’Rakastakaa totuutta ja rauhaa’!
”Minulle tuli sitten armeijoiden Jehovan sana, joka kuului: ’– – Rakastakaa – – totuutta ja rauhaa.’” (SAKARJA 8:18, 19)
1, 2.a) Mitä ihmiskunnan historia kertoo rauhasta? b) Miksi nykyinen maailma ei tule koskaan näkemään todellista rauhaa?
”MAAILMASSA ei ole koskaan ollut rauhaa. Aina on sodittu jossakin päin – ja usein monissa paikoissa samaan aikaan.” Näin sanoi Massachusettsin yliopistossa Yhdysvalloissa työskentelevä professori Milton Mayer. Todella murheellinen kuva ihmiskunnasta! Rauhaa on kyllä haluttu. Poliitikot ovat kokeilleet kaikenlaisia keinoja sen säilyttämiseksi aina Rooman ajan Pax Romanasta kylmän sodan aikana noudatettuun ”molemminpuolisen taatun tuhon” politiikkaan saakka. Lopulta kaikki heidän vaivannäkönsä on kuitenkin tuottanut pettymyksen. Jesaja ilmaisi sen monta sataa vuotta sitten sanomalla, että ’rauhan sanansaattajat ovat itkeneet katkerasti’ (Jesaja 33:7). Miksi tilanne on tällainen?
2 Kestävän rauhan täytyy lähteä siitä, ettei tunneta vihaa eikä ahneutta; sen täytyy perustua totuuteen. Rauhaa ei voi olla valheiden varassa. Siksi Jehova sanoi luvatessaan ennallistamisen ja rauhan muinaiselle Israelille: ”Katso, minä ohjaan hänen luokseen rauhan niin kuin virran ja kansakuntien kunnian niin kuin tulvivan puron.” (Jesaja 66:12.) Tämän asiainjärjestelmän jumala Saatana Panettelija on ”tappaja”, murhaaja, sekä ”valehtelija ja valheen isä” (Johannes 8:44; 2. Korinttilaisille 4:4). Miten rauhaa voisi koskaan olla maailmassa, jolla on sellainen jumala?
3. Minkä huomattavan lahjan Jehova on antanut kansalleen siitä huolimatta, että se elää rauhattomassa maailmassa?
3 On kuitenkin huomattavaa, että Jehova antaa rauhan kansalleen jopa sen eläessä keskellä Saatanan sodanrepimää maailmaa (Johannes 17:16). Hän täytti 500-luvulla eaa. Jeremian välityksellä esittämänsä lupauksen ja antoi ”rauhan ja totuuden” erikoiskansakunnalleen ennallistaessaan siihen kuuluvat heidän kotimaahansa (Jeremia 33:6). Näinä viimeisinä päivinä hän on samoin antanut ”rauhan ja totuuden” kansalleen, joka asuu ’maassaan’ eli maallisessa hengellisessä tilassaan, vaikka se on elänyt pahinta vaikeuksien aikaa, mitä tämä maailma on tähän mennessä kokenut (Jesaja 66:8; Matteus 24:7–13; Ilmestys 6:1–8). Tarkastellessamme edelleen Sakarjan lukua 8 opimme ymmärtämään syvemmin tätä Jumalalta saatavaa rauhaa ja totuutta ja näemme, mitä meidän on tehtävä ollaksemme niistä itse jatkuvasti osallisia.
’Olkoot kätenne vahvat’
4. Miten Sakarja kannusti Israelia toimimaan, jotta sillä olisi rauha?
4 Kuudennen kerran Sakarjan 8. luvussa kuulemme Jehovalta tulevan innostavan julistuksen: ”Näin on armeijoiden Jehova sanonut: ’Olkoot teidän kätenne vahvat, teidän, jotka kuulette näinä päivinä nämä sanat profeettojen suusta, sinä päivänä, jona armeijoiden Jehovan huoneen perustus laskettiin temppelin rakentamista varten. Sillä ennen noita päiviä ei ihmisille tullut palkkaa, eikä ollut palkanmaksua kotieläimistäkään, eikä ulos menijällä eikä sisään tulijalla ollut rauhaa vastustajan vuoksi, kun minä ajoin kaikkia ihmisiä toisiaan vastaan.’” (Sakarja 8:9, 10.)
5, 6. a) Millaisessa tilanteessa israelilaiset olivat lannistumisensa vuoksi? b) Minkä muutoksen Jehova lupasi Israelille sillä ehdolla, että se asettaisi hänen palvontansa ensi sijalle?
5 Sakarja sanoi tämän aikana, jolloin temppeliä rakennettiin uudelleen Jerusalemiin. Babylonista palanneet israelilaiset olivat aiemmin lannistuneet ja keskeyttäneet rakennustyöt. Koska he käänsivät huomionsa omaan mukavuuteensa, heillä ei ollut Jehovan siunausta eikä rauhaa. Vaikka he viljelivät maitaan ja hoitivat viinitarhojaan, he eivät menestyneet. (Haggai 1:3–6.) He työskentelivät ikään kuin ilman ”palkkaa”.
6 Nyt kun temppeliä rakennettiin uudelleen, Sakarja kannusti juutalaisia olemaan ”vahvoja” ja asettamaan rohkeasti Jehovan palvonnan ensi sijalle. Mitä tapahtuisi, jos he tekisivät niin? ”’Enkä minä nyt ole tästä kansasta jäljellä olevia kohtaan kuten entisinä päivinä’, lausuu armeijoiden Jehova. ’Sillä tulee olemaan rauhan siemen; viiniköynnös antaa hedelmänsä, ja maa antaa satonsa, ja taivas antaa kasteensa, ja minä annan varmasti tästä kansasta jäljellä olevien periä kaikki nämä. Ja on tapahduttava, että niin kuin teistä tuli kirous kansakuntien keskuudessa, oi Juudan huone ja Israelin huone, niin minä pelastan teidät, ja teidän on tultava siunaukseksi. Älkää pelätkö. Olkoot kätenne vahvat.’” (Sakarja 8:11–13.) Jos Israel toimisi päättäväisesti, se menestyisi. Aiemmin kun kansakunnat halusivat mainita esimerkin kirouksesta, ne saattoivat viitata Israeliin. Nyt Israel olisi esimerkki siunauksesta. Miten erinomainen syy ’pitää kätensä vahvoina’!
7. a) Mitä sellaisia sykähdyttäviä muutoksia Jehovan kansa on kokenut, jotka huipentuvat palvelusvuoteen 1995? b) Minkä maiden havaitset vuosiraporttia katsellessasi saaneen huomattavan tuloksen julistajien tai tienraivaajien luvussa tai tuntien keskimäärässä?
7 Entä nykyään? Vuotta 1919 edeltäneinä vuosina Jehovan kansalta puuttui jonkin verran intoa. Se ei omaksunut täysin puolueetonta asennetta ensimmäisessä maailmansodassa, ja se oli taipuvainen seuraamaan pikemminkin ihmistä kuin Kuningastaan, Jeesusta Kristusta. Tuloksena oli, että järjestön sisä- ja ulkopuolelta tullut vastustus masensi jotkut. Sitten vuonna 1919 he Jehovan avulla vahvistivat kätensä (Sakarja 4:6). Jehova antoi heille rauhan, ja he menestyivät voimallisesti. Tämä näkyy siitä, mitä palvelusvuoteen 1995 huipentuva 75:n viime vuoden historia kertoo heistä. Kansana Jehovan todistajat karttavat kansallismielisyyttä, heimohenkisyyttä, ennakkoluuloisuutta ja kaikkia muita vihan lähteitä (1. Johanneksen kirje 3:14–18). He palvelevat Jehovaa hänen hengellisessä temppelissään aitoa ja palavaa intoa osoittaen (Heprealaisille 13:15; Ilmestys 7:15). Yksistään viime vuonna he käyttivät yli miljardi tuntia siihen, että he puhuivat toisille taivaallisesta Isästään! He johtivat joka kuukausi 4 865 060:tä raamatuntutkistelua. Keskimäärin 663 521 osallistui tienraivauspalvelukseen kunakin kuukautena. Kun kristikunnan papit haluavat mainita esimerkin ihmisistä, jotka ovat todella innokkaita palvonnassaan, he viittaavat joskus Jehovan todistajiin.
8. Miten jokainen yksityinen kristitty voi hyötyä ”rauhan siemenestä”?
8 Kansansa palavan innon vuoksi Jehova antaa sille ”rauhan siemenen”. Jokainen yksilö, joka kasvattaa tuota siementä, näkee rauhan kasvavan sydämessään ja elämässään. Jokainen uskova kristitty, joka pyrkii rauhaan Jehovan kanssa ja toisten kristittyjen kanssa, saa osansa Jehovan nimikkokansan totuudesta ja rauhasta (1. Pietarin kirje 3:11; vrt. Jaakobin kirje 3:18). Eikö se olekin suurenmoista?
”Älkää pelätkö”
9. Miten Jehova lupasi muuttaa tapaa, jolla hän kohteli kansaansa?
9 Nyt luemme seitsemännen Jehovalta tulleen julistuksen. Millainen se on? ”Näin on armeijoiden Jehova sanonut: ’Niin kuin aioin tehdä sitä, mikä oli teille onnettomuutta tuottavaa, koska esi-isänne olivat närkästyttäneet minut’, on armeijoiden Jehova sanonut, ’enkä minä pahoitellut, niin olen aikova näinä päivinä jälleen kohdella hyvin Jerusalemia ja Juudan huonetta. Älkää pelätkö.’” (Sakarja 8:14, 15.)
10. Miten Jehovan todistajien historia osoittaa, että he eivät ole pelänneet?
10 Vaikka Jehovan kansa oli hengellisessä mielessä hajallaan ensimmäisen maailmansodan aikana, se halusi sydämessään toimia oikein. Siksi Jehova muutti menettelytapansa heitä kohtaan, kun hän oli antanut jonkin verran kuria (Malakia 3:2–4). Nykyään muistelemme menneitä aikoja ja kiitämme häntä sydämestämme siitä, mitä hän on tehnyt. Olemme tosin olleet ”kaikkien kansakuntien vihan kohteita” (Matteus 24:9). Monia on vangittu, ja jotkut ovat jopa kuolleet uskonsa takia. Kohtaamme usein välinpitämättömyyttä tai vihamielisyyttä. Mutta emme pelkää. Tiedämme, että Jehova on voimakkaampi kuin mikään vastustus, näkyvä tai näkymätön (Jesaja 40:15; Efesolaisille 6:10–13). Emme lakkaa noudattamasta sanoja: ”Pane toivosi Jehovaan; ole rohkea, ja olkoon sydämesi luja.” (Psalmit 27:14.)
”Puhukaa totuudenmukaisesti toisillenne”
11, 12. Mitä meidän tulisi itse kunkin muistaa, jos haluamme saada täysin määrin osaksemme siunauksia, joita Jehova antaa kansalleen?
11 Saadaksemme täysin määrin osaksemme Jehovan siunauksia meidän tulisi muistaa jotakin. Sakarja sanoo: ”’Näitä teidän tulee tehdä: Puhukaa totuudenmukaisesti toisillenne. Tuomitkaa porteissanne totuuden mukaan ja rauhan tuomiolla. Älkääkä suunnitelko sydämessänne onnettomuutta toisianne vastaan älkääkä rakastako väärää valaa, sillä kaikkia näitä olen vihannut’, lausuu Jehova.” (Sakarja 8:16, 17.)
12 Jehova kehottaa meitä puhumaan totuutta (Efesolaisille 4:15, 25). Hän ei kuule niiden rukouksia, jotka punovat vahingollisia juonia, salaavat totuuden saavuttaakseen henkilökohtaista hyötyä tai vannovat vääriä valoja (Sananlaskut 28:9). Koska hän vihaa luopumusta, hän haluaa meidän pitävän kiinni Raamatun totuudesta (Psalmit 25:5; 2. Johanneksen kirje 9–11). Ja Israelin kaupunkien porteilla toimivien vanhempien miesten tavoin oikeusasioita hoitavien vanhinten tulee nojautua neuvoissaan ja ratkaisuissaan Raamatun totuuteen, ei henkilökohtaiseen mielipiteeseen (Johannes 17:17). Jehova haluaa, että he pyrkivät ”rauhan tuomioon”, yrittävät kristittyinä paimenina palauttaa rauhan kiistelevien osapuolien välille ja auttaa katuvia syntisiä saamaan takaisin rauhan Jumalan kanssa (Jaakobin kirje 5:14, 15; Juudaan kirje 23). Samanaikaisesti he säilyttävät seurakunnan rauhan, kun he karkottavat rohkeasti ne, jotka järkyttävät tuota rauhaa jatkamalla tahallaan väärin tekemistä (1. Korinttilaisille 6:9, 10).
”Riemu ja ilo”
13. a) Minkä paastoa koskevan muutoksen Sakarja ennusti? b) Miten Israelissa paastottiin?
13 Nyt kuulemme kahdeksannen juhlallisen julistuksen: ”Näin on armeijoiden Jehova sanonut: ’Neljännen kuun paastosta ja viidennen kuun paastosta ja seitsemännen kuun paastosta ja kymmenennen kuun paastosta tulee Juudan huoneelle riemu ja ilo ja hyviä juhla-aikoja. Rakastakaa siis totuutta ja rauhaa.’” (Sakarja 8:19.) Mooseksen lain alaisuudessa israelilaiset paastosivat sovituspäivänä ilmaistakseen, että he olivat murheellisia syntiensä vuoksi (3. Mooseksen kirja 16:29–31). Sakarjan mainitsemilla neljällä paastolla oli ilmeisesti tarkoitus surra Jerusalemin valloitukseen ja tuhoon liittyviä tapahtumia (2. Kuninkaiden kirja 25:1–4, 8, 9, 22–26). Temppeliä rakennettiin kuitenkin nyt uudelleen ja Jerusalemia asutettiin jälleen. Suru muuttui iloksi, ja paastoista saattoi tulla juhla-aikoja.
14, 15. a) Miten muistonvietto oli suuri ilon aihe, ja mistä tämän tulisi muistuttaa meitä? b) Missä maissa oli vuosiraportin mukaan huomattavasti läsnäolijoita muistonvietossa?
14 Nykyään emme pidä Sakarjan mainitsemia paastoja emmekä Laissa määrättyjä paastoja. Koska Jeesus uhrasi elämänsä syntiemme vuoksi, nautimme suuremman sovituspäivän siunauksista. Syntimme peitetään, ei vain nimellisesti, vaan täysin. (Heprealaisille 9:6–14.) Taivaallisen Ylimmäisen Papin, Jeesuksen Kristuksen, käskyn mukaisesti vietämme hänen kuolemansa muistoa ainoana kristillisen kalenterin juhlana (Luukas 22:19, 20). Emmekö tunnekin ”riemua ja iloa”, kun kokoonnumme joka vuosi tuohon juhlaan?
15 Viime vuonna muistonviettoon kokoontui 13 147 201 henkeä, 858 284 enemmän kuin vuonna 1994. Todella valtava joukko! Kuvittele, millainen ilo vallitsi Jehovan todistajien 78 620 seurakunnassa, kun epätavallisen suuri määrä ihmisiä kokoontui heidän valtakunnansaleihinsa viettämään tuota juhlaa. Varmasti kaikki läsnäolijat tunsivat halua ’rakastaa totuutta ja rauhaa’ muistellessaan Hänen kuolemaansa, joka on ”tie ja totuus ja elämä” ja joka hallitsee nyt Jehovan suurena ”Rauhan Ruhtinaana”. (Johannes 14:6; Jesaja 9:6.) Tuolla juhlalla oli aivan erikoinen merkitys niille, jotka viettivät sitä kuohunnan ja sodan repimissä maissa. Jotkut veljistämme näkivät vuoden 1995 aikana sanoin kuvaamattomia kauhuja. Silti ’Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ajatuksen, varjeli heidän sydämensä ja mielensä Kristuksen Jeesuksen välityksellä’ (Filippiläisille 4:7).
’Hellyttäkäämme Jehovan kasvoja’
16, 17. Miten kansakuntien ihmiset voivat ’hellyttää Jehovan kasvoja’?
16 Mutta mistä kaikki nuo miljoonat muistonvietossa olleet ihmiset tulivat? Jehovan yhdeksäs julistus selittää: ”Näin on armeijoiden Jehova sanonut: ’Vielä tapahtuu, että tulee kansoja ja monien kaupunkien asukkaita, ja yhden kaupungin asukkaat menevät varmasti toisen asukkaiden luo ja sanovat: ”Menkäämme päättäväisesti hellyttämään Jehovan kasvoja ja etsimään armeijoiden Jehovaa. Minäkin tahdon mennä.” Ja monet kansat ja mahtavat kansakunnat todella tulevat Jerusalemiin etsimään armeijoiden Jehovaa ja hellyttämään Jehovan kasvoja.’” (Sakarja 8:20–22.)
17 Muistonvietossa läsnä olleet halusivat ’etsiä armeijoiden Jehovaa’. Monet näistä olivat hänen vihkiytyneitä, kastettuja palvelijoitaan. Miljoonat muut läsnäolijat eivät olleet vielä edistyneet niin pitkälle. Joissakin maissa muistonvietossa oli läsnä neljä tai viisi kertaa Valtakunnan julistajien määrä. Nämä monet kiinnostuneet tarvitsevat apua edistyäkseen jatkuvasti. Opettakaamme heitä riemuitsemaan siitä tiedosta, että Jeesus kuoli syntiemme puolesta ja hallitsee nyt Jumalan valtakunnassa (1. Korinttilaisille 5:7, 8; Ilmestys 11:15). Kannustakaamme heitä myös vihkiytymään Jehova Jumalalle ja alistumaan hänen asettamansa Kuninkaan alaisuuteen. Näin he ’hellyttävät Jehovan kasvoja’. (Psalmit 116:18, 19; Filippiläisille 2:12, 13.)
”Kymmenen miestä kaikista kansakuntien kielistä”
18, 19. a) Kuka on Sakarjan 8:23:n täyttymykseksi nykyään ”juutalaismies”? b) Keitä ovat nykyään ne ”kymmenen miestä”, jotka ’tarttuvat juutalaismiehen liepeeseen’?
18 Sakarjan kahdeksannessa luvussa on viimeistä kertaa sanat: ”Näin on armeijoiden Jehova sanonut.” Mikä on Jehovan viimeinen julistus? ”Niinä päivinä tapahtuu, että kymmenen miestä kaikista kansakuntien kielistä tarttuu, niin, todella tarttuu juutalaismiehen liepeeseen ja sanoo: ’Me tahdomme kulkea teidän kanssanne, sillä olemme kuulleet, että Jumala on teidän kanssanne.’” (Sakarja 8:23.) Sakarjan päivinä luonnollinen Israel oli Jumalan valittu kansakunta. Ensimmäisellä vuosisadalla Israel kuitenkin hylkäsi Jehovan Messiaan. Siksi Jumalamme valitsi ”juutalaismiehen” – uuden Israelin – erikoiskansakseen, ”Jumalan Israelin”, joka koostuu hengellisistä juutalaisista. (Galatalaisille 6:16; Johannes 1:11; Roomalaisille 2:28, 29.) Näiden lopullisen luvun piti olla 144 000, ja heidät on valittu ihmiskunnan keskuudesta hallitsemaan Jeesuksen kanssa hänen taivaallisessa Valtakunnassaan (Ilmestys 14:1, 4).
19 Useimmat näistä 144 000:sta ovat jo kuolleet uskollisina ja saaneet taivaallisen palkintonsa (1. Korinttilaisille 15:51, 52; Ilmestys 6:9–11). Muutamat harvat heistä ovat vielä maan päällä, ja nämä iloitsevat nähdessään, että ne ”kymmenen miestä”, jotka päättävät kulkea ”juutalaismiehen” kanssa, ovat todellisuudessa ”suuri joukko – – kaikista kansakunnista ja heimoista ja kansoista ja kielistä” (Ilmestys 7:9; Jesaja 2:2, 3; 60:4–10, 22).
20, 21. Miten voimme säilyttää rauhan Jehovan kanssa, kun tämän maailman loppu lähestyy?
20 Tämän maailman lopun lähestyessä väistämättömästi kristikunta on kuin Jeremian ajan Jerusalem: ”Toivottiin rauhaa, mutta hyvää ei tullut, ja parantumisen aikaa, ja katso: kauhu!” (Jeremia 14:19.) Tuo kauhu saavuttaa huippunsa, kun kansakunnat kääntyvät väärää uskontoa vastaan ja aiheuttavat sille väkivaltaisen lopun. Pian sen jälkeen kansakunnat itse tuhoutuvat Jumalan viimeisessä sodassa, Harmagedonissa. (Matteus 24:29, 30; Ilmestys 16:14, 16; 17:16–18; 19:11–21.) Millaista melskeistä aikaa se tuleekaan olemaan!
21 Läpi sen kaiken Jehova suojelee niitä, jotka rakastavat totuutta ja kasvattavat ”rauhan siementä” (Sakarja 8:12; Sefanja 2:3). Pysykäämme siksi turvassa hänen kansansa maassa ja olkaamme palavan innokkaita ylistäessämme häntä julkisesti ja auttaessamme mahdollisimman monia ”hellyttämään Jehovan kasvoja”. Jos teemme siten, saamme aina tuntea Jehovan rauhaa. Tosiaan ”Jehova itse antaa kansalleen voimaa. Jehova itse siunaa kansaansa rauhalla.” (Psalmit 29:11.)
Osaatko selittää?
◻ Miten Jumalan kansa ’vahvisti kätensä’ Sakarjan päivinä? Miten se pitää paikkansa nykyään?
◻ Miten suhtaudumme vainoon, vihamielisyyteen ja välinpitämättömyyteen?
◻ Mitä sisältyy siihen, että ’puhumme totta toisillemme’?
◻ Miten voi ’hellyttää Jehovan kasvoja’?
◻ Mikä suuri syy iloon näkyy Sakarjan 8:23:n täyttymyksessä?
[Kuva s. 18]
Viime vuonna Jehovan todistajat käyttivät 1 150 353 444 tuntia siihen, että he puhuivat Jumalan valtakunnasta ihmisille