Masada – todistaako se Messiaan tulleen?
HISTORIAA on toistuvasti vitsannut uskonnon nimessä tapahtuva verenvuodatus. Masada ei ollut mikään poikkeus, sillä sen puolustajilla oli voimakkaat uskonnolliset vaikuttimet. Jos käyt Masadan kaivauksilla, voit nähdä sen synagogan rauniot, johon tikarimiehet kokoontuivat palvomaan, sekä ne rituaalikylpylät, joita käytettiin uskonnolliseen puhdistautumiseen.
Masadasta on löydetty myös katkelmia Raamatusta. Saatat haluta tietää, millainen oli tikarimiesten saatavilla ollut raamatullinen sanoma verrattuna siihen sanomaan, jonka me nykyään voimme lukea Raamatusta? Masada-nimisessä kirjassaan tri Yigael Yadin kirjoitti ensimmäisestä tällaisesta löydöstä:
”Paikan nopea tarkastus osoitti meille heti, että täällä oli Psalmien kirjan katkelma, ja pystyimme jopa tunnistamaan luvut: jakso ulottui Psalmista 81 Psalmiin 85. – – Sen ajoittaminen vailla epäilyksen häivääkään oli mahdollista. Se ei mitenkään voinut olla peräisin myöhemmältä ajalta kuin vuodelta 73, jolloin Masada kukistui – –. Tämä Psalmien kirjan jakso, kuten muutkin myöhemmin löytämämme Raamatun kirjakääröt, on miltei täsmälleen yhtäpitävä – – niiden raamatuntekstien kanssa, joita käytämme nykyään.”
Tikarimiehet uskoivat ilmeisesti, että Raamatun heprealaisten kirjoitusten jumalallinen Tekijä siunaisi heidän kapinointinsa Roomaa vastaan. Tietosanakirja The Universal Jewish Encyclopedia selittääkin: ”Roomaa vastaan käydyssä Suuressa sodassa (vuosina 66–73) juutalaisten fanaattista intoa vahvisti heidän uskonsa siihen, että messiaaninen aikakausi oli käsillä. Temppelin menettäminen vain lisäsi Messiaan tuloa koskevia pohdiskeluja.”
Messiaan tulo
”Messiasta innokkaasti odottavilla juutalaisilla oli usein tapana perustaa laskelmansa Danielin kirjaan”, todetaan tietosanakirjassa The Encyclopedia of Religion. On totta, että heprealainen profeetta Daniel ennusti ”voidellun, ruhtinaan” eli ”Messiaan, Johtajan” (UM) tulon. (Daniel 9:25) Kahdessa muussa selonteossa Daniel sanoi, että Messiaasta tulisi maailman Hallitsija ja että Hänen valtakuntansa tuhoaisi kaikki vastustavat ihmishallitukset. – Daniel 2:44; 7:13, 14.
Ensimmäisen vuosisadan kumoukselliset juutalaiset ajattelivat, että näiden profeetallisten näkyjen täyttymisen aika oli tullut. ”Kaikkein eniten heitä yllytti sotaan”, Josephus sanoo, ”[usko] siihen, että tuolloin yhdestä heidän maastaan lähtöisin olevasta tulisi maailmanhallitsija.” Daniel ennusti kuitenkin, että messiaanisen Johtajan täytyi ensin tulla ’tuhotuksi’ ja että tämän kuoleman jälkeen ”hyökkäävän ruhtinaan väki” tuhoaisi Jerusalemin ja sen temppelin. – Daniel 9:25, 26.
Juutalaisten näkemyksiä pakanahallinnosta
Ensimmäisen vuosisadan Juudeassa oli muutamia rikkaita ja monia köyhiä ihmisiä. Jotkut rikkaat juutalaiset, varsinkin jotkut saddukeukset ja fariseukset, pitivät suuressa arvossa sitä valtaa, jonka Rooma oli suonut heille maassa, ja he halveksivat tavallisia ihmisiä. He vastustivat siksi kaikkea kumouksellista ajattelua ja ponnistelivat sen sijaan rauhallisten suhteitten säilyttämiseksi Rooman kanssa. – Luukas 16:14; 19:45, 46; Johannes 2:14; 7:47–49; 11:47, 48.
Toisaalta Juudeassa asuvat tavalliset ihmiset kärsivät Rooman verotaakan ja omien maanmiestensä sorron alla. Silloin vallinnut niin kutsuttu pax Romana (Rooman rauha) ei tuonut heille huojennusta, vaan he halusivat muutosta. Nämä ristiriitaiset edut johtivat kauhistuttavaan sisällissotaan. ”Toinen ryhmä kannatti ylivaltaa”, Josephus kirjoitti, ”toinen väkivaltaa ja rikkaiden ryöstämistä.”
Esimerkiksi tikarimiehet ryöstivät ja tappoivat toisia juutalaisia ja puolustelivat näiden terroristitekojen olevan rangaistus sellaisille juutalaisille, jotka otaksuttavasti olivat yhteistoiminnassa Rooman kanssa. Toisella vuosisadalla elänyt rabbi Johanan ben Torta esitti syyksi ensimmäisen vuosisadan juutalaisia kohdanneeseen onnettomuuteen sen, että ”he himoitsivat rahaa ja vihasivat toisiaan”.
Ei ole mikään ihme, että todella jumalaapelkäävät juutalaiset kaipasivat sellaisen Messiaan ilmaantumista, jonka he toivoivat tekevän lopun Rooman hallinnosta ja perustavan oikeudenmukaisen Jumalan valtakunnan. Mutta häikäilemättömät miehet käyttivät hyväkseen näitä toiveita.
Vääriä Messiaita
Noin vuonna 33 Gamaliel-niminen juutalainen johtaja muistutti Jerusalemissa olleita hallitsijatovereitaan: ”Ennen näitä päiviä – – nousi Juudas Galilealainen henkikirjoituksen päivinä, ja hän veti kansaa mukaansa. Ja kuitenkin hän tuhoutui, ja kaikki, jotka tottelivat häntä, hajaantuivat.” – Apostolien teot 5:36, 37.
Juudaan kapinaan johtanut ”henkikirjoitus” järjestettiin vuonna 6, ja sen tarkoituksena oli Rooman verotulojen lisääminen. Josephus kertoo meille Juudaan julistaneen, että juutalaiset ”olivat pelkureita, jos he suostuivat maksamaan veroja roomalaisille”. Nimi Juudas tulee nimestä Juuda, mikä viittaa siihen, että hän kuului siihen sukukuntaan, josta Messiaan odotettiin ilmaantuvan. (1. Mooseksen kirja 49:10) ”Hänen tulinen kaunopuheisuutensa ja opetustensa saama suosio vetivät suuria ihmisjoukkoja hänen asettamansa normin puoleen; monet näistä ihmisistä pitivät häntä Messiaana”, sanotaan McClintockin ja Strongin toimittamassa tietosanakirjassa.
Huomaa, että Apostolien tekojen 5:37:ssä kerrotaan, että tämän Juudaan seuraajat eivät tuhoutuneet hänen kanssaan. Juutalaisen tutkijan Gaalya Cornfeldin mukaan Juudaan perustama liike ”juurtui syvään ja vetosi messiaanisiin toiveisiin”. Itse asiassa kaksi tikarimiesten johtajaa, Menahem ja Eleasar, polveutuivat tuosta Juudas Galilealaisesta. Kun juutalaiskapina puhkesi vuonna 66, Menahem aseisti kannattajansa Masadaan varastoiduilla aseilla. Sitten ”hän palasi kuin kuningas Jerusalemiin” ja hänestä ”tuli vallankumouksen johtaja”. ”On melko varmaa, että Juudan [poikaa] Menahemia pidettiin Messiaana”, lisää Encyclopaedia Judaica -tietosanakirja.
Kilpailevan juutalaisen vallankumousliikkeen jäsenet kuitenkin salamurhasivat Menahemin juuri tuona samana vuonna. Hänen seuraajansa pakenivat takaisin Masadaan, missä Eleasar otti käsiinsä tikarimiesten päällikkyyden vuoteen 73 saakka. Eleasarin itsemurhapuhe heijastaa hänen esi-isänsä Juudaan virheellisiä opetuksia: ”Jalot soturit, jo muinaisista ajoista asti meille on määrätty, ettemme saa palvella roomalaisia emmekä ketään muutakaan paitsi Jumalaa.”
Juudean kristittyjen puolueettomuus
Ennen juutalaiskapinan alkamista vuonna 66 oli Juudeaan perustettu kristillisiä seurakuntia, mukaan luettuna tietysti Jerusalemin seurakunta. (Apostolien teot 9:31) Nämä koostuivat juutalaisista, jotka uskoivat, että Jeesus Nasaretilainen oli se Messias, jonka kuolema ja ylösnousemus oli ennustettu. (Apostolien teot 2:22–36) Juutalaiskristityt kertoivat innokkaasti uskonkäsityksistään, samalla kun he rauhallisesti odottivat Messiaan toista tulemista maailmanhallitsijana. Jeesus oli osoittanut, että hän palaisi ”pitkän ajan kuluttua”. – Matteus 25:19, 31; 28:19, 20; Apostolien teot 1:8–11.
Mutta kun juutalaiskapina sitten puhkesi vuonna 66, mikä suojeli noita juudealaiskristittyjä antamasta siinä saadun alkumenestyksen eksyttää itseään? Epäilemättä he muistivat Mestarinsa varoituksen: ”Kaikki jotka miekan ottavat, ne miekkaan tuhoutuvat.” (Matteus 26:52) Jeesus oli esittänyt heille tasapainoisen näkemyksen myös pakanallisten hallitusten vallasta. ”Maksakaa takaisin keisarille, mikä on keisarin”, hän sanoi, ”mutta Jumalalle, mikä on Jumalan.” (Markus 12:17) Lisäksi Jeesus oli ennustanut, että Messiaaksi tekeytyviä tulisi ja he sanoisivat: ”’Minä olen hän’ ja: ’Määräaika on tullut lähelle’”, mutta hän varoitti: ”Älkää menkö heidän perässään.” – Luukas 21:8.
Jeesus oli ennustanut jopa juutalaisten kansannousun lopputuloksen sanoessaan: ”Kun näette Jerusalemin leiriytyneiden sotajoukkojen ympäröimänä, silloin tietäkää, että sen autioitus on tullut lähelle. Silloin ruvetkoot Juudeassa olevat pakenemaan vuorille ja Jerusalemin keskellä olevat lähtekööt pois, älköötkä maaseutupaikoissa olevat menkö sinne – –. Sillä maassa on oleva suuri hätä ja viha tätä kansaa kohtaan, ja heitä kaatuu miekan terästä ja viedään vankeina kaikkiin kansoihin.” – Luukas 21:20–24.
Juutalaiskapinaa seurannut hirvittävä tuhon tulva oli Jeesuksen profetian dramaattinen täyttymys! Juudeassa asuneet kristityt selvisivät kuitenkin hengissä, koska he tottelevaisesti ’pakenivat vuorille’. ”Ennen kuin Titus piiritti Jerusalemin [vuonna 70], sen kristillinen yhteisö muutti Pellaan”, todetaan Encyclopaedia Judaica -tietosanakirjassa. On kiinnostavaa, että Pella sijaitsi pohjoisessa vuorijonon juurella olevilla kukkuloilla Jordanvirran toisella puolella, ja näin Jordanin laakso erotti sen täysin Juudeasta. ”Tätä pakoa on vaikea selittää, jos [Jeesuksen] ennustus olisi kirjoitettu tapahtuman jälkeen”, sanoo G. A. Williamson teoksen Josephus – The Jewish War johdannossa.
Juudealaiskristittyjen onnistunut pako on tosiaan voimakas todiste siitä, että he olivat tosi Messiaan seuraajia. Tämä herättää tärkeitä kysymyksiä. Mikä oli Messiaan ensimmäisen tulemisen tarkoitus? Minkä varoituksen tuhoisa juutalaiskapina antaa meille nykyään, varsinkin ”kristityksi” luokitellulle ihmiskunnan osalle? Näitä kysymyksiä käsitellään myöhemmin tässä lehdessä.