5B Kristuksen läsnäolo (parusia)

Mt 24:3, kreik. τὸ σημεῖον τῆς σῆς παρουσίας (to sē·meiʹon tēs sēs pa·rou·siʹas)

Kreikan kielen substantiivi pa·rou·siʹa [lausutaan: paruusiʹa] merkitsee kirjaimellisesti ’vieressä olemista’. Ilmaus muodostuu prepositiosta pa·raʹ (vieressä) ja sanasta ou·siʹa (oleminen). Sana pa·rou·siʹa esiintyy 24 kertaa Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa, nimittäin seuraavissa kohdissa: Mt 24:3, 27, 37, 39; 1Ko 15:23; 16:17; 2Ko 7:6, 7; 10:10; Fil 1:26; 2:12; 1Te 2:19; 3:13; 4:15; 5:23; 2Te 2:1, 8, 9; Ja 5:7, 8; 2Pi 1:16; 3:4, 12; 1Jo 2:28. Uuden maailman käännöksessä sana pa·rou·siʹa on käännetty näissä 24 kohdassa vastineilla ”läsnäolo” tai ”olla läsnä”.

Sukulaisverbi paʹrei·mi tarkoittaa kirjaimellisesti ’olla vieressä’. Sitäkin käytetään Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa 24 kertaa, nimittäin seuraavissa kohdissa: Mt 26:50; Lu 13:1; Joh 7:6; 11:28; Ap 10:21, 33; 12:20 (alav.); 17:6; 24:19; 1Ko 5:3, 3; 2Ko 10:2, 11; 11:9; 13:2, 10; Ga 4:18, 20; Kol 1:6; Hpr 12:11; 13:5; 2Pi 1:9, 12; Il 17:8. Näissä kohdissa Uuden maailman käännös kääntää sanan paʹrei·mi vastineilla ”(olla) läsnä”, ”olla täällä”, ”olla luona”, ”olla nyt”, ”ilmaantua”.

Sanan pa·rou·siʹa merkitys käy hyvin selväksi siitä vastakohdasta, jonka 2Ko 10:10, 11:ssä ja Fil 2:12:ssa esitetään vallitsevan Paavalin läsnäolon ja poissaolon välillä. Myös Ihmisen Pojan pa·rou·siʹan vertaaminen ”Nooan päiviin” Mt 24:37–39:ssä osoittaa selvästi, että tämän sanan merkitys on ’läsnäolo’.

Rafael Gyllenbergin Uuden Testamentin kreikkalais-suomalainen sanakirja (Helsinki 1967) esittää pa·rou·siʹan ensimmäiseksi merkitykseksi ’läsnäolo’. Samoin tekee Liddellin ja Scottin A Greek-English Lexicon (LSJ, s. 1343). Lisäksi TDNT:ssä (V osa, s. 859) todetaan väliotsikon ”Yleismerkitys” alla: ”παρουσία [pa·rou·siʹa] tarkoittaa varsinkin aktiivista läsnäoloa.”

Sana pa·rou·siʹa ’läsnäolo’ ei ole sama kuin kreikan kielen sana eʹleu·sis ’tulo’, ’tuleminen’, joka esiintyy kreikkalaisessa tekstissä kerran, Ap 7:52:ssa, genetiivimuodossa e·leuʹse·ōs (lat. adventu). Sanoja pa·rou·siʹa ja eʹleu·sis ei käytetä toistensa synonyymeina. TDNT (V osa, s. 865) kiinnittää huomiota siihen, että ”näitä sanoja [paʹrei·mi ja pa·rou·siʹa] ei käytetä koskaan Kristuksen tulemisesta lihassa, eikä sanalla παρουσία ole koskaan merkitystä ’paluu’. Ajatus useammasta kuin yhdestä parousiasta löytyy ensimmäisen kerran vasta myöhemmästä kirkosta [ei ennen 100-luvulla elänyttä Justinusta] – –. Yksi perusedellytys alkukristillisen ajatusmaailman ymmärtämiselle on se, että meidän pitäisi täysin vapautua tästä [useamman kuin yhden parousian] käsityksestä.”

Teol. tri Israel P. Warren kirjoitti tämän sanan merkityksestä teoksessaan The Parousia (Portland, Maine [USA] 1879, s. 12–15): ”Me puhumme usein ’toisesta adventista’, ’toisesta tulemuksesta’ jne., mutta Raamatussa ei koskaan puhuta ’toisesta Parusiasta’. Olipa sen määrä olla luonteeltaan millainen tahansa, se oli jotakin epätavallista, jota ei ollut tapahtunut koskaan aikaisemmin ja jota ei tapahtuisi koskaan uudestaan. Sen oli määrä olla läsnäolo, joka poikkeaisi kaikista muista tapauksista, joissa hän teki itsensä ilmeiseksi ihmisille, ja ylittäisi ne, niin että sitä kuvailevan nimityksen THE PRESENCE [läsnäolo] pitäisi riittää sellaisenaan, ilman mitään luonnehtivia epiteettejä, artikkelia lukuun ottamatta.

Tämä näkemys tuosta sanasta tekee mielestäni selväksi sen, ettei englannin sana ’coming’ [tulemus] eikä latinan ’adventti’ ole paras alkuperäisen sanan vastine. Ne eivät ole yhdenmukaisia sen etymologian kanssa; ne eivät vastaa sen verbin ajatusta, josta se on johdettu; eikä niillä voitaisi sopivasti korvata tarkempaa sanaa ’läsnäolo’ niissä tapauksissa, joissa kääntäjät ovat käyttäneet viimeksi mainittua sanaa. Niiden kantasanojen välittämä perusmerkityskään ei ole sama. Sanat ’tulemus’ ja ’adventti’ synnyttävät ensisijaisesti kuvan siitä, että joku lähestyy meitä, liikkuu meitä kohti, ’parusia’ kuvan siitä, että joku on kanssamme, viittaamatta siihen, miten se alkoi. Edellisten vaikutus päättyy saapumiseen, jälkimmäisen vaikutus alkaa siitä. Ne ovat liikettä kuvaavia sanoja, tämä lepoa kuvaava. Ensin mainittujen toiminnan kattama aika on rajallinen, se saattaa olla hetkellinen; jälkimmäisen on rajaton – –.

Jos kääntäjämme olisivat menetelleet tämän termin, ’parusian’, kanssa samoin kuin sanan ’baptisma’ kanssa [englannin kielessä] – siirtäneet sen sellaisenaan – tai kääntäneet sanan sen etymologisesti täsmällisellä vastineella läsnäolo ja jos olisi selvästi ymmärretty, niin kuin silloin olisi ymmärretty, ettei ’toista Läsnäoloa’ ole olemassakaan, luulen, että koko oppi olisi ollut toisenlainen kuin se nyt on. Ilmauksista ’toinen tulemus’ ja ’toinen adventti’ ei olisi koskaan kuultukaan. Kirkkoa olisi opetettu puhumaan HERRAN LÄSNÄOLOSTA sellaisena, josta käsin sen toiveet oli määrä toteuttaa joko lähitulevaisuudessa tai hyvin kaukaisena ajanjaksona – sellaisena, jonka alaisuudessa maailma oli määrä tehdä uudeksi, jonka alaisuudessa saataisiin sekä hengellinen että ruumiillinen ylösnousemus ja jaettaisiin oikeutta ja ikuisia palkintoja.”

Myös Bauer (s. 630) toteaa, että sanasta pa·rou·siʹa tuli ”huomattavien viranhaltijoiden, varsinkin maakunnassa käyvien kuninkaiden ja keisarien, vierailusta käytetty virallinen ilmaus”. Mt 24:3:ssa ja muissakin raamatunkohdissa, esimerkiksi 1Te 3:13:ssa ja 2Te 2:1:ssä, sana pa·rou·siʹa tarkoittaa Jeesuksen Kristuksen läsnäoloa kuninkaana siitä lähtien, kun hänet on asetettu Kuninkaaksi tämän asiainjärjestelmän viimeisinä päivinä.