Raamatun näkökanta:
Kannattaako ”Uusi testamentti” antisemitismiä?
ERÄS amerikkalainen maallikkosaarnaaja sanoi kerran: ”Laitoskirkko on tehnyt syntiä suuren osan olemassaoloajastaan, ja sen on vastattava paljosta viimeisellä tuomiolla, erityisesti juutalaisia vastaan harjoittamastaan antisemitismistä.”
Miksi antisemitismillä eli juutalaisvihalla on ollut niin pitkä ja inhottava historia, joka on ulottunut jopa tälle 1900-luvulle asti? Jotkut syyttävät tästä Raamatun kreikkalaisia kirjoituksia, niin sanottua Uutta testamenttia. Esimerkiksi Harvardin teologisen tiedekunnan dekaani Krister Stendahl väitti: ”Se että – – Uuden testamentin sanat ovat toimineet ’Jumalan’ suomana oikeutuksena juutalaisvihalle, on hyvin tunnettu ja yleisesti hyväksytty tosiasia.” Vaikka tämä näkemys saatetaankin hyväksyä yleisesti, niin pitääkö se todella paikkansa?
Keitä syytettiin Jeesuksen kuolemasta?
Matteuksen 27:15–25:tä lainataan usein todisteena ”Uudessa testamentissa” esiintyvästä antisemitismistä. Tässä kohdassa kerrotaan, että juutalainen väkijoukko vaati roomalaista maaherraa Pontius Pilatusta panemaan Jeesuksen paaluun ja jopa huusi: ”Tulkoon hänen verensä meidän päällemme ja meidän lastemme päälle.” Opettaako ”Uusi testamentti” tässä, että kaikki ensimmäisen vuosisadan juutalaiset olivat vastuussa Jeesuksen kuolemasta ja juutalaiset pitäisi ikuisesti tuntea Kristuksen tappajina?
Ensinnäkin miten useimmat juutalaiset suhtautuivat Jeesukseen hänen palveluksensa aikana? ”Uusi testamentti” paljastaa, että Jeesus oli hyvin suosittu juutalaisten keskuudessa, varsinkin Galileassa, missä hän suoritti suurimman osan palveluksestaan (Johannes 7:31; 8:30; 10:42; 11:45). Vain viisi päivää ennen hänen pidätystään ja teloitustaan joukko juutalaisia otti hänet tervetulleena vastaan Jerusalemiin Messiaana (Matteus 21:6–11).
Ketkä sitten halusivat Jeesuksen kuolevan? ”Uudessa testamentissa” sanotaan, että Jeesus oli ylipappien sekä monien fariseusten ja saddukeusten epäsuosiossa, koska hän paljasti heidän ulkokultaisuutensa (Matteus 21:33–46; 23:1–36).a Ylimmäinen pappi Kaifas oli Jeesuksen huomattavimpia vastustajia. Hän oli epäilemättä kärsinyt taloudellisia menetyksiä, kun Jeesus oli ajanut rahanvaihtajat ulos temppelistä (Markus 11:15–18). Lisäksi Kaifas pelkäsi Jeesuksen suosion juutalaisten väkijoukkojen keskuudessa johtavan lopulta siihen, että roomalaiset puuttuisivat asioihin ja hän menettäisi valtansa (Johannes 11:45–53). Niinpä ylipapit ja muut uskonnolliset johtajat punoivat juonen Jeesuksen pään menoksi ja luovuttivat hänet roomalaiseen tuomioistuimeen, jotta hänet teloitettaisiin (Matteus 27:1, 2; Markus 15:1; Luukas 22:66–23:1). On todella ironista, että Jeesuksen suosio juutalaisten väkijoukkojen keskuudessa johti hänen kuolemaansa!
Kun Jeesuksen suosio otetaan huomioon, miten on mahdollista, että juutalainen väkijoukko vaati äänekkäästi hänen teloittamistaan? Koska useimmat Jeesuksen kannattajat olivat galilealaisia, on mahdollista, että se väkijoukko, joka halusi hänen kuolevan, koostui pääasiassa juudealaisista. Galilealaiset olivat yleensä luonteeltaan lämminsydämisiä, nöyriä ja rehellisiä, kun taas juudealaiset, varsinkin jerusalemilaiset, olivat yleensä ylpeitä, rikkaita ja korkeasti oppineita. Matteus paljastaa merkityksellisen seikan sanoessaan, että tämän joukon kiihottajina toimivat ”ylipapit ja vanhimmat” (Matteus 27:20). Minkä valheen he ovat mahtaneet kertoa väkijoukolle nostattaakseen sen tällaiseen toimintaan? Oliko kyseessä se valhe, jonka he esittivät aiemmin Jeesuksen oikeudenkäynnissä ja joka toistettiin Jeesuksen ollessa teloitettavana, nimittäin, että Jeesus sanoi hävittävänsä temppelin? (Markus 14:57, 58; 15:29.)b
Yhteisvastuu
Jos tämä juutalaisjoukko ei ollut juutalaisten koko kansa, niin miksi Pietari sanoi puhuessaan Jerusalemiin noin 50 päivää myöhemmin viikkojuhlaan kokoontuneelle väkijoukolle: ”Te kiinnititte [Jeesuksen] paaluun laittomien miesten kädellä”? (Apostolien teot 2:22, 23.) Pietari tiesi varmasti, että useimmilla näistä ei ollut juuri mitään tekemistä niiden tapahtumien kanssa, jotka johtivat Jeesuksen teloitukseen. Mitä siis Pietari tarkoitti?
Raamatun mukaan sovittamaton murha ei aiheuttanut syyllisyyttä ainoastaan murhaajalle vaan myös sille yhteiskunnalle, joka ei ollut saattanut häntä oikeuden eteen (5. Mooseksen kirja 21:1–9). Esimerkiksi koko Benjaminin sukukunta tuomittiin erään kerran verivelkaiseksi, koska se ei ollut rangaissut keskuudessaan ollutta murhaajajoukkoa. Vaikka suurin osa sukukunnasta ei ollutkaan suoranaisesti osallinen murhaan, niin jättäessään selvittämättä tämän rikoksen he katsoivat sitä läpi sormien ja olivat siten jossain määrin vastuussa siitä. (Tuomarien kirja 20:8–48.) Onhan sanottu, että vaikeneminen on myöntymisen merkki.
Vastaavasti ensimmäisen vuosisadan juutalaiset antoivat kansana äänettömän hyväksyntänsä verivelkaisten johtajiensa rikokseen. Suvaitsemalla ylipappien ja fariseusten murhanhimoisia toimia koko kansa kantoi osan vastuusta. Epäilemättä Pietari kehotti tästä syystä juutalaisia kuulijoitaan katumaan.c
Mihin Jeesuksen hylkääminen Messiaana johti? Jeesus sanoi Jerusalemin kaupungille: ”Teidän huoneenne [temppeli] jätetään teille hylätyksi.” (Matteus 23:37, 38.) Jumala otti tosiaan pois suojeluksensa, ja Rooman armeija tuhosi myöhemmin Jerusalemin ja sen temppelin. Aivan kuten jonkun miehen perhe saisi tuntea seuraukset, jos hän tuhlaisi kaiken omaisuutensa, samoin Jumalan suojeluksen menetystä eivät tunteneet ainoastaan ne, jotka vaativat Jeesuksen kuolemaa, vaan myös heidän perheensä. Tässä mielessä Jeesuksen veri tuli heidän päälleen ja heidän lastensa päälle (Matteus 27:25).
”Uudessa testamentissa” ei kuitenkaan missään kohdassa sanota, että juutalaisten tulevat sukupolvet olisivat olleet jollain erityisellä tavalla syyllisiä Jeesuksen kuolemaan. Päinvastoin koska Jumala rakasti heidän esi-isäänsä Aabrahamia, hän oli erityisen huomaavainen juutalaisia kohtaan antamalla heille ensimmäisenä mahdollisuuden tulla kristityiksi (Apostolien teot 3:25, 26; 13:46; Roomalaisille 1:16; 11:28). Kun tämä mahdollisuus ulotettiin lopulta ei-juutalaisille, Jumala ei enää ollut tekemisissä kenenkään ihmisen kanssa tämän kansallisen sukuperän perusteella. Pietari sanoi: ”Tosiaankin minä havaitsen, että Jumala ei ole puolueellinen, vaan jokaisessa kansassa se, joka pelkää häntä ja toteuttaa vanhurskautta, on hänelle otollinen.” (Apostolien teot 10:34, 35.) Apostoli Paavali kirjoitti myöhemmin: ”Ei ole – – erotusta juutalaisen ja kreikkalaisen välillä.” (Roomalaisille 10:12.) Juutalaiset olivat sen jälkeen Jumalan edessä samassa asemassa kuin ei-juutalaiset, ja tämä pitää paikkansa vielä nykyäänkin. (Vrt. Hesekiel 18:20.)
Miksi kristikunnassa esiintyy antisemitismiä?
Voidaan siis nähdä, että ”Uusi testamentti” ei kannata antisemitismiä. Se kertoo sen sijaan sellaisen miehen opetuksista, joka eli ja kuoli juutalaisena sekä opetti seuraajiaan kunnioittamaan Mooseksen lain ihanteita (Matteus 5:17–19). Mutta jos kerran ”Uutta testamenttia” ei voida syyttää antisemitismistä, niin miksi sitä on ilmennyt hellittämättömästi kristikunnassa?
Syy ei ole itse kristillisyydessä. Samoin kuin Juudaan ajan väärät kristityt väänsivät ”Jumalan ansaitsemattoman hyvyyden irstauden puolusteluksi”, ovat kristityiksi tunnustautuvat vetäneet Kristuksen nimen kautta historian kiihkomielisyyden ja ennakkoluuloisuuden lokaan (Juudas 4). Kristikunnassa ilmennyt antisemitismi on siis johtunut sellaisten ihmisten itsekkäistä ennakkoluuloista, jotka ovat olleet kristittyjä vain nimellisesti.
Kiinnostavaa kyllä Jeesus itse ennusti, että jotkut väittäisivät tekevänsä kaikenlaisia voimatekoja hänen nimessään mutta olisivat todellisuudessa ”laittomuuden tekijöitä” – eivät hänen ystäviään! (Matteus 7:21–23.) Monet näistä ovat yrittäneet etsiä ”Uudesta testamentista” oikeutusta vihamielisyydelleen ja ennakkoluuloilleen, mutta ajattelevat ihmiset voivat nähdä tällaisten tyhjien verukkeiden läpi.
Väärät kristityt joutuvat tekemään tilin Jumalalle antisemitismistään. Mutta aivan kuten väärennetyn rahan olemassaolo ei todista, etteikö oikeaa rahaa olisi olemassa, ei tekokristittyjenkään olemassaolo mitenkään himmennä sitä tosiasiaa, että on olemassa tosi kristittyjä, jotka ovat tunnettuja rakkaudestaan, eivät ennakkoluuloistaan. Miksi et tutustuisi tällaisiin ihmisiin sinua lähimpänä olevassa Jehovan todistajien valtakunnansalissa?
[Alaviitteet]
a Ensimmäisen vuosisadan juutalainen historioitsija Joseph ben Matthias (Flavius Josephus) kertoo, että tuohon aikaan Rooman edustaja nimitti ja pani viralta ylimmäisen papin niinkin usein kuin kerran vuodessa. Näissä oloissa ylimmäinen pappeus rappeutui pelkäksi taloudellisia etuja tuovaksi viraksi, jota yhteiskunnan pahin aines tavoitteli. Babylonian Talmudissa kerrotaan joistakin moraalisista paheista, joihin nämä ylimmäiset papit syyllistyivät (Pesaḥim 57a). Tässä teoksessa kerrotaan myös fariseusten taipumuksesta ulkokultaisuuteen (Soṭah 22b).
b Jeesus kylläkin sanoi vastustajilleen: ”Hajottakaa tämä temppeli, niin pystytän sen kolmessa päivässä.” (Johannes 2:19–22.) Mutta, kuten Johannes osoittaa, Jeesus ei puhunut Jerusalemin temppelistä vaan ”ruumiinsa temppelistä”. Jeesus vertasi siis tulevaa kuolemaansa ja ylösnousemustaan rakennuksen purkamiseen ja uudelleen pystyttämiseen. (Vrt. Matteus 16:21.)
c Nykyaikanakin on kiinnitetty huomiota samanlaiseen vastuuseen. Kaikki natsi-Saksan kansalaiset eivät osallistuneet suoranaisesti hirmutekoihin. Saksa kuitenkin katsoi yhteisvastuun sitovan sitä ja halusi vapaaehtoisesti antaa hyvityksiä natsivainojen uhreille.
[Huomioteksti s. 13]
Kristikunnassa ilmenevää antisemitismiä harjoittavat sellaiset ihmiset, jotka ovat kristittyjä vain nimellisesti
[Kuva s. 11]
Ei Jeesus eivätkä hänen opetuslapsensa edistäneet antisemitismiä