9. tutkielma

Jäsennyksen laatiminen

 1–4. Miten puheen teema ja pääkohdat voidaan ratkaista?

¹ Evankeliumin kirjoittaja Luukas sanoi ystävälleen Teofilukselle: ”Niin olen minäkin, tarkkaan tutkittuani alusta alkaen kaikki, päättänyt kirjoittaa ne järjestyksessään sinulle.” (Luuk. 1:3) Suoritettuaan siis perusteellisen tutkimuksen ja kerättyään suuren määrän aiheeseensa liittyviä tosiasioita hän ryhtyi panemaan niitä ymmärrettävään järjestykseen. Meille on eduksi noudattaa tätä samaa menettelyä valmistaessamme puheitamme. Se merkitsee jäsennyksen laatimista.

² Pääajatusten valitseminen. Koska puhumisen ja varsinkin Jumalan sanan esittämisen tarkoituksena on välittää ajatuksia toisen mieleen, niin ajatukset, jotka haluamme puheessamme välittää, tulisi ensiksi määrittää erittäin selvästi omassa mielessämme. Koottuasi aineistosi olet siinä asemassa, että pystyt tarkoin ratkaisemaan, mitä haluat kuulijoittesi vievän mukanaan puheesi päätyttyä. Yritä panna se yhteen virkkeeseen. Jos se sisältää puheesi ytimen, jos se ilmaisee yhden keskeisen ajatuksen, jonka haluat kuulijoittesi muistavan, niin sen tulisi olla puheesi teemana. Huomaat hyödylliseksi kirjoittaa sen muistiin, niin että voit katsoa sitä valmistusvaiheen aikana.

³ Valitse nyt kokoamastasi aineistosta pääajatukset, joita tarvitaan tämän yhden keskeisen teeman välittämiseksi kuulijoille. Niiden tulisi olla puheesi pääkohtia. Jos olet merkinnyt aineistosi korteille, voit järjestää ne peräkkäin eteesi pöydälle. Valitse sitten muita ajatuksia, joita tarvitaan tukemaan näitä pääkohtia, ja pane kukin niistä oikeaan paikkaansa sen pääkohdan jälkeen, jota se tukee. Kun valitset ja sijoitat jäsennykseen kokoamiasi pää- ja alakohtia, saatat havaita joidenkin niistä merkitsevän hyvin vähän teemasi kehittelylle. Jos tilanne on tällainen, heitä ne empimättä pois. On parempi tehdä se kuin sekoittaa puhe vähäpätöisellä tai asiaankuulumattomalla aineistolla. Varmistu myös siitä, että järjestät ajatukset johdonmukaisimmalla ja käytännöllisimmällä tavalla. Noudattamalla tässä ehdotettua menettelyä voit helposti nähdä ja korjata aukot jäsennyksen yhtenäisyydessä. Näin voit valvoa, että jokainen pääotsikko jäsennyksessä seuraa johdonmukaisesti edellistä ja edistää omalta osaltaan teeman kehittelyä. Ja kun jokainen kohta noiden pääotsikoiden alla tukee niitä sopivasti, puheen ajatuksenjuoksu ei voi olla muuta kuin johdonmukaista.

⁴ Neuvoja sisältävien kohtien, jotka olet juuri järjestänyt, tulisi muodostaa puheesi aiheenkäsittely. Tarvitset nyt johdannon ja loppusanat. Päätä miten haluat aloittaa puheesi ja valitse sitten valmistamasi esityksen perusteella loppusanat, jotka kannustavat kuulijoitasi toimintaan puheesi tarkoituksen mukaisesti. Nyt olet valmis panemaan tämän aineiston paperille suurin piirtein lopulliseen muotoon. Tämä voidaan tehdä eri tavoilla.

 5, 6. Mitä tarkoitetaan aihejäsennyksellä? Virkejäsennyksellä?

⁵ Jäsennystyypit. Kaksi yleisintä jäsennystyyppiä ovat aihe- ja virkejäsennys. Usein käytetään näiden kahden yhdistelmää. Kun alat valmistaa aihejäsennystä, merkitse vain teema sivun yläreunaan. Kirjoita sitten pääkohdat suppeasti teeman alle siten, että ne kaikki alkavat vasemmasta marginaalista. Kuhunkin pääkohtaan liittyvät alakohdat voidaan erottaa kirjoittamalla ne vähän oikealle marginaalista sen kohdan alle, jota ne tukevat. Jos jollain alakohdalla on lisäpiirteitä tukenaan, ne voidaan aloittaa vielä keskemmältä. Voit nyt nähdä paperistasi nopealla silmäyksellä, mitkä kohdat ovat huomattavia ja sisältävät pääajatukset, jotka haluat kuulijoittesi ymmärtävän. Tästä on apua pitäessäsi puhetta, koska voit painottaa niitä ja kerrata kunkin pääajatuksen avainsanoja puhuessasi, niin että ne korostuvat ja tekevät pysyvämmän vaikutuksen. Tee tämä jokaisen pääkohdan yhteydessä käsitellessäsi sitä. Tämän tyyppisessä jäsennyksessä pannaan paino ilmaisun lyhyydelle kaikissa kohdissa.

⁶ Toinen yleinen muoto on virkejäsennys. Tämän tyyppisessä jäsennyksessä esität kaikki ajatuksesi tavallisesti täydellisinä virkkeinä, vaikkakin supistettuina, niin että kukin virke sisältää puheen yhden kappaleen pääajatuksen. Jotkut näistä virkkeistä voidaan tietystikin kirjoittaa keskemmälle toisten alle, niin että puheen pääkohdat saadaan erottumaan. Esityksen aikana puhuja lukee jolloinkin tuon virkkeen ja esittää sitten yksityiskohtia ekstemporoiden. Kummankin tyyppisillä jäsennyksillä on etunsa. Virkejäsennys täydempine ilmaisuineen on tavallisesti parempi niitä puheita varten, jotka valmistetaan viikkoja etukäteen tai joita pidetään toistuvasti mutta useiden kuukausien välein, kuten esitelmiä.

 7, 8. Mitä saattaisit tehdä jäsennyksellesi puheen varsinaista esittämistä ajatellen?

⁷ Saatat käyttää joko virke- tai aihejäsennystä alustavana jäsennyksenäsi, ja se voi olla niin tyhjentävä kuin haluat. Tällä tavalla varmistut siitä, että mukaan tulevat kaikki parhaat kohdat, jotka haluat kuulijoittesi kuulevan. Jotkut pitävät kuitenkin lyhyttä jäsennystä parempana puheen esityksen kannalta. Kun valmistat puhettasi esitystä varten, saatat pitää molemmat jäsennykset edessäsi. Harjoittele lyhyemmällä jäsennyksellä, kunnes sen sisältö tuo mieleesi kaikki yksityiskohdat, jotka olet merkinnyt alustavaan jäsennykseen. Kun pystyt palauttamaan mieleesi nämä kohdat lyhyemmän jäsennyksen avulla, olet valmis pitämään puheen.

⁸ Nämä ovat lyhyesti esitettynä jäsennyksen laatimisen tärkeimmät piirteet. Nyt meidän olisi hyvä tarkastella yksityiskohtaisemmin puheen kolmea pääosaa.

 9–12. a) Mikä on puheen johdannon tarkoitus? b) Mainitse esimerkki jostakin johdantotyypistä.

⁹ Johdanto. Johdantohuomautusten tarkoituksena tulisi olla kuulijoittesi kiinnostuksen herättäminen. Noiden ensimmäisten lauseiden tulisi lisätä heidän kiinnostustaan aiheeseesi ja auttaa heitä näkemään, miksi se on tärkeä heille. Varsinkin ensimmäinen virke ansaitsee osakseen perusteellista harkintaa. On mitä tärkeintä, että se synnyttää miellyttävän kosketuksen kuulijoihin eikä ole dogmaattinen tai riitaisa.

¹⁰ On monenlaisia johdantoja. Voitaisiin käyttää kuvausta tai viitata johonkin kuulijoille tuttuun lainaukseen. Voisit esittää ratkaisua kaipaavan ongelman. Aiheen historiallinen tausta saattaisi muodostaa johdannon itsessään. Voitaisiin tehdä sarja kysymyksiä. Voisit jopa kertoa lyhyesti pääkohdat, joita aiot käsitellä.

¹¹ On tärkeätä, että johdanto sopii puheeseen hyvin. Niinpä osuva kuvaus voi olla hyvin tehokas, varsinkin jos puhuja viittaa siihen pitkin puhettaan. Tämä ei ainoastaan tee puheesta kiinnostavampaa ja helpompaa seurata ja muistaa, vaan on avuksi myös yhtenäisyydelle edellyttäen, että kuvaus on hyvin valittu.

¹² Johdannon esittäminen vaikuttaa suuresti kuulijoitten osoittaman kiinnostuksen määrään. Puhujan tulee aloittaa puheensa varmalla, luottavaisella äänellä kompastelematta tai epäröimättä sanoissaan. Tästä syystä jotkut puhujat havaitsevatkin hyödylliseksi kirjoittaa yhden tai kaksi ensimmäistä lausetta puheestaan sanasta sanaan varmistaakseen sujuvan alun.

13–16. a) Selitä, miten puheen aiheenkäsittelyä voidaan kehitellä. b) Miten puheen ajoituksen tulisi vaikuttaa sen valmistamiseen?

¹³ Puheen aiheenkäsittely. On monia tapoja kehitellä puheen aiheenkäsittelyä. Haluat ehkä esittää vähemmän tärkeät kohdat ensiksi ja huipentaa sen sitten esittämällä voimakkaimmat kohdat viimeisinä. Aineisto voidaan esittää myös aikajärjestyksessä, niin kuin puheessa, jonka Apt. 7:2–53 kertoo. Toinen hyvä menetelmä on jakaa puhe pääosiin yleisteeman kehittelyn pääasiallisten suuntaviivojen mukaan. Jos esimerkiksi teemana olisi ”Lunastus kuolemasta”, voisit kehitellä sitä sellaisten pääkohtien alla kuin ”Miten kuolema ilmaantui?”, ”Ihmiskunta kykenemätön tuottamaan lunnaita”, ”Kuka ainoastaan voi varata ne ja miksi?” ja ”Siunaukset lunnaiden varaamisesta”.

¹⁴ Joskus saatat huomata, että puheesi voidaan jakaa luonnollisiin ryhmiin, kuten tapauksessa, jossa Paavali antaa neuvoja ensiksi koko seurakunnalle, sen jälkeen vaimoille, seuraavaksi aviomiehille ja sitten lapsille. (Ks. Ef. 5. ja 6. lukua.) Tai voit todeta, että aineistosi sopii kehiteltäväksi syyn ja seurauksen mukaan tai siten, että esitetään ongelma ja sitten ratkaisu siihen. Silloin tällöin voidaan yhdistää kaksi tai useampia menetelmiä tehokkaasti.

¹⁵ Tapahtumien suora kertominen, ilman että niitä välttämättä ajoitettaisiin, on hyvin yleinen tapa kehitellä puhetta. Kuvaileva aineisto lisää usein paljon puheeseen. Puhe voidaan jäsentää kiinnostavasti myös niiden väitteiden perusteella, joita esitetään puolesta ja vastaan jostakin päivänpolttavasta kysymyksestä.

¹⁶ Ottaen huomioon aikarajoituksen älä ahda jäsennykseesi liian paljon aineistoa. Hyvä aineisto menettää arvoaan, jos sen kehittelyyn ei varata riittävästi aikaa. Sitä paitsi puhujan ei tarvitse kertoa yhdellä kertaa kaikkea, mitä hän tietää jostakin aiheesta. Ehkä muita näkökohtia samasta aiheen teemasta voidaan kehitellä jollakin toisella kertaa. Varaa sopiva määrä aikaa kullekin pääkohdalle puheessasi ja säätele sitten aineiston määrää realistisesti tuon ajan mukaan. Merkittävä tekijä ei ole aineiston paljous vaan pikemminkin sen laatu.

17–20. Miksi loppusanat ovat tärkeät ja millä tavoilla ne saatetaan kehitellä?

¹⁷ Loppusanat. Minkä tahansa puheen loppuosa ansaitsee melkoista huomiota puhetta valmistettaessa. Sen tarkoituksena on koota puheen aiheenkäsittelystä kaikki todistelun kohdat ja liittää ne yhteen tavalla, joka tekee kuulijat vakuuttuneiksi ja kannustaa heitä toimimaan sopusoinnussa tuon vakaumuksensa kanssa. Samalla sen tulisi olla lyhyt ja hyvin ytimekäs.

¹⁸ On monenlaisia loppusanojen muotoja, joista voit valita kehittelemäsi teeman mukaan. Saatat tehdä yhteenvedon puheen pääkohdista johdonmukaisessa järjestyksessä ja siten johtaa selvästi lopputulokseen, jonka täytyy seurata. Tai saatat käyttää sovellutusloppusanoja ja osoittaa kuulijalle, miten tiedot soveltuvat häneen ja mitä hän voi tehdä esitettyjen tietojen perusteella. Joissakin puheissa ja erityisesti saarnoissamme talosta-taloon-työssä on parasta käyttää toimintaan kannustavia loppusanoja. Ne voivat kannustaa puhuteltavaa esimerkiksi ottamaan kirjallisuutta tai suostumaan järjestelyihin raamatuntutkistelun pitämiseksi hänen kodissaan.

¹⁹ Loppusanat saattavat olla myös huipentuvat ja päättyä avainajatukseen, joka täytyy painaa kuuntelijan mieleen. Jotta puheesta tehtäisiin tehokkaasti ehjä kokonaisuus, on myös sopivaa yhdistää loppusanat johonkin johdannossa mainittuun asiaan. Puhuja saattaisi palata johonkin alussa esitettyyn kuvaukseen tai lainaukseen. Loppusanoissa valotetaan usein tarvetta tehdä jokin ratkaisu ja toimia sen mukaisesti. Mainiona esimerkkinä ovat Joosuan sanat, kun hän päättää jäähyväispuheensa vähän ennen kuolemaansa. – Joos. 24:14, 15.

²⁰ Voidaan siis nähdä, että hyvin jäsennetyn puheen täytyy sisältää huomiota herättävä johdanto. Sen tulee kehitellä johdonmukaisesti huolella valittuja avainajatuksia, jotka tukevat teemaa. Ja siinä tulee olla loppusanat, jotka kannustavat kuuntelijoita toimimaan sopusoinnussa esitettyjen raamatullisten neuvojen kanssa. Kaikki nämä perusosat täytyy valmistaa jäsennystä laadittaessa. Puheesi taitava jäsentäminen voi säästää aikaasi ja vaikuttaa suuresti siihen, että puheellasi on merkitystä ja että se painaa arvokkaat neuvot pysyvästi kuulijain mieleen.