova järjesti kuuliaiselle Jeremialle ja joillekin hänen uskollisille tovereilleen mahdollisuuden paeta (Jeremia 39:16–18). Lisäksi Jumalan profeetat ennustivat, että katuva jäännös palaisi Babylonista ja ennallistaisi puhtaan palvonnan (Miika 7:8–10; Sefanja 3:10–20). Nuo ennustukset ovat täyttyneet suurenmoisella tavalla myös nykyään. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen voidellut kristityt, joista monet olivat suhtautuneet leväperäisesti tosi palvontaan, elpyivät innokkaaseen toimintaan ja pääsivät jälleen Jehovan suosioon, mikä mahdollisti heille elämän saamisen. Nykyäänkin ”monien kansakuntien” ihmisiä ”liittyy – – Jehovaan” (Sakarja 2:11). Heidän odotteenaan on säilyä elossa tämän asiainjärjestelmän lähestyvästä lopusta. Kun siis teet julistustyötä, et tee sitä vain siksi, että tottelet kristityille annettua käskyä. Eikä tämän työn tarkoitus ole pelkästään täyttää ennustuksia (Matteus 24:14; 28:19, 20). Julistustyön päätarkoitus on auttaa ihmisiä hankkimaan tietoa Jehovasta, osoittamaan uskoa ja saamaan elämä.

11, 12. Miten ne, jotka aikoinaan olivat Jumalan palvojia, voivat hyötyä hänen armostaan?

¹¹ Jehova on kiinnostunut uusista tulokkaista ja haluaa heidän saavan elämän, mutta hän ei unohda niitäkään, jotka ovat jo aiemmin palvelleet häntä. Meidänkin tulee olla kiinnostuneita näistä ja haluta näiden jatkavan elämäntiellä. Millä käytännön tavoilla voimme osoittaa kiinnostuksemme?

¹² Saatat tuntea joitakuita, jotka ovat hankkineet tietoa Jehovasta, uskoneet häneen ja olleet aktiivisia tosi palvonnassa mutta jotka eivät nyt palvele häntä. Kahdentoista profeetan välittämistä Jehovan sanomista käy ilmi, että hän haluaa osoittaa armoa niillekin, jotka aikoinaan olivat hänen palvelijoitaan mutta jotka eivät ole jatkaneet hellittämättä tosi palvontaa. Näin on myös nykyään, ovatpa tällaiset ihmiset ajelehtineet pois, vetäytyneet pois tai langenneet johonkin väärintekoon, jonka vuoksi heidän on tarpeen katua (Heprealaisille 2:1; 3:12). Vaikka he eivät luultavasti olekaan onnellisia jouduttuaan eroon Jehovasta, heidän voi olla vaikeaa palata. Jumala vetoaa heihin esimerkiksi seuraavissa profeettansa sanoissa: ”Näin on armeijoiden Jehova sanonut: ’Palatkaa minun luokseni’, lausuu armeijoiden Jehova, ’niin minä palaan teidän luoksenne.’” (Sakarja 1:3.) Myös Hoosea esittää hyvin rohkaisevan ajatuksen: ”Palaa toki, oi Israel, Jehovan, Jumalasi, luo, sillä olet kompastunut erheessäsi. Ottakaa mukaanne sanoja ja palatkaa Jehovan luo. Sanokaa hänelle, te kaikki: ’Annathan erheen anteeksi, ja ota vastaan se, mikä on hyvää.’” Nekin, jotka ovat tehneet räikeitä syntejä mutta ovat sitten palanneet Jumalan luo aidosti katuen, voivat saada anteeksi ja toipua täysin. (Hoosea 6:1; 14:1, 2; Psalmit 103:8–10.) Näin oli profeettojen päivinä, ja näin on myös nykyään.

13. Mitä syitä meillä on osoittaa armoa niitä kohtaan, joille Jumala on antanut anteeksi?

¹³ Mitä tämä merkitsee niille kristityille, jotka ovat pysyneet elämän tiellä? Miten me voimme osoittaa, että suhtaudumme toisiin samalla tavalla kuin Jehova? Jehova odottaa meidän osoittavan armoa sekä uusia kohtaan että myös niitä kohtaan, jotka ovat ehkä lakanneet palvelemasta häntä. Jumala sanoi Hoosean välityksellä, mitä Hän haluaa meiltä: ”Rakkaudelliseen huomaavaisuuteen minä olen mieltynyt.” Jeesus Kristus esitti tämän ajatuksen seuraavasti: ”Menkää siis ja oppikaa, mitä tämä tarkoittaa: ’Armoa minä tahdon enkä teurasuhria.’” (Hoosea 6:6; Matteus 9:13.) Meidän on hyvin tärkeää osoittaa tällaista armoa, jotta voisimme säilyttää oman suhteemme Jumalaan. Huomaa, miten apostoli Paavali yhdistää anteeksi antamisen ja Jumalan jäljittelemisen toisiinsa: ”Tulkaa huomaavaisiksi toisianne kohtaan, hellän sääliväisiksi, ja antakaa toisillenne auliisti anteeksi, niin kuin Jumalakin on Kristuksen kautta antanut teille auliisti anteeksi. Tulkaa sen tähden Jumalan jäljittelijöiksi niin kuin rakkaat lapset ja vaeltakaa edelleen rakkaudessa.” (Efesolaisille 4:32–5:2.) Miten hyvin sinä jäljittelet tässä suhteessa Jumalaa?

14, 15. Millaisessa tilanteessa asenteesi Jehovan anteeksiantoa kohtaan voi joutua koetukselle?

¹⁴ Entä jos vakavaa syntiä tehnyt veli on katumaton ja hänet joudutaan erottamaan seurakunnasta? Näin kävi ensimmäisellä vuosisadalla. Kristityt, joista tuli katumattomia synnintekijöitä, oli erotettava. Jos tällaista tapahtui silloin, kun Jeesuksen apostoleita oli vielä elossa, ei ole yllättävää, että tällaista tapahtuu aika ajoin nykyään. Tällöin seurakunnan uskolliset jäsenet noudattavat Raamatun ohjausta eivätkä ole erotetun seurassa. Heidän uskollisuutensa Jehovalle voi auttaa väärintekijää ymmärtämään, kuinka vakava hänen väärä toimintatapansa on, ja tämä voi saada hänet katumaan. Raamattu kertoo eräästä erotetusta korinttilaisesta miehestä, että hän myöhemmin katui ja kääntyi ja että hänet otettiin takaisin. (1. Korinttilaisille 5:11–13; 2. Korinttilaisille 2:5–8.) Kun näin tapahtuu nykyään, millaisia tunteita se herättää sinussa ja miten voit osoittaa olevasi kiinnostunut siitä, että toiset saavat elämän?

¹⁵ Katuva väärintekijä voi tuntea häpeää ja epätoivoa, ja hänelle on vakuuteltava, että Jumala ja hänen veljensä rakastavat häntä ja haluavat hänen saavan elämän. Pane merkille, miten hellästi Jumala rohkaisi muinaisia palvelijoitaan, jotka olivat halukkaita katumaan: ”Minä kihlaan sinut itselleni uskollisuudella, ja sinä tulet varmasti tuntemaan Jehovan.” (Hoosea 2:20.) Jos kerran Jumala ajattelee näin, eikö meidänkin pitäisi ilmentää samanlaista asennetta? Sakarja sanoo Jumalan ”osoittavan – – armoa” (Sakarja 10:6).

16. Miten meidän tulee suhtautua, kun joku otetaan takaisin seurakuntaan?

¹⁶ Koska Jumala haluaa ihmisten saavan elämän, hän on iloinen, kun synnintekijä katuu tai kun toimettomasta palvelijasta tulee jälleen innokas (Luukas 5:32).a Kun edellä mainittu korinttilaismies otettiin takaisin seurakuntaan, Paavali kehotti seurakunnan jäseniä antamaan hänelle anteeksi, rohkaisemaan häntä ja kertomaan hänelle, että he todella rakastivat häntä: ”Tämä enemmistön antama nuhde on riittävä sellaiselle miehelle, niin että teidän – – tulisi nyt huomaavaisesti antaa anteeksi ja lohduttaa häntä, jottei sellaisen miehen liiallinen murhe vain nielaisisi häntä. Siksi kehotan teitä vahvistamaan rakkautenne häneen.” (2. Korinttilaisille 2:6–8.) Sinun on hyvä muistaa, mitä Jehova sanoo Hoosean kirjassa entisistä synnintekijöistä: ”Minä parannan heidän uskottomuutensa. Minä rakastan heitä omasta vapaasta tahdostani.” (Hoosea 14:4.) Jäljittelemmekö Jehovaa auttamalla mielellämme synnintekijöitä paranemaan, mikä voi johtaa siihen, että he saavat ikuisen elämän?

17, 18. Miten voimme auttaa rakkaudellisesti niitä, jotka ovat palanneet Jehovan luo, tai erotetun perheenjäseniä?

¹⁷ Jehova tekee selväksi, että hän kohtelee kunnioittavasti luokseen palaavia ja ottaa heidät takaisin ihmisinä, jotka ansaitsevat hänen täyden rakkautensa, aivan kuten Hoosea otti auliisti takaisin vaimonsa, joka oli aiemmin ollut uskoton. Jehova kertoo, miten hän kohtelee palvelijoitaan: ”Minusta tuli heille niiden kaltainen, jotka nostavat ikeen heidän leuoiltaan, ja hellävaraisesti minä toin ruokaa kullekin.” (Hoosea 11:4.) Miten sydäntä lämmittävää onkaan se rakkaus, jolla Jehova vetää hellävaraisesti takaisin palaavia luokseen! Voimme jäljitellä häntä siten, että emme kohtele ankarasti emmekä epäystävällisesti sellaista, joka on ilmaissut jumalista murhetta ja katunut aidosti. Kun hänet on otettu takaisin seurakuntaan, meidän ei pidä kantaa kaunaa häntä kohtaan hänen menneiden väärintekojensa vuoksi, vaan puhua hänelle tarpeen tullen lohduttavasti (1. Tessalonikalaisille 5:14).

¹⁸ Tuleeko mieleesi muita tapoja jäljitellä Jehovaa silloin, kun joku erotetaan seurakunnasta? Jos joku on jouduttu erottamaan, voimmeko auttaa hänen uskollisia perheenjäseniään tai sukulaisiaan, kenties aviopuolisoa ja lapsia? Ehkä he ponnistelevat kovasti käydäkseen kokouksissa ja palveluksessa. Annammeko heille erityistukea, jota he tarvitsevat? Voimme ilmaista hellää armoa myös ”hyvin sanoin, lohduttavin sanoin” pyrkimällä käymään tällaisten uskollisten kanssa rohkaisevia keskusteluja (Sakarja 1:13). Tähän avautuu monia tilaisuuksia ennen kokouksia ja niiden jälkeen, palveluksessa tai muina aikoina. He ovat työtovereitamme, seurakuntamme rakkaita jäseniä, joista ei pitäisi tuntua, että he ovat jääneet syrjään tai että heitä kartellaan. Toisinaan Jehovaa pyrkivät palvelemaan vain erotetun isän tai äidin lapset. Me haluamme vilpittömästi, että he saavat elämän. Miten voimme osoittaa tämän?

19. Millaista hengellistä apua Sefanja antoi eräälle nuorelle, jota voitaisiin sanoa ”isättömäksi pojaksi”?

¹⁹ Voimme havaita, että 600-luvun puolivälissä eaa. eläneen Sefanjan palvelus antaa meille mallin siitä, miten toisia voi auttaa. Hän on voinut olla sukua Juudan kuningasperheelle, ehkä kuningas Josian kaukainen sukulainen. Kuninkaan isä oli joutunut salamurhan uhriksi, minkä vuoksi Josian oli täytynyt nousta valtaistuimelle kahdeksanvuotiaana. Hän oli vaikean tehtävän edessä: kansa oli kietoutunut epäjumalanpalvelukseen ja inhottaviin tapoihin (Sefanja 3:1–7). Nuori, isätön Josia tarvitsi taitavaa ohjausta ja luotettavia neuvoja voidakseen hallita tätä kapinallista kansaa. Jehova antoi viisaita ohjeita Sefanjan ja muiden profeettojen välityksellä, kuten kerrottiin tämän kirjan aiemmissa luvuissa. Merkittävää on se, että kun Jehova puhui profeettansa kautta Juudan ”ruhtinaita” vastaan, hän ei moittinut itse kuningasta (Sefanja 1:8; 3:3). Tämä voi viitata siihen, että nuori kuningas Josia oli jo osoittanut haluavansa harjoittaa puhdasta palvontaa. Profeetan neuvot epäilemättä vahvistivat Josian päätöstä poistaa epäpuhdas palvonta Juudasta.

20. Miten hengellinen opastus voi auttaa seurakunnan ”isättömiä” poikia ja tyttöjä?

²⁰ Sefanjan kiinnostus Josiaa kohtaan valaisee sitä, miten Jehova on kiinnostunut apua tarvitsevista, haavoittuvista nuorista, esimerkiksi lapsista, joiden isä tai äiti on erotettu. Hoosea julisti: ”[Jumalan] kautta isättömälle pojalle osoitetaan armoa.” (Hoosea 14:3.) Tunnetko sinä muunlaisia ”isättömiä” poikia ja tyttöjä, jotka tarvitsisivat hengellistä ja käytännöllistä opastusta? He voivat olla hengellisiä orpoja, yksinhuoltajien lapsia tai sellaisia nuoria, jotka palvelevat Jehovaa ilman perheensä tukea. Jotta he pysyisivät lähellä seurakuntaa ja edistyisivät hengellisesti, he tarvitsevat useimmiten jonkun, joka opastaa heitä hengellisesti. Monesta ”isättömästä pojasta” on kasvanut tasapainoinen, hengellinen aikuinen, kun seurakunnan kypsät kristityt ovat kiinnittäneet heihin rakkaudellista huomiota. (Psalmit 82:3.)

21. Millaista apua kypsät kristityt voivat antaa nuorille?

²¹ Kypsät kristityt voivat esimerkiksi auttaa yksinhuoltajaäitiä osoittamalla kiinnostusta hänen lapsiaan kohtaan (Jaakobin kirje 1:27). Valvojat ja muut voivat tarjota hengellistä tukea tällaisille apua tarvitseville perheille. Heidän on kuitenkin samalla kunnioitettava johtoaseman periaatetta ja pidettävä mielessä, mikä on sopivaisuuden ja hyvien tapojen mukaista. Ehkä sinä ja puolisosi tai perheesi voitte viettää aikaa isättömän pojan tai tytön kanssa. Voitko osoittaa huomaavaisuutta sellaisia nuoria kohtaan, joita vaivaa yksinäisyys? He saattavat tarvita myötätuntoa ja jonkun, jolle puhua luottamuksellisesti jostain asiasta. Voisitko kuunnella heitä vaikkapa ollessasi heidän kanssaan julistustyössä? Olet epäilemättä kiireinen, joten tällaisen avun antaminen nuorelle jonkin aikaa säännöllisesti voi koetella ”rakkautesi aitoutta” (2. Korinttilaisille 8:8). Ponnistelusi kertovat, kuinka kiinnostunut olet siitä, että toiset saavat ikuisen elämän.

22. Mitä ajattelet siitä, että Jehova haluaa toisten saavan elämän?

²² On hyvin rohkaisevaa ajatella, että Jumala on kiinnostunut ihmisistä ja haluaa heidän saavan ikuisen elämän! Hän osoittaa mieluummin kiintymystään häntä rakastavia, vanhurskaita ihmisiä kohtaan ja antaa heille elämän kuin ilmaisee tyytymättömyytensä niitä kohtaan, jotka eivät halua muuttua ja osoittautua ikuisen elämän arvoisiksi. Odottaessamme innokkaasti Jehovan päivää jäljitelkäämme Jehovaa auttamalla toisia pääsemään elämän tielle.