Pyhä henki – Jumalan vaikuttava voima
KOLMINAISUUSOPIN mukaan pyhä henki on jumaluuden kolmas persoona, yhdenvertainen Isän ja Pojan kanssa. Kirja Our Orthodox Christian Faith sanookin: ”Pyhä Henki on kokonaan Jumala.”
Raamatun heprealaisissa kirjoituksissa ”hengeksi” käännetty sana on useimmiten ruʹaḥ, joka merkitsee ”hengitystä; tuulta; henkeä”. Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa sana on pneuʹma, jolla on samanlainen merkitys. Osoittavatko nämä sanat, että pyhä henki on osa kolminaisuutta?
Vaikuttava voima
SE MITEN Raamattu käyttää ilmausta ”pyhä henki”, osoittaa, että se on valvottu voima, jota Jehova Jumala käyttää toteuttaakseen monia tarkoitukseensa liittyviä piirteitä. Sitä voidaan jossain määrin verrata sähköön, voimaan jota voidaan käyttää hyvin lukuisien toimien suorittamiseen.
Raamattu sanoo 1. Mooseksen kirjan 1:2:ssa (UM), että ”Jumalan vaikuttava voima [”henki” (hepreaksi ruʹaḥ)] liikehti vetten pinnan yllä”. Tässä Jumalan henki oli hänen vaikuttavana voimanaan toimimassa maan muovaamiseksi.
Jumala käyttää henkeään valistaakseen häntä palvelevia. Daavid rukoili: ”Opeta minut tekemään sinun tahtosi, sillä sinä olet minun Jumalani. Sinun henkesi [ruʹaḥ] on hyvä; johdattakoon se minua oikeamielisyyden maassa.” (Psalmi 143:10, UM) Kun Mooseksen avuksi oli nimitetty 70 kyvykästä miestä, Jumala sanoi hänelle: ”Minä – – otan henkeä [ruʹaḥ], joka sinussa on, ja annan heille.” – 4. Mooseksen kirja 11:17.
Jumalan miehet kirjoittivat Raamatun profetian muistiin ”pyhän hengen [kreikkalaisesta sanasta pneuʹma] johtamina”. (2. Pietari 1:20, 21) Tällä tavoin Raamattu on ”Jumalan henkeyttämä”, jota ilmausta vastaava kreikkalainen sana the·oʹpneu·stos tarkoittaa ”Jumalan hengittämää”. (2. Timoteukselle 3:16) Ja pyhä henki ohjasi joitakin ihmisiä näkemään näkyjä tai profeetallisia unia. – 2. Samuelin kirja 23:2; Jooel 2:28, 29; Luukas 1:67; Apostolien teot 1:16; 2:32, 33.
Sen jälkeen kun Jeesus oli ollut kasteella, pyhä henki ajoi hänet erämaahan. (Markus 1:12) Henki oli Jumalan palvelijoissa kuin tuli, sen voima antoi heille tarmoa. Ja se teki heidät kykeneviksi puhumaan rohkeasti ja pelottomasti. – Miika 3:8; Apostolien teot 7:55–60; 18:25; Roomalaisille 12:11; 1. Tessalonikalaisille 5:19.
Henkensä välityksellä Jumala panee tuomionsa täytäntöön ihmisiä ja kansoja vastaan. (Jesaja 30:27, 28; 59:18, 19) Ja Jumalan henki voi ulottua kaikkialle ja toimia ihmisten hyväksi tai heitä vastaan. – Psalmi 139:7–12.
”Voima, joka ylittää tavanomaisen”
JUMALAN henki voi myös antaa häntä palveleville ”voimaa, joka ylittää tavanomaisen”. (2. Korinttolaisille 4:7) Siten he voivat kestää uskonkoetuksia tai suoriutua tehtävistä, joihin he muuten eivät kykenisi.
Esimerkiksi Simsonista Tuomarien kirjan 14:6 kertoo: ”Silloin Herran henki tuli häneen, niin että hän repäisi sen [leijonan], niinkuin olisi reväissyt vohlan, sulin käsin.” Menikö Simsoniin tai valtasiko hänet todellisuudessa jumalallinen persoona, joka käytti Simsonin ruumista tekemään sen mitä hän teki? Ei, sillä todellisuudessa ”HERRAN voima teki Simsonin vahvaksi”. – Today’s English Version (TEV).
Raamattu kertoo, että kun Jeesus kastettiin, pyhä henki laskeutui hänen päälleen kyyhkysen eikä ihmisen kaltaisessa muodossa. (Markus 1:10) Tämän Jumalan vaikuttavan voiman avulla Jeesus kykeni parantamaan sairaita ja herättämään kuolleita. Luukkaan 5:17 (KR) sanoo: ”Herran voima vaikutti, niin että hän [Jeesus] paransi sairaat.”
Jumalan henki myös antoi Jeesuksen opetuslapsille voiman tehdä ihmeitä. Apostolien tekojen 2:1–4 kertoo, että kun opetuslapset olivat helluntaipäivänä koolla, ”yhtäkkiä tuli taivaalta niin kuin navakan tuulenpuuskan synnyttämä kohahdus, – – ja he kaikki täyttyivät pyhällä hengellä ja alkoivat puhua eri kielillä, sen mukaan kuin henki soi heidän puhua.”
Pyhä henki antoi siis Jeesukselle ja muille Jumalan palvelijoille voiman tehdä sellaista, mitä ihmiset tavallisesti eivät voisi tehdä.
Ei persoona
EIKÖ Raamatussa ole kuitenkin jakeita, jotka puhuvat pyhästä hengestä persoonalle ominaisin ilmauksin? Kyllä on, mutta huomaa, mitä katolinen teologi Edmund Fortman sanoo tästä kirjassa The Triune God: ”Vaikka tätä henkeä usein kuvataan persoonalle ominaisin ilmauksin, näyttää täysin selvältä, etteivät [Raamatun heprealaisten kirjoitusten] pyhät kirjoittajat koskaan kuvitelleet mielessään, että tämä henki olisi erillinen persoona, eivätkä koskaan esittäneet sitä sellaisena.”
Raamatussa ei ole epätavallista, että jokin personoidaan. Viisaudella sanotaan olevan lapsia. (Luukas 7:35) Syntiä ja kuolemaa nimitetään kuninkaiksi. (Roomalaisille 5:14, 21) The New English Bible -käännös sanoo 1. Mooseksen kirjan 4:7:ssä: ”Synti on ovella kyyristelevä demoni.” Se personoi synnin Kainin ovella kyyristeleväksi pahaksi hengeksi. Mutta synti ei tietenkään ole henkipersoona; eikä pyhän hengenkään personointi tee siitä henkipersoonaa.
Samoin Johanneksen 1. kirjeen 5:6–8:ssa (UTN) ei ainoastaan hengen vaan myös ”veden ja veren” sanotaan olevan ”todistajia”. Mutta vesi ja veri eivät selvästikään ole persoonia, eikä myöskään pyhä henki ole persoona.
Sopusoinnussa tämän kanssa Raamattu käyttää ilmausta ”pyhä henki” yleisesti persoonattomalla tavalla, esimerkiksi rinnastamalla sen veteen ja tuleen. (Matteus 3:11; Markus 1:8) Ihmisiä kehotetaan viinin sijasta täyttymään pyhällä hengellä. (Efesolaisille 5:18) Heistä puhutaan täynnä pyhää henkeä olevina samalla tavoin kuin he ovat sellaisten ominaisuuksien kuin viisauden, uskon ja ilon täyttämiä. (Apostolien teot 6:3; 11:24; 13:52) Ja 2. Korinttolaiskirjeen 6:6:ssa pyhä henki mainitaan lukuisien ominaisuuksien joukossa. Tällaiset ilmaukset eivät olisi niin yleisiä, jos pyhä henki olisi todella persoona.
Lisäksi vaikka jotkin raamatunkohdat sanovat, että henki puhuu, toiset kohdat osoittavat, että se tapahtui todellisuudessa ihmisten tai enkelien välityksellä. (Matteus 10:19, 20; Apostolien teot 4:24, 25; 28:25; Heprealaisille 2:2) Hengen toimintaa sellaisissa tilanteissa voidaan verrata radioaaltoihin, jotka välittävät sanomia yhdeltä ihmiseltä kaukana olevalle toiselle ihmiselle.
Matteuksen 28:19:ssä viitataan ”pyhän hengen nimeen”. Mutta sana ”nimi” ei aina merkitse persoonanimeä sen enempää kreikan kuin suomen kielessäkään. Kun sanomme ”lain nimessä”, emme tarkoita persoonaa vaan sitä, mitä laki edustaa, sen arvovaltaa. Robertsonin teos Word Pictures in the New Testament (Uuden testamentin kielikuvia) sanoo: ”Tässä olevaa sanaa ’nimi’ (onoma) käytetään Septuagintassa ja papyrusteksteissä yleisesti tarkoittamaan voimaa tai valtaa.” Siten ”pyhän hengen nimessä” kastaminen merkitsee sitä, että tunnustetaan hengen arvovalta, että se on Jumalasta ja toimii hänen tahtonsa mukaisesti.
”Auttaja”
JEESUS puhui pyhästä hengestä ”auttajana”, ja hän sanoi, että se opettaisi, opastaisi ja puhuisi. (Johannes 14:16, 26; 16:13) Tässä käytetty auttajaa tarkoittava kreikkalainen sana (pa·raʹkle·tos) on maskuliinisuvussa. Niinpä kun Jeesus viittasi siihen, mitä tuo auttaja tekisi, hän käytti maskuliinisukuisia persoonapronomineja. (Johannes 16:7, 8, UM, engl.) Mutta toisaalta silloin kun käytetään henkeä tarkoittavaa neutrisukuista kreikkalaista sanaa (pneuʹma), sen yhteydessä käytetään asianmukaisesti neutrisukuista pronominia.
Useimmat kolminaisuusoppia kannattavat kääntäjät kätkevät tämän seikan, kuten katolinen New American Bible -raamatunkäännös myöntää Johanneksen 14:17:n suhteen: ”’Henkeä’ vastaava kreikkalainen sana on neutrisukuinen, ja vaikka me englannin kielessä käytämme persoonapronomineja (’he’, ’his’, ’him’), niin useimmat kreikkalaiset käsikirjoitukset käyttävät [neutrisukuista] pronominia ’se’.”
Kun Raamattu siis Johanneksen 16:7, 8:ssa käyttää sanan pa·raʹkle·tos yhteydessä maskuliinisukuisia persoonapronomineja, se noudattaa kieliopin sääntöjä eikä esitä oppia. Toisaalta koska suomen kielessä ei ole kieliopillisia sukuja, suomenkielisessä Uuden maailman käännöksessä käytetään aivan oikein tässä kohdassa pronominia ”se”.
Ei osa kolminaisuutta
MONET lähdeteokset tunnustavat, ettei Raamattu tue sellaista ajatusta, että pyhä henki olisi kolminaisuuden kolmas persoona. Esimerkiksi:
The Catholic Encyclopedia: ”Vanhasta testamentista me emme löydä mistään mitään selvää viittausta Kolmanteen Persoonaan.”
Katolinen teologi Fortman: ”Juutalaiset eivät koskaan pitäneet henkeä persoonana; ei ole myöskään mitään selvää todistetta siitä, että kellään Vanhan testamentin kirjoittajista olisi ollut tällainen näkemys. – – Pyhä henki esitetään synoptisissa evankeliumeissa ja Apostolien teoissa tavallisesti jumalallisena voimana.”
New Catholic Encyclopedia: ”Vanha testamentti ei selvästikään tarkastele Jumalan henkeä persoonana – –. Jumalan henki on vain Jumalan voima. Jos se joskus esitetään Jumalasta erillisenä, se johtuu siitä, että Jahven henkäys vaikuttaa hänen ulkopuolellaan.” Se sanoo myös: ”Useimmat Uuden testamentin tekstit ilmaisevat Jumalan hengen olevan jokin eikä joku; tämä voidaan nähdä varsinkin siinä, miten henki ja Jumalan voima rinnastetaan keskenään.” – Kursivointi meidän.
A Catholic Dictionary (Katolinen sanakirja): ”Yleisesti ottaen Uusi testamentti, kuten Vanha testamenttikin, puhuu hengestä jumalallisena energiana tai voimana.”
Eivät siis juutalaiset sen enempää kuin varhaiskristitytkään pitäneet pyhää henkeä kolminaisuuden osana. Tällainen opetus ilmaantui vuosisatoja myöhemmin. A Catholic Dictionary mainitsee: ”Kolmatta Persoonaa puollettiin voimakkaasti Aleksandrian kirkolliskokouksessa vuonna 362 – – ja lopulta vuoden 381 Konstantinopolin kirkolliskokouksessa” – noin kolme ja puoli sataa vuotta sen jälkeen, kun opetuslapset olivat täyttyneet pyhällä hengellä helluntaina!
Pyhä henki ei siis todellakaan ole persoona eikä osa kolminaisuutta. Pyhä henki on Jumalan vaikuttava voima, jota hän käyttää toteuttaakseen tahtonsa. Se ei ole yhdenvertainen Jumalan kanssa, vaan sen sijaan se on aina hänen käytössään ja hänestä riippuvainen.
[Huomioteksti s. 22]
”Yleisesti ottaen Uusi testamentti, kuten Vanha testamenttikin, puhuu hengestä jumalallisena energiana tai voimana.” – A Catholic Dictionary
[Kuvat s. 21]
Eräässä tilanteessa pyhä henki ilmaantui kyyhkysen muodossa, ja toisessa tilanteessa tulisina kielinä, mutta koskaan se ei ilmaantunut persoonana