SPITAALI

Sairaus, josta Raamatussa käytetään heprealaista sanaa tsa·raʹʽat ja kreikkalaista sanaa leʹpra. Sitä sairastavaa sanotaan spitaaliseksi.

Raamatussa sanalla ”spitaali” ei tarkoiteta pelkästään lepraa, sairautta jota sanotaan myös spitaaliksi, sillä sen lisäksi, että sitä oli ihmisissä, sitä saattoi olla myös vaatteissa ja taloissa (3Mo 14:55). Leprasta käytetään myös nimitystä Hansenin tauti, koska tri Gerhard A. Hansen löysi bakteerin, jonka ajatellaan yleensä aiheuttavan tämän sairauden. Vaikka tsa·raʹʽat ei tarkoita pelkästään lepraa, ei ole epäilystäkään siitä, että lepraa sairastettiin Lähi-idässä myös Raamatun aikoina.

Eri muotoja ja niiden vaikutuksia. Nykyään leprasta eli Hansenin taudista, joka ei tartu kovin helposti, esiintyy pääasiassa kolmenlaista muotoa. Yksi tyyppi on kyhmymäinen, ja se aiheuttaa ihon paksuuntumista ja kyhmyjen muodostumista, ensin kasvojen iholle ja sitten ruumiin muihin osiin. Se aiheuttaa myös potilaan nenän ja kurkun limakalvojen vaurioitumista. Siitä käytetään nimitystä kyhmylepra eli lepromatoosinen lepra. Toinen muoto on tuberkuloidilepra. Se ei ole yhtä vakava kuin kyhmylepra, ja se vaurioittaa pääasiassa ääreishermoja. Se voi ilmetä siten, että iho on kosketusarka, mutta se voi aiheuttaa myös tunnottomuutta. Kolmas lepramuoto on sekoitus molempien edellä kuvailtujen lajien oireista.

Kun lepra etenee, alussa esiintyvät ajettumat alkavat märkiä, hiukset ja kulmakarvat saattavat lähteä, kynnet voivat höltyä, mädäntyä ja pudota pois. Sen jälkeen sairaan sormet, raajat, nenä tai silmät voivat hitaasti syöpyä. Vakavimmissa tapauksissa seuraa lopulta kuolema. Se, että Raamatun ”spitaalilla” tarkoitettiin varmasti tällaista vakavaa sairautta, käy ilmi Aaronin kuvauksesta, jonka mukaan tuossa sairaudessa liha on ”puoliksi syöpynyt” (4Mo 12:12).

Tämä kuvaus auttaa paremmin ymmärtämään Raamatun viittauksia tähän kauhistuttavaan sairauteen ja niitä hirveitä seurauksia, jotka koituivat Ussian julkeasta toiminnasta, kun hän halusi sopimattomasti uhrata suitsutusta Jehovan temppelissä (2Ku 15:5; 2Ai 26:16–23).

Diagnoosi. Jehova antoi Mooseksen laissa israelilaisille tietoja, joiden pohjalta pappi saattoi tehdä spitaalidiagnoosin ja erottaa sen muista, vaarattomammista ihosairauksista. 3. Mooseksen kirjan 13:1–46:n perusteella voidaan nähdä, että spitaali saattoi alkaa ihottumasta, ruvesta, läiskästä, paiseesta tai palohaavasta. Joskus oireet olivat hyvin selvät. Tarttuma-alueen karvoitus oli muuttunut valkoiseksi, ja sairaan kohdan havaittiin olevan ihoa syvempää. Esimerkiksi valkoinen ihottuma saattoi muuttaa ihokarvat valkoisiksi ja ihottumaan saattoi ilmaantua vereslihaa. Tämä merkitsi sitä, että henkilö sairasti spitaalia ja hänet piti julistaa epäpuhtaaksi. Joissakin tapauksissa sairas kohta ei kuitenkaan ollut ihoa syvempää, ja silloin määrättiin karanteeniaika, jonka jälkeen pappi tarkasti potilaan ja teki lopullisen taudinmäärityksen.

Spitaalin tiedettiin saavuttavan vaiheen, jossa se ei tarttunut. Kun se oli levinnyt koko kehoon ja muuttunut kauttaaltaan valkoiseksi eikä verestävää lihaa ollut nähtävissä, sairauden leviämisvaihe oli ohi ja jäljellä olivat vain sen jättämät jäljet. Silloin pappi julisti spitaalisen puhtaaksi, koska sairaudesta ei ollut enää vaaraa kenellekään. (3Mo 13:12–17.)

Jos spitaalisen sairaus poistui ja hän parani, hän saattoi puhdistaa itsensä palvontamenojen mukaan noudattamalla tiettyjä järjestelyjä, mm. antamalla papin uhrata hänen puolestaan teurasuhrin (3Mo 14:1–32). Mutta jos spitaalinen ei ollut parantunut ja pappi julisti hänet epäpuhtaaksi, spitaalisen vaatteet piti repiä, hänen päänsä hiukset tuli jättää hoitamattomiksi, hänen oli peitettävä viiksensä tai ylähuulensa ja huudettava: ”Saastainen, saastainen!” Spitaalisen piti asua erillään leirin ulkopuolella. (3Mo 13:43–46.) Tämän varokeinon tarkoitus oli estää häntä saastuttamasta niitä, joiden keskellä oli Jehovan teltta (4Mo 5:1–4). Nähtävästi spitaaliset olivat Raamatun aikoina tekemisissä toistensa kanssa tai asuivat ryhmissä, jolloin he saattoivat auttaa toisiaan (2Ku 7:3–5; Lu 17:12).

Vaatteissa ja taloissa. Spitaalia saattoi esiintyä myös villa- tai pellavavaatteissa tai nahkaesineissä. Tarttuma saattoi lähteä pois pesussa, ja esineiden karanteenia varten oli omat järjestelynsä. Mutta kun tuo kellanvihreä tai punertava tarttuma säilyi, kyseessä oli pahanlaatuinen spitaali ja esine piti polttaa. (3Mo 13:47–59.) Jos talon seinässä havaittiin kellanvihreitä tai punertavia syvennyksiä, pappi määräsi talon karanteeniin. Oli ehkä tarpeen repiä irti kivet, joissa tarttuma oli, ja kaapia talo puhtaaksi sisäpuolelta, minkä jälkeen kivet ja kaavittu laasti oli vietävä epäpuhtaaseen paikkaan kaupungin ulkopuolelle. Jos tarttuma uusiutui, talo julistettiin epäpuhtaaksi, se revittiin maahan ja sen purkujätteet vietiin epäpuhtaaseen paikkaan. Puhtaaksi julistettua taloa varten oli kuitenkin puhdistusjärjestely. (3Mo 14:33–57.) On esitetty, että vaatteissa tai taloissa esiintynyt spitaali oli jonkinlaista ruostetta tai hometta, mutta tästä ei ole varmuutta.

Merkkinä. Spitaali liittyi yhteen niistä tunnusmerkeistä, jotka Mooses pystyi Jehovan voimalla tekemään todistaakseen israelilaisille, että Jumala oli lähettänyt hänet. Ohjeiden mukaisesti Mooses pani kätensä vaatteensa ylälaskokseen, ja kun hän veti sen takaisin, ”hänen kätensä oli spitaalinen, kuin lumi”. Kun hän pani kätensä uudelleen vaatteensa ylälaskokseen ja veti sen jälleen takaisin, hänen kätensä oli palautunut ennalleen, niin että se oli ”niin kuin hänen muukin lihansa”. (2Mo 4:6, 7.) Jumala löi Mirjamia niin, että hänestä tuli ”spitaalista valkoinen kuin lumi”, koska hän oli puhunut Moosesta vastaan. Mooses anoi Jumalaa parantamaan Mirjamin, ja niin tapahtuikin, mutta hänet pantiin seitsemäksi päiväksi karanteeniin leirin ulkopuolelle. (4Mo 12:1, 2, 9–15.)

Elisan aikaan. Syyrialainen Naaman oli ”urhoollinen, väkevä mies, vaikkakin oli spitaalinen [tai: ”ihotaudin vaivaama”]” (2Ku 5:1, Rbi8, alav.). Hän oli ylpeytensä vuoksi vähällä menettää mahdollisuutensa parantua, mutta lopulta hän toimi Elisan neuvon mukaan, upottautui Jordaniin seitsemän kertaa, ja ”hänen lihansa palautui pikkupojan lihan kaltaiseksi ja hän tuli puhtaaksi” (2Ku 5:14). Sen jälkeen hänestä tuli Jehovan palvoja. Elisan palvelija Gehasi otti kuitenkin ahneuksissaan Naamanilta lahjan profeetta Elisan nimessä ja antoi siten väärän kuvan isännästään ja käytti todellisuudessa Jumalan ansaitsematonta hyvyyttä aineellisen voiton hankkimiseen. Tämän rikoksen vuoksi Jumala löi Gehasia spitaalilla, ja hänestä tuli ”spitaalinen, valkoinen kuin lumi”. (2Ku 5:20–27.)

Israelissa oli Elisan päivinä joitakin spitaalisia, kuten käy ilmi siitä, että neljä israelilaista spitaalista oli Samarian porttien ulkopuolella Elisan ollessa kaupungin sisäpuolella (2Ku 7:3). Israelilaiset eivät kuitenkaan yleensä uskoneet tähän tosi Jumalan mieheen, niin kuin eivät Jeesuksen kotiseudulla asuneet juutalaisetkaan hyväksyneet Jeesusta. Kristus sanoikin: ”Israelissa oli myös monta spitaalista profeetta Elisan aikana, eikä kuitenkaan kukaan heistä puhdistunut, vaan Naaman, syyrialainen.” (Lu 4:27.)

Jeesus ja hänen opetuslapsensa paransivat spitaalia. Palvellessaan Galileassa Jeesus paransi spitaalisen, jonka Luukas kuvaili olleen ”mies täynnä spitaalia”. Jeesus kielsi miestä kertomasta siitä kenellekään ja sanoi: ”Mutta mene näyttämään itsesi papille ja anna uhrilahja puhdistumisesi yhteydessä, niin kuin Mooses on käskenyt, todistukseksi heille.” (Lu 5:12–16; Mt 8:2–4; Mr 1:40–45.)

Kun Kristus lähetti 12 apostolia matkaan, hän käski heitä muun muassa: ”Puhdistakaa spitaalisia.” (Mt 10:8.) Kulkiessaan myöhemmin halki Samarian ja Galilean Jeesus paransi eräässä kylässä 10 spitaalista. Vain yksi heistä, samarialainen, ”kääntyi takaisin ja kirkasti suureen ääneen Jumalaa”, ja hän lankesi kasvoilleen Jeesuksen jalkojen juureen ja kiitti häntä siitä, mitä hänen puolestaan oli tehty. (Lu 17:11–19.) Mainittakoon myös, että Kristus oli Betaniassa spitaalisen Simonin talossa (Jeesus oli ehkä parantanut Simonin), kun Maria voiteli Jeesuksen kallisarvoisella hyvänhajuisella öljyllä muutamaa päivää ennen hänen kuolemaansa (Mt 26:6–13; Mr 14:3–9; Joh 12:1–8).