KAHDESKYMMENES LUKU
”Minä olen uskonut”
1. Kuvaile Martan surua ja sen syytä.
MARTTA näki sen jatkuvasti mielessään – veljensä haudan, luolan joka oli sinetöity sen suulle asetetulla kivellä. Suru painoi hänen sydäntään kylmänä ja raskaana kuin tuo kivi. Hänen oli vaikea uskoa, että hänen rakas veljensä oli poissa. Neljää Lasaruksen kuoleman jälkeistä päivää olivat leimanneet murhe, vieraiden vastaanottaminen ja surunvalittelut.
2, 3. a) Miten Jeesuksen näkeminen todennäköisesti vaikutti Marttaan? b) Mitä Martan merkittävät sanat kertovat hänestä?
2 Nyt Martan edessä seisoi mies, joka oli merkinnyt Lasarukselle enemmän kuin kukaan muu. Jeesuksen näkeminen sai surun luultavasti viiltämään Martan sydäntä, sillä Jeesus oli koko maailmassa ainoa ihminen, joka olisi voinut pelastaa hänen veljensä. Martta sai kuitenkin lohtua Jeesuksen läsnäolosta seistessään pienen hetken hänen edessään vuorenrinteelle rakennetun Betanian kylän ulkopuolella. Jeesuksen silmistä heijastuva ystävällisyys ja hänen aina yhtä rohkaiseva syvä empaattisuutensa lämmittivät Martan mieltä. Jeesus esitti hänelle kysymyksiä, jotka auttoivat häntä keskittymään uskoonsa ja ylösnousemusta koskeviin käsityksiinsä. Keskustelu sai hänet lausumaan elämänsä merkittävimpiin kuuluvat sanat: ”Minä olen uskonut, että sinä olet Kristus, Jumalan Poika, se maailmaan tuleva.” (Joh. 11:27.)
3 Kuten noista sanoista käy ilmi, Martalla oli huomattavan luja usko. Vaikka Raamattu kertoo hänestä vain muutamissa jakeissa, voimme oppia niistä syvällisiä asioita, jotka vahvistavat meidän uskoamme. Tarkastellaanpa siksi ensimmäistä kertomusta, jossa Martta mainitaan.
”Huolissaan ja levoton”
4. Missä mielessä Martan perhe oli epätavallinen, ja millainen suhde perheellä oli Jeesukseen?
4 Monta kuukautta aiemmin, kun Lasarus oli vielä elossa ja terve, hänen kotiinsa Betaniaan odotettiin hyvin tärkeää vierasta, Jeesusta Kristusta. Lasarus, Martta ja Maria olivat epätavallinen perhe: kolme aikuista sisarusta asui ilmeisesti samassa taloudessa. Jotkut tutkijat arvelevat Martan olleen heistä vanhin, sillä hän näyttää toimineen emäntänä ja hänet mainitaan toisinaan heistä ensimmäisenä (Joh. 11:5). On mahdotonta tietää, menikö heistä kukaan koskaan naimisiin, mutta sen tiedämme, että heistä tuli Jeesuksen läheisiä ystäviä. Saarnatessaan Juudeassa, missä oli paljon vastustusta ja vihamielisyyttä, Jeesus teki heidän kodistaan tukikohtansa. Epäilemättä hän arvosti suuresti sen rauhaa ja siellä saamaansa tukea.
5, 6. a) Miksi Martta oli erityisen kiireinen Jeesuksen vierailun aikana? b) Miten Maria suhtautui mahdollisuuteen, joka tarjoutui Jeesuksen vieraillessa heidän luonaan?
5 Martta vaikutti merkittävästi siihen, että koti huokui lämpöä ja vieraanvaraisuutta. Ahkerana ihmisenä hän näyttää usein olleen työn touhussa, eikä Jeesuksen tämänkertainen vierailu ollut poikkeus. Martta suunnitteli huomattavalle vieraalleen ja mahdollisesti myös tämän matkakumppaneille erikoisaterian, johon kuului monia ruokalajeja. Vieraanvaraisuuden osoittaminen oli siihen aikaan hyvin tärkeää. Vieraan saavuttua hänet toivotettiin tervetulleeksi suudelmalla, hänen sandaalinsa riisuttiin ja jalkansa pestiin ja päähän siveltiin virkistävää, hyvänhajuista öljyä. (Lue Luukkaan 7:44–47.) Majoituksesta ja ruoasta huolehdittiin parhaalla mahdollisella tavalla.
6 Martalla ja Marialla oli kädet täynnä työtä. Maria, jota toisinaan pidetään noista kahdesta herkempänä ja pohdiskelevampana, varmasti auttoi sisartaan aluksi, mutta Jeesuksen saavuttua tilanne muuttui. Jeesukselle yhdessäolo merkitsi tilaisuutta opettaa, ja hän tarttui siihen heti. Toisin kuin aikansa uskonnolliset johtajat hän kunnioitti naisia ja opetti heille auliisti sananpalveluksensa teemaan, Jumalan valtakuntaan, liittyviä asioita. Haltioissaan tästä mahdollisuudesta Maria istui hänen jalkojensa juureen ja imi joka sanan.
7, 8. Miksi paine Martan sisällä vähitellen kasvoi, ja mitä hän lopulta sanoi?
7 Voimme vain kuvitella, miten Martan hermot vähitellen kiristyivät ja paine hänen sisällään kasvoi. Ruoanlaitto oli vielä kesken, ja vieraista piti huolehtia monella muullakin tavalla, mutta sisar vain istui kuuntelemassa tekemättä elettäkään auttaakseen häntä! Mahtoiko väri vaihtua Martan kasvoilla, tai huokaisiko hän kuuluvasti tai rypisti otsaansa kiiruhtaessaan askareissaan sinne tänne? Se ei olisi ollut yllättävää. Hän ei mitenkään selvinnyt työmäärästä yksin!
8 Lopulta Martta ei enää pystynyt peittämään närkästystään. Hän keskeytti Jeesuksen puuskahtaen: ”Herra, eikö sinulle merkitse mitään se, että sisareni on jättänyt minut yksin huolehtimaan palvelemisesta? Käske hänen siksi ryhtyä auttamaan minua.” (Luuk. 10:40.) Nämä olivat voimakkaita sanoja. Joissakin käännöksissä hänen kysymyksensä alkaa: ”Herra, etkö lainkaan välitä siitä, että. . .?” Hän pyysi Jeesusta nuhtelemaan Mariaa ja komentamaan tämän takaisin työhön.
9, 10. a) Mitä Jeesus vastasi Martalle? b) Mistä tiedämme, ettei Jeesus väheksynyt Martan uurastusta?
9 Jeesuksen vastaus saattoi yllättää Martan, niin kuin se on sittemmin yllättänyt monet Raamatun lukijatkin. Hän sanoi lempeästi: ”Martta, Martta, sinä olet huolissasi ja levoton monista asioista. Vain muutama kuitenkaan on tarpeen, tai vain yksi. Maria puolestaan on valinnut hyvän osan, eikä sitä oteta häneltä pois.” (Luuk. 10:41, 42.) Mitä Jeesus tarkoitti? Pitikö hän Marttaa aineellisena ihmisenä? Väheksyikö hän sitä kovaa työtä, jota Martta teki hienon aterian valmistamiseksi?
10 Tästä ei ollut kyse. Jeesus näki selvästi, että Martalla oli puhtaat, rakkaudelliset vaikuttimet. Hän ei liioin pitänyt vieraspöydän runsautta sinänsä vääränä asiana. Hän oli hieman aiemmin ottanut mielellään vastaan kutsun ”suuriin vastaanottopitoihin”, jotka Matteus oli järjestänyt hänen kunniakseen (Luuk. 5:29). Ongelmana ei ollut Martan ateria vaan hänen tärkeysjärjestyksensä. Hän keskittyi monimutkaiseen ateriaansa siinä määrin, ettei huomannut, mikä oli tärkeintä. Mikä sitten oli tärkeintä?
Jeesus arvosti Martan vieraanvaraisuutta ja tiesi, että hänellä oli puhtaat, rakkaudelliset vaikuttimet.
11, 12. Miten Jeesus oikaisi Marttaa lempeästi?
11 Martan kotona oli parhaillaan Jeesus, Jehova Jumalan ainosyntyinen Poika, opettamassa totuutta, eikä mikään – ei edes herkullinen ateria valmisteluineen – voinut olla tärkeämpää. Jeesus oli varmaankin pahoillaan siitä, että Martta menetti ainutlaatuisen tilaisuuden syventää uskoaan, mutta antoi tämän toimia niin kuin halusi.a Oli kuitenkin aivan eri asia pyytää, että Jeesus pakottaisi Mariankin luopumaan siitä.
12 Niinpä Jeesus oikaisi Marttaa lempeästi. Hän lausui hänen nimensä pari kertaa tyynnytelläkseen häntä ja vakuutti, ettei ollut syytä olla ”huolissaan ja levoton monista asioista”. Yhden tai kahden ruokalajin yksinkertainen ateria olisi riittänyt, etenkin kun tarjolla oli hengelliset pidot. Siksi Jeesus ei suinkaan aikonut viedä Marialta tämän valitsemaa ”hyvää osaa”, mahdollisuutta kuunnella Jeesuksen opetusta.
13. Mitä voimme oppia Jeesuksen Martalle antamasta neuvosta?
13 Tämä pieni välähdys sisarusten kotoa sisältää monia opetuksia Kristuksen nykyisille seuraajille. Meidän ei pidä antaa minkään estää meitä tyydyttämästä ”hengellistä tarvettamme” (Matt. 5:3). Vaikka haluamme jäljitellä Martan anteliaisuutta ja ahkeruutta, emme halua olla niin ”huolissamme ja levottomia” vieraanvaraisuuden vähemmän tärkeästä puolesta, että menettäisimme sen, mikä on tärkeintä. Emme vietä uskontovereidemme kanssa aikaa ensisijaisesti siksi, että voisimme tarjota tai saada runsaan aterian, vaan pääasiassa rohkaistaksemme toisiamme ja antaaksemme hengellisiä lahjoja. (Lue Roomalaiskirjeen 1:11, 12.) Tällainen rakentava yhdessäolo on mahdollista, vaikka tarjottava olisi hyvinkin yksinkertaista.
Rakas veli menetetään – ja saadaan takaisin
14. Miksi voimme olla varmoja, että Martta otti ojennuksen vastaan?
14 Kuunteliko Martta Jeesuksen lempeää ojennusta, ja ottiko hän siitä opikseen? Se ei jää epäselväksi. Apostoli Johannes aloittaa Martan veljeä koskevan sykähdyttävän kertomuksen muistuttamalla: ”Jeesus rakasti Marttaa ja hänen sisartaan ja Lasarusta.” (Joh. 11:5.) Edellä kuvaillusta Jeesuksen vierailusta Betaniaan oli kulunut kuukausia. Martta ei selvästikään ollut jäänyt murjottamaan tai kantamaan kaunaa Jeesukselle, vaan oli ottanut hänen rakkaudellisesta neuvostaan varteen. Tässäkin hän on meille erinomainen uskon esimerkki, sillä kukapa meistä ei toisinaan tarvitsisi pientä oikaisua?
15, 16. a) Mitä Martta varmasti teki hänen veljensä ollessa sairas? b) Miksi Martan ja Marian toivo murskautui?
15 Kun Lasarus sairastui, Martta varmasti keskittyi hänen hoitamiseensa. Hän teki kaikkensa helpottaakseen veljensä oloa ja auttaakseen häntä paranemaan, mutta tauti vain paheni. Sisaret pysyivät hänen vierellään tunnista toiseen. Miten usein Martta mahtoikaan katsoa veljensä riutuneita kasvoja ja muistella niitä ilon ja surun hetkiä, joita he olivat vuosien varrella yhdessä kokeneet!
16 Kun alkoi näyttää siltä, etteivät he enää voineet auttaa Lasarusta, Martta ja Maria lähettivät sanan Jeesukselle, joka oli saarnaamassa parin päivän matkan päässä. Viesti oli yksinkertainen: ”Herra, katso, se johon olet kiintynyt, on sairaana.” (Joh. 11:1, 3.) He tiesivät Jeesuksen rakastavan heidän veljeään ja uskoivat, että hän tekisi kaiken voitavansa auttaakseen ystäväänsä. Tarrautuivatko he siihen toivoon, että Jeesus ehtisi paikalle ennen kuin olisi liian myöhäistä? Jos näin oli, heidän toivonsa murskautui. Lasarus kuoli.
17. Mikä hämmensi Marttaa, ja miten hän reagoi kuullessaan, että Jeesus oli lähestymässä kylää?
17 Yhdessä sisaret surivat veljeään samalla kun he valmistelivat hänen hautaamistaan ja ottivat vastaan lukuisia vieraita Betaniasta ja sen lähistöltä. Mutta Jeesuksesta ei vieläkään kuulunut mitään. Mitä enemmän aikaa kului, sitä hämmentyneempi Martta ehkä oli. Viimein neljän päivän kuluttua Lasaruksen kuolemasta hän kuuli, että Jeesus oli lähestymässä kylää. Tänä murheellisenakin hetkenä hän oli toiminnan nainen, ja sanomatta mitään Marialle hän kiiruhti Jeesusta vastaan. (Lue Johanneksen 11:18–20.)
18, 19. Mikä toivo Martan sanoista ilmeni, ja miksi hänen uskonsa oli merkille pantavaa?
18 Nähdessään Herransa Martta puki sanoiksi ajatuksen, joka oli piinannut häntä ja Mariaa jo päivien ajan: ”Herra, jos olisit ollut täällä, niin veljeni ei olisi kuollut.” Hän ei ollut kuitenkaan menettänyt toivoaan ja uskoaan, sillä hän jatkoi: ”Silti tiedän nytkin, että Jumala antaa sinulle niin paljon kuin sinä Jumalalta pyydät.” Jeesus vahvisti heti hänen uskoaan sanomalla: ”Veljesi tulee nousemaan ylös.” (Joh. 11:21–23.)
19 Martta luuli Jeesuksen puhuvan tulevasta ylösnousemuksesta, joten hän vastasi: ”Tiedän, että hän nousee ylösnousemuksessa viimeisenä päivänä.” (Joh. 11:24.) Hänen uskonsa ylösnousemukseen oli merkille pantavaa. Juutalaisten uskonnollisiin johtajiin kuuluvat saddukeukset eivät uskoneet ylösnousemukseen, vaikka se oli selvä opetus Raamatun henkeytetyissä kirjoituksissa (Dan. 12:13; Mark. 12:18). Martta kuitenkin tiesi, että Jeesus opetti sitä ja oli jopa herättänyt ihmisiä kuolleista – joskaan ei ketään, joka olisi ollut kuolleena yhtä pitkään kuin Lasarus. Hän ei tiennyt, mitä tapahtuisi.
20. Selitä, mitä Johanneksen 11:25–27:ään muistiin merkityt Jeesuksen unohtumattomat sanat ja Martan vastaus tarkoittavat.
20 Silloin Jeesus lausui unohtumattomat sanat: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä.” Jehova Jumala on antanut Pojalleen vallan herättää tulevaisuudessa ihmisiä kuolleista kautta maailman. Jeesus kysyi Martalta: ”Uskotko tämän?” Martta vastasi luvun alkuun lainatuin sanoin. Hän uskoi, että Jeesus oli Kristus eli Messias ja Jehova Jumalan Poika ja että juuri hän oli se, jonka profeetat olivat ennustaneet tulevan maailmaan. (Joh. 5:28, 29; lue Johanneksen 11:25–27.)
21, 22. a) Miten Jeesus ilmaisi surijoille avoimesti tunteensa? b) Kuvaile Lasaruksen ylösnousemusta.
21 Arvostavatko Jehova Jumala ja hänen Poikansa, Jeesus Kristus, sellaista uskoa kuin Martalla oli? Siihen antavat selvän vastauksen tapahtumat, jotka Martta sai seuraavaksi nähdä. Käytyään pikimmiten hakemassa paikalle sisarensa hän huomasi, miten syvästi liikuttunut Jeesus oli puhuessaan Marialle ja tämän mukana tulleille surijoille. Hän näki kyynelten nousevan Jeesuksen silmiin, kun tämä ilmaisi avoimesti syvän surunsa sen tuskan johdosta, jota kuolema aiheuttaa, ja sitten hän kuuli, kun Jeesus käski siirtää kiven pois Lasaruksen haudan suulta. (Joh. 11:28–39.)
22 Aina yhtä käytännöllinen Martta vastusteli sanoen, että ruumiin täytyi haista, koska oli jo neljäs päivä kuolemasta. Jeesus muistutti häntä: ”Enkö sanonut sinulle, että jos uskoisit, niin näkisit Jumalan kirkkauden?” Hän uskoi, ja siksi hän sai nähdä Jehova Jumalan kirkkauden. Juuri silloin Jehova antoi Pojalleen voiman palauttaa Lasarus eloon! Kuvittele noita hetkiä, joiden on täytynyt piirtyä Martan muistiin hänen loppuiäkseen. Jeesus käskee Lasarusta: ”Lasarus, tule ulos!” Hautaluolasta kuuluu heikkoa kahinaa, kun Lasarus nousee seisomaan ja kävelee hitaasti käärinliinoissaan luolan suulle. Sitten Jeesus käskee: ”Päästäkää hänet kääreistä ja antakaa hänen mennä.” Martta ja Maria juoksevat riemuissaan halaamaan veljeään. (Lue Johanneksen 11:40–44.) Raskas taakka oli pudonnut Martan sydämeltä!
23. Mitä Jehova ja Jeesus haluavat tehdä sinun hyväksesi, ja mitä sinun täytyy tehdä?
23 Tämä kertomus osoittaa, että kuolleiden ylösnousemus ei ole pelkkää toiveajattelua, vaan sydäntä lämmittävä Raamatun opetus ja historiallinen tosiasia (Job 14:14, 15). Jehova ja hänen Poikansa haluavat sydämestään palkita uskon, kuten he tekivät Martan, Marian ja Lasaruksen tapauksessa. Samanlaiset palkinnot odottavat sinuakin, jos rakennat yhtä lujan uskon.
”Martta oli palvelemassa”
24. Mikä on Raamatun viimeinen maininta Martasta?
24 Martta mainitaan Raamatussa vielä yhden kerran. Jeesuksen viimeinen viikko maan päällä oli meneillään, ja koska hän tiesi, mitä vaikeuksia edessä oli, hän valitsi jälleen majapaikakseen tuon rauhaisan kodin Betaniassa. Sieltä hän kävelisi kolmen kilometrin matkan Jerusalemiin. Jeesus ja Lasarus aterioivat Betaniassa spitaalisen Simonin talossa, ja siellä näemme tuon sisaren vielä vilaukselta: ”Martta oli palvelemassa.” (Joh. 12:2.)
25. Miksi Martan kaltaiset naiset ovat seurakunnille nykyään siunaus?
25 Miten tyypillistä tuolle toimeliaalle naiselle! Kun tapaamme hänet ensimmäisen kerran Raamatun kertomuksessa, hän tekee työtä, ja kun jätämme hänet, hän edelleen tekee työtä pyrkien parhaansa mukaan täyttämään toisten tarpeet. Kristuksen seuraajien nykyisiä seurakuntia on siunattu Martan kaltaisilla rohkeilla, anteliailla naisilla, jotka alati ilmaisevat uskoaan käyttämällä aikaansa ja voimiaan toisten hyväksi. Jatkoiko Martta samaan tapaan? Todennäköisesti jatkoi. Jos näin oli, hän toimi viisaasti, sillä hänkin sai vielä osansa vaikeuksista.
26. Miten usko auttoi Marttaa?
26 Jo muutaman päivän kuluttua Martta joutui näkemään sen, että hänen rakas Herransa kuoli hirvittävällä tavalla. Lisäksi samat murhanhimoiset ulkokullatut, jotka olivat tuon surman takana, olivat päättäneet tappaa Lasaruksenkin, koska tämän ylösnousemus sai monet ihmiset uskomaan Jeesukseen. (Lue Johanneksen 12:9–11.) Ja lopulta kuolema tietenkin katkaisi Martan läheiset siteet sisaruksiinsa. Emme tiedä, miten tai milloin se tapahtui, mutta voimme olla melko varmoja siitä, että Martan kallisarvoinen usko auttoi häntä kestämään loppuun saakka. Siksi kristittyjen on nykyään hyvä jäljitellä hänen uskoaan.
a Ensimmäisen vuosisadan juutalaisessa yhteiskunnassa naisia ei yleensä otettu mukaan opetustilaisuuksiin. Heidän valmennuksensa keskittyi lähinnä kotitöihin. Martta on siksi voinut ajatella, että naisen oli hyvin epätavallista istua opettajan jalkojen juuressa oppimassa.