Paavi Johannes Paavali vierailee rauhattoman lauman luona
VIIME syyskuussa kymmenen kiireisen päivän aikana paavi Johannes Paavali II lensi Pohjois-Amerikan halki ja vieraili yhdeksässä Yhdysvaltain kaupungissa ja yhdessä kylässä Kanadan luoteisterritoriossa. Hän lähentyi ei-katolilaisia ja samaan aikaan joutui tekemisiin laumansa kasvavan riippumattomuuden kanssa Pohjois-Amerikassa.
Jotkut papit asettivat kyseenalaiseksi kirkon selibaattivelvoitteen. Osa piispoista vihjasi, että kirkon moraalisäännöt olivat liian ankarat. Amerikan intiaanit esittivät vastalauseensa tavasta, jolla kirkko oli kohdellut heidän esi-isiään.
Paavi puhui Yhdysvaltain katolilaisten yhä yleistyvästä tavasta ”noukkia ja valikoida” ne osat kirkon opetuksista, joita he haluavat noudattaa. Esimerkiksi korkea-arvoinen katolisen kirkon virkamies John Tracy Ellis selitti, että monet ihmiset sanovat: ”Olen katolilainen, mutta en hyväksy kaikkea, mitä paavi opettaa.” Time-aikakauslehti selosti: ”Aikoinaan Rooma piti Amerikan katolilaisia kirkon kuuliaisimpina poikina ja tyttärinä, mutta monet näistä uskovat nyt, että heillä on oikeus noukkia ja valikoida uskonsa peruspiirteet ja olla välittämättä niistä kirkon opetuksista, joista he ovat eri mieltä.”
Huolellisesti suunniteltu
Tämä vierailu suunniteltiin erittäin huolellisesti. Vatikaaniin lähetettiin kauan etukäteen tietoa paitsi siitä, mitä kirkon edustajat sanoisivat, myös jopa siitä, mitä juutalais-, muslimi-, hindu- ja buddhalaisjohtajat sanoisivat paaville, ja näin voitiin huolellisesti valmistautua vastaamaan.
Kiertomatka alkoi Miamista 10. syyskuuta. Siellä katolinen pappi Frank J. McNulty puhuessaan Yhdysvaltain 57000 papin edustajana kehotti hartaasti paavia ottamaan huomioon sellaiset jakavat kiistakysymykset kuin pappien selibaattivelvoitteen, yhä useampien katolilaisten ajautumisen pois kirkon opetuksista ja naisten halun saada huomattavampi asema kirkossa. Hän sanoi, että selibaatin arvostus ”on murentunut ja murentuu edelleen monien mielessä”. Los Angeles Times -sanomalehti totesi, että paavin ”lempeäsanainen” vastaus ”ei liittynyt suoranaisesti yhteenkään [McNultyn] herättämään kysymykseen”, mutta että paavi ”tähdensi pappien velvollisuutta alistua hänen valtaansa opettaa”.
Columbiassa Etelä-Carolinassa Johannes Paavali tapasi seuraavaksi ei-katolisia uskonnollisia johtajia. New Orleansissa hän varoitti katolisissa kouluissa opettavia teologeja, etteivät he saa poiketa kirkon virallisista opetuksista.
Phoenixissa Arizonassa hän tunnusti, että hänen kirkkonsa jäsenet olivat tehneet ”virheitä ja vääryyksiä” Amerikan intiaaneille menneisyydessä, ja hän otti vastaan yleisön edessä uskonnollisesti symbolisen kotkansulan intiaanien poppamieheltä.
Sitten Los Angelesissa 300 yhdysvaltalaisen piispan kokouksessa kardinaali John R. Quinn kertoi paaville: ”Olemme sielunpaimenina erittäin huolissamme siitä, että aika ajoin joitakin kirkon opetuksen sekä sukupuoli- että yhteiskuntamoraalin osa-alueita arvostellaan kielteisesti maassamme ja joskus arvostelemassa ovat jopa hyvää tahtovat katolilaiset.” Paavi vastasi, että katolilaisten on ”todella virheellistä” ajatella olevansa uskollisia, jos he poikkeavat kirkon opetuksista, jotka liittyvät ”sukupuolimoraaliin ja avioliittoon, avioeroon ja uudelleenavioitumiseen – – [ja] aborttiin”.
Homoseksuaalisuudesta keskusteltiin San Franciscon kaupungissa, jossa yli 2150 on jo kuollut aidsiin. Ryhmässä, joka tapasi paavin, oli mukana 62 aids-potilasta. Heidän joukossaan oli kaksi pappia, entinen munkki, useita homoseksualistimiehiä ja nelivuotias poika, joka oli saanut aidsin verensiirrosta.
Detroitissa Johannes Paavali tuomitsi abortin. Hän sanoi: ”Jokaisen ihmisen elämälle [pitäisi] taata kunnioitus ja lain antama suoja hedelmöityksestä alkaen aina luonnolliseen kuolemaan saakka.” Detroitista hän meni Fort Simpsoniin Kanadaan, missä hän antoi ”jylisevän tuen” intiaanien itsehallinto- ja maanomistusvaatimuksille.
Miten Yhdysvaltain katolilaiset suhtautuivat paavin päättäväiseen esiintymiseen? Lontoolainen sanomalehti Times pani merkille seuraavaa: ”Samalla kun hänen voimakkaasti puoleensa vetävä henkilökohtainen esiintymiskykynsä epäilemättä kohotti kirkon asemaa, hänen ehdottomat vaatimuksensa tottelevaisuudesta Vatikaanille vain lisäsivät mielipide-eroja.”
Kristusko johdossa?
Miamissa kierroksensa alussa paavi Johannes Paavali oli sanonut perusteen katolisen auktoriteetin hyväksymiseen olevan se, että hänen kirkkonsa ”on Jeesuksen Kristuksen johtama instituutio”. Jos se pitäisi paikkansa, eikö kirkon opetuksia pitäisi ehdottomasti totella? Miksi pappien pitäisikään silloin haluta muuttaa Kristuksen opetuksia? Ja miksi piispat olisivat huolissaan julkisesta arvostelusta?
Ongelma on se, että kaikki kirkon säännöt eivät perustu Jeesuksen Kristuksen opetuksiin. Jotkut niistä heijastavat pikemminkin vuosisatojen aikana kerättyjä käsityksiä, menettelytapoja ja perinteitä kuin perustuvat Kristuksen omiin opetuksiin ja niihin uskomuksiin, jotka hän välitti alun perin seuraajilleen.
Saatat huomata erittäin mielenkiintoiseksi verrata näitä nykyisiä opetuksia siihen, mitä Jeesus ja hänen apostolinsa todella opettivat.
Mitä Jeesus ja hänen apostolinsa todella sanoivat
Nämä opetukset on tallennettu kirjaan, joka sisältää ainoat täsmälliset muistiinmerkinnät Jeesuksen omista sanoista ja siitä, mitä hän ja hänen apostolinsa itse asiassa opettivat. Saatat jo omistaa tuon kirjan, Raamatun. Se kertoo, mitä tosi kristillisyys todella sisälsi, ennen kuin siihen lisättiin monia ihmisten ajatuksia. Seuraavat lainaukset (paitsi yhtä, joka on 2. Mooseksen kirjasta) ovat Jeesuksen apostoleitten muistiinmerkitsemiä lausuntoja sellaisesta toiminnasta, joka ei ole sopivaa tosi kristillisessä seurakunnassa:
Avioliiton ulkopuoliset sukupuolisuhteet: ”Niillä, jotka viettävät siveetöntä elämää – palvovat omia jumaliaan, syyllistyvät aviorikoksiin, – – – ei ole osuutta Jumalan valtakuntaan.” – 1. Korinttolaisille 6:9, 10, Elävä uutinen.
”Kaikille on selvää, minkälaisia tekoja ihmisen pahat taipumukset saavat aikaan. Näitä ovat haureus, siveettömyys ja sukupuolinen hurjastelu, – – ne jotka tekevät tällaista, eivät pääse Jumalan valtakuntaan.” – Galatalaisille 5:19–21, Uusi testamentti nykysuomeksi.
”Mutta haureuden yleisyyden vuoksi olkoon kullakin miehellä oma vaimonsa ja kullakin naisella oma miehensä.” – 1. Korinttolaisille 7:2; ks. myös 1. Tessalonikalaisille 4:3–8.
Homoseksuaaliset tavat: ”Sen tähden Jumala on jättänyt heidät häpeällisten himojen valtaan. – – Miehet ovat puolestaan luopuneet luonnollisesta sukupuoliyhteydestä naisten kanssa ja alkaneet himoita toisiaan. He harjoittavat keskenään häpeällisiä paheita. He saavat tästä harhasta sen rangaistuksen minkä ovat ansainneetkin.” – Roomalaisille 1:26, 27, UTN.
”Eivät haureelliset, – – eivät luonnottomia tarkoituksia varten pidetyt miehet, eivät miehet, jotka makaavat miesten kanssa, – – peri Jumalan valtakuntaa. Ja kuitenkin jotkut teistä olivat sellaisia. Mutta teidät on pesty puhtaiksi, mutta teidät on pyhitetty, mutta teidät on julistettu vanhurskaiksi Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä ja meidän Jumalamme hengellä.” – 1. Korinttolaisille 6:9–11; ks. myös 1. Timoteukselle 1:9–11.
Abortti: Raamattu sanoo, että jopa jos kaksi tappelevaa miestä vahingossa ’loukkaisi raskaana olevaa vaimoa, niin että hän synnyttää kesken, ja jos vahinko tapahtuu, niin annettakoon henki hengestä’. Näin ollen vaikka piittaamaton huolimattomuus aiheutti syntymättömän lapsen kuoleman, tuo teko rangaistiin kuolemalla. Lisäksi kristitty apostoli Johannes kirjoitti: ”Kenelläkään tappajalla [ei] ole ikuista elämää, joka pysyisi hänessä.” – 2. Mooseksen kirja 21:22, 23; 1. Johannes 3:15.
Seuraavaksi luetellaan seikkoja, joita Jeesus ja hänen apostolinsa eivät maininneet, vaan jotka lisättiin tarpeettomina rajoituksina myöhemmin.
Pappien selibaattivelvoite: Paavali, Jeesuksen apostoli, joka vei kristillisyyden ei-juutalaiseen maailmaan, osoitti, ettei selibaattia vaadittu. Hän kirjoitti: ”Eikö meillä olisi oikeus kuljettaa muassamme vaimoa, uskonsisarta niinkuin muutkin apostolit ja Herran veljet ja Keefas [Pietari] tekevät?” – 1. Korinttolaisille 9:5, Kirkkoraamattu.
Hän kirjoitti myös: ”Niin tulee siis seurakunnan kaitsijan [”piispan”, Douay-käännös] olla – – yhden vaimon mies.” – 1. Timoteukselle 3:2, KR; ks. myös 1. Timoteukselle 4:1–3.
Ei uudelleenavioitumista: Jeesus osoitti, että on yksi aviopuolisoa vastaan tehty synti, joka on niin vakava, että sen perusteella avioero ja uudelleenavioituminen ovat luvallisia. Hän sanoi: ”Minä sanon nyt teille, että joka eroaa vaimostaan (irstas käytös on eri asia) ja menee naimisiin toisen kanssa, tekee aviorikoksen, ja mies, joka menee naimisiin eronneen naisen kanssa, tekee aviorikoksen.” (Matteus 19:9, The New American Bible) Edellä mainitun raamatunkäännöksen 9. jakeen alaviitteessä todetaan: ”Irstas käytös on eri asia: kirjaimellisesti ’lukuun ottamatta porneiaa’, ts. moraalittomuutta, haureutta ja jopa sukurutsausta.”
Syntyvyyden säännöstelyä koskevia määräyksiä: Raamattu sanoo, että lapsia pitää rakastaa, heistä pitää huolehtia ja heitä pitää kasvattaa jumalisten periaatteiden mukaan, mutta missään ei mainita, että jokaisessa sukupuoliyhdynnässä pitäisi siittää lapsi. Se ei mainitse syntyvyyden säännöstelyä perheen koon rajoittamiseksi.
Jos katolinen kirkko olisi todella Kristuksen Jeesuksen johtama instituutio, silloin kaikki sen opetukset ja tavat olisivat täysin sopusoinnussa Jumalan sanan, Pyhän Raamatun, kanssa. Siellä ei olisi erimielisyyttä piispojen, pappien ja kirkon jäsenten keskuudessa. Asia on vakava. Jeesus sanoi: ”Jokainen valtakunta, joka on jakautunut itseään vastaan, autioituu, ja itseään vastaan jakautunut talo kaatuu.” (Luukas 11:17) Saakoon tämä tilanne katoliset lukijamme tutustumaan perusteellisemmin Raamattuun ja oppimaan, mitä Jumala vaatii hyväksyäkseen meidät. Jehovan todistajat auttavat mielellään tässä.
[Tekstiruutu s. 25]
Kirkon opetusten hyväksyminen
Time-aikakauslehden viime elokuussa tekemä tutkimus (julkaistiin 7. syyskuuta) osoitti, missä määrin itseään katolilaisiksi väittävät amerikkalaiset ovat eri mieltä kirkon virallisten opetusten kanssa. Ilmoitettiin seuraavia lukuja:
27 prosenttia haastatelluista Yhdysvaltain katolilaisista sanoi, että naisilla tulisi halutessaan olla oikeus aborttiin
53 prosentin mielestä papeilla pitäisi olla lupa mennä naimisiin
78 prosenttia sanoi, että katolilaisten sallitaan ”itse päättää” sellaisista asioista kuin syntyvyyden säännöstelystä ja abortista
93 prosenttia uskoi, että ”on mahdollista olla eri mieltä paavin kanssa ja olla silti hyvä katolilainen”
Hiljattain tehdyssä New York Times/CBS News Poll -tutkimuksessa (julkaistiin New York Times -sanomalehdessä 11. syyskuuta 1987) ilmeni, että papeilla on samanlaisia epäilyksiä:
24 prosenttia sanoi, että he henkilökohtaisesti kannattivat ”keinotekoisten ehkäisymenetelmien käyttöä”
55 prosenttia hyväksyi pappien avioitumisen
57 prosenttia sanoi, että henkilö voisi olla eri mieltä ”kirkon kanssa siitä, että abortti on syntiä” ja ”silti olla hyvä katolilainen”
[Tekstiruutu s. 26]
Ei selibaattia ensimmäisellä vuosisadalla
Paavi Paavali VI hyväksyi papiston selibaattivelvoitteen, mutta myönsi, että ”Uusi testamentti, joka sisältää Kristuksen ja apostoleiden opetukset – – ei vaadi avoimesti selibaattia pyhiltä palvelijoilta – –. Itse Jeesus ei asettanut sitä vaatimukseksi valitessaan niitä kahtatoista, eivätkä apostolitkaan vaatineet sitä niiltä, jotka johtivat ensimmäisiä kristillisiä yhteisöjä”. – Sacerdotalis Caelibatus (Pappien selibaatti, 1967).
[Tekstiruutu s. 26]
’Karkottakaa pahantekijä keskuudestanne’
Apostoli Paavali sanoi ensimmäisen vuosisadan kristityille, mitä heidän piti tehdä moraalittomalle seurakunnanjäsenelle: ”Teidän ei pitäisi seurustella sellaisen kristityn veljen kanssa, joka viettää moraalitonta elämää – –. Teidän täytyy karkottaa tämä pahantekijä keskuudestanne.” Tekeekö sinun kirkkosi todella näin? – 1. Korinttolaisille 5:11–13, The Jerusalem Bible.