Raamatun 13. kirja: Ensimmäinen aikakirja

Kirjoittaja: Esra

Kirjoituspaikka: Jerusalem (?)

Kirjoitus päättyi: n. 460 eaa.

Tapahtumien aika: 1. Aikakirjan 9:44:n jälkeen: 1077–1037 eaa.

1. Millä tavoilla 1. Aikakirja on jumalallisen kertomuksen tärkeä ja hyödyllinen osa?

ONKO 1. Aikakirja vain kuiva sukuluettelojen kokoelma? Onko se pelkästään Samuelin ja Kuninkaiden kirjojen toistoa? Kaukana siitä! Se on jumalallisen kertomuksen valaiseva ja tärkeä osa – tärkeä sen kirjoittamisaikana kansakunnan ja sen palvonnan uudelleen organisoimisessa ja tärkeä ja hyödyllinen Jumalan palvonnan mallin osoittamisessa myöhempiä aikoja, myös nykyaikaa, varten. Ensimmäinen aikakirja sisältää koko Raamatun kauneimpia ylistyksen ilmaisuja Jehovalle. Siinä esitetään suurenmoisia ennakkovälähdyksiä Jehovan vanhurskaasta valtakunnasta, ja sen tutkimisesta hyötyvät varmasti kaikki ne, jotka panevat toivonsa tuohon Valtakuntaan. Sekä juutalaiset että kristityt ovat kautta aikojen pitäneet kahta Aikakirjaa suuressa arvossa. Raamatunkääntäjä Hieronymuksella oli niin ylevä käsitys 1. ja 2. Aikakirjasta, että hän piti niitä ”Vanhan testamentin tiivistelmänä” ja vakuutti niiden olevan ”niin merkityksellisiä ja tärkeitä, että se, joka luulee tuntevansa pyhät kirjoitukset, mutta ei tunne niitä, vain pettää itseään”.a

2. Miksi Aikakirjat kirjoitettiin?

² Kaksi Aikakirjaa olivat ilmeisesti alun perin yksi kirja eli kirjakäärö, joka myöhemmin jaettiin kahtia mukavuussyistä. Miksi Aikakirjat kirjoitettiin? Ajattelehan tilannetta. Babylonin pakkosiirtolaisuus oli päättynyt noin 77 vuotta aikaisemmin. Juutalaiset olivat jälleen asettuneet asumaan maahansa. Oli kuitenkin havaittavissa vaarallinen suuntaus pois Jerusalemin uudelleen rakennetussa temppelissä suoritettavasta Jehovan palvonnasta. Persian kuningas oli valtuuttanut Esran nimittämään tuomareita ja Jumalan (sekä kuninkaan) lain opettajia ja kaunistamaan Jehovan huonetta. Tarkkoja sukuluetteloja tarvittiin sen varmistamiseksi, että papistossa palvelivat vain ne, joilla oli siihen oikeus, sekä niiden heimoperintöjen vahvistamiseksi, joista papisto sai elatuksensa. Valtakuntaa koskevien Jehovan ennustusten takia oli myös tärkeää, että oli olemassa selvä ja luotettava asiakirja Juudan ja Daavidin sukuhaarasta.

3. a) Mitä Esra halusi antaa juutalaisille? b) Miksi hän valotti Juudan historiaa, ja miten hän korosti puhtaan palvonnan merkitystä?

³ Esra halusi kiihkeästi herättää kotimaahansa palanneet juutalaiset heidän apaattisesta tilastaan ja antaa heille selvän käsityksen siitä, että he todella olivat Jehovan liiton mukaisen uskollisen rakkauden perillisiä. Sen vuoksi hän esitti heille Aikakirjoissa täydellisen kertomuksen kansakunnan historiasta ja ihmiskunnan alkuperästä palaten taaksepäin aina ensimmäiseen ihmiseen, Aadamiin, asti. Koska Daavidin valtakunta oli keskeinen asia, hän valotti Juudan historiaa ja jätti lähes kokonaan huomiotta kymmenen heimon valtakunnan erittäin epäedullisen menneisyyden. Hän kertoi, miten Juudan suurimmat kuninkaat rakensivat tai korjasivat temppeliä ja johtivat innokkaasti Jumalan palvontaa. Hän kiinnitti huomion niihin uskonnollisiin synteihin, jotka johtivat valtakunnan kukistumiseen, ja painotti samalla myös Jumalan ennallistuslupauksia. Hän korosti puhtaan palvonnan merkitystä kohdistamalla huomion niihin moniin yksityiskohtiin, jotka koskivat temppeliä, sen pappeja, leeviläisiä, laulunjohtajia ja niin edelleen. Israelilaisia on varmasti rohkaissut hyvin suuresti se, että he ovat saaneet historiallisen kertomuksen, joka kohdisti huomion siihen, miksi he palasivat pakkosiirtolaisuudesta: ennallistaakseen Jehovan palvonnan Jerusalemiin.

4. Mitkä todisteet puoltavat sitä, että Esra on Aikakirjojen kirjoittaja?

⁴ Mikä todistaa Esran kirjoittaneen Aikakirjat? Toisen aikakirjan kaksi viimeistä jaetta ovat samat kuin Esran kirjan kaksi alkujaetta, ja 2. Aikakirja päättyy keskellä sellaista lausetta, joka esitetään kokonaisuudessaan Esran 1:3:ssa. Aikakirjojen kirjoittajan on sen vuoksi täytynyt olla myös Esran kirjan kirjoittaja. Tätä tukee vielä se, että Aikakirjojen ja Esran kirjan tyyli, kieli, sanamuoto ja oikeinkirjoitus ovat samanlaiset. Joitakin näissä kahdessa kirjassa olevia ilmauksia ei ole missään muissa Raamatun kirjoissa. Esran, joka kirjoitti Esran kirjan, on täytynyt kirjoittaa myös Aikakirjat. Juutalainen perimätieto tukee tätä päätelmää.

5. Millaiset olivat Esran hengelliset ja maalliset edellytykset?

⁵ Kukaan ei ollut Esraa pätevämpi kokoamaan tätä oikeaperäistä ja täsmällistä historiaa. ”Sillä Esra oli valmentanut sydämensä kysyäkseen Jehovan lain neuvoa ja tehdäkseen sen mukaan ja opettaakseen Israelissa säännöksiä ja oikeutta.” (Esra 7:10, UM) Jehova auttoi häntä pyhän hengen välityksellä. Persialainen maailmanhallitsija näki Esrassa Jumalan viisauden ja antoi hänelle laajat siviilivaltuudet Juudan hallintoalueella. (Esra 7:12–26) Sekä Jumalan että kuninkaan valtuuttamana Esra saattoi siten koota kertomuksensa parhaista saatavissa olevista asiakirjoista.

6. Miksi voimme luottaa Aikakirjojen paikkansapitävyyteen?

⁶ Esra oli poikkeuksellinen tutkija. Hän kävi läpi juutalaisten historian vanhoja asiakirjoja, jotka luotettavat profeetat olivat omana aikanaan koonneet, sekä julkisten arkistojen virallisten kirjurien ja hoitajien kokoamia asiakirjoja. Jotkin hänen lähdeaineistona käyttämistään kirjoituksista ovat saattaneet olla sekä Israelin että Juudan valtioiden asiakirjoja, sukuluetteloja, profeettojen kirjoittamia historiateoksia ja heimojen tai sukujen päämiesten hallussa olleita asiakirjoja. Esra mainitsee ainakin 20 tällaista tietolähdettä.b Näillä tarkoilla viittauksilla Esra antoi avoimesti aikalaisilleen mahdollisuuden halutessaan tarkistaa hänen lähdetietonsa, ja tämä lisää huomattavasti sen väitteen painoa, että hänen sanansa ovat uskottavia ja oikeaperäisiä. Me voimme nykyään luottaa Aikakirjojen paikkansapitävyyteen samasta syystä kuin Esran ajan juutalaisetkin luottivat siihen.

7. Milloin Aikakirjat kirjoitettiin, ketkä ovat pitäneet niitä oikeaperäisinä, ja minkä ajanjakson ne käsittävät?

⁷ Koska Esra ”lähti Babylonista” Persian kuninkaan Artakserkses Longimanuksen seitsemäntenä vuonna eli vuonna 468 eaa. eikä kerro mitään Nehemian merkityksellisestä saapumisesta vuonna 455 eaa., Aikakirjojen on täytynyt valmistua näiden ajankohtien välillä, todennäköisesti noin vuonna 460 eaa., Jerusalemissa. (Esra 7:1–7, UM; Neh. 2:1–18) Esran ajan juutalaiset hyväksyivät Aikakirjat aidoksi osaksi ’koko Raamattua, joka on Jumalan henkeyttämä ja hyödyllinen’. He käyttivät siitä nimeä Div·rēʹ haj·ja·mimʹ, joka merkitsee ’päivien asiat’, toisin sanoen päivien eli aikojen historia. Noin 200 vuotta myöhemmin kreikkalaisen Septuagintan kääntäjätkin pitivät Aikakirjoja kanonisina. He jakoivat kirjan kahtia, ja koska he otaksuivat sen olevan täydennys Samuelin ja Kuninkaiden kirjoihin tai koko silloiseen Raamattuun, he käyttivät siitä nimeä Pa·ra·lei·po·meʹnōn, joka merkitsee ’sivuutetut (mainitsematta jätetyt, pois jätetyt) asiat’. Vaikka nimi ei olekaan erityisen sopiva, heidän menettelynsä osoittaa silti, että he pitivät Aikakirjoja oikeaperäisinä, henkeytettyinä kirjoituksina. Valmistaessaan latinalaista Vulgata-käännöstä Hieronymus ehdotti: ”Voisimme mielekkäämmin käyttää [niistä] nimitystä koko jumalallisen historian Khro·ni·konʹ.” Tästä näyttää olevan peräisin nimi Aikakirja. Kronikka eli aikakirja on kertomus tapahtumista siinä järjestyksessä, jossa ne sattuivat. Sukuluettelojen esittämisen jälkeen 1. Aikakirjassa keskitytään pääasiassa kuningas Daavidin aikaan, vuodesta 1077 eaa. hänen kuolemaansa asti.

ENSIMMÄISEN AIKAKIRJAN SISÄLTÖ

8. Mihin kahteen jaksoon 1. Aikakirja jakautuu?

⁸ Ensimmäinen aikakirja jakautuu luonnostaan kahteen jaksoon: yhdeksässä ensimmäisessä luvussa on etupäässä sukuluetteloja, ja 20 viimeisessä luvussa käsitellään niiden 40 vuoden aikana sattuneita tapahtumia, jotka ulottuvat Saulin kuolemasta Daavidin hallituskauden loppuun.

9. Miksi ei ole mitään syytä kannattaa sitä ajatusta, että Aikakirjat olisi kirjoitettu joskus myöhemmin?

⁹ Sukuluettelot (1:1–9:44). Näissä luvuissa esitetään sukuluettelo Aadamista Serubbaabelin sukuhaaraan saakka. (1:1; 3:19–24) Monissa käännöksissä luetellaan Serubbaabelin sukuhaaraa kymmenenteen sukupolveen asti. Hän palasi Jerusalemiin vuonna 537 eaa., joten niin monta sukupolvea ei olisi ehtinyt syntyä vuoteen 460 eaa. mennessä, jolloin Esra ilmeisesti sai kirjoitustyönsä päätökseen. Heprealainen teksti on kuitenkin tässä kohden epätäydellinen, eikä useimpien lueteltujen miesten sukulaisuussuhdetta Serubbaabeliin voida päätellä varmasti. Ei ole siksi mitään syytä kannattaa sitä joidenkuiden ajatusta, että Aikakirjat olisi kirjoitettu joskus myöhemmin.

10. a) Mitkä sukupolvet esitetään ensiksi? b) Mitä sukuluetteloa seurataan johdonmukaisesti toisen luvun alussa? c) Mitä muita luetteloja esitetään, ja kenen sukuluettelo kerrotaan lopuksi?

¹⁰ Ensiksi esitetään kymmenen sukupolvea Aadamista Nooaan ja sitten kymmenen sukupolvea Abrahamiin. Seuraavaksi luetellaan Abrahamin pojat ja heidän jälkeläisensä, Eesaun ja Seirin jälkipolvet, jotka asuivat Seirin vuoristossa, sekä Edomin ensimmäiset kuninkaat. Toisesta luvusta lähtien käsitellään kuitenkin Israelin eli Jaakobin jälkeläisiä, ja hänen sukuluetteloaan seurataan ensin Juudaan ja sitten kymmenen sukupolvea Daavidiin. (2:1–15) Myös toisten heimojen sukuluettelot esitetään, ja erityisesti otetaan huomioon Leevin heimo ja ylimmäiset papit. Lopuksi esitetty Benjaminin heimon sukuluettelo johdattaa benjaminilaiseen kuningas Sauliin, josta historiallinen kertomus varsinaisesti alkaa. Toisinaan saattaa näyttää siltä, että Esran sukuluettelojen ja muiden raamatunkohtien välillä on ristiriitaisuuksia. On kuitenkin muistettava, että jotkut henkilöt tunnettiin myös toisilla nimillä ja että kielessä tapahtuneet vaihtelut ja ajan kuluminen saattoivat muuttaa joidenkin nimien kirjoitustapaa. Huolellinen tutkiminen poistaa useimmat epäjohdonmukaisuudet.

11. Kerro esimerkkejä muista, sukuluettelojen lomaan sirotelluista hyödyllisistä tiedoista.

¹¹ Esra sirottelee sinne tänne sukuluettelojensa lomaan historiallisia ja maantieteellisiä tietoja, jotka ovat selventäviä ja palauttavat mieleen tärkeitä asioita. Esimerkiksi luetellessaan Ruubenin jälkeläisiä Esra lisää tärkeän tiedon: ”Ruubenin, Israelin esikoisen, pojat olivat – hän oli näet esikoinen, mutta koska hän saastutti isänsä vuoteen, annettiin hänen esikoisuutensa Joosefin, Israelin pojan, pojille, kuitenkin niin, ettei heitä merkitty sukuluetteloon esikoisina, sillä Juuda tuli voimallisimmaksi veljiensä joukossa, ja yhdestä hänen jälkeläisistään tuli ruhtinas, mutta esikoisuus joutui Joosefille.” (5:1, 2) Näillä muutamilla sanoilla selitetään paljon. Lisäksi ainoastaan Aikakirjoista saamme tietää, että Jooab, Amasa ja Abisai olivat kaikki Daavidin sisarenpoikia, mikä auttaa meitä ymmärtämään heihin liittyviä tapahtumia. – 2:16, 17.

12. Millaisissa olosuhteissa Saul kuolee?

¹² Saulin uskottomuus johtaa hänen kuolemaansa (10:1–14). Kertomuksen alussa kuvataan filistealaisten kiihtyvää hyökkäystä Gilboan vuoren taistelussa. Kolme Saulin poikaa, muun muassa Joonatan, lyödään kuoliaaksi. Sitten Saul haavoittuu. Koska hän ei halua vihollisen saavan häntä käsiinsä, hän kehottaa aseenkantajaansa: ”Vedä miekkasi esiin ja lävistä minut sillä; muutoin nämä ympärileikkaamattomat miehet tulevat ja kohtelevat minua häpäisevästi.” Kun hänen aseenkantajansa kieltäytyy, Saul tappaa itsensä. Näin Saul kuolee toimittuaan ”uskottomasti Jehovaa kohtaan olemalla pitämättä Jehovan sanaa ja myös pyydettyään meediota tekemään tiedusteluja. Eikä hän tiedustellut Jehovalta.” (10:4, 13, 14, UM) Jehova antaa valtakunnan Daavidille.

13. Miten Daavid menestyy valtakunnassa?

¹³ Daavidin asema valtakunnassa vahvistuu (11:1–12:40). Aikanaan Israelin 12 heimoa kokoontuvat Daavidin luokse Hebroniin ja voitelevat hänet koko Israelin kuninkaaksi. Hän valloittaa Siionin ja tulee ’yhä suuremmaksi, sillä armeijoiden Jehova on hänen kanssaan’. (11:9, UM) Väkeviä miehiä asetetaan komentamaan armeijaa, ja heidän välityksellään Jehova pelastaa antaen ”suuren voiton”. (11:14) Daavid saa kaikkien kannatuksen, kun sotilaat kokoontuvat yksimielisinä ja ehyin sydämin tehdäkseen hänestä kuninkaan. Israelissa juhlitaan ja iloitaan.

14. Miten Daavid onnistuu taistellessaan filistealaisia vastaan, ja mikä uskoa vahvistava tilaisuus antaa aiheen iloiseen lauluun?

¹⁴ Daavid ja Jehovan arkku (13:1–16:36). Daavid neuvottelee kansan johtajien kanssa, ja he suostuvat siihen, että arkku siirretään Jerusalemiin Kirjat-Jearimista, jossa se on ollut noin 70 vuotta. Ussa kuolee matkalla, koska hän jättää epäkunnioittavasti Jumalan ohjeet huomioon ottamatta, ja arkku jätetään joksikin aikaa Oobed-Edomin kotiin. (4. Moos. 4:15) Filistealaiset alkavat jälleen tehdä ryöstöretkiään, mutta Daavid tuottaa heille kaksi kertaa murskatappion, Baal-Perasimissa ja Gibeonissa. Daavidin ohjeiden mukaisesti leeviläiset noudattavat sitten teokraattista menettelytapaa siirtäessään arkun turvallisesti Jerusalemiin, jossa se pannaan Daavidin sille pystyttämään telttaan tanssittaessa ja ilon raikuessa. Uhreja uhrataan ja lauluja lauletaan, ja Daavid itse sepittää tilaisuutta varten kiitoslaulun Jehovalle. Se saavuttaa suurenmoisen huipentumansa teemassa: ”Iloitkoot taivaat ja riemuitkoon maa, ja sanottakoon kansakuntien keskuudessa: ’Jehova itse on tullut kuninkaaksi!’” (1. Aikak. 16:31, UM) Miten sykähdyttävä, uskoa vahvistava tilaisuus! Myöhemmin tätä Daavidin laulua käytetään uusien laulujen perustana, ja yksi niistä on Psalmi 96. Toinen on kirjoitettu muistiin Psalmin 105 ensimmäisiin 15 jakeeseen.

15. Minkä suurenmoisen lupauksen Jehova esittää vastaukseksi Daavidin haluun rakentaa huone yhdistettyä palvontaa varten?

¹⁵ Daavid ja Jehovan huone (16:37–17:27). Israelissa on nyt käytössä epätavallinen järjestely. Liiton arkku on teltassa Jerusalemissa, jossa Aasaf ja hänen veljensä palvelevat, kun taas Gibeonissa, muutamia kilometrejä Jerusalemista luoteeseen, ylimmäinen pappi Saadok ja hänen veljensä toimittavat säädetyt uhrit tabernaakkelissa. Pitäen aina mielessään Jehovan palvonnan korottamisen ja yhdistämisen Daavid ilmaisee haluavansa rakentaa huoneen Jehovan liiton arkulle. Jehova kuitenkin sanoo, että Daavidin sijasta hänen poikansa rakentaa huoneen Hänelle ja että Hän ’vahvistaa hänen valtaistuimensa lujaksi ajan hämärään asti’ ja osoittaa hänelle uskollista rakkautta niin kuin isä pojalle. (17:11–13, UM) Tämä Jehovan suurenmoinen lupaus – tämä ikuista valtakuntaa koskeva liitto – liikuttaa Daavidin sydäntä. Kiitollisuutta uhkuen hän pyytää, että Jehovan nimi ’osoittautuisi luotettavaksi ja tulisi suureksi ajan hämärään asti’ ja että Hänen siunauksensa olisi Daavidin huoneen yllä. – 17:24, UM.

16. Minkä lupauksen Jehova toteuttaa Daavidin välityksellä, mutta mitä syntiä Daavid tekee?

¹⁶ Daavidin valloitukset (18:1–21:17). Daavidin välityksellä Jehova toteuttaa nyt lupauksensa antaa koko Luvattu maa Abrahamin siemenelle. (18:3) Nopeassa sotaretkien sarjassa Jehova antaa ”Daavidille voiton”, mihin tämä meneekin. (18:6) Taisteluissa saaduilla murskavoitoilla Daavid alistaa filistealaiset, lyö moabilaiset, kukistaa sobalaiset, panee syyrialaiset maksamaan pakkoveroa ja valloittaa Edomin ja Ammonin sekä Amalekin. Saatana yllyttää kuitenkin Daavidin laskemaan Israelin ja tekemään siten syntiä. Jehova lähettää rangaistukseksi ruton mutta armollisesti lopettaa onnettomuuden Ornanin puimatantereelle, sen jälkeen kun 70000 henkeä on surmattu.

17. Mitä valmisteluja Daavid tekee Jehovan huoneen rakentamista varten, ja miten hän rohkaisee Salomoa?

¹⁷ Daavidin valmistelut temppeliä varten (21:18–22:19). Daavid saa Gaadin kautta enkeliltä tiedon, että hänen tulee pystyttää ”Jehovalle alttari jebusilaisen Ornanin puimatantereelle”. (21:18, UM) Ostettuaan paikan Ornanilta Daavid uhraa tottelevaisesti siellä uhreja ja huutaa Jehovaa, joka vastaa hänelle ’tulella, jonka hän lähettää taivaasta polttouhrialttarille’. (21:26) Daavid päättelee, että Jehova haluaa huoneensa rakennettavan sinne, ja hän ryhtyy työhön tarvikkeiden valmistamiseksi ja kokoamiseksi sanoen: ”Poikani Salomo on nuori ja hento, ja Jehovalle rakennettavan huoneen on määrä olla verrattoman suurenmoinen, maineikas kauneudestaan kaikissa maissa. Niinpä minä teen valmisteluja häntä varten.” (22:5, UM) Hän selittää Salomolle, että Jehova ei ole sallinut hänen rakentaa huonetta, koska hän on käynyt sotia ja vuodattanut verta. Hän kehottaa poikaansa olemaan rohkea ja luja tässä hankkeessa ja sanoo: ”Nouse ja toimi, ja osoittautukoon Jehova olevan kanssasi.” – 22:16, UM.

18. Mitä varten väestö lasketaan?

¹⁸ Daavid järjestää Jehovan palvonnan (23:1–29:30). Väestö lasketaan – tällä kertaa Jumalan tahdosta – pappien ja leeviläisten palveluksen uudelleen organisoimiseksi. Leeviläisten palvelusta kuvaillaan tässä yksityiskohtaisemmin kuin missään muualla Raamatussa. Sitten luetellaan kuningasta palvelevien osastot.

19. Millä sanoilla Daavid antaa Salomolle tehtävän, mitkä suunnitelmat hän luovuttaa, ja minkä loistavan esimerkin hän asettaa?

¹⁹ Vaiheikkaan hallituskautensa lähestyessä loppuaan Daavid kokoaa yhteen koko kansakunnan, ”Jehovan seurakunnan”, edustajat. (28:8, UM) Kuningas nousee seisomaan. ”Kuulkaa minua, veljeni ja kansani.” Sitten hän puhuu heille sydämenasiastaan, ”tosi Jumalan huoneesta”. Heidän läsnä ollessaan hän antaa Salomolle tehtävän: ”Ja sinä, poikani Salomo, tunne isäsi Jumala ja palvele häntä ehyin sydämin ja iloisin sieluin, sillä Jehova tutkii kaikki sydämet ja erottaa ajatusten kaikki taipumukset. Jos etsit häntä, hän sallii sinun löytää itsensä, mutta jos jätät hänet, hän hylkää sinut iäksi. Katso siis, sillä Jehova itse on valinnut sinut rakentamaan huoneen pyhäköksi. Ole rohkea ja toimi.” (28:2, 9, 10, 12, UM) Hän antaa nuorelle Salomolle Jehovalta henkeytyksen välityksellä saamansa yksityiskohtaiset rakennussuunnitelmat ja lahjoittaa rakennushanketta varten suunnattoman henkilökohtaisen omaisuuden – 3000 talenttia kultaa ja 7000 talenttia hopeaa, jotka hän on säästänyt tätä tarkoitusta varten. Nähdessään tämän loistavan esimerkin ruhtinaat ja kansa puolestaan lahjoittavat kultaa 5000 talentin ja 10000 dareikin arvosta ja hopeaa 10000 talentin arvosta sekä paljon rautaa ja kuparia.c (29:3–7) Kansa iloitsee tästä edusta.

20. Mihin ylväisiin korkeuksiin Daavidin loppurukous kohoaa?

²⁰ Sitten Daavid ylistää Jehovaa rukouksessa ja tunnustaa, että kaikki nämä runsaat uhrit ovat todellisuudessa lähtöisin Hänen kädestään, sekä pyytää Hänen jatkuvaa siunaustaan kansalle ja Salomolle. Tämä Daavidin loppurukous kohoaa ylväisiin korkeuksiin hänen ylistäessään Jehovan valtakuntaa ja loistoisaa nimeä: ”Ole siunattu, Jehova, isämme Israelin Jumala, ajan hämärästä ajan hämärään asti. Sinun, Jehova, on suuruus ja väkevyys ja kauneus ja ylhäisyys ja arvokkuus, sillä sinun on kaikki taivaissa ja maan päällä. Sinun on valtakunta, Jehova, joka myös korotat itsesi kaiken pääksi. Rikkaus ja kunnia ovat sinun takiasi, ja sinä hallitset kaikkea, ja sinun kädessäsi on voima ja väkevyys, ja sinun kädessäsi on kyky tehdä suureksi ja antaa voimaa kaikille. Ja nyt, Jumalamme, me kiitämme sinua ja ylistämme kaunista nimeäsi.” – 29:10–13, UM.

21. Mihin ylevään huomautukseen 1. Aikakirja päättyy?

²¹ Salomo voidellaan toisen kerran, ja hän alkaa istua ”Jehovan valtaistuimella” ikääntyneen Daavidin paikalla. Hallittuaan 40 vuotta Daavid kuolee ”hyvässä vanhuusiässä, päivistä, rikkaudesta ja kunniasta kylläisenä”. (29:23, 28, UM) Esra päättää sitten 1. Aikakirjan ylevään huomautukseen, joka korostaa Daavidin valtakunnan ylemmyyttä kaikkiin kansakuntien valtakuntiin nähden.

MIKSI HYÖDYLLINEN

22. Miten 1. Aikakirja rohkaisi Esran israelilaistovereita?

²² Esran israelilaistoverit hyötyivät suuresti tästä kirjasta. Kun heillä oli tämä tuoreen ja optimistisen näkökulman tarjoava tiivis historia, he ymmärsivät Jehovan rakkaudellisen armon, jota hän osoitti heitä kohtaan sekä sen vuoksi, että hän olisi uskollinen kuningas Daavidin kanssa tekemälleen valtakuntaliitolle, että oman nimensä vuoksi. Rohkaistuneina he saattoivat jatkaa Jehovan puhtaan palvonnan harjoittamista uusin innoin. Sukuluettelot vahvistivat heidän luottamustaan uudelleen rakennetussa temppelissä toimivaa papistoa kohtaan.

23. Miten Matteus, Luukas ja Stefanus käyttivät hyväkseen 1. Aikakirjaa?

²³ Ensimmäinen aikakirja oli suureksi hyödyksi myös varhaiskristilliselle seurakunnalle. Matteus ja Luukas saattoivat käyttää hyväkseen sen sukuluetteloja osoittaessaan selvästi, että Jeesus Kristus oli ”Daavidin poika” ja Messias, jolla oli laillinen oikeus. (Matt. 1:1–16; Luuk. 3:23–38) Päättäessään viimeistä todistustaan Stefanus puhui Daavidin pyynnöstä saada rakentaa huone Jehovalle ja siitä, että Salomo rakensi sen. Sitten hän osoitti, että ”Korkein ei kuitenkaan asu käsillä tehdyissä huoneissa”, mikä ilmaisee sen, että Salomon ajan temppeli kuvasi paljon loistoisampia taivaallisia asioita. – Apt. 7:45–50.

24. Mitä piirteitä Daavidin suurenmoisesta esimerkistä voimme jäljitellä nykyään?

²⁴ Entä sitten nykyajan tosi kristityt? Ensimmäisen aikakirjan tulisi rakentaa ja elävöittää uskoamme. Daavidin suurenmoisessa esimerkissä on paljon sellaista, mitä voimme jäljitellä. Kuinka erilainen hän olikaan kuin uskoton Saul, sillä hän kääntyi aina Jehovan puoleen! (1. Aikak. 10:13, 14; 14:13, 14; 17:16; 22:17–19) Tuodessaan Jehovan arkkua Jerusalemiin, esittäessään ylistyspsalmejaan, organisoidessaan leeviläiset palvelukseen ja pyytäessään saada rakentaa loistoisan huoneen Jehovalle Daavid osoitti, että Jehova ja hänen palvontansa olivat ensimmäisinä hänen mielessään. (16:23–29) Hän ei ollut valittaja. Hän ei etsinyt erikoisetuja itselleen, vaan pyrki ainoastaan tekemään Jehovan tahdon. Niinpä kun Jehova määräsi huoneen rakentamisen hänen pojalleen, hän neuvoi kokosydämisesti poikaansa ja antoi aikaansa, tarmoaan ja varojaan sen työn valmisteluun, joka alkaisi hänen kuolemansa jälkeen. (29:3, 9) Hän antoi todella loistavan esimerkin antaumuksesta! – Hepr. 11:32.

25. Mitä arvostusta Jehovan nimeä ja valtakuntaa kohtaan 1. Aikakirjan tulisi herättää meissä?

²⁵ Huomattavia ovat myös loppuluvut, joissa kaikki huipentuu. Sen suurenmoisen kielenkäytön, jolla Daavid ylisti Jehovaa ja kirkasti hänen ’kaunista nimeään’, tulisi herättää meissä iloista arvostusta nykyistä etuamme kohtaan saadessamme tehdä tunnetuksi Jehovan ja hänen Kristuksen hallinnassa olevan valtakuntansa loistoa. (1. Aikak. 29:10–13, UM) Olkoot uskomme ja ilomme aina samanlaiset kuin Daavidin, kun ilmaisemme kiitollisuutta Jehovan ikuista valtakuntaa kohtaan kuluttamalla itseämme Hänen palveluksessaan. (17:16–27) Ensimmäinen aikakirja saattaa tosiaan Raamatun teeman, Siemenen hallitseman Jehovan valtakunnan, säteilemään kauniimmin kuin koskaan ja saa meidät odottamaan lisää sykähdyttäviä Jehovan tarkoitusten paljastuksia.

[Alaviitteet]