Kun meillä on vastatuulta
Kuvaillessaan todellista tilannetta, johon Jeesuksen opetuslapset joutuivat sinnitellessään veneellä Galileanmeren toiselle puolelle, evankeliuminkirjoittaja Markus sanoo, että he olivat ”ahtaalla soutamisessaan, sillä heillä oli vastatuuli”. Jeesus näki vielä rannalla ollessaan heidän olevan pulassa, ja käyttäen yliluonnollisia kykyjään hän lähti kävelemään heitä kohti merta pitkin. Kun hän nousi veneeseen heidän luokseen, tuuli laantui. (Markus 6:48–51.)
Sama raamatunkirjoittaja kertoi, että kerran aiemmin ”puhkesi – – raju myrskytuuli”. Silloin Jeesus ”nuhteli tuulta ja – – tuuli laantui, ja tuli aivan tyyni”. (Markus 4:37–39.)
Vaikka emme nykyään saakaan todistaa tällaisia yliluonnollisia tapauksia, voimme oppia niistä paljon. Koska olemme epätäydellisiä ihmisiä ja elämme vaarallisia aikoja, emme voi välttyä vastoinkäymisten tuulilta (2. Timoteukselle 3:1–5). Joskus meistä saattaa tuntua, että henkilökohtaisiin koettelemuksiin liittyvä ahdistus yltyy yhtä voimakkaaksi kuin myrskytuuli. Huojennusta on kuitenkin saatavilla! Jeesus esittää kutsun: ”Tulkaa minun luokseni kaikki, jotka uurastatte ja olette kuormitettuja, niin minä virvoitan teidät.” (Matteus 11:28.)
Kun meillä näyttää olevan vastatuulta, sydämessämme voi olla ”aivan tyyntä”. Miten se on mahdollista? Siten että luotamme Jehova Jumalan pettämättömiin lupauksiin. (Vrt. Jesaja 55:9–11; Filippiläisille 4:5–7.)