Lukijoiden kysymyksiä

◼ Miksi Jeesus lupasi, että ne jotka uskovat häneen, eivät ’tulisi ikinä kuolemaan’, kun kaikki hänen kuulijansa todellisuudessa kuolivat? – Johannes 11:25, 26.

Kun Jeesus puhui siitä, ettei joku kuolisi, eli tämä eläisi ikuisesti, hän ei selvästikään tarkoittanut sitä, että hänen silloiset kuulijansa eivät koskaan kokisi kuolemaa ihmisinä. Jeesuksen esittämä perusajatus oli se, että usko häneen voisi johtaa ikuiseen elämään.

Erään kerran Jeesus kutsui itseään ”elämän leiväksi”. Sitten hän lisäsi: ”Tämä on se leipä, joka tulee alas taivaasta, jotta kuka tahansa voisi syödä sitä ja olla kuolematta. Minä olen se elävä leipä, joka on tullut alas taivaasta; jos joku syö tätä leipää, hän tulee elämään ikuisesti.” – Johannes 6:48–51.

Katsoessaan ainoastaan noita sanoja joku saattaisi ajatella Jeesuksen kertoneen kuulijoilleen, että he voisivat välttyä kokemasta kuoleman. Tekstiyhteys ei kuitenkaan tue tuota päätelmää. Jeesus oli juuri sanonut: ”Tämä on hänen tahtonsa, joka on lähettänyt minut, etten kadottaisi mitään kaikesta siitä, mitä hän on antanut minulle, vaan että herättäisin sen viimeisenä päivänä. – – Jokaisella, joka näkee Pojan ja uskoo häneen, olisi ikuinen elämä, ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä. – – Kukaan ei voi tulla minun luokseni, ellei Isä, joka on lähettänyt minut, vedä häntä, ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä.” (Johannes 6:39–44) Ja myöhemmin hän lisäsi: ”Joka syö minun lihaani ja juo minun vertani, sillä on ikuinen elämä, ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä.” (Johannes 6:54) Jeesuksen lupauksen ’elämisestä ikuisesti’ ei siis voida ymmärtää tarkoittavan sitä, että hänen kuulijansa eivät koskaan kokisi kuolemaa.

Sama pitää paikkansa siitä kuuluisasta lupauksesta, jonka Jeesus antoi Martalle: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, on tuleva elämään, vaikka hän kuoleekin, eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, tule ikinä kuolemaan.” (Johannes 11:25, 26) Jeesus ei selvästikään tarkoittanut, että esimerkiksi uskolliset apostolit eivät koskaan kuolisi toisten ihmisten tavoin. Vuoden kuluttua heidät voideltaisiin pyhällä hengellä ja heille annettaisiin toivo hallita kuninkaina taivaassa. Tuon palkinnon saamiseksi heidän täytyisi kuolla ihmisinä. (Roomalaisille 8:14–23; 1. Korinttolaisille 15:36–50) Lisäksi on huomattava, mitä Jeesus sanoi: ”Joka uskoo minuun, on tuleva elämään, vaikka hän kuoleekin.”

Jeesuksen lupaus täyttyy niissä uskollisissa Jumalan palvelijoissa, jotka ovat eläneet ja kuolleet ennen sitä aikaa, jolloin ikuista elämää aletaan antaa. Sellaiset uskolliset odottavat tulevaa ylösnousemusta. Pysymällä uskollisina ylösnousemuksensa jälkeen he eivät koskaan koe ”toista kuolemaa”, ikuista kuolemaa. – Ilmestys 20:15; 21:8; Johannes 8:51.

Mutta Raamatun profetia osoittaa, että meillä nykyään elävillä on erikoisetu: Kun nyt elämme asiainjärjestelmän lopussa, me saatamme säilyä elossa tulevasta ”suuresta ahdistuksesta” ja päästä suoraan uuteen maailmaan. Niiden, joilla on toivo ikuisesta elämästä paratiisimaassa ja jotka säilyttävät uskollisuutensa Jumalaa kohtaan, ei tarvitse lainkaan kokea kuolemaa ihmisinä. Kun he säilyvät elossa ”suuresta ahdistuksesta”, heidät opastetaan ”elämän vetten lähteille”. – Ilmestys 7:9–17.

[Kuva s. 31]

Jeesuksen surevalle Martalle esittämät sanat antavat meille toivon ikuisesta elämästä