Mitä Raamattu sanoo ”Kristuksen jumaluudesta”?
JEESUKSELLA KRISTUKSELLA on ollut syvä uskonnollinen vaikutus ihmiskuntaan, koska miljoonat ihmiset väittävät olevansa hänen seuraajiaan. He kaikki eivät ole kuitenkaan yhtä mieltä siitä, kuka hän oli.
Jotkut, jotka sanovat hyväksyvänsä Jeesuksen opetukset, pitävät häntä Jumalan Poikana, eivät itse Luojana. Toiset uskovat ”Kristuksen jumaluuteen” ja ajattelevat hänen olevan todella Jumala. Heillä on sellainen käsitys, että Jeesus on ollut aina olemassa eikä hän maan päällä ollessaan ollut pelkkä ihminen. Ovatko he oikeassa? Mitä Raamatussa sanotaan?
Jeesuksen olemassaolo ennen ihmiseksi tuloa
Jeesus vahvisti sen, että hän oli ollut olemassa ennen ihmiseksi tuloaan. Hän sanoi: ”Kukaan ei ole noussut taivaaseen paitsi hän, joka laskeutui taivaasta, Ihmisen Poika.” (Johannes 3:13) Jeesus selitti myös: ”Minä olen se elävä leipä, joka on tullut alas taivaasta; jos joku syö tätä leipää, hän tulee elämään ikuisesti; ja todellakin se leipä, jonka minä tulen antamaan, on minun lihani maailman elämän puolesta.” – Johannes 6:51.
Jeesuksen seuraavat sanat osoittavat selvästi hänen olleen elossa ennen maan päälle tuloaan: ”Ennen kuin Aabraham syntyi, olen minä ollut.” (Johannes 8:58) Aabraham eli vuosina 2018-1843 eaa., kun taas Jeesus eli ihmisenä vuodesta 2 eaa. vuoteen 33 ya. Juuri ennen kuolemaansa Jeesus rukoili: ”Kirkasta – –, Isä, minut rinnallasi sillä kirkkaudella, joka minulla oli rinnallasi, ennen kuin maailma olikaan.” – Johannes 17:5.
Jeesuksen seuraajat esittivät samantapaisia lausuntoja. Apostoli Johannes kirjoitti: ”Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli jumala. Kaikki tuli olemassaoloon hänen välityksellään, eikä ilman häntä tullut olemassaoloon mikään. – – Niin Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskuudessamme, ja me näimme hänen kirkkautensa, sellaisen kirkkauden kuin ainosyntyiselle pojalle kuuluu isältä, ja hän oli täynnä ansaitsematonta hyvyyttä ja totuutta.” (Johannes 1:1, 3, 14) Todellakin ”Sana tuli lihaksi” ihmisenä, Jeesuksena Kristuksena.
Viitaten Jeesuksen olemassaoloon ennen hänen ihmiseksi tuloaan apostoli Paavali kirjoitti: ”Säilyttäkää itsellänne tämä mielen asenne, mikä oli myös Kristuksella Jeesuksella, joka, vaikka hän oli olemassa Jumalan muodossa, ei harkinnut lainkaan anastusta, nimittäin sitä, että hänen tulisi olla Jumalan vertainen. Ei, vaan hän tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon ja tuli ihmisten kaltaiseksi.” (Filippiläisille 2:5–7) Paavali nimitti Jeesusta ”koko luomakunnan esikoiseksi, koska hänen välityksellään luotiin kaikki muu”. – Kolossalaisille 1:13–16.
Ei Jumala maan päällä ollessaan
Raamatussa tuodaan selvästi esille se, että Jeesus oli syntymästä kuolemaansa pelkästään ihminen. Johannes ei sanonut, että Sana oli vain verhottu lihaan. Hän ”tuli lihaksi” eikä siis ollut osaksi lihaa ja osaksi Jumala. Jos Jeesus olisi ollut yhtaikaa ihminen ja Jumala, ei olisi voitu sanoa, että hänet tehtiin ”vähän enkeleitä alhaisemmaksi”. – Heprealaisille 2:9; Psalmi 8:5, 6.
Jos Jeesus olisi ollut sekä Jumala että ihminen, silloin kun hän oli maan päällä, miksi hän kerran toisensa jälkeen rukoili Jehovaa? Paavali kirjoitti: ”Lihansa päivinä Kristus esitti voimakkain huudoin ja kyynelin rukouksia ja myös anomuksia Hänelle, joka kykeni pelastamaan hänet kuolemasta, ja häntä kuultiin suosiollisesti hänen jumalanpelkonsa takia.” – Heprealaisille 5:7.
Pietari todentaa, ettei Jeesus maanpäällisen elämänsä aikana ollut osaksi henkiluomus, sanomalla, että Kristus ”saatettiin kuolemaan lihassa mutta tehtiin eläväksi hengessä”. (1. Pietari 3:18) Vain siten, että Jeesus oli aivan kokonaan ihminen, hän saattoi kokea sen, mitä epätäydelliset ihmiset kokevat, ja näin hänestä voi tulla myötätuntoinen ylimmäinen pappi. Paavali kirjoittikin: ”Ei meillä ole sellainen ylimmäinen pappi, joka ei voi suhtautua myötätuntoisesti heikkouksiimme, vaan sellainen, joka on koeteltu kaikissa suhteissa samoin kuin mekin, mutta ilman syntiä.” – Heprealaisille 4:15.
”Jumalan Karitsana, joka ottaa pois maailman synnin”, Jeesus ”antoi itsensä vastaaviksi lunnaiksi kaikkien puolesta”. (Johannes 1:29; 1. Timoteukselle 2:6) Siten Jeesus osti takaisin juuri sen, mitä Aadam oli menettänyt – täydellisen, ikuisen ihmiselämän. Koska Jumalan oikeudenmukaisuus vaati antamaan ’sielun sielusta’, Jeesuksen oli oltava juuri sellainen kuin Aadamkin alun perin oli – täydellinen ihminen, ei jumalihminen. – 5. Mooseksen kirja 19:21, UM; 1. Korinttolaisille 15:22.
Älä lue raamatunkohdista sellaista, mitä niissä ei ole
Ne, jotka sanovat Jeesuksen olleen jumalihminen, käyttävät useita eri raamatunkohtia yrittäessään todistaa, että hän on osa kristikunnan kolminaisuutta ja Jumalan vertainen olemukseltaan, voimaltaan, kirkkaudeltaan ja olemassaololtaan. Mutta kun tarkastelemme huolellisesti näitä jakeita, havaitsemme, että ”Kristuksen jumaluuden” puolestapuhujat lukevat näistä jakeista sellaista, mitä niissä ei ole.
Jotkut väittävät, että sellaiset raamatunkohdat, joissa Jumala käyttää pronominia me, osoittavat Jeesuksen (Sanan) olleen ennen ihmiseksi tuloaan Jehovan vertainen. Tämän pronominin käyttö ei kuitenkaan merkitse sitä, että Jumala puhui vertaiselleen. Siitä voidaan korkeintaan päätellä, että yksi taivaallisista luomuksista on suositussa suhteessa Jumalaan. Jeesus oli todellakin ennen ihmiseksi tuloaan Jumalan läheinen työtoveri, Mestarityöntekijä ja Puhemies. – 1. Mooseksen kirja 1:26; 11:7; Sananlaskut 8:30, 31, UM; Johannes 1:3.
Jeesuksen kasteeseen liittyvät tapahtumat eivät anna aihetta ajatella, että Jumala, Kristus ja pyhä henki ovat yhdenvertaisia. Ihmisenä ollessaan Jeesus kävi kasteella sen vertauskuvaksi, että hän tarjoutui taivaallisen Isänsä käytettäväksi. Silloin ”taivaat aukenivat” ja Jumalan henki laskeutui kyyhkysen tavoin Jeesuksen päälle. ”Taivaista” kuului myös Jehovan ääni, joka sanoi: ”Tämä on minun rakas Poikani, jonka olen hyväksynyt.” – Matteus 3:13–17.
Mitä Jeesus sitten tarkoitti käskiessään seuraajiaan kastamaan opetuslapsia ”Isän ja Pojan ja pyhän hengen nimessä”? (Matteus 28:19, 20) Jeesus ei tarkoittanut eikä sanonut, että hän, hänen Isänsä ja pyhä henki olivat yhdenvertaisia. Sen sijaan kastettavat tunnustavat Jehovan Elämänantajaksi ja Kaikkivaltiaaksi Jumalaksi, jolle he vihkivät elämänsä. He hyväksyvät sen, että Jeesus on Messias ja että hänen välityksellään Jumala järjesti lunnaat uskovan ihmiskunnan puolesta. Lisäksi he ymmärtävät, että pyhä henki on Jumalan vaikuttava voima, jonka ohjaukseen heidän täytyy alistua. Kasteelle aikovat eivät kuitenkaan pidä Jehovaa, Jeesusta ja pyhää henkeä yhtenä kolmiyhteisenä jumaluutena.
Mutta eivätkö Jeesuksen tekemät ihmeet osoita, että hän oli jumalihminen? Eivät, sillä Mooses, Elia, Elisa, apostolit Pietari ja Paavali ja muut tekivät ihmeitä, eivätkä he olleet jumalihmisiä. (2. Mooseksen kirja 14:15–31; 1. Kuningasten kirja 18:18–40; 2. Kuningasten kirja 4:17–37; Apostolien teot 9:36–42; 19:11, 12) Jeesus oli kuten hekin ihminen, joka teki ihmeitä Jumalan antamalla voimalla. – Luukas 11:14–19.
Jesaja viittasi profeetallisesti Jeesukseen, Messiaaseen, ”Väkevänä Jumalana”. (Jesaja 9:5) Jesajan 10:21:ssä tuo sama profeetta puhui Jehovasta ”väkevänä Jumalana”. Jotkut yrittävät tällä sanamuotojen samanlaisuudella todistaa, että Jeesus on Jumala. Mutta meidän on varottava lukemasta näistä jakeista sellaista, mitä niissä ei ole. ”Väkeväksi Jumalaksi” käännettyä heprealaista ilmausta ei käytetä ainoastaan Jehovasta, kuten ilmausta ”Jumala, Kaikkivaltias”, käytetään. (1. Mooseksen kirja 17:1) On eittämättä eri asia olla väkevä ja olla kaikkivaltias, jonka yläpuolella ei ole ketään.
Jehova sanoi Jesajan 43:10:n mukaan: ”Ennen minua ei ole luotu yhtäkään jumalaa, eikä minun jälkeeni toista tule.” Nuo sanat eivät kuitenkaan osoita Jeesuksen olevan Jumala. Ydinajatus on se, ettei Jehovalla ole ollut edeltäjää, ettei ennen häntä ole ollut yhtään jumalaa, sillä hän on ikuinen. Jehovan jälkeen ei tule ketään jumalaa, koska hän on aina olemassa eikä hänellä tule olemaan ketään seuraajaa Korkeimpana Suvereenina. Jehova loi kuitenkin muita, joita hänkin nimittää jumaliksi. Raamattu osoittaa tämän sanomalla joistakuista ihmisistä: ”Minä sanon: Te olette jumalia ja kaikki tyynni Korkeimman poikia; kuitenkin te kuolette, niinkuin ihmiset kuolevat, ja kaadutte niinkuin kuka ruhtinas tahansa.” (Psalmi 82:6, 7) Samalla tavalla Sana oli Jehovan luoma jumala, mutta se ei tehnyt Jeesuksesta milloinkaan Kaikkivaltiaan Jumalan vertaista.
Jeesuksen oikea asema
Niiden, jotka väittävät Jumalan tulleen jumalihmiseksi, pitäisi huomata se, ettei Raamatussa edes vihjata Jeesuksen ajatelleen itsestään näin. Pikemminkin siellä osoitetaan toistuvasti, että Jeesus on aina ollut alempiarvoinen kuin Isänsä. Maan päällä ollessaan Jeesus ei koskaan väittänyt olevansa muuta kuin Jumalan Poika. Lisäksi Kristus sanoi: ”Isä on minua suurempi.” – Johannes 14:28.
Paavali teki eron Jehovan ja Jeesuksen välillä sanoessaan: ”Todellisuudessa on meillä yksi Jumala, Isä, josta kaikki on, ja me häntä varten, ja on yksi Herra, Jeesus Kristus, jonka välityksellä kaikki on, ja me hänen välityksellään.” (1. Korinttolaisille 8:6) Paavali sanoi myös: ”Te – – kuulutte Kristukselle; Kristus vuorostaan kuuluu Jumalalle.” (1. Korinttolaisille 3:23) Aivan niin kuin kristityt kuuluvat Herralleen, Jeesukselle Kristukselle, hänkin kuuluu Päälleen, Jehova Jumalalle.
Paavali esitti samantyylisen ajatuksen kirjoittaessaan: ”Kristus on jokaisen miehen pää, mutta mies on naisen pää, kun taas Jumala on Kristuksen pää.” (1. Korinttolaisille 11:3) Tällainen suhde Jumalan ja Kristuksen välillä tulee jatkumaan, sillä tuhatvuotisen hallituskautensa jälkeen Jeesus ”luovuttaa valtakunnan Jumalalleen ja Isälleen” ja ”Poika itsekin alistuu Hänen alaisuuteensa, joka alisti hänen alaisuuteensa kaiken, jotta Jumala olisi kaikki jokaiselle”. – 1. Korinttolaisille 15:24, 28; Ilmestys 20:6.
Silmäys muihin raamatunkohtiin
Matteus kirjoitti Jeesuksen syntymästä: ”Tämä kaikki todella tapahtui, jotta täyttyisi se, minkä Jehova oli puhunut profeettansa välityksellä [Jesajan 7:14:ssä], joka sanoi: ’Katso! Neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan, ja hänelle annetaan nimi Immanuel’, joka merkitsee käännettynä ’Jumala on kanssamme’.” (Matteus 1:22, 23) Jeesukselle ei annettu persoonanimeä Immanuel, mutta hänen osansa ihmisenä täytti tuon nimen merkityksen. Se että Jeesus, messiaaninen Siemen ja Daavidin valtaistuimen Perillinen, oli maan päällä, osoitti Jehovan palvojille, että Jumala oli heidän kanssaan, heidän rinnallaan tukemassa heitä heidän hankkeissaan. – 1. Mooseksen kirja 28:15; 2. Mooseksen kirja 3:11, 12; Joosua 1:5, 9; Psalmi 46:6–8; Jeremia 1:19.
Apostoli Tuomas huudahti puhutellen ylösnoussutta Jeesusta: ”Herrani ja Jumalani!” (Johannes 20:28) Tämä ja muut kertomukset ’kirjoitettiin, jotta uskoisimme, että Jeesus on Kristus, Jumalan Poika’. Tuomas ei väittänyt Jeesusta vastaan, kun tämä lähetti opetuslapsilleen viestin: ”Minä nousen – – minun Jumalani ja teidän Jumalanne luo.” (Johannes 20:17, 30, 31) Tuomas ei siis ajatellut Jeesuksen olevan Kaikkivaltias Jumala. Tuomas saattoi puhutella Jeesusta sanalla ”Jumalani” siinä merkityksessä, että Kristus on ”jumala”, vaikkakaan hän ei ole ”ainoa tosi Jumala”. (Johannes 1:1; 17:1–3) Tai sanomalla ”Jumalani” Tuomas on voinut tunnustaa Jeesuksen Jumalan Puhemieheksi ja Edustajaksi. Samaan tapaan muutkin ihmiset olivat puhutelleet enkelisanansaattajaa aivan kuin tämä olisi ollut Jehova. – Vrt. 1. Mooseksen kirja 18:1–5, 22–33; 31:11–13; 32:24–30; Tuomarien kirja 2:1–5; 6:11–15; 13:20–22.
Raamatun mukaan Jeesus siis oli olemassa Sanana ennen ihmiseksi tuloaan. Maan päällä ollessaan hän ei ollut jumalihminen. Hän oli kokonaan ihminen, vaikkakin hän oli täydellinen, niin kuin Aadamkin alun perin oli. Ylösnousemuksestaan lähtien Jeesuksella on ollut korotettu asema kuolemattomana henkenä, mutta hän on aina ollut Jumalan alapuolella. Raamattu ei siksi selvästikään tue ajatusta ”Kristuksen jumaluudesta”.
[Tekstiruutu s. 23]
Palvovatko enkelit Jeesusta?
JOISSAKIN raamatunkäännöksissä sanotaan Heprealaiskirjeen 1:6:ssa: ”Kaikki Jumalan enkelit palvokoot häntä [Jeesusta].” (King James Version; The Jerusalem Bible) Apostoli Paavali lainasi nähtävästi Septuagintaa, jossa sanotaan Psalmissa 97:7: ”Palvokaa Häntä [Jumalaa] kaikki te Hänen enkelinsä.” – C. Thomson.
Heprealaiskirjeen 1:6:ssa ’palvonnaksi’ käännettyä kreikkalaista sanaa pro·sky·neʹō käytetään Septuagintassa Psalmissa 97:7 ’kumartamista’ merkitsevän heprealaisen sanan ša·ḥahʹ vastineena. Voi olla sopivaa osoittaa kunnioitusta tällä tavoin ihmisille. (1. Mooseksen kirja 23:7; 1. Samuelin kirja 24:9; 2. Kuningasten kirja 2:15) Tai se voi liittyä tosi Jumalan palvontaan tai epäjumalille kohdistettuun väärään palvontaan. – 2. Mooseksen kirja 23:24; 24:1; 34:14; 5. Mooseksen kirja 8:19.
Jeesukselle kohdistettu pro·sky·neʹō vastaa tavallisesti kuninkaiden ja muiden kumartamista. (Vrt. Matteuksen 2:2, 8:aa, 8:2:ta, 9:18:aa, 15:25:tä ja 20:20:tä 1. Samuelin kirjan 25:23, 24:ään, 2. Samuelin kirjan 14:4–7:ään, 1. Kuningasten kirjan 1:16:een ja 2. Kuningasten kirjan 4:36, 37:ään.) Usein on selvää, ettei Jeesusta kumarrettu Jumalana vaan ”Jumalan Poikana” tai messiaanisena ”Ihmisen Poikana”. – Matteus 14:32, 33; Luukas 24:50–52; Johannes 9:35, 38.
Heprealaiskirjeen 1:6 viittaa Jeesuksen asemaan Jumalan alapuolella. (Filippiläisille 2:9–11) Toisinaan pro·sky·neʹō on käännetty tässä ”osoittakoot – – kunnioitusta” (The New English Bible), ”kumartakoot” (Uuden maailman käännös) tai ”kumartakoot – – edessä” (An American Translation). Jos jonkun mielestä käännösvaihtoehto ”palvokoot” on parempi, sellainen palvonta on suhteellista, sillä Jeesus sanoi Saatanalle: ”Jehovaa, Jumalaasi, sinun tulee palvoa [sanan pro·sky·neʹō eräs muoto], ja yksin hänelle sinun tulee suorittaa pyhää palvelusta.” – Matteus 4:8–10.
Vaikka Psalmia 97:7, jossa puhutaan Jumalan palvomisesta, sovellettiin Heprealaiskirjeen 1:6:ssa Kristukseen, Paavali oli tuonut esille, että ylösnoussut Jeesus on ”Jumalan kirkkauden heijastuma ja hänen olemuksensa tarkka kuva”. (Heprealaisille 1:1–3) Mikä tahansa enkelien Jumalan Pojalle kohdistama ”palvonta” on siis suhteellista ja suunnataan hänen kauttaan Jehovalle.