Raamatun näkökanta:

Palkitseeko Jumala palvelijansa?

KYLLÄ hän palkitsee. Onko sitten itsekästä palvella Jumalaa palkinto mielessään? Ei, sillä hän itse asettaa palkintoja uskollisten palvelijoidensa eteen. Itse asiassa oikeudenmukaisuuden ja rakkauden Jumalana Jehova velvoittaa itsensä palkitsemaan palvelijansa. Hänen sanansa sanoo Heprealaiskirjeen 11:6:ssa muun muassa näin: ”Ihmisen, joka lähestyy Jumalaa, täytyy uskoa kahteen asiaan: ensinnäkin, että Jumala on olemassa, ja toiseksi, että Jumala palkitsee ne, jotka etsivät häntä.” (Phillips.)

Osoittamalla aitoa uskoa Jumalaan voi saada hänen ystävyytensä, joka puolestaan johtaa palkintoon. Jumala siunaa niitä, jotka etsivät hartaasti hänen suosiotaan.

Palkinnot ovat rakkaudentekoja

Jehova haluaa meidän tietävän, että hän on Jumala, joka palkitsee häntä rakastavat. Esimerkiksi huomaavaiset vanhemmat miettivät, miten he voisivat palkita lapsensa, joka rakkaudesta heitä kohtaan suorittaa halukkaasti askareita kotona. Vanhemmat voivat antaa hänelle enemmän kuin vain elämän välttämättömyydet, ehkä jonkin erityisen lahjan. Toisinaan lahja voisi olla jopa rahasumma, joka talletetaan pankkiin lapsen tulevaksi turvaksi. Niinpä ei Jumalakaan ole sellaisten ihmisten kaltainen, jotka eivät osoita arvostusta ja huomaavaisuutta niitä kohtaan, jotka toimivat rakkaudesta tai uskollisuudesta. Jehova on lämminsydäminen ja vetäytyy lähelle ystäviään. Jos uskot häneen lujasti, hän ’ei missään tapauksessa jätä sinua eikä suinkaan hylkää sinua’ (Heprealaisille 13:5).

Jumala arvostaa ja suosii kaikkia niitä, jotka tekevät hänelle pienenkin palveluksen, siten, että hän antaa heille lisää mahdollisuuksia oppia tuntemaan hänet. Jeesus valaisi tätä Matteuksen 10:40–42:ssa: ”Joka ottaa vastaan teidät, ottaa vastaan minutkin, ja joka ottaa minut vastaan, ottaa vastaan hänetkin, joka on minut lähettänyt. Joka ottaa vastaan profeetan, koska hän on profeetta, saa profeetan palkan, ja joka ottaa vastaan vanhurskaan, koska hän on vanhurskas, saa vanhurskaan palkan. Ja joka antaa yhdelle näistä pienistä kupillisenkin kylmää vettä juotavaksi, koska hän on opetuslapsi, totisesti minä sanon teille, se ei suinkaan menetä palkkaansa.”

Jeesus oli isänsä, Jehovan, lähettämä. Ihminen, joka siis ottaa suosiollisesti vastaan Kristuksen opetuslapset – olipa kyse profeetoista, vanhurskaista tai pienistä – ottaa vastaan Kristuksen ja myös Jumalan, joka hänet lähetti. Tuo ihminen saa varmasti siunauksia eikä jää palkitsematta. Hänen hengellisten rikkauksien aarrearkkunsa tulee täydemmäksi. Miksi? Koska Jehova muistaa pienimmänkin palveluksen, joka on tehty hänen Valtakuntansa tukemiseksi, eikä jätä sitä palkitsematta (Heprealaisille 6:10).

On kiinnostavaa, että Pietari, Jeesuksen opetuslapsi, kysyi Jeesukselta suoraan, palkittaisiinko hänet ja muut apostolit jotenkin: ”Katso! Me olemme jättäneet kaiken ja seuranneet sinua; mitä oikeastaan tulee meidän osaksemme?” (Matteus 19:27.) Jeesus ei pitänyt kysymystä sopimattomana vaan vastasi siihen myöntävästi: ”Jokainen, joka on jättänyt taloja tai veljiä tai sisaria tai isän tai äidin tai lapsia tai peltoja minun nimeni tähden, tulee saamaan monta kertaa enemmän ja perimään ikuisen elämän.” (Matteus 19:29.)

Nykyiset ja tulevat palkinnot

Jeesuksen vastaus osoittaa, että hänen seuraajansa palkitaan sekä nyt että tulevaisuudessa. Yksi nykyisistä palkinnoista on se, että heistä tulee osa hengellisten veljien ja sisarten laajenevaa, kansainvälistä perhettä. Samaan aikaan kun kristikunnan kirkot valittavat hupenevaa jäsenmääräänsä ja kannatustaan, Jehovan todistajien kokoussalit kuvaannollisesti puhuen pullottavat. Satojatuhansia uusia todistajia kastetaan joka vuosi.

Eräs palkinto on mielenrauha. Siihen liittyvät tyytyväisyys ja onnellisuus, jotka tulevat ystävyydestä Jumalan kanssa ja hänen tuntemisestaan. ”Jumalinen antaumus tyytyväisyyden ohella” on tosiaankin suuren voiton saamiskeino (1. Timoteukselle 6:6). Ihmisellä on varmasti onnellinen mieli, jos hän voi sanoa Paavalin tavoin: ”Olen oppinut, missä oloissa olenkin, olemaan tyytyväinen.” (Filippiläisille 4:11.)

Vähän ennen kuolemaansa Paavali kirjoitti palkasta, joka odotti Jeesuksen voideltujen seuraajien ”pientä laumaa” tulevaisuudessa – ylösnousemuksesta taivaalliseen elämään: ”Tästä lähtien minulle on varattuna vanhurskauden kruunu, jonka Herra, vanhurskas tuomari, antaa minulle palkaksi sinä päivänä, ei kuitenkaan vain minulle, vaan myös kaikille niille, jotka ovat hänen ilmeiseksi tuloaan rakastaneet.” (Luukas 12:32; 2. Timoteukselle 4:7, 8.)

Miljoonat Jeesuksen seuraajat, jotka ovat hänen ”muita lampaitaan”, odottavat saavansa tulevaisuudessa palkakseen ikuisen elämän paratiisiksi muutetun maan päällä (Johannes 10:16). Jeesus vakuutti myös, että niille hänen seuraajilleen, jotka kuolevat, ”maksetaan takaisin vanhurskaiden ylösnousemuksessa” (Luukas 14:14).

Kuvittele palkintoa mielessäsi

On aivan sopivaa yrittää kuvitella tulevia siunauksia mielessään, vaikkei kukaan tiedäkään tarkalleen, millaisia ne tulevat olemaan. Etkö pystykin aistimaan sen onnellisuuden, jota kuvaillaan Jesajan 25:8:ssa: ”Hän hävittää kuoleman ainiaaksi, ja Herra, Herra pyyhkii kyyneleet kaikkien kasvoilta”? Yritä nähdä mielessäsi Jesajan 32:17:n sanojen täyttyvän: ”Vanhurskauden hedelmä on rauha, vanhurskauden vaikutus lepo ja turvallisuus iankaikkisesti.” Kaikki ihmiset tulevat tosiaan työskentelemään yhdessä tosi ystävinä (Jesaja 65:21–25). Nykyäänkin ahkeralla työllä saadaan aikaan hienoja koteja ja laadukkaita tuotteita. Jumalan uudessa maailmassa terveet ihmiset voivat täydellisissä oloissa tuottaa kaikkea, mitä tarvitaan onnellista elämää varten (Psalmit 37:4).

Ne palkinnot, joita Jumala antaa, eivät johdu meidän ansiokkaasta palveluksestamme, vaan kyse on lahjasta, jonka hän rakkaudessaan meille antaa huolimatta peritystä syntisestä tilastamme (Roomalaisille 5:8–10). Jokin yhteys odottamamme palkan ja käytöksemme välillä silti on. Meidän on etsittävä Jehovaa hartaasti osoittaen rohkeaa uskoa ja kestävyyttä (Heprealaisille 10:35–39). Toisin sanoen ”mitä teettekin, työskennelkää siinä kokosieluisesti niin kuin Jehovalle eikä ihmisille, sillä te tiedätte, että tulette Jehovalta saamaan asianmukaisen palkan, perinnön”. Hän todellakin palkitsee palvelijansa. (Kolossalaisille 3:23, 24.)