Mitä Raamattu sanoo Jumalasta ja Jeesuksesta?

JOS ihmisten pitäisi lukea Raamattu kannesta kanteen ilman mitään ennakkoajatusta kolminaisuudesta, saisivatko he omin neuvoin sellaisen käsityksen? Tuskin.

Puolueettomalle lukijalle käy hyvin selvästi ilmi, että Jumala yksin on Kaikkivaltias, Luoja, ja että hän on erillinen ja erillään kaikista muista sekä että Jeesus, myös ennen ihmiseksi tuloaan, on ollut erillinen luotu olento, joka on Jumalaa alempi.

Jumala on yksi, ei kolme

RAAMATUN opetusta, jonka mukaan Jumala on yksi, sanotaan monoteismiksi. Ja kirkkohistorian professori L. L. Paine osoittaa, että monoteismi puhtaimmassa muodossaan ei voi sisältää kolminaisuutta: ”Vanha testamentti on ehdottoman monoteistinen. Jumala on yksi ainoa persoonallinen olento. Sellainen ajatus, että sieltä löytyisi kolminaisuus – – on täysin perusteeton.”

Muuttuiko monoteismi jollakin tavoin sen jälkeen, kun Jeesus tuli maan päälle? Professori Paine vastaa: ”Tässä vaiheessa Vanhan ja Uuden testamentin välillä ei tapahdu mitään muutosta. Monoteistinen perinne jatkuu. Jeesus oli juutalainen, ja hänen juutalaiset vanhempansa perehdyttivät hänet Vanhan testamentin kirjoituksiin. Hänen opetuksensa oli läpikotaisin juutalaista; hänellä oli kyllä uusi evankeliumi mutta ei uutta teologiaa. – – Ja hän hyväksyi omaksi uskonkäsityksekseen juutalaisen monoteismin suuren Raamatun lauseen: ’Kuule, Israel! Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi.’”

Nämä sanat löytyvät 5. Mooseksen kirjan 6:4:stä. Katolisen New Jerusalem Bible (NJB) -raamatunkäännöksen mukaan ne kuuluvat: ”Kuule, Israel: Jahve, meidän Jumalamme, on yksi, ainoa Jahve.”a Tässä jakeessa ei sanan ”yksi” yhteydessä ole mitään monikkoon viittaavia kieliopillisia määreitä, jotka osoittaisivat, että siinä tarkoitetaan jotakin muuta kuin yhtä yksilöä.

Myöskään kristitty apostoli Paavali ei osoittanut, että Jumalan luonnossa olisi tapahtunut mitään muutoksia edes sen jälkeen, kun Jeesus tuli maan päälle. Hän kirjoitti: ”Jumala on vain yksi.” – Galatalaisille 3:20; ks. myös 1. Korinttolaisille 8:4–6.

Kautta Raamatun Jumalasta puhutaan tuhansia kertoja yhtenä persoonana. Kun hän puhuu, hän tekee sen yhtenä jakamattomana yksilönä. Raamattu ei voisi esittää tätä enää selvemmin. Niinpä Jumala sanoo: ”Minä, Herra [”Jehova”, UM], se on minun nimeni, minä en anna kunniaani toiselle.” (Jesaja 42:8) ”Minä olen Herra [”Jehova”, UM], sinun Jumalasi – –. Älä pidä muita jumalia minun rinnallani.” (Kursivointi meidän.) – 2. Mooseksen kirja 20:2, 3.

Miksi kaikki Jumalan henkeyttämät raamatunkirjoittajat puhuisivat Jumalasta yhtenä persoonana, jos hän todellisuudessa olisi kolme persoonaa? Mikä olisi sellaisen menettelyn tarkoitus, sillä sehän johtaisi ihmisiä harhaan? Jos Jumala todellakin koostuisi kolmesta persoonasta, hän olisi huolehtinut siitä, että hänen raamatunkirjoittajansa olisivat tehneet sen niin selväksi, ettei asiasta olisi mitään epäilystä. Ainakin Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten kirjoittajat, jotka olivat henkilökohtaisesti tekemisissä Jumalan oman Pojan kanssa, olisivat tehneet siten. Mutta he eivät menetelleet sillä tavoin.

Sen sijaan raamatunkirjoittajat tekivät todella selväksi sen, että Jumala on yksi Persoona – ainutlaatuinen jakamaton Olento, jolla ei ole ketään vertaista: ”Minä olen Herra [”Jehova”, UM], eikä toista ole, paitsi minua ei ole yhtään jumalaa.” (Jesaja 45:5) ”Tulkoot tuntemaan, että sinun ainoan nimi on Herra [”Jehova”, UM], että sinä olet Korkein kaikessa maassa.” – Psalmi 83:19.

Ei monipersoonainen Jumala

JEESUS sanoi Jumalaa ”ainoaksi tosi Jumalaksi”. (Johannes 17:3) Hän ei koskaan puhunut Jumalasta monta persoonaa käsittävänä jumaluutena. Siksi Raamatussa ei missään kutsuta ketään muuta kuin Jehovaa Kaikkivaltiaaksi. Muuten se tekisi tyhjäksi sanan ”kaikkivaltias” merkityksen. Ei Jeesusta eikä pyhää henkeä kutsuta koskaan tuolla nimellä, sillä Jehova yksin on korkein. 1. Mooseksen kirjan 17:1:ssä hän julistaa: ”Minä olen Jumala, Kaikkivaltias.” Ja 2. Mooseksen kirjan 18:11 (UM) sanoo: ”Jehova on kaikkia muita jumalia suurempi.”

Raamatun heprealaisissa kirjoituksissa sanalla ʼelōʹah (jumala) on kaksi monikkomuotoa, nimittäin ʼelo·himʹ (jumalat) ja ʼelo·hēʹ ([jonkin, jonkun] jumalat). Nämä monikkomuodot tarkoittavat yleensä Jehovaa, ja siinä tapauksessa ne on käännetty yksikkömuotoon ”Jumala”. Osoittavatko nämä monikkomuodot, että kyseessä on kolminaisuus? Eivät osoita. Raamatun sanakirjassaan (A Dictionary of the Bible) William Smith sanoo: ”Sellainen mielikuvituksellinen ajatus, että [ʼelo·himʹ] viittaisi Jumalassa olevien persoonien kolminaisuuteen, saa nykyään tuskin lainkaan kannatusta oppineiden keskuudessa. Kyse on joko siitä, mitä kieliopin tutkijat sanovat majesteettisuutta ilmaisevaksi monikkomuodoksi, tai sitten se viittaa jumalallisen voiman täyteyteen, Jumalan osoittaman voiman summaan.”

The American Journal of Semitic Languages and Literatures (Seemiläisten kielten ja seemiläisen kirjallisuuden aikakauslehti) mainitsee sanasta ʼelo·himʹ: ”Lähes poikkeuksetta siihen liittyy predikaattina yksikkömuotoinen verbi ja siihen kuuluu yksikkömuotoinen adjektiiviattribuutti.” Tätä valaisee se, että arvonimi ʼelo·himʹ esiintyy sellaisenaan 35 kertaa luomiskertomuksessa, ja joka kerta verbi, joka kuvailee sitä, mitä Jumala sanoi tai teki, on yksikkömuodossa. (1. Mooseksen kirja 1:1–2:4) Niinpä tuo julkaisu tekee johtopäätöksen: ”[ʼElo·himʹ] täytyy mieluummin selittää intensiiviseksi [vahvistavaksi] monikkomuodoksi, joka ilmaisee suuruutta ja majesteettisuutta.”

ʼElo·himʹ ei merkitse ”persoonia” vaan ”jumalia”. Siksi ne, jotka väittävät tämän sanan sisältävän ajatuksen kolminaisuudesta, tekevät itsestään polyteistejä, useamman kuin yhden Jumalan palvojia. Kuinka niin? Koska se merkitsisi sitä, että kolminaisuudessa olisi kolme jumalaa. Mutta lähes kaikki kolminaisuuden kannattajat torjuvat sellaisen käsityksen, että kolminaisuus muodostuisi kolmesta eri jumalasta.

Raamattu käyttää sanoja ʼelo·himʹ ja ʼelo·hēʹ myös silloin, kun se viittaa moniin vääriin epäjumaliin. (2. Mooseksen kirja 12:12; 20:23) Toisinaan se voi kuitenkin puhua vain yhdestä väärästä jumalasta, kuten silloin kun filistealaiset puhuivat ”jumalastaan [ʼelo·hēʹ] Daagonista”. (Tuomarien kirja 16:23, 24) Baalia sanotaan ”jumalaksi [ʼelo·himʹ]”. (1. Kuningasten kirja 18:27) Tuota ilmausta käytetään lisäksi ihmisistä. (Psalmi 82:1, 6) Moosekselle kerrottiin, että hänen olisi määrä palvella ”jumalana” [ʼelo·himʹ] Aaronille ja faraolle. – 2. Mooseksen kirja 4:16; 7:1.

Arvonimien ʼelo·himʹ ja ʼelo·hēʹ käyttäminen vääristä jumalista ja jopa ihmisistä ei ilmeisestikään sisällä sellaista ajatusta, että kussakin näistä olisi monta jumalaa; samoin ei ilmausten ʼelo·himʹ tai ʼelo·hēʹ soveltaminen Jehovaan merkitse sitä, että hän olisi enemmän kuin yksi persoona, varsinkin kun otamme huomioon muun Raamatun todistuksen tästä aiheesta.

Jeesus erillinen luomus

MAAN päällä ollessaan Jeesus oli ihminen, mutta täydellinen ihminen, koska Jumala oli siirtänyt Jeesuksen elämänvoiman Marian kohtuun. (Matteus 1:18–25) Tämä ei kuitenkaan ollut hänen olemassaolonsa alku. Hän itse selitti, että hän oli ’laskeutunut taivaasta’. (Johannes 3:13) Oli siksi aivan luonnollista, että hän myöhemmin sanoi seuraajilleen: ”Entä sitten jos näkisitte Ihmisen Pojan [Jeesuksen] nousevan sinne, missä hän oli ennen?” – Johannes 6:62.

Jeesus oli siis ollut taivaassa ennen maan päälle tuloaan. Mutta oliko hän ollut yksi kaikkivaltiaan, ikuisen kolmiyhteisen Jumalan persoonista? Ei, sillä Raamattu sanoo selvästi, että ennen ihmiseksi tuloaan Jeesus oli luotu henkiolento samoin kuin enkelit olivat Jumalan luomia henkiolentoja. Eivät enkelit olleet eikä Jeesus ollut olemassa ennen luomistaan.

Jeesus oli ennen ihmiseksi tuloaan ”koko luomakunnan esikoinen”. (Kolossalaisille 1:15, NJB) Hän oli ”Jumalan luomakunnan alku”. (Ilmestys 3:14, KR) Sanaa ”alku” [kreikaksi ar·kheʹ] ei voida tulkita oikein merkitsemään sitä, että Jeesus olisi Jumalan luomakunnan ’alkaja’. Johannes käyttää Raamatussa olevissa kirjoituksissaan kreikkalaisen sanan ar·kheʹ eri muotoja yli 20 kertaa, ja niillä on aina yleismerkityksenä ”alku”. Jumala loi siis Jeesuksen näkymättömien luomustensa aluksi.

Huomaa, miten hyvin nuo viittaukset Jeesuksen alkuperään sopivat yhteen Raamatun Sananlaskujen kirjassa mainitun kuvaannollisen ”viisauden” esittämien ajatusten kanssa: ”Herra [”Jehova”, UM] loi minut töittensä esikoiseksi, ensimmäiseksi teoistaan, ennen aikojen alkua. Ennenkuin vuoret upotettiin paikoilleen, ennen kukkuloita, synnyin minä, kun hän ei vielä ollut tehnyt maata, ei mantua, ei maanpiirin tomujen alkuakaan.” (Sananlaskut 8:12, 22, 25, 26) Vaikka ilmausta ”viisaus” käytetään tässä mainitun Jumalan luomuksen personointiin, useimmat oppineet ovat yhtä mieltä siitä, että se on todellisuudessa kielikuva Jeesuksesta henkiluomuksena ennen ihmiseksi tuloaan.

Tällaisena ”viisautena” Jeesus sanoo edelleen, että hän oli Jumalan ”rinnalla mestarityöntekijä”. (Sananlaskut 8:30, Jerusalem Bible) Sopusoinnussa tämän mestarityöntekijän osan kanssa Kolossalaiskirjeen 1:16 sanoo Jeesuksesta, että ”hänen kauttaan Jumala loi kaiken mitä on taivaassa ja maassa”. – Uusi testamentti nykysuomeksi (UTN).

Kaikkivaltias Jumala siis loi tämän mestarityöntekijän, niin sanoaksemme nuoremman työtoverinsa, välityksellä kaiken muun. Raamattu esittää tästä yhteenvedon seuraavasti: ”Niin on meillä kuitenkin ainoastaan yksi Jumala, Isä, josta kaikki on – – ja yksi Herra, Jeesus Kristus, jonka kautta kaikki on.” (Kursivointi meidän.) – 1. Korinttolaisille 8:6, KR.

Epäilemättä juuri tälle mestarityöntekijälle Jumala sanoi: ”Tehkäämme ihminen kuvaksemme.” (1. Mooseksen kirja 1:26) Jotkut ovat väittäneet, että tämän lauseen sanojen persoonapäätteet viittaavat kolminaisuuteen. Mutta jos sanoisit: ’Tehkäämme jotakin’, kukaan ei normaalisti ymmärtäisi tämän merkitsevän sitä, että sisälläsi olisi yhdeksi yhdistyneenä useita persoonia. Tarkoitat vain sitä, että kaksi tai useampia henkilöitä työskentelee yhdessä jonkin hyväksi. Samoin myös kun Jumala sanoi ”tehkäämme”, hän vain puhui toiselle yksilölle, ensimmäiselle henkiluomukselleen, mestarityöntekijälle Jeesukselle ennen tämän ihmiseksi tuloa.

Voitaisiinko Jumalaa kiusata?

MATTEUKSEN 4:1:ssä Jeesuksesta kerrotaan, että ’Panettelija kiusasi’ häntä. Näytettyään Jeesukselle ”kaikki maailman valtakunnat ja niiden loiston” Saatana sanoi: ”Nämä kaikki minä annan sinulle, jos lankeat maahan ja teet palvontateon minulle.” (Matteus 4:8, 9) Saatana yritti saada Jeesusta olemaan uskoton Jumalalle.

Mutta miten se saattoi olla uskollisuuskoe, jos Jeesus oli Jumala? Voisiko Jumala kapinoida itseään vastaan? Ei voisi, mutta enkelit ja ihmiset voisivat kapinoida ja ovat kapinoineet Jumalaa vastaan. Jeesuksen kiusauksessa olisi järkeä vain siinä tapauksessa, ettei hän ollut Jumala vaan erillinen yksilö, jolla oli oma vapaa tahto ja joka olisi voinut niin halutessaan olla uskoton samoin kuin enkelit voivat tai ihminen voi olla.

On toisaalta mahdotonta kuvitella, että Jumala voisi tehdä syntiä ja olla itselleen uskoton. ”Täydelliset ovat hänen tekonsa – –. Uskollinen Jumala – – vanhurskas ja vakaa hän on.” (5. Mooseksen kirja 32:4) Jos Jeesus siis olisi ollut Jumala, häntä ei olisi voitu kiusata. – Jaakob 1:13.

Mutta koska Jeesus ei ollut Jumala, hän olisi voinut olla uskoton. Mutta hän pysyi uskollisena ja sanoi: ”Mene pois, Saatana! Sillä on kirjoitettu: ’Jehovaa, Jumalaasi, sinun tulee palvoa, ja yksin hänelle sinun tulee suorittaa pyhää palvelusta.’” – Matteus 4:10.

Kuinka suuri oli lunastushinta?

MYÖS yksi niistä pääsyistä, joiden vuoksi Jeesus tuli maan päälle, liittyy suoranaisesti kolminaisuuskysymykseen. Raamattu sanoo: ”On yksi Jumala ja yksi välittäjä Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen, Kristus Jeesus, joka antoi itsensä vastaaviksi lunnaiksi kaikkien puolesta.” – 1. Timoteukselle 2:5, 6.

Jeesuksesta, joka ei ollut enemmän eikä vähemmän kuin täydellinen ihminen, tuli lunnaat, joka korvasi täsmälleen sen, mitä Aadam menetti – oikeuden täydelliseen ihmiselämään maan päällä. Apostoli Paavali saattoi siksi aivan oikein kutsua Jeesusta ”viimeiseksi Aadamiksi”. Samassa yhteydessä hän sanoi: ”Sillä niin kuin kaikki kuolevat Aadamissa, niin myös kaikki tullaan tekemään eläviksi Kristuksessa.” (1. Korinttolaisille 15:22, 45) Jeesuksen täydellinen ihmiselämä oli ne ”vastaavat lunnaat”, jotka jumalallinen oikeus vaati, ei enemmän eikä vähemmän. Ihmistenkin harjoittaman oikeuden eräs perusperiaate on, että korvauksen tulisi olla väärinteon mukainen.

Mutta jos Jeesus olisi ollut osa Jumalaa, lunastushinta olisi ollut mittaamattoman paljon suurempi kuin Jumalan oma laki vaati. (2. Mooseksen kirja 21:23–25; 3. Mooseksen kirja 24:19–21) Eedenissä syntiä teki vain täydellinen ihminen, Aadam, eikä Jumala. Jotta lunnaat olisivat siis olleet todella sopusoinnussa Jumalan oikeuden kanssa, niiden oli oltava tarkalleen vastaavat – täydellinen ihminen, ”viimeinen Aadam”. Siksi kun Jumala lähetti Jeesuksen maan päälle lunnaiksi, hän huolehti siitä, että Jeesuksesta tuli sellainen, että se tyydyttäisi oikeuden vaatimukset, ei ruumiillistuma, ei jumalihminen vaan täydellinen ihminen, ”enkeleitä alhaisempi”. (Heprealaisille 2:9; vrt. Psalmi 8:6, 7.) Kuinka mikään kaikkivaltiaan Jumalan osa – Isä, Poika tai pyhä henki – voisi koskaan olla enkeleitä alhaisempi?

Miten ”ainosyntyinen Poika”?

RAAMATTU sanoo Jeesusta Jumalan ”ainosyntyiseksi Pojaksi”. (Johannes 1:14; 3:16, 18; 1. Johannes 4:9) Kolminaisuusopin kannattajat sanovat, että koska Jumala on ikuinen, niin Jumalan Poikakin on ikuinen. Mutta miten joku voi olla poika ja samanaikaisesti yhtä vanha kuin isänsä?

Kolminaisuusopin kannattajat väittävät, että Jeesuksen tapauksessa ”ainosyntyisyyteen” ei liity ajatusta siittämisestä tai lisääntymisestä. He sanovat, että Jeesuksen tapauksessa se merkitsee ”epägeneettistä suhdetta”, eräänlaista ainokaisen pojan suhdetta, joka ei perustu siittämiseen. (Vine’s Expository Dictionary of Old and New Testament Words) Kuulostaako tämä johdonmukaiselta? Voiko mies tulla pojan isäksi siittämättä tätä?

Edelleen, miksi Raamattu käyttää aivan samaa ”ainosyntyiseksi” käännettyä kreikkalaista sanaa (kuten Vine sitä erikseen selittämättä myöntää) kuvaamaan Iisakin suhdetta Aabrahamiin? Heprealaiskirjeen 11:17 puhuu Iisakista Aabrahamin ”ainosyntyisenä poikana”. Ei voi olla epäilystäkään siitä, että Iisakin tapauksessa hän oli ainosyntyinen tavanomaisessa merkityksessä. Hän ei ollut ikänsä tai asemansa suhteen yhdenvertainen isänsä kanssa.

Jeesuksesta ja Iisakista käytetty ”ainosyntyiseksi” käännetty kreikkalainen perussana on mo·no·ge·nesʹ, joka tulee sanoista moʹnos, joka merkitsee ”ainoaa”, ja giʹno·mai, joka merkitsee ”saattaa olemassaoloon”, ”tulla (joksikin)”, mainitsee Strongin suurhakemisto Exhaustive Concordance. Niinpä mo·no·ge·nesʹ määritellään: ”Ainoa syntynyt, ainosyntyinen, ts. ainoa lapsi.” – E. Robinson, A Greek and English Lexicon of the New Testament.

Gerhard Kittelin toimittama Theological Dictionary of the New Testament (Uuden testamentin teologinen sanakirja) sanoo: ”[Mo·no·ge·nesʹ] merkitsee ’syntyperältään ainoa’ ts. ilman veljiä tai sisaria.” Tämä kirja mainitsee myös, että Johanneksen 1:18:ssa; 3:16, 18:ssa ja Johanneksen 1. kirjeen 4:9:ssä ”Jeesuksen suhdetta ei verrata vain ainoan lapsen suhteeseen isäänsä. Se on ainosyntyisen suhde Isään.”

Jeesuksen, ainosyntyisen Pojan, elämällä oli siis alku. Ja Kaikkivaltiasta Jumalaa voidaan aivan oikein kutsua hänen Elämänantajakseen, Isäkseen, samassa merkityksessä kuin Aabraham tuli tai kuin joku maallinen isä tulee pojan isäksi. (Heprealaisille 11:17) Niinpä kun Raamattu puhuu Jumalasta Jeesuksen ”Isänä”, se tarkoittaa juuri sitä mitä se sanoo – he ovat kaksi erillistä yksilöä. Jumala on vanhempi. Jeesus on nuorempi ja vähäisempi ikäänsä, asemaansa, valtaansa ja tietoonsa nähden.

Kun otetaan huomioon, ettei Jeesus ollut ainoa taivaassa luotu Jumalan henkipoika, käy ilmeiseksi, miksi Jeesuksen tapauksessa käytettiin ilmausta ”ainosyntyinen Poika”. Myös lukemattomia muita henkiluomuksia, enkeleitä, sanotaan ”Jumalan pojiksi” samassa merkityksessä kuin Aadam oli ”Jumalan poika”, sillä heidän elämänvoimansa on lähtöisin Jehova Jumalasta, elämän Lähteestä. (Job 38:7; Psalmi 36:10; Luukas 3:38) Mutta nämä kaikki luotiin ”ainosyntyisen Pojan” kautta, joka oli ainoa, jonka Jumala oli suoranaisesti saattanut olemassaoloon. – Kolossalaisille 1:15–17.

Pidettiinkö Jeesusta Jumalana?

VAIKKA Jeesusta sanotaankin Raamatussa usein Jumalan Pojaksi, ei kukaan ensimmäisellä vuosisadalla koskaan ajatellut hänen olevan Poika-Jumala. Jopa demonit, jotka uskovat, ”että on yksi Jumala”, tiesivät henkimaailmassa saamansa kokemuksen perusteella, että Jeesus ei ollut Jumala. Siksi he puhuttelivat Jeesusta aivan oikein eri yksilöksi, ”Jumalan Pojaksi”. (Jaakob 2:19; Matteus 8:29) Ja kun Jeesus kuoli, lähellä seisoneet pakanalliset roomalaiset sotilaat tiesivät riittävästi voidakseen sanoa, että sen, mitä he olivat kuulleet hänen seuraajiltaan, täytyi pitää paikkansa, nimittäin että Jeesus ei ollut Jumala vaan että ”varmasti tämä oli Jumalan Poika”. – Matteus 27:54.

Niin ollen ilmaus ”Jumalan Poika” tarkoittaa, että Jeesus on erillinen luomus, ei osa kolminaisuutta. Jumalan Poikana hän ei voisi olla itse Jumala, sillä Johanneksen 1:18 (KR) sanoo: ”Ei kukaan ole Jumalaa milloinkaan nähnyt.”

Jeesuksen opetuslapset pitivät häntä ”yhtenä välittäjänä Jumalan ja ihmisten välillä”, ei itse Jumalana. (1. Timoteukselle 2:5) Koska määritelmän mukaan välittäjä on eri persoona kuin ne, jotka tarvitsevat välitystä, olisi ristiriitaista, että Jeesus olisi yhtä olemusta jommankumman sellaisen osapuolen kanssa, jota hän yrittää saada toisen kanssa sovintoon. Se merkitsisi sitä, että hän teeskentelisi olevansa jotakin, mitä hän ei ole.

Raamatun kanta Jumalan suhteesta Jeesukseen on selvä ja johdonmukainen. Jehova Jumala yksin on Kaikkivaltias. Hän loi suoranaisesti Jeesuksen ennen tämän ihmiseksi tuloa. Jeesuksella oli siksi alku, eikä hän koskaan voisi olla yhdenvertainen Jumalan kanssa voimassa tai iankaikkisuudessa.

[Alaviitteet]

[Huomioteksti s. 14]

Koska Jeesus on Jumalan luoma, hänen asemansa on vähäisempi iän, vallan ja tiedon suhteen

[Kuva s. 15]

Jeesus sanoi, että ennen hänen ihmiseksi tuloaan Jumala oli luonut hänet näkymättömien luomustensa aluksi