Onko helvetti kidutuksen paikka?

JOTKUT vastaavat myöntävästi, toiset kieltävästi ja loput eivät tiedä mitä vastata. Muutamia vuosisatoja sitten lähes kaikkialla kristikunnassa uskottiin siihen, että helvetti on katumattomille sieluille tarkoitettu tulen ja kidutuksen paikka. Nykyään monet ihmiset hylkäävät tämän ajatuksen ja uskovat mieluummin siihen omatekoiseen toteamukseen, että ”helvetti on täällä maan päällä”. Mikä sitten on totuus tästä asiasta? Menevätkö pahat ihmiset todella helvettiin? Onko se kidutuksen paikka?

Helvetistä on olemassa monenlaisia teorioita. Keskiaikaisen käsityksen mukaan se oli maanalainen paikka, jossa katumattomat syntiset kärsivät ikuisesti äärimmäistä tuskaa. Kuuluisa runoilija Dante, joka syntyi 1200-luvulla, kirjoitti teoksessaan The Eleven Pains of Hell:

”Siellä on palavia puita, joihin on hirtetty niiden sielut, jotka eivät koskaan käyneet kirkossa tässä elämässä – –.

”Siellä on kuumennettu uuni, jonka luona seisoo seitsemän paholaista lapioimassa syyllisten sieluja tulipesään. – –

”Syyllisillä sieluilla ei ole lepoa.”

Michelangelo maalasi Vatikaanin Sikstuksen kappeliin tällaisen pelottavan kuvan helvetistä. Sen sanotaan pelästyttäneen pahanpäiväisesti paavi Paavali III:n, jonka toimeksiannosta maalaus tehtiin.

Sekä Calvin että Luther hyväksyivät katolisen käsityksen helvetistä. Helvetintulioppia vaalitaan yhä nykyään. Uusi katolinen tietosanakirja (New Catholic Encyclopedia) sanoo: ”Helvetin pääpiirre on sen tuli, joka on sammumaton – – ja iankaikkinen. – – Mitä ilmaisut ’sammumaton tuli’ ja ’iankaikkinen tuli’ tarkoittanevatkin, niitä ei tule selittää merkityksettömiksi.” Kuuluisa amerikkalainen evankelista Billy Graham lisää: ”Kirjaimellisen helvetin oppi on kaikkien huomattavien kirkkojen uskontunnustuksissa. – – Jumala piti helvettiä niin todellisena, että hän lähetti ainoan Poikansa maailmaan pelastamaan ihmisiä helvetistä.”

Viimeaikaisen suuntauksen mukaan on kuitenkin haluttu mieluummin lieventää tuota oppia, jonka mukaan helvetin tuli ja kidutus ovat kirjaimellisia, ja selittää niiden tarkoittavan pikemminkin mahdollisuutta joutua kadotukseen ja ikuisesti eroon Jumalasta – siis henkistä tuskaa. Vuonna 1979 julkaistussa Vatikaanin kirjeessä, jonka paavi Johannes Paavali II hyväksyi, esitettiin kuitenkin uudelleen uskomus, jonka mukaan katumattomat syntiset joutuvat tuliseen helvettiin, ja siinä varoitettiin levittämästä tuohon uskomukseen kohdistuvia epäilyksiä.

Vaikutukset elossa oleviin

Jo pelkkä ajatus tulisesta helvetistä on aiheuttanut sanomatonta henkistä tuskaa. John Bunyan, Pilgrim’s Progress -kirjan tekijä, kertoi, että 9- tai 10-vuotiaana hän näki ”pelottavia unia, ja hän – – vapisi ajatellessaan helvetintulen pelottavia kidutuksia”. Monet muut ovat kärsineet samalla tavoin. Muuan Durbanista Etelä-Afrikasta kotoisin oleva mies muistelee: ”Kun olin pikkupoika, näin hirvittäviä painajaisia helvetistä, ja itkin usein öisin. Rakastavat vanhempani yrittivät lohduttaa minua mutteivät kyenneet siihen.”

Helvetintulioppia on vuosisatojen ajan rummutettu nuorten vaikutuksille alttiisiin mieliin, ja siitä on puhuttu jylisevällä äänellä saarnastuoleista. Miten tämä käsitys on vaikuttanut ihmisten sydämeen? Onko se tehnyt heistä ystävällisempiä, rakkaudellisempia ja myötätuntoisempia suhteissaan toisiin?

Historioitsija Henry C. Lea mainitsee keskiajan inkvisitiota käsittelevässä teoksessaan, että ne jotka johtivat tuota surullisen kuuluisaa inkvisitiota, ajattelivat voivansa ”pelastaa [kerettiläiset uhrinsa] väliaikaisen tulen avulla ikuisesta tulesta”, ja Lea jatkaa: ”Jos oikeudenmukainen ja kaikkivoipa Jumala langetti jumalallisen koston niille luomuksilleen, jotka rikkoivat häntä vastaan, niin ei ollut ihmisen asia asettaa hänen vanhurskaita teitään kyseenalaisiksi, vaan ihmisen tuli noudattaa nöyrästi Jumalan esimerkkiä ja iloita, kun tilaisuus sen tekemiseen suotiin hänelle.” – A History of the Inquisition of the Middle Ages.

Lisäksi espanjalainen historioitsija Felipe Fernández-Armesto sanoo: ”On tietenkin totta, että inkvisitiotuomioistuimet käyttivät säälittä kidutusta saadakseen esiin todisteita, mutta kidutuksen barbaarisuus onkin tuomittava niiden kidutusten valossa, jotka odottivat helvetissä sitä kerettiläistä, joka ei tunnustanut.” – Kursivointi meidän.

Oppi ikuisesta kidutuksesta on tehnyt monista kirkossakävijöistä ateisteja. Jopa Billy Graham tunnusti, että se oli ”kaikista kristillisyyden opeista vaikeimmin hyväksyttävä”. Mutta tukeeko Raamattu todella tätä opetusta?

Onko se kristillinen opetus?

’Totta kai se löytyy Raamatusta’, monet sanovat. Raamattu kyllä puhuu ihmisten heittämisestä tuleen. Mutta Raamattu sisältää myös monia vertauskuvia. Onko tämä tuli siis kirjaimellinen vai kuvaannollinen? Jos se on kuvaannollinen, niin mitä se edustaa?

Esimerkiksi Ilmestyksen 20. luvun jakeessa 15 sanotaan Kirkkoraamatun mukaan: ”Ja joka ei ollut elämän kirjaan kirjoitettu, se heitettiin tuliseen järveen.” Mutta jakeessa 14 sanotaan: ”Ja Kuolema ja Tuonela [helvetti, Vanha kirkkoraamattu] heitettiin tuliseen järveen.” Outoa! Joutuuko itse helvettikin kidutettavaksi? Entä miten kuolemantila voidaan heittää kirjaimelliseen tuleen? Jakeen 14 loppuosa sanoo: ”Tämä on toinen kuolema, tulinen järvi.” Ilmestyksen 21. luvun jae 8 toistaa saman asian. Mikä on tämä ”toinen kuolema”? Katolisessa Jerusalem Bible -käännöksessä on sanojen ”toinen kuolema” kohdalla seuraava alaviite: ”Ikuinen kuolema. Tuli – – on vertauskuvallinen.” Aivan niin, sillä se kuvaa täydellistä tuhoa eli hävittämistä.

Tämäpä kiinnostavaa! ”Helvetti” siis tuhotaan! Huomaa kuitenkin, että tässä kohden käytetty kreikkalainen sana on Haades, joka Strongin sanakirjan (Exhaustive Concordance of the Bible) mukaan merkitsee ’hautaa’. Ovatko kuolleet tajuissaan tai kärsivätkö he helvetissä eli Haadeksessa? Raamattu vastaa: ”Kuolleet eivät tiedä mitään – –, sillä ei ole tekoa, ei ajatusta, ei tietoa eikä viisautta tuonelassa [helvetissä, katolinen Douay-käännös], jonne olet menevä.” – Saarnaaja 9:5, 10.

Jäävätkö kuolleet Haadekseen? Eivät. Jeesus itse oli Haadeksessa eli helvetissä, mutta hänet ’herätettiin kolmantena päivänä’, kuten sekä kirkkojen uskontunnustukset että Raamattu opettavat. (1. Korinttolaisille 15:4; Apostolien teot 2:29–32; Psalmi 16:10) Lisäksi hänen kauttaan ”on oleva ylösnousemus, sekä vanhurskaiden että epävanhurskaiden”. (Apostolien teot 24:15) Haades siis lopulta tyhjennetään ja se lakkaa olemasta, kun se ’heitetään tuliseen järveen’.

Jotkut voivat kuitenkin kysyä: ’Miksi Ilmestyksen 20. luvun jakeessa 10 sanotaan, että Panettelijaa vaivataan tuli- ja tulikivijärvessä?’ (KR) Jos tulinen järvi on vertauskuvallinen, kuten olemme nähneet, niin johdonmukaisesti vaivaaminenkin on kuvaannollista.

Raamatullisina aikoina vanginvartijat usein kiduttivat julmasti vankejaan, ja siksi heitä kutsuttiin ”vaivaajiksi”. Eräässä kuvauksessaan Jeesus puhui ilkeästä orjasta, joka ’luovutettiin vanginvartijoille’ (kreikaksi ba·sa·ni·stesʹ, mikä itse asiassa merkitsee ’vaivaajia’, kuten se on monissa käännöksissä käännetty). (Matteus 18:34) Kun siis Ilmestyskirjassa sanotaan, että Panettelijaa ja muita ”vaivataan – – iankaikkisesti” (KR) tulisessa järvessä, niin se merkitsee sitä, että heidät ”vangitaan” ikuisiksi ajoiksi täydellistä tuhoa merkitsevään toiseen kuolemaan. Panettelijan, Aadamilta perityn kuoleman sekä katumattomien pahojen kerrotaan kohtaavan ikuisen tuhon – tulijärveen ”vangitsemisen”. – Vrt. Heprealaisille 2:14; 1. Korinttolaisille 15:26; Psalmi 37:38.

Raamatun vertauskuvien ymmärtäminen auttaa meitä käsittämään, mitä Jeesus tarkoitti puhuessaan syntisistä, jotka ”heitetään helvettiin, jossa heidän matonsa ei kuole eikä tuli sammu”. (Markus 9:47, 48, KR) Tässä ”helvetiksi” käännetty kreikkalainen sana on geʹen·na eli Gehenna. Samanniminen laakso sijaitsi aivan Jerusalemin ulkopuolella, ja sitä käytettiin kaatopaikkana. Yötä päivää palava tuli tuhosi siellä kaupungin jätteitä. Toisinaan sinne heitettiin myös sellaisten rikollisten ruumiit, joiden ei ajateltu olevan arvollisia saamaan kunnollista hautausta eikä ylösnousemusta. Laaksossa oli myös jätteitä tuhoavia matoja, jotka eivät suinkaan olleet kuolemattomia! Jeesus vain yksinkertaisesti käytti tällaista valaisevaa kuvausta, jonka kaikki juudealaiset hyvin ymmärsivät, osoittamaan, että katumattomat pahat tuhottaisiin lopullisesti. Näin ollen Gehenna siis merkitsee samaa kuin ”tulinen järvi” – se edustaa ikuista tuhoa tarkoittavaa toista kuolemaa.

Ikuisen kidutuksen oppi perustuu teoriaan kuolemattomasta sielusta. Raamattu sanoo kuitenkin selvästi: ”Se sielu, joka syntiä tekee – sen on kuoltava.” (Hesekiel 18:4, 19; ks. myös Apostolien teot 3:23.) Helvetintulen julistajat ovat saaneet tosi Jumalan, Jehovan, näyttämään pahalta hengeltä – ilkeältä hirviöltä – vastoin sitä, mitä hän todella on: rakkauden Jumala, ”laupias ja armahtavainen – – ja suuri armossa”. – 2. Mooseksen kirja 34:6.

Jumala on rakkaudellisesti tehnyt järjestelyjä säästääkseen ihmisiä, ei kidutukselta vaan tuholta. Jeesus sanoi: ”Jumala rakasti maailmaa niin paljon, että hän antoi ainosyntyisen Poikansa, jottei kukaan häneen uskova tuhoutuisi, vaan hänellä olisi ikuinen elämä.” – Johannes 3:16.

[Huomioteksti s. 26]

Inkvisiittorit uskoivat, että heidän kauheat kidutusmenetelmänsä pelastivat synnintekijöitä pahemmalta kohtalolta

[Kuva s. 25]

Aivan viime aikoihin asti lähes koko kristikunta uskoi tällaisen paikan olemassaoloon