Luku 8
Ponnistelu voittajiksi
SMYRNA
1. a) Mikä seurakunta saa seuraavaksi sanoman kirkastetulta Jeesukselta? b) Mistä Jeesus muistuttaa tuon seurakunnan kristittyjä sanoessaan itseään ”Ensimmäiseksi ja Viimeiseksi”?
MUINAINEN Efesos on nykyään raunioina. Mutta paikassa, johon Jeesus osoitti toisen sanomansa, sijaitsee yhä vilkas kaupunki. Noin 60 kilometriä Efesoksen raunioista pohjoiseen on turkkilainen Izmirin kaupunki, jossa toimii nykyäänkin innokas Jehovan todistajien seurakunta. Siellä sijaitsi ensimmäisellä vuosisadalla Smyrna. Panehan nyt merkille Jeesuksen seuraavat sanat: ”Ja Smyrnan seurakunnan enkelille kirjoita: Tämän sanoo hän, ’Ensimmäinen ja Viimeinen’, josta tuli kuollut ja joka tuli jälleen eloon.” (Ilmestys 2:8) Sanoessaan näin noille Smyrnan kristityille Jeesus muistuttaa heitä siitä, että hän oli ensimmäinen nuhteettomuuden säilyttäjä, jonka Jehova suoranaisesti herätti kuolleista kuolemattomaan henkielämään, ja viimeinen, joka herätettäisiin sillä tavoin. Jeesus itse herättäisi kuolleista kaikki muut voidellut kristityt. Näin hänellä on hyvät edellytykset neuvoa veljiään, jotka toivovat saavansa kuolemattoman taivaallisen elämän hänen kanssaan.
2. Miksi kaikki kristityt saavat lohtua Hänen sanoistaan, ”josta tuli kuollut ja joka tuli jälleen eloon”?
2 Jeesus näytti mallin siitä, miten kestää vainoa vanhurskauden tähden, ja hän sai asianmukaisen palkan. Hänen uskollisuutensa kuolemaan asti ja hänen sen jälkeen saamansa ylösnousemus ovat toivon perusta kaikille kristityille. (Apostolien teot 17:31) Se tosiseikka, että Jeesuksesta ’tuli kuollut ja hän tuli jälleen eloon’, todistaa, että joudummepa kärsimään totuuden vuoksi mitä tahansa, se ei ole turhaa. Jeesuksen ylösnousemus rohkaisee suuresti kaikkia kristittyjä, varsinkin kun heitä vaaditaan kärsimään uskonsa vuoksi. Oletko sinä sellaisessa tilanteessa? Jos olet, niin voit rohkaistua myös seuraavista Jeesuksen Smyrnan seurakunnalle lausumista sanoista:
3. a) Miten Jeesus rohkaisi Smyrnan kristittyjä? b) Vaikka Smyrnan kristityt olivat köyhiä, niin miksi Jeesus sanoi heidän olevan ’rikkaita’?
3 ”Minä tiedän sinun ahdistuksesi ja köyhyytesi – mutta sinä olet rikas – ja niiden jumalanpilkan, jotka sanovat itse olevansa juutalaisia eivätkä kuitenkaan ole, vaan ovat Saatanan synagoga.” (Ilmestys 2:9) Jeesuksella ei ole mitään kielteistä huomauttamista Smyrnan veljistään, ainoastaan lämpimiä kiitoksen sanoja. He ovat kärsineet paljon ahdistusta uskonsa vuoksi. Aineellisesti he ovat köyhiä, todennäköisesti juuri uskollisuutensa takia. (Heprealaisille 10:34) Heidän päähuomionsa on kuitenkin hengellisissä asioissa, ja he ovat keränneet aarteita taivaaseen, kuten Jeesus neuvoi. (Matteus 6:19, 20) Siksi Ylipaimen pitää heitä ’rikkaina’. – Vrt. Jaakob 2:5.
4. Keiden taholta Smyrnan kristityt kärsivät paljon vastustusta, ja minä Jeesus piti noita vastustajia?
4 Jeesus mainitsee nimenomaan, että Smyrnan kristityt ovat kestäneet paljon vastustusta lihallisten juutalaisten käsissä. Aikaisemmin monet tähän uskontoon kuuluvat vastustivat sitkeästi kristillisyyden leviämistä. (Apostolien teot 13:44, 45; 14:19) Nyt vain runsaat 20 vuotta Jerusalemin kukistumisen jälkeen Smyrnan juutalaiset osoittavat samaa saatanallista henkeä. Ei ihme, että Jeesus pitää heitä ”Saatanan synagogana”.a
5. Mitä koettelemuksia on Smyrnan kristittyjen edessä?
5 Jeesus lohduttaa Smyrnan kristittyjä, jotka joutuvat kohtaamaan tällaista vihamielisyyttä: ”Älä pelkää sitä, mitä olet kärsimäisilläsi. Katso! Panettelija tulee jatkuvasti heittämään joitakuita teistä vankilaan, jotta teidät pantaisiin täysin koetukselle ja teillä olisi ahdistusta kymmenen päivää. Osoittaudu uskolliseksi aina kuolemaan saakka, niin annan sinulle elämän kruunun.” (Ilmestys 2:10) Jeesus käyttää tässä kolme kertaa kreikan kielen monikon toista persoonaa, mikä osoittaa, että hänen sanansa käsittävät koko seurakunnan. Jeesus ei voi luvata, että Smyrnan kristittyjen koettelemukset loppuisivat pian. Joitakuita heistä vainotaan jatkuvasti ja heitetään vankilaan. Heillä on ahdistusta ”kymmenen päivää”. Luku kymmenen vertauskuvaa maallista täydellisyyttä tai kokonaisuutta. Hengellisesti rikkaat nuhteettomuuden säilyttäjätkin koetellaan läpikotaisin heidän ollessaan lihassa.
6. a) Miksi Smyrnan kristittyjen ei pitäisi pelätä? b) Miten Jeesus päätti sanomansa Smyrnan seurakunnalle?
6 Smyrnan kristittyjen ei kuitenkaan pitäisi pelätä eikä sovitella. Jos he pysyvät uskollisina loppuun asti, heidän palkakseen on varattuna ”elämän kruunu”, heidän tapauksessaan kuolematon elämä taivaissa. (1. Korinttolaisille 9:25; 2. Timoteukselle 4:6–8) Apostoli Paavali piti tätä kallisarvoista palkintoa niin arvokkaana, että sen vuoksi hän oli valmis uhraamaan kaiken muun, jopa maallisen elämänsä. (Filippiläisille 3:8) Ilmeisesti Smyrnan uskolliset kristityt ovat samaa mieltä. Jeesus päättää sanomansa seuraavasti: ”Jolla on korva, se kuulkoon, mitä henki sanoo seurakunnille: sitä, joka voittaa, ei toinen kuolema tule missään tapauksessa vahingoittamaan.” (Ilmestys 2:11) Voittajille vakuutetaan, että he saavat kuolemattoman taivaallisen elämän, joka on kuoleman ulottumattomissa. – 1. Korinttolaisille 15:53, 54.
”Ahdistusta kymmenen päivää”
7, 8. Miten kristillinen seurakunta pantiin vuonna 1918 Smyrnan seurakunnan tavoin ”täysin koetukselle”?
7 Paljolti samoin kuin Smyrnan kristityt Johannes-luokka ja sen toverit on nykyään ’pantu täysin koetukselle’ ja pannaan vastakin. Pysymällä uskollisina koettelemuksessa he ilmaisevat olevansa Jumalan omaa kansaa. (Markus 13:9, 10) Pian sen jälkeen kun Herran päivä alkoi, Jehovan kansan pieni kansainvälinen ryhmä sai todellista lohtua Jeesuksen sanoista, jotka hän osoitti Smyrnan kristityille. (Ilmestys 1:10) Vuodesta 1879 lähtien he olivat kaivaneet esiin Jumalan sanasta hengellisiä rikkauksia, ja he jakelivat niitä auliisti toisille. Mutta ensimmäisen maailmansodan aikana he kohtasivat kiihkeää vihaa ja vastustusta, mikä johtui osaksi siitä, että he eivät antaneet sotakiihkon tarttua itseensä, ja osaksi siitä, että he paljastivat pelottomasti kristikunnan erehdykset. Vaino, jota he joidenkuiden kristikunnan johtajien yllytyksestä kohtasivat, kiihtyi vuonna 1918 ja oli verrattavissa siihen, mitä Smyrnan kristityt saivat osakseen sikäläisen juutalaisyhdyskunnan taholta.
8 Amerikan yhdysvalloissa vainon aalto saavutti huippunsa, kun Vartiotorni-seuran uusi presidentti Joseph F. Rutherford ja seitsemän hänen toveriaan lähetettiin vankilaan 22. kesäkuuta 1918, lähes kaikki heistä kärsimään 20 vuoden tuomiota. Heidät vapautettiin takuita vastaan yhdeksän kuukautta myöhemmin. Toukokuun 14. päivänä 1919 muutoksenhakutuomioistuin kumosi heille langetetut väärät tuomiot; kävi ilmi, että oikeudenkäynnissä oli tehty 130 virhettä. Roomalaiskatolinen tuomari Manton, Pyhän Gregorius Suuren ritarikunnan jäsen, joka oli vuonna 1918 kieltäytynyt vapauttamasta näitä kristittyjä takuita vastaan, tuomittiin myöhemmin, vuonna 1939, kahdeksi vuodeksi vankeuteen ja 10000 dollarin sakkoihin kuuden häntä vastaan esitetyn syytteen perusteella, joiden mukaan hän oli vaatinut ja ottanut vastaan lahjuksia.
9. Miten Hitler kohteli Jehovan todistajia natsi-Saksassa, ja miten papit suhtautuivat siihen?
9 Saksan natsihallinnon aikana Hitler kielsi kokonaan Jehovan todistajien saarnaamistyön. Vuosien mittaan tuhansia todistajia suljettiin raa’asti keskitysleireihin, joissa moni heistä kuoli. Satoja nuoria miehiä, jotka kieltäytyivät taistelemasta Hitlerin armeijassa, teloitettiin. Tällä kaikella oli pappien tuki, kuten The German -sanomalehdessä 29. toukokuuta 1938 julkaistut erään katolisen papin sanat osoittavat. Hän sanoi muun muassa: ”Maan päällä on nyt yksi maa, jossa niin sanotut – – raamatuntutkijat [Jehovan todistajat] on kielletty. Se on Saksa! – – Kun Adolf Hitler pääsi valtaan ja Saksan katoliset piispat toistivat pyyntönsä, Hitler sanoi: ’Nämä niin sanotut vakavat raamatuntutkijat [Jehovan todistajat] ovat häiriönaiheuttajia; – – Minä pidän heitä huijareina; en salli sitä, että tämä amerikkalainen tuomari Rutherford mustaa sellaisella tavalla Saksan katolilaisia; minä hajotan [Jehovan todistajat] Saksassa.’” Tähän tuo pappi lisäsi: ”Bravo!”
10. a) Millaista vainoa Jehovan todistajat ovat kohdanneet Herran päivän jatkuessa? b) Mihin kristittyjen tuomioistuimissa uskonnonvapauden puolesta käymä taistelu on usein johtanut?
10 Herran päivän jatkuessa Käärme ja hänen siemenensä eivät ole missään vaiheessa lakanneet taistelemasta voideltuja kristittyjä ja heidän tovereitaan vastaan. Monia heistä on vangittu, ja heitä on vainottu ilkeämielisellä tavalla. (Ilmestys 12:17) Nuo viholliset ovat jatkuvasti ’tehneet väkivaltaa lain varjolla’, mutta Jehovan kansa pitää kiinni kannastaan: ”Meidän täytyy totella Jumalaa hallitsijana ennemmin kuin ihmisiä.” (Psalmi 94:20; Apostolien teot 5:29) Vuonna 1955 Vartiotorni ilmoitti: ”Yli seitsemänkymmentä maata on tehnyt rajoittavia säädöksiä ja vainonnut Jehovan todistajia jolloinkin viimeksi kuluneina neljänäkymmenenä vuonna.” Kun on ollut mahdollista taistella tuomioistuimissa uskonnonvapauden puolesta, nämä kristityt ovat taistelleet ja saaneet selviä voittoja monissa maissa. Yksistään Yhdysvaltojen korkeimmassa oikeudessa Jehovan todistajat ovat saaneet 50 oikeusvoittoa.
11. Mikä Jeesuksen profetia, joka koski hänen läsnäolonsa tunnusmerkkiä, on toteutunut Jehovan todistajissa Herran päivän aikana?
11 Mikään muu ryhmä ei ole totellut niin tunnollisesti Jeesuksen käskyä maksaa takaisin keisarille, mikä on keisarin. (Luukas 20:25; Roomalaisille 13:1, 7) Minkään muun ryhmän jäseniä ei kuitenkaan ole vangittu niin monessa maassa niin monien erilaisten hallitusmuotojen alaisuudessa, ja sama tilanne on jatkunut nykyaikaan saakka Pohjois- ja Etelä-Amerikassa, Euroopassa, Afrikassa ja Aasiassa. Jeesuksen suuri profetia hänen läsnäolonsa tunnusmerkistä sisälsi seuraavat sanat: ”Silloin teitä luovutetaan ahdistukseen ja teitä tapetaan, ja te tulette olemaan kaikkien kansojen vihaamia minun nimeni vuoksi.” (Matteus 24:3, 9) Tämä on ilmiselvästi toteutunut Jehovan kristityissä todistajissa Herran päivän aikana.
12. Miten Johannes-luokka on vahvistanut Jumalan kansaa vainon varalta?
12 Vahvistaakseen Jumalan kansaa ahdistuksen varalta Johannes-luokka on jatkuvasti muistuttanut sitä niiden sanojen sisällöstä, jotka Jeesus lausui Smyrnan kristityille. Esimerkiksi kun natsit alkoivat vainota todistajia, Vartiotornissa oli vuosina 1933 ja 1934 (suomeksi 1934 ja 1935) sellaisia kirjoituksia kuin ”Älkää pelätkö heitä”, joka käsitteli Matteuksen 10:26–33:a, ”Tulinen koettelemus”, joka perustui Danielin 3:17, 18:aan, ja ”Jalopeurain suut”, jonka teemaraamatunkohta oli Danielin 6:22. Vartiotorni on 1980-luvulla, jonka kuluessa Jehovan todistajat ovat kärsineet ilkeämielistä vainoa yli 40 maassa, vahvistanut Jumalan kansaa sellaisilla kirjoituksilla kuin ”Onnellisia vainottuinakin!” ja ”Kristityt kohtaavat vainon kestävinä”.b
13. Miksi Jehovan kristityt todistajat, kuten Smyrnan kristitytkään, eivät ole pelänneet vainoa?
13 Jehovan kristityt todistajat tosiaan kärsivät fyysistä vainoa ja muita koetuksia vertauskuvalliset kymmenen päivää. Smyrnan kristittyjen tavoin hekään eivät ole pelänneet; ei myöskään kenenkään meistä tarvitse pelätä, kun olosuhteet täällä maan päällä pahenevat. Me olemme valmiita kestämään kärsimyksiä ja suhtautumaan iloiten jopa ’omaisuutemme ryöstämiseen’. (Heprealaisille 10:32–34) Tutkimalla Jumalan sanaa ja omaksumalla sen itsellemme tulemme kykeneviksi seisomaan vahvoina uskossa. Voit olla varma siitä, että Jehova voi varjella ja varjelee sinut nuhteettomuudessasi. ’Heittäkää kaikki huolenne hänelle, koska hän huolehtii teistä.’ – 1. Pietari 5:6–11.
[Alaviitteet]
a Noin 60 vuotta Johanneksen kuoleman jälkeen 86-vuotias Polykarpos poltettiin kuoliaaksi Smyrnassa, koska hän ei luopunut uskostaan Jeesukseen. ”Polykarpoksen marttyyrio”, kirjoitelma, jonka uskotaan olevan peräisin tuon tapahtuman ajoilta, mainitsee, että kun rovioon kerättiin puita, ”pääasiallisesti juutalaiset, tapansa mukaan, osoittautuivat erikoisen toimellisiksi” siinä – vaikka teloitus tapahtui ”suuren sapatin päivänä”.
b Ks. Vartiotorneja 1.1., 1.12. ja 15.12.1934; 1.2. ja 15.2.1935; 1.8.1983.
[Tekstiruutu/Kuva s. 39]
Noin 50 vuoden ajan historioitsijat ovat todistaneet saksalaisten Jehovan todistajien nuhteettomuudesta natsihallinnon aikana. Vuonna 1986 julkaistu historioitsija Claudia Koonzin kirja Mothers in the Fatherland kertoo: ”Valtava enemmistö kaikista saksalaisista, joilla ei ollut natsitaustaa, löysi keinoja pysyäkseen hengissä halveksimansa hallituksen alaisuudessa. – – Toisessa päässä tilastollista ja ideologista kirjoa olivat 20000 Jehovan todistajaa, jotka käytännöllisesti katsoen poikkeuksetta selvästi kieltäytyivät tottelemasta millään tavalla natsivaltiota. – – Kiinteimmin yhdessä pysynyt vastustajien ryhmä sai voimaa uskonnosta. Alusta asti Jehovan todistajat eivät olleet yhteistoiminnassa natsivaltion yhdenkään osan kanssa. Senkin jälkeen kun Gestapo tuhosi heidän kansallisen päämajansa vuonna 1933 ja kielsi lahkon vuonna 1935, he kieltäytyivät edes sanomasta ’Heil Hitler’. Noin puolet (enimmäkseen miehiä) kaikista Jehovan todistajista lähetettiin keskitysleireihin, tuhat heistä teloitettiin ja tuhat muuta kuoli vuosina 1933–1945. – – Katolilaiset ja protestantit kuulivat pappiensa kehottavan heitä olemaan yhteistoiminnassa Hitlerin kanssa. Jos he vastustivat, he rikkoivat silloin sekä kirkon että valtion määräyksiä.”