Raamatun näkökanta:
Millaista avioeron ottamista Jumala vihaa?
”AVIOEROANI seurasi monia ongelmia”, kirjoitti eräs kristitty nainen, jonka aviomies oli ollut uskoton. ”Sopeutumisvaihe ei ole helppoa aikaa. Minun täytyi mukautua tilanteeseen ei vain henkisesti, vaan myös taloudellisesti ja hengellisesti. Koska tiesin, että Raamatussa sanotaan Jehovan vihaavan avioeroa, mietin, mahtoiko hän siunata ratkaisuni. Se vaivasi mieltäni jatkuvasti.”
Kun avioliitto purkautuu, vaikeudet eivät lopu siihen. Edessä on yhtäkkiä aivan uusi ongelmavyyhti. Masennuksen, yksinäisyyden ja syyllisyyden tunteita herää yllättäen. On käytävä oikeutta lasten holhouksesta. Poika tai tytär itkee jompaakumpaa vanhemmistaan. Taloudelliset vaikeudet aiheuttavat painetta. On yritettävä selviytyä sukupuolisista haluista, jotka voidaan tyydyttää vain avioliitossa.
Lisäksi Jumalan näkemys antaa ajattelemisen aihetta. Raamatussa sanotaan, että Jumala vihaa avioeron ottamista (Malakia 2:16, UM). Tarkoittavatko nämä sanat sitä, että Jumala vihaa avioeron ottamista kaikissa olosuhteissa? Onko kristityn syytä tuntea syyllisyyttä sen vuoksi, että hän hakee avioeroa, kun hänen puolisonsa on ollut uskoton? Jotta saisimme vastaukset näihin kysymyksiin, tarkastelkaamme niitä Malakian päivinä vallinneita olosuhteita, jotka saivat Jumalan sanomaan, että hän vihaa avioeroa.
”Ettekä saa menetellä petollisesti”
Malakia profetoi vuoden 443 eaa. jälkeen, lähes sata vuotta sen jälkeen, kun juutalaiset pakkosiirtolaiset olivat palanneet Babylonista. Juudassa oli muodostunut valitettava tilanne, erityisesti pappien keskuudessa (Malakia 2:7–9). Esimerkiksi valehteleminen, aviorikokset, petollisuus ja sortaminen olivat yleisiä asioita israelilaisten keskuudessa (Malakia 3:5). Tällaiset olot herättivät niin paljon epäilyä, että jotkut päättelivät: ”Herran palveleminen on turha.” (Malakia 3:14.)
Malakian päivien uskonnollinen ja moraalinen rappio näkyi myös siinä, että kunnioitus avioliittoa kohtaan oli vähentynyt. Monet israelilaismiehet erosivat nuoruutensa vaimosta kenties mennäkseen naimisiin nuoren pakananaisen kanssa. Jehovan alttari peittyi sellaisten hylättyjen vaimojen kyynelillä, jotka tulivat pyhäkköön itkemään ja huokaamaan Jumalan eteen. (Malakia 2:13–15.)
Mitä Jehova ajatteli tällaisesta avioerojen ottamisesta? Hän varoitti Malakian kautta: ”’Teidän on pidettävä vaari hengestänne, älköönkä kukaan kohdelko petollisesti nuoruutensa vaimoa. Sillä hän on vihannut avioeron ottamista’, on Jehova, Israelin Jumala, sanonut – –. ’Ja teidän on pidettävä vaari hengestänne, ettekä saa menetellä petollisesti.’” (Malakia 2:15, 16, UM.) ”Vanhan testamentin teologisen sanakirjan” (Theological Wordbook of the Old Testament) mukaan heprealainen sana, joka on käännetty ilmauksella ”menetellä petollisesti”, merkitsee ’menetellä vilpillisesti, (menetellä) uskottomasti’. Psalmissa 59:6 (UM) tämän verbin partisiippimuoto on käännetty sanalla ”petturit”.
Voimme tätä taustaa vasten ymmärtää paremmin Malakian 2:16:n (UM) sanat: ”Hän on vihannut avioeron ottamista.” Jehova vihaa sellaista avioeron ottamista, että puoliso hylätään kevytmielisesti, jotta tilalle voitaisiin ottaa toinen. Esimerkiksi sellainen mies menettelee todellisuudessa petollisesti vaimoaan kohtaan, joka syyllistyy aviorikokseen ja eroaa sitten viattomasta puolisostaan vastoin tämän tahtoa tai painostaa tätä ottamaan hänestä eron, niin että hän voi avioitua jonkun toisen kanssa. Tällainen viattoman osapuolen vilpillinen kohtelu, uskottomuus häntä kohtaan, on inhottava synti Jumalan silmissä. Mies, joka käyttää hyväkseen naisen elämän parhaat vuodet ja sitten hylkää hänet, ehkä nuoremman naisen vuoksi, on todellakin petturi.a
Mitä voidaan sanoa viattomasta osapuolesta, joka päättää erota aviorikokseen syyllistyneestä puolisostaan? Vihaako Jumala myös tällaista avioeroa?
Jumalan oma esimerkki
Voiko Jehova todella tietää, miltä tuntuu, kun on ratkaistava, ottaako eron aviorikoksen tehneestä puolisosta vai ei? Vertauskuvallisesti puhuen Jehova katsoi olevansa avioliitossa muinaisen Israelin kanssa hänen ja tuon kansan välisen liiton kautta (Jesaja 54:1, 5, 6; 62:1–6; Jeremia 31:31, 32). Aviomiehenä Jehova oli aina uskollinen: hän ei koskaan mieltynyt toisiin kansoihin (Psalmit 147:19, 20; Aamos 3:1, 2). Mutta entä Israel? Millaiseksi vaimoksi tämä kansa osoittautui?
Kansa kokonaisuutena osoittautui toistuvasti uskottomaksi tälle liitolle ja saavutti lopulta tilan, jota kuvaillaan Danielin 9:5, 6:een muistiin merkityssä rukouksessa: ”Me olemme syntiä tehneet, olemme väärin tehneet, olleet jumalattomat ja uppiniskaiset; me olemme poikenneet pois sinun käskyistäsi ja oikeuksistasi emmekä ole kuulleet sinun palvelijoitasi, profeettoja, jotka puhuivat sinun nimessäsi kuninkaillemme, ruhtinaillemme ja isillemme ja kaikelle maan kansalle.” Jehovan silmissä tällainen uskottomuus merkitsi todellisuudessa samaa kuin se, että vaimo syyllistyisi aviorikokseen (Jeremia 3:1).
Mitä Jehova teki osoitettuaan satoja vuosia kärsivällisyyttä ja pitkämielisyyttä? Ryhtymällä voimakkaisiin laillisiin toimiin ja lähettämällä ensin pohjoiset ja sitten eteläiset sukukunnat pois näiden omasta maasta pakkosiirtolaisuuteen Jehova todellisuudessa otti avioeron tästä kansasta (Jeremia 3:8; Daniel 9:11, 12). Kun otamme huomioon Jehova Jumalan oman esimerkin, miten hän voisi vihata sitä, että viaton osapuoli päättää erota puolisosta, joka on ollut uskoton avioliittolupaukselle?
Avioliittojärjestely on Jehovan silmissä pyhä, eikä niiden jotka astuvat tuohon liittoon, tule suhtautua kevyesti tekemäänsä lupaukseen (Heprealaisille 13:4). Mutta jos jonkun puoliso on uskoton avioliittolupaukselleen syyllistymällä ”haureuteen”, Jumala suo viattomalle puolisolle oikeuden päättää, antaako hän anteeksi vai hakeeko hän avioeroa (Matteus 19:9). Se on vaikea ratkaisu, ja viattoman puolison on tehtävä se yksin. Jos hän päättää purkaa avioliiton, hänen ei tarvitse tuntea avioeron hakemisen vuoksi syyllisyyttä. Muista, ettei Jehova vihaa avioeron ottamista kaikissa olosuhteissa, vaan ainoastaan silloin, kun puoliso hylätään epäraamatullisin perustein, jotta tilalle voitaisiin ottaa toinen.b
[Alaviitteet]
a Jehova Jumala osoittaa kautta Raamatun vihaavansa sellaisia asenteita ja käyttäytymistapoja, jotka ovat syntisiä (5. Mooseksen kirja 16:22; Sananlaskut 6:16–19; 8:13; Jesaja 1:14; 61:8). Tämän valossa myös sellainen avioeron ottaminen, josta puhutaan Malakian 2:16:ssa (UM), täytyy olla hänen silmissään syntiä.
b Avioeron ottaminen aviorikokseen syyllistyneestä puolisosta on henkilökohtainen ratkaisu. Vartiotornissa 15.8.1993 s. 5 ja Vartiotornissa 15.5.1988 s. 4–7 käsitellään eri seikkoja, joita viaton puoliso voi punnita, ratkaistessaan, ottaako hän raamatullisen avioeron.
[Kuvan lähdemerkintä s. 20]
Historic Costume in Pictures/ Dover Publications, Inc., New York