Raamatun näkökanta:

Hyväksyykö Raamattu käärmeitten käsittelyn?

NÄMÄ uskovat kokoontuvat pieniin kirkkoihin. He soittavat sähkökitaroita ja laulavat gospel-musiikkia. He rukoilevat parantumista. He kuuntelevat yksinkertaisia saarnoja ja mumisevat hurmioituneina jotakin, jota he kutsuvat ”uudeksi kieleksi”. Kaikessa tässä he eivät eroa paljoakaan monista kristikunnan helluntailais- tai karismaattisista liikkeistä. Sitten he ottavat esille myrkyn, tulen ja käärmeet.

Myrkky on tavallisesti veteen liuotettua strykniiniä. Tuli voi olla paloöljyyn kastettu palava vaate tai asetyleenisoihtu, ja käärmeet voivat olla kalkkarokäärmeitä tai kuparikäärmeitä, joita on melko helppo löytää Yhdysvaltain Appalakeilta, missä näitä uskonnollisia ryhmiä on eniten. Kun he tuntevat ”hengen” kutsuvan heitä, he juovat myrkkyä ja pitävät käsiään tulessa. He saattavat myös käsitellä käärmeitä taivutellen niitä käsivarsiensa ja olkapäidensä ympärille pidellen niitä lähellä ruumistaan ja ojennellen niitä toiselta toiselle. Miksi?

”Minä käsittelen käärmeitä, koska se on Raamatussa ikään kuin käsky”, sanoo Dewey, pienen länsivirginialaisen kirkon johtaja.a Dewey väittää, että häntä on purtu 106 kertaa, ja hänellä on niistä arvet todisteina. Kehottaako Raamattu todella tekemään jotakin tällaista?

”Älä kiusaa Herraa, sinun Jumalaasi”

”Joka ei rakasta, se ei tunne Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus”, sanoo Raamattu Johanneksen 1. kirjeen 4:8:ssa Kirkkoraamatun mukaan. Vaatisiko rakkauden Jumala palvojiaan aiheuttamaan itselleen tarpeetonta kipua? ”Käärmeenpurema sattuu”, sanoo Dewey. ”Sen tuska on noin sata kertaa pahempi kuin hammassärky – –. Tuntuu kuin olisi tulessa.” Vaikka useimmat käärmeenpureman uhrit jäävätkin henkiin, muistiin on merkitty kymmeniä kuolemantapauksia, muun muassa Deweyn sisaren vuonna 1961 sattunut kuolema.

Kristityt ovat tietenkin aina olleet valmiita kuolemaan uskonsa puolesta, mutta toiset ihmiset ovat yleensä aiheuttaneet heidän kuolemansa sen vuoksi, että he ovat kieltäytyneet sovittelemasta Raamatun periaatteissa. Toisaalta kun Saatana kehotti Jeesusta Kristusta vaarantamaan elämänsä tarpeettomasti ja tahallisesti hyppäämällä alas Jerusalemin temppelin harjalta, ”Jeesus sanoi hänelle: ’Taas on kirjoitettu: ”Älä kiusaa Herraa, sinun Jumalaasi”.’” (Matteus 4:7, KR) Eikö käärmeillä, tulella ja myrkyllä leikkiminen ole Jumalan kiusaamista tai röyhkeää haastamista? Eikö sellainen koetteleminen osoita palvojalta puuttuvan suuresti uskoa, hänen yrittävän pakottaa Jumalaa osoittautumaan uskolliseksi Sanalleen tekemällä näyttäviä tekoja?

Mitä Raamattu käskee tekemään?

Käärmeitä käsittelevien ryhmien jäsenet väittävät, että Jumalan sana käskee heitä tekemään niin, ja he lainaavat todisteeksi Markuksen 16:17, 18:aa. Kirkkoraamatun mukaan nämä jakeet kuuluvat: ”Ja nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat: minun nimessäni he ajavat ulos riivaajia, puhuvat uusilla kielillä, nostavat käsin käärmeitä, ja jos he juovat jotakin kuolettavaa, ei se heitä vahingoita; he panevat kätensä sairasten päälle, ja ne tulevat terveiksi.”

Ensiksi tulisi huomata, että lähes kaikki raamatunoppineet ovat yhtä mieltä siitä, etteivät nämä jakeet kuuluneet alun perin Markuksen evankeliumiin. ”Jakeitten 9–20 aitouden epäilyksenalaisuus tekee epäviisaaksi muodostaa oppia tai perustaa jokin kokemus niiden varaan (varsinkin jakeitten 16–18)”, huomauttaa kuuluisa kommentaattori Charles Ryrie.

Se mitä raamatunoppineet sanovat Markuksen 16:9–20:n aitoudesta, ei usein kuitenkaan tee vaikutusta niihin, jotka käsittelevät käärmeitä palvonnassaan. Nuo jakeet ovat Kuningas Jaakon käännöksessä (samoin kuin Kirkkoraamatussa), ja se on ainoa Raamattu johon useimmat heistä luottavat, ja niinpä asia on heidän mielestään loppuun käsitelty.

Mutta vaikka nämä jakeet olisivatkin aitoja, ne eivät käske käsittelemään käärmeitä tai juomaan myrkkyä eikä niissä puhuta mitään tulesta. Niinpä niitä ei voida pitää palvontaa koskevana vaatimuksena. Apostoli Paavali ei itse asiassa käynyt käärmeen kimppuun Maltan (Meliten, KR) saarella, vaan kohtasi sen vahingossa, koska se oli tarttunut risuihin, joita hän oli panemassa tuleen. Vaikka käärme puri Paavalia ja Jumala suojeli häntä vahingoittumiselta, hän ei antanut tuota kyykäärmettä toiselta toiselle pideltäväksi. Sen sijaan hän ”pudisti elukan tuleen”. Hän ei suinkaan tuntenut polttavaa kipua, jota nykyajan käärmeiden käsittelijät tuntevat, ”eikä hänelle tullut mitään vahinkoa”. – Apostolien teot 28:3–6, KR.

Uskonkoetusko?

Amerikan uskontoja käsittelevän tietosanakirjan The Encyclopaedia of American Religions mukaan käärmeiden käsittely on verrattain uusi ilmiö. Kirjassa sanotaan: ”Vuonna 1909 nuori George Went Hensley, joka asui maaseutualueella Grasshopper Valleyssä Tennesseessä, vakuuttui siitä, että Markuksen 16:17–18:ssa olevat viittaukset käärmeisiin ja myrkkyyn olivat itse asiassa käsky. Hän otti kiinni kalkkarokäärmeen ja muutamaa päivää myöhemmin lähellä Sale Creekiä otti käärmeen esille keskellä jumalanpalvelusta, jotta osanottajat voisivat käsitellä sitä uskonkoetuksenaan.” Ei ole kuitenkaan olemassa mitään sen enempää raamatullisia kuin historiallisiakaan todisteita siitä, että varhaiskristityt olisivat vaatineet tällaisia ’uskonkoetuksia’.

Harkitsehan lisäksi seuraavaa: Jumala käytti Paavalia herättämään ylös kuolleita; silti hän ryhtyi järkeviin toimiin suojellakseen omaa terveyttään ja seuralaistensa terveyttä. (1. Timoteukselle 5:23; 2. Timoteukselle 4:13) Paavali ei yrittänyt järjestää tilaisuuksia herättää kuolleita.

Niinpä sen sijaan että kristityt turmelisivat ruumistaan kivulla tai käärmeenpuremien arvilla, heitä kehotetaan ’antamaan ruumiinsa eläväksi, pyhäksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi; tämä on heidän järjellinen jumalanpalveluksensa’. (Roomalaisille 12:1, KR) Sen sijaan että kristittyjä kehotettaisiin koettelemaan uskoaan uhkarohkeilla teoilla, apostolin järkevä neuvo kuuluu: ”Koetelkaa itseänne, oletteko uskossa; tutkikaa itseänne.” (2. Korinttolaisille 13:5, KR) Koettele uskosi Jumalan sanan valossa. Rehellinen itsetutkistelu, jossa vertaat uskomuksiasi Raamattuun, auttaa sinua saamaan selville, läpäiseekö uskosi kaikkein tärkeimmän kokeen: hyväksyykö Jumala sen.

[Alaviitteet]