Miksi Jehovan todistajat pysyvät valveilla?
”Pysykää – – valveilla, koska ette tiedä, minä päivänä Herranne tulee.” (MATTEUS 24:42)
1. Keihin soveltuu kehotus: ”Pysykää – – valveilla”?
KAIKKIIN Jumalan palvelijoihin, ovatpa he nuoria tai vanhoja, juuri vihkiytyneitä tai jo pitkään palvelleita, soveltuu Raamatun kehotus: ”Pysykää – – valveilla”! (Matteus 24:42.) Miksi se on tärkeää?
2, 3. a) Minkä tunnusmerkin Jeesus kuvaili selvästi, ja mitä ennustuksen täyttymys on osoittanut? b) Mikä Matteuksen 24:42:ssa mainittu tilanne koettelee uskomme aitouden ja miten?
2 Maanpäällisen palveluksensa lopulla Jeesus ennusti tunnusmerkin näkymättömästä läsnäolostaan Valtakunnan vallassa (Matteuksen 24. ja 25. luku). Hän kuvaili selvästi tuon kuninkaallisen läsnäolonsa aikaa – ja tapahtumat, jotka täyttävät ennustuksia, osoittavat, että hänet asetettiin valtaistuimelle Kuninkaaksi taivaissa vuonna 1914. Hän kiinnitti myös huomiota tilanteeseen, joka koettelisi silloin uskomme aitouden. Jeesus tarkoitti aikaa, jolloin hän ryhtyisi toimiin Teloittajana tuhotakseen nykyisen pahan järjestelmän suuren ahdistuksen aikana, sanoessaan: ”Sitä päivää ja hetkeä ei tiedä kukaan, eivät taivaiden enkelit eikä Poika, vaan ainoastaan Isä.” Tämä mielessään hän sanoi: ”Pysykää siis valveilla, koska ette tiedä, minä päivänä Herranne tulee.” (Matteus 24:36, 42.)
3 Se ettemme tiedä suuren ahdistuksen alkamisen päivää emmekä hetkeä, vaatii meitä, jos väitämme olevamme kristittyjä, elämään joka päivä tosi kristittyjen tavoin. Käytätkö sinä elämääsi niin, että saat Herran hyväksynnän, kun suuri ahdistus alkaa? Tai jos kuolet ennen sitä, niin muistaako hän sinut sellaisena, joka palveli uskollisesti Jehovaa nykyisen elämänsä loppuun saakka? (Matteus 24:13; Ilmestys 2:10.)
Ensimmäiset opetuslapset pyrkivät pysymään valppaina
4. Mitä Jeesuksen esimerkki hengellisestä valppaudesta voi opettaa meille?
4 Jeesus Kristus itse jätti meille parhaan esimerkin hengellisestä valppaudesta. Hän rukoili Isäänsä usein ja palavasti (Luukas 6:12; 22:42–44). Kun hän kohtasi koettelemuksia, hän luotti lujasti Raamatusta saatavaan ohjaukseen (Matteus 4:3–10; 26:52–54). Hän ei antanut kääntää huomiotaan pois työstä, jonka Jehova oli hänelle antanut (Luukas 4:40–44; Johannes 6:15). Olisivatko ne, jotka pitivät itseään Jeesuksen seuraajina, yhtä valppaita?
5. a) Miksi Jeesuksen apostoleilla oli ongelmia hengellisen tasapainon säilyttämisessä? b) Miten Jeesus auttoi apostoleitaan ylösnousemuksensa jälkeen?
5 Toisinaan Jeesuksen apostolitkin horjuivat. Liiallisen innokkuutensa ja väärien käsitystensä vuoksi he joutuivat kokemaan pettymyksiä (Luukas 19:11; Apostolien teot 1:6). Ennen kuin he oppivat luottamaan täysin Jehovaan, äkilliset koettelemukset suistivat heidät pois tasapainosta. Niinpä kun Jeesus pidätettiin, hänen apostolinsa pakenivat. Myöhemmin tuona yönä pelko sai Pietarin kieltämään toistuvasti edes tuntevansa Kristusta. Apostolit eivät olleet vielä suhtautuneet vakavasti Jeesuksen neuvoon: ”Pysykää valveilla ja rukoilkaa jatkuvasti.” (Matteus 26:41, 55, 56, 69–75.) Ylösnousemuksensa jälkeen Jeesus vahvisti heidän uskoaan Raamatun avulla (Luukas 24:44–48). Kun sitten näytti siltä, että jotkut heistä saattaisivat työntää heille uskotun palveluksen toissijaiseen asemaan, Jeesus vahvisti heidän haluaan keskittyä tärkeämpään työhön (Johannes 21:15–17).
6. Mistä kahdesta ansasta Jeesus oli aiemmin varoittanut opetuslapsiaan?
6 Jeesus oli aiemmin varoittanut opetuslapsiaan, etteivät he saisi olla osa maailmasta (Johannes 15:19). Hän oli myös neuvonut heitä, ettei heidän tullut hallita herroina toisiaan vaan heidän piti palvella yhdessä veljinä (Matteus 20:25–27; 23:8–12). Noudattivatko he hänen neuvojaan? Pitivätkö he hänen heille antamansa työn etualalla?
7, 8. a) Miten ensimmäisen vuosisadan kristittyjen historia osoittaa, että he suhtautuivat Jeesuksen kehotukseen vakavasti? b) Miksi oli tärkeää pysyä jatkuvasti hengellisesti valppaana?
7 Niin kauan kuin apostolit elivät, he suojelivat seurakuntaa. Historia vahvistaa, että varhaiskristityt eivät osallistuneet Rooman valtakunnan politiikkaan eikä heillä ollut ylempiarvoista pappisluokkaa. Toisaalta he olivat palavia Jumalan valtakunnan julistajia. Ensimmäisen vuosisadan loppuun mennessä he olivat todistaneet kaikkialla Rooman valtakunnassa sekä tehneet opetuslapsia Aasiassa, Euroopassa ja Pohjois-Afrikassa (Kolossalaisille 1:23).
8 Nämä saavutukset saarnaamistyössä eivät kuitenkaan merkinneet sitä, ettei enää tarvinnut pysyä hengellisesti valveilla. Jeesuksen ennustettu tulo oli yhä kaukana tulevaisuudessa. Ja kun seurakunta astui toiselle vuosisadalle, syntyi tilanteita, jotka vaaransivat kristittyjen hengellisyyden. Kuinka niin?
Joidenkuiden valppaus herpaantui
9, 10. a) Mitkä kehitysvaiheet osoittivat apostolien kuoleman jälkeen, että monet kristityiksi tunnustautuvat eivät pysyneet valveilla? b) Mitkä tässä kappaleessa mainitut raamatunkohdat olisivat voineet auttaa kristityiksi tunnustautuvia pysymään hengellisesti vahvoina?
9 Jotkut seurakuntaan tulleista alkoivat ilmaista uskomuksensa kreikkalaisen filosofian termein, jotta maailman ihmisten olisi helpompi hyväksyä heidän sanomansa. Pakanallisista opeista, kuten kolminaisuudesta ja sielun synnynnäisestä kuolemattomuudesta, tuli vähitellen osa kristillisyyden turmeltunutta muotoa. Se johti tuhatvuotistoivon hylkäämiseen. Miksi? Ne jotka alkoivat uskoa sielun kuolemattomuuteen, tulivat siihen tulokseen, että ihmisruumiista eloon jäävä sielu saavuttaisi kaikki Kristuksen hallinnon siunaukset henkimaailmassa. Siksi he eivät katsoneet tarpeelliseksi pitää silmällä Kristuksen läsnäoloa Valtakunnan vallassa. (Vrt. Galatalaisille 5:7–9; Kolossalaisille 2:8; 1. Tessalonikalaisille 5:21.)
10 Toiset kehitysvaiheet vahvistivat tätä tilannetta. Jotkut kristityiksi valvojiksi itseään väittävät miehet alkoivat käyttää seurakuntiaan keinona saada itselleen huomattava asema. Taitavasti he antoivat omille näkemyksilleen ja opetuksilleen yhtä suuren tai vieläpä suuremman arvon kuin Raamatulle. Tämä luopiokirkko asettui tilaisuuden tullen jopa poliittisen valtion käytettäväksi palvelemaan sen etuja. (Apostolien teot 20:30; 2. Pietarin kirje 2:1, 3.)
Lisääntyneen valppauden seurauksia
11, 12. Miksi protestanttinen uskonpuhdistus ei merkinnyt paluuta tosi palvontaan?
11 Roomalaiskatolisen kirkon vuosisatoja jatkuneiden väärinkäytösten jälkeen astuivat jotkut uskonpuhdistajat esiin 1500-luvulla. Tämä ei kuitenkaan merkinnyt paluuta tosi palvontaan. Miksi ei?
12 Vaikka eri protestanttiset ryhmät murtautuivat vapaiksi Rooman vallasta, ne säilyttivät monet luopumuksen perusopetukset ja tavat – jaon pappeihin ja maallikkoihin sekä uskon kolminaisuuteen, sielun kuolemattomuuteen ja kuolemanjälkeiseen ikuiseen kidutukseen. Ja ne olivat roomalaiskatolisen kirkon tavoin edelleen osa maailmasta olemalla läheisessä liittosuhteessa poliittisten ainesten kanssa. Siten ne työnsivät yleensä syrjään kaikki odotukset Kristuksen tulosta Kuninkaana.
13. a) Mikä osoittaa, että jotkut miehet pitivät todella suuressa arvossa Jumalan sanaa? b) Mikä tapahtuma alkoi 1800-luvulla erityisesti kiinnostaa joitakuita kristityiksi tunnustautuvia? c) Miksi monet kokivat pettymyksen?
13 Jeesus oli kuitenkin ennustanut, että Valtakunnan todelliset perilliset (joita hän vertasi vehnään) jatkaisivat apostolien kuoleman jälkeen kasvuaan tekokristittyjen (eli rikkaruohojen) rinnalla elonkorjuuseen saakka (Matteus 13:29, 30). Emme nykyään voi luetella aivan varmasti kaikkia niitä, joita Herra piti vehnänä. On kuitenkin huomionarvoista, että 1300-, 1400- ja 1500-luvulla oli miehiä, jotka omistautuivat oman henkensä ja vapautensa uhalla kääntämään Raamatun tavallisen ihmisen kielelle. Toiset sekä tunnustivat Raamatun Jumalan sanaksi että hylkäsivät kolminaisuuden epäraamatullisena. Jotkut hylkäsivät uskon sielun kuolemattomuuteen ja helvetintulen kidutukseen sillä perusteella, että ne olivat täysin ristiriidassa Jumalan sanan kanssa. Kun Raamattua tutkittiin yhä enemmän 1800-luvulla, alkoivat Yhdysvalloissa, Saksassa, Englannissa ja Venäjällä toimivat ryhmät tuoda julki vakaumustaan siitä, että Kristuksen paluu oli käsillä. Heidän odotuksensa johtivat kuitenkin useimmiten pettymykseen. Miksi? Pääasiassa siksi, että he luottivat liikaa ihmisiin eivätkä tarpeeksi Raamattuun.
Valppaus käy ilmi
14. Kuvaile, miten C. T. Russell ja hänen toverinsa tutkivat Raamattua.
14 Sitten vuonna 1870 Charles Taze Russell ja jotkut hänen toverinsa muodostivat raamatuntutkisteluryhmän Alleghenyssä Pennsylvaniassa Yhdysvalloissa. He eivät panneet ensimmäisinä merkille monia ymmärtämiään Raamatun totuuksia, mutta ottivat tutkiessaan tavaksi tarkistaa huolellisesti kaikki aiheeseen liittyvät raamatunkohdat.a Heidän tavoitteenaan ei ollut löytää ennakkokäsityksille tukea Raamatusta, vaan varmistautua siitä, että heidän päätelmänsä olivat sopusoinnussa kaiken sen kanssa, mitä Raamattu sanoi asiasta.
15. a) Mitä jotkut muut olivat veli Russellin ohella tajunneet? b) Miten raamatuntutkijat erosivat näistä?
15 Muutamat muut olivat jo ennen heitä tajunneet, että Kristus palaisi näkymättömänä henkiolentona. Jotkut olivat ymmärtäneet, ettei Kristuksen paluun tarkoitus ollut polttaa maata ja hävittää tyystin ihmiselämää, vaan siunata kaikkia maapallon sukukuntia. Muutamat harvat olivat jopa tajunneet, että pakanain ajat päättyisivät vuonna 1914. Nämä seikat eivät kuitenkaan olleet pelkkiä teologisia keskustelunaiheita veli Russellin yhteydessä olleille raamatuntutkijoille. He rakensivat elämänsä näiden totuuksien ympärille ja saattoivat ne kansainväliseen julkisuuteen tuohon aikakauteen nähden ennennäkemättömässä mitassa.
16. Miksi veli Russell kirjoitti vuonna 1914: ”Muistakaamme olevamme koetusajassa”?
16 Heidän oli silti pysyttävä valveilla. Miksi? Vaikka he esimerkiksi tiesivät, että Raamatun ennustukset kiinnittivät huomion vuoteen 1914, he eivät tienneet tarkkaan, mitä tuolloin oikeastaan tapahtuisi. Tämä asetti heidät kokeeseen. Veli Russell kirjoitti Vartiotornissa 1. helmikuuta 1915 (engl. 1.11.1914): ”Muistakaamme olevamme koetusajassa. – – Jos on jokin syy, mikä pakottaisi jonkun eroamaan Herrasta ja hänen totuudestaan ja lopettamaan uhraamisen Herran asian hyväksi, silloin se ei ole ollut ainoastaan rakkaus Jumalaa kohtaan sydämessä, mikä on ylläpitänyt intoa Jumalaa kohtaan, vaan jokin muu; ehkä se toivo, että aika oli lyhyt; vihkiytyminen oli ainoastaan määrättyyn aikaan.”
17. Miten A. H. Macmillan ja muut hänen kaltaisensa säilyttivät hengellisen tasapainon?
17 Jotkut lakkasivat silloin palvelemasta Jehovaa. Mutta A. H. Macmillan ei kuulunut heihin. Vuosia myöhemmin hän myönsi avoimesti: ”Joskus olemme odottaneet jostakin ajankohdasta enemmän kuin Raamatun perusteella olisi ollut aihetta.” Mikä auttoi häntä säilyttämään hengellisen tasapainon? Hän sanoi tajunneensa, että ”se, että nuo odotteet eivät toteutuneet, ei muuttanut Jumalan tarkoituksia”. Hän lisäsi: ”Olen – – oppinut, että meidän pitäisi myöntää erehdyksemme ja etsiä jatkuvasti Jumalan sanasta lisää valistusta.”b Nuo ensimmäiset raamatuntutkijat antoivat nöyrästi Jumalan sanan oikaista heidän näkemystään (2. Timoteukselle 3:16, 17).
18. Miten kristillinen valppaus auttoi edistyvästi pidättymään olemasta osa maailmasta?
18 Seuraavina vuosina heidän oli edelleen yhtä tarpeellista pysyä valveilla. He tietenkin tiesivät, että kristityt eivät saaneet olla osa maailmasta (Johannes 17:14; Jaakob 4:4). Siksi he eivät tunnustaneet Kansainliittoa Jumalan valtakunnan poliittiseksi ilmaukseksi, kuten kristikunta teki. Mutta vasta vuonna 1939 he näkivät selvästi, mitä oli kristillinen puolueettomuus (ks. englanninkielistä Vartiotornia 1.11.1939).
19. Mitä hyötyä on seurakunnan valvonnassa koitunut siitä, että järjestö on pysynyt valveilla?
19 Heillä ei ollut koskaan pappisluokkaa, vaikka jotkut valitut vanhimmat ajattelivat, että saarnaaminen seurakunnassa oli kaikki, mitä heiltä voitiin vaatia. Järjestö halusi kuitenkin vilpittömästi mukautua Raamattuun, ja siksi se tarkasteli vanhinten roolia Raamatun valossa yhä uudelleen Vartiotornin palstoilla. Järjestöä koskevia muutoksia tehtiin sopusoinnussa sen kanssa, mitä opittiin Raamatusta.
20–22. Miten koko järjestöä on valmistettu edistyvästi suorittamaan ennustettu maailmanlaajuinen Valtakunnan julistustyö?
20 Koko järjestöä valmistettiin suorittamaan täysin se työ, joka oli hahmoteltu Jumalan sanassa meidän ajallemme (Jesaja 61:1, 2). Miten laajalti hyvää uutista julistettaisiin meidän päivinämme? Jeesus sanoi: ”Kaikissa kansoissa hyvä uutinen täytyy saarnata ensin.” (Markus 13:10.) Tuo tehtävä on usein tuntunut mahdottomalta inhimillisestä näkökulmasta katsottuna.
21 Uskollinen ja ymmärtäväinen orjaluokka on kuitenkin mennyt eteenpäin luottaen Kristukseen seurakunnan Päänä (Matteus 24:45). Se on kiinnittänyt uskollisesti ja lujasti Jehovan kansan huomion työhön, joka on suoritettava. Vuodesta 1919 lähtien korostettiin yhä enemmän kenttäpalvelusta. Monista tuntui vaikealta kulkea talosta taloon ja puhua vieraille (Apostolien teot 20:20). Sellaiset tutkistelukirjoitukset kuin ”Siunatut ovat ne, jotka ovat pelottomat” (suom. vuonna 1920) ja ”Ole rohkeana” (vuonna 1921) auttoivat kuitenkin joitakuita pääsemään työn alkuun ja luottamaan Jehovaan.
22 Vuonna 1922 esitetty vetoomus ”Julistakaa, julistakaa, julistakaa Kuningasta ja hänen valtakuntaansa” antoi kaivatun pontimen nostaa tuo työ sen ansaitsemaan asemaan. Ne vanhimmat, jotka eivät hyväksyneet tuota raamatullista velvollisuutta, poistettiin tehtävistään vuonna 1927 ja sen jälkeen. Seuran matkaedustajat eli saarnaajaveljet nimitettiin noihin aikoihin piiri-palvelustyönjohtajiksi, joiden tehtävänä oli valmentaa henkilökohtaisesti julistajia kenttäpalvelusta varten. Kaikki eivät voineet olla tienraivaajina, mutta monet omistivat viikonloppuisin kokonaisia päiviä palvelukseen: he aloittivat työn heti aamulla, pysähtyivät hetkeksi syömään voileivän ja jatkoivat sitten palvelusta illansuuhun. Ne olivat merkittäviä teokraattisen kehityksen aikoja, ja hyödymme suuresti, jos tutkimme sitä, miten Jehova ohjasi kansaansa. Hän ohjaa sitä edelleen. Hänen siunauksellaan tämä tehtävä saarnata hyvää uutista jo perustetusta Valtakunnasta saatetaan menestyksellisesti päätökseen.
Pysytkö sinä valveilla?
23. Miten voimme yksilöinä osoittaa, että pysymme valveilla, kun on kysymys kristillisestä rakkaudesta ja olemisesta erossa maailmasta?
23 Jehovan järjestö varoittaa meitä jatkuvasti hänen ohjauksessaan niistä tavoista ja asenteista, jotka yhdistäisivät meidät osaksi maailmaa, jolloin olisimme vaarassa hävitä sen mukana (1. Johanneksen kirje 2:17). Meidän on puolestamme oltava henkilökohtaisesti valveilla ilmaisemalla vastakaikua Jehovan ohjaukselle. Jehova valmentaa meitä myös elämään ja työskentelemään yhdessä. Hänen järjestönsä on auttanut meitä ymmärtämään yhä paremmin, mitä kristillinen rakkaus todellisuudessa merkitsee (1. Pietarin kirje 4:7, 8). Voidaksemme pysyä valveilla meidän täytyy pyrkiä innokkaasti soveltamaan näitä neuvoja inhimillisistä puutteista huolimatta.
24, 25. Missä erittäin tärkeissä asioissa meidän pitäisi pysyä valveilla, ja mitä voimme odottaa?
24 Uskollinen ja ymmärtäväinen orja on jatkuvasti muistuttanut meitä: ”Luota Jehovaan kaikesta sydämestäsi äläkä nojaudu omaan ymmärrykseesi.” (Sananlaskut 3:5, UM.) ”Rukoilkaa lakkaamatta.” (1. Tessalonikalaisille 5:17.) Meitä on neuvottu, että meidän tulisi oppia nojautumaan ratkaisuissamme Jumalan sanaan, antaa tämän Sanan olla jalkaimme lamppu ja valkeus tiellämme (Psalmit 119:105). Meitä on kannustettu rakkaudellisesti pitämään elämässämme etualalla Jumalan valtakunnan hyvän uutisen saarnaaminen, työ jonka Jeesus ennusti tulevan suoritetuksi meidän aikanamme (Matteus 24:14).
25 Uskollinen ja ymmärtäväinen orja on tosiaan varmasti valveilla. Meidän on myös henkilökohtaisesti pysyttävä valveilla. Tehkäämme niin, jotta olisimme niiden joukossa, jotka seisovat hyväksytyssä asemassa Ihmisen Pojan edessä, kun hän tulee panemaan toimeen tuomion (Matteus 24:30; Luukas 21:34–36).
[Alaviitteet]
a A. H. Macmillan, Usko marssilla, Gummerus, Jyväskylä, 1967, s. 29–32.
b Ks. englanninkielistä Vartiotornia 15.8.1966 s. 504–510.
Kertaukseksi
◻ Miksi meidän on tarpeellista pysyä valveilla, kuten Matteuksen 24:42:ssa osoitetaan?
◻ Miten Jeesus ja hänen ensimmäisellä vuosisadalla eläneet seuraajansa säilyttivät hengellisen valppautensa?
◻ Miten tilanne on kehittynyt 1870-luvulta lähtien, koska Jehovan palvelijat ovat pysyneet valveilla?
◻ Mikä osoittaa, että me pysymme valveilla?
[Kuvat s. 23]
Jeesus teki ahkerasti Isänsä hänen tehtäväkseen antamaa työtä. Hän myös rukoili palavasti
[Kuva s. 24]
Charles Taze Russell elämänsä loppupuolella
[Kuva s. 25]
Yli 4 700 000 Valtakunnan julistajaa toimii eri puolilla maailmaa