EPILEPSIA

Krooninen keskushermoston sairaus, jonka oireita ovat kouristukset ja/tai tajunnan menettäminen osittain tai kokonaan. Tämä häiriötila liittyy aivojen epänormaaliin toimintaan. Epileptisestä kohtauksesta, johon liittyy ankaria kouristuksia ja tajuttomuutta, käytetään nimitystä grand mal, kun taas lievemmän muodon hyvin lyhyt kohtaus on nimeltään petit mal; nämä ovat kaksi epilepsian päätyyppiä. Epileptikko on epilepsiaa eli kaatumatautia sairastava henkilö.

Seuraavana päivänä muodonmuutoksensa jälkeen Jeesus Kristus paransi kaatumatautisen, jota hänen opetuslapsensa eivät olleet kyenneet parantamaan (Mt 17:14–20). Lapsuudesta asti tässä pojassa oli ollut ”puhumaton ja kuuro henki”, joka mm. syöksi hänet aika ajoin kouristuksiin, jolloin hänen suustaan erittyi vaahtoa. Jeesus nuhteli demonia, se tuli ulos, ja näin poika parani. (Mr 9:14–29; Lu 9:37–43.)

Vaikka tässä tapauksessa epileptisiin oireisiin liittyi demonin toiminta, yleensä epilepsiaan on jokin luonnollinen syy. Raamatussa ei osoiteta sen tavallisesti johtuvan siitä, että joku olisi joutunut demonien riivaamaksi. Sen sijaan Matteus (4:24) kertoo, että Jeesuksen luo tuotujen sairaiden joukossa oli ”demonien riivaamia ja kaatumatautisia”, ja näin hän tekee eron niiden kahdenlaisten ihmisten välillä, jotka Kristus paransi.

Termi ”epilepsia” johtuu kreikkalaisesta sanasta e·pi·lē·psiʹa, joka tarkoittaa kirjaimellisesti ’äkillistä kiinni tarttumista, (taudin)kohtausta’. Sanaa e·pi·lē·psiʹa ei käytetä kuitenkaan Raamatussa. Matteus (4:24; 17:15) käytti tästä sairaudesta sen sijaan eräitä muotoja kreikkalaisesta sanasta se·lē·ni·aʹzo·mai, jonka kirjaimellinen merkitys on ’olla kuun vaikutuksen alainen’. Vuosien 1938 ja 1992 kirkkoraamatut käyttävät Matteuksen 4:24:ssä ja 17:15:ssä sanaa ”kuunvaihetautinen”, mutta joissakin muissa nykykielisissä käännöksissä on käytetty sanaa ”kaatumatautinen” tai ”epileptikko” (UM, UTN, RS).

Teoksessa The International Standard Bible Encyclopaedia (toim. J. Orr, 1960, III osa, s. 1941) todetaan kiinnostavasti: ”Sanan seleniazomai alkuperäinen merkitys ’kuuhullu’ liittyy siihen yleiseen, laajalle levinneeseen ja kummallisen sitkeään käsitykseen, että kuu on joissakin vaiheissaan vahingollinen ihmisille, varsinkin niille, joilla on jaksoittaisia tai luonteeltaan toistuvia sairauksia. Ei ole olemassa tietoja, joiden perusteella voitaisiin päätellä, edustiko tämä nimenomainen sana UT:n [Uuden testamentin] aikoina elinvoimaista, todellista käsitystä vai oliko sen käyttö saavuttanut vaiheen, jossa alkuperäinen kielikuva häviää ja sana ilmaisee vain tarkoitettaan liittymättä enää etymologiseen ajatukseen.”

Se että Matteus käyttää eräitä muotoja sanasta se·lē·ni·aʹzo·mai, ei merkitse sitä, että hän ajatteli taikauskoisesti tämän sairauden liittyvän tiettyihin kuun vaiheisiin. Hän vain ilmeisesti käytti kreikan kielen sanaa, joka tarkoitti tuolloin yleensä kaatumatautista. Lisäksi Matteuksen, Markuksen ja Luukkaan kuvailemat oireet, joita pojalla oli, liittyvät varmasti epilepsiaan.