Kristillisen lähetystyön henkeytetty malli
”Tulkaa minun jäljittelijöikseni, niin kuin minä olen Kristuksen jäljittelijä.” (1. KORINTTOLAISILLE 11:1.)
1. Muun muassa millä tavoin Jeesus antoi huomattavan esimerkin seuraajiensa jäljiteltäväksi? (Filippiläisille 2:5–9.)
JEESUS antoi todella huomattavan esimerkin opetuslapsilleen! Hän jätti iloiten taivaallisen loistonsa tullakseen maan päälle elämään syntisten ihmisten pariin. Hän oli halukas kärsimään suuresti ihmiskunnan pelastuksen takia ja, mikä vielä tärkeämpää, sen vuoksi, että hänen taivaallisen Isänsä nimi tulisi pyhitettyä. (Johannes 3:16; 17:4.) Ollessaan tuomittavana Jeesus julisti pelottomasti: ”Sitä varten minä olen syntynyt ja sitä varten olen tullut maailmaan, että todistaisin totuudesta.” (Johannes 18:37.)
2. Miksi ylösnoussut Jeesus saattoi käskeä opetuslapsiaan jatkamaan sitä työtä, jonka hän oli aloittanut?
2 Jeesus antoi ennen kuolemaansa erinomaista valmennusta opetuslapsilleen, jotta he voisivat jatkaa Valtakunnan totuudesta todistamista (Matteus 10:5–23; Luukas 10:1–16). Ylösnousemuksensa jälkeen Jeesus saattoikin antaa seuraavan käskyn: ”Menkää – – ja tehkää opetuslapsia kaikkien kansojen ihmisistä, kastakaa heidät Isän ja Pojan ja pyhän hengen nimessä ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä olen käskenyt teidän noudattaa.” (Matteus 28:19, 20.)
3. Miten opetuslasten tekeminen laajeni, mutta mille alueelle se pääasiassa keskittyi?
3 Seuraavien kolmen ja puolen vuoden kuluessa Jeesuksen opetuslapset tottelivat tätä käskyä mutta tekivät opetuslapsia vain juutalaisista, juutalaiskäännynnäisistä ja ympärileikatuista samarialaisista. Vuonna 36 Jumala sitten ohjasi asioita niin, että hyvää uutista saarnattiin ympärileikkaamattomalle Korneliukselle ja hänen huonekunnalleen. Seuraavien kymmenen vuoden kuluessa seurakuntaan tuli muitakin pakanoita. Työ näyttää kuitenkin suurelta osin rajoittuneen Välimeren itäpuolella sijaitseville alueille. (Apostolien teot 10:24, 44–48; 11:19–21.)
4. Mikä merkittävä kehitysvaihe sattui vuosina 47–48?
4 Kaivattiin jotakin sellaista, mikä motivoisi tai valtuuttaisi kristityt tekemään opetuslapsia kaukaisimmillakin seuduilla asuvista juutalaisista ja pakanoista. Vuosina 47–48 Syyrian Antiokian seurakunnan vanhimmat saivatkin seuraavanlaisen jumalallisen sanoman: ”Erottakaa minulle kaikista Barnabas ja Saulus siihen työhön, johon olen heidät kutsunut.” (Apostolien teot 13:2.) Pane merkille, että Paavali tunnettiin tuolloin entisellä nimellään Sauluksena. Huomaa myös, että Jumala mainitsi Barnabaan ennen Paavalia ehkä siksi, että Barnabasta pidettiin tuohon aikaan heistä kahdesta huomattavampana.
5. Miksi kertomus Paavalin ja Barnabaan lähetysmatkasta on erittäin arvokas nykyajan kristityille?
5 Yksityiskohtainen kertomus Paavalin ja Barnabaan lähetysmatkasta rohkaisee suuresti Jehovan todistajia, varsinkin niitä lähetystyöntekijöitä ja tienraivaajia, jotka ovat muuttaneet pois kotiseudultaan palvellakseen Jumalaa jonkin vieraan yhteisön parissa. Lisäksi Apostolien tekojen 13. ja 14. luvun tarkastelu varmasti kannustaa vielä useampia jäljittelemään Paavalia ja Barnabasta ja osallistumaan entistä enemmän hyvin tärkeään opetuslasten tekemiseen.
Kyproksen saari
6. Millaisen esimerkin lähetystyöntekijät antoivat Kyproksessa?
6 Viivyttelemättä nuo lähetystyöntekijät purjehtivat syyrialaisesta Seleukian satamasta Kyproksen saareen. Noustuaan Salamiissa maihin he eivät unohtaneet matkansa tarkoitusta vaan ”rupesivat julistamaan Jumalan sanaa juutalaisten synagogissa”. He noudattivat Kristuksen mallia eivätkä tyytyneet asettumaan aloilleen tuohon kaupunkiin ja odottelemaan, että saaren asukkaat tulisivat heidän luokseen, vaan sen sijaan he kulkivat ”koko saaren halki”. Epäilemättä tämä merkitsi sitä, että he joutuivat kävelemään paljon ja vaihtamaan majapaikkaa monta kertaa, koska Kypros on suuri saari ja heidän matkareittinsä kulki sen leveimmän osan halki. (Apostolien teot 13:5, 6.)
7. a) Mikä merkittävä tapahtuma sattui Pafoksessa? b) Millaisen asenteen tämä kertomus rohkaisee meitä säilyttämään?
7 Noiden miesten vierailun ollessa lopuillaan heidät palkittiin Pafoksen kaupungissa sattuneella suurenmoisella kokemuksella. Saaren hallitusmies Sergius Paulus kuunteli heidän sanomaansa ja ”tuli uskovaksi” (Apostolien teot 13:7, 12). Paavali kirjoitti myöhemmin: ”Te näette kutsumisenne, veljet, ettei ole kutsuttu monta lihan mukaan viisasta, ei monta voimallista, ei monta jalosukuista.” (1. Korinttolaisille 1:26.) Sergius Paulus oli kuitenkin yksi vastakaikua osoittanut voimallinen. Tämän kokemuksen tulisi rohkaista meitä kaikkia, varsinkin lähetystyöntekijöitä, säilyttämään myönteinen asenne hallitusviranomaisille todistamiseen, aivan niin kuin 1. Timoteuksen kirjeen 2:1–4:ssä meitä kannustetaan tekemään. Vallanpitäjät ovat toisinaan olleet suureksi avuksi Jumalan palvelijoille (Nehemia 2:4–8).
8. a) Miten Barnabaan ja Paavalin suhde näyttää muuttuneen jatkossa? b) Millä tavoin Barnabas oli erinomainen esimerkki?
8 Jehovan hengen vaikutuksen alaisena Paavalilla oli merkittävä osa Sergius Pauluksen kääntymyksessä (Apostolien teot 13:8–12). Näyttää siltä, että Paavali otti jatkossakin johdon (vrt. Apostolien tekojen 13:7:ää Apostolien tekojen 13:15, 16, 43:een). Tämä oli sopusoinnussa sen jumalallisen valtuutuksen kanssa, jonka Paavali oli saanut kääntymyksensä aikoihin (Apostolien teot 9:15). Tällainen asioiden käänne kenties koetteli Barnabaan nöyryyttä. Barnabas ei kuitenkaan pitänyt tätä muuttunutta tilannetta henkilökohtaisena loukkauksena vaan todennäköisesti toimi nimensä merkityksen mukaisesti ”lohdutuksen poikana” ja tuki uskollisesti Paavalia koko heidän lähetysmatkansa ajan sekä myöhemminkin, kun jotkut juutalaiskristityt asettivat kyseenalaiseksi heidän palveluksensa ympärileikkaamattomien pakanoiden parissa (Apostolien teot 15:1, 2). Tämä on todella erinomainen esimerkki meille kaikille, myös lähetys- ja Beetel-kodeissa asuville! Meidän tulisi aina halukkaasti hyväksyä teokraattiset oikaisut ja tukea täysin niitä, jotka on nimitetty ottamaan johto meidän keskuudessamme (Heprealaisille 13:17).
Vähän-Aasian ylätasanko
9. Mitä opimme Paavalin ja Barnabaan halukkuudesta matkustaa Pisidian Antiokiaan?
9 Kyproksesta Paavali ja Barnabas purjehtivat kohti pohjoista Aasian mantereelle. Jostain mainitsemattomasta syystä lähetystyöntekijät eivät jääneet rannikkoseudulle vaan matkustivat lähes 200 kilometriä vaikeaa ja vaarallista reittiä keskellä Vähän-Aasian ylätasankoa sijaitsevaan Pisidian Antiokiaan. Heidän täytyi kiivetä vuoristosolaa ja laskeutua tasangolle, joka sijaitsi noin 1 000 metrin korkeudella merenpinnasta. Raamatunoppinut J. S. Howson sanoo: ”Ylätasangon – – ja etelärannikon tasankojen välisessä vuoristossa asuva väestö oli kautta koko muinaisen historian surullisen kuuluisa laittomuudestaan ja tavastaan ryöstellä.” Lähetystyöntekijät joutuivat lisäksi luonnonvoimien armoille. ”Millekään muulle Vähän-Aasian osalle”, lisää Howson, ”eivät ’vesivirrat’ ole niin tyypillisiä kuin Pisidian vuoristoseudulle, missä joet ryöppyävät valtavien kallioseinämien juurella tai syöksyvät rajusti kapeita rotkoja pitkin.” Nämä yksityiskohdat auttavat meitä kuvittelemaan mielessämme, millaisille matkoille lähetystyöntekijät olivat halukkaita lähtemään voidakseen levittää hyvää uutista. (2. Korinttolaisille 11:26.) Samoin nykyään monet Jehovan palvelijat kohtaavat urheasti kaikenlaisia esteitä voidakseen tavoittaa ihmisiä ja kertoa heille hyvää uutista.
10, 11. a) Miten Paavali säilytti yhteisen pohjan kuulijoidensa kanssa? b) Miksi monet juutalaiset olivat todennäköisesti yllättyneitä kuullessaan Messiaan kärsimyksistä? c) Millaisesta pelastuksesta Paavali puhui kuulijoilleen?
10 Koska Pisidian Antiokiassa oli juutalainen synagoga, lähetystyöntekijät menivät ensimmäiseksi sinne antaakseen Jumalan sanaan jo hyvin perehtyneille ihmisille mahdollisuuden ottaa vastaan hyvä uutinen. Kun heitä pyydettiin puhumaan, Paavali nousi ja piti mestarillisen esitelmän. Koko puheen ajan hän säilytti yhteisen pohjan kuulijoina olleiden juutalaisten ja käännynnäisten kanssa. (Apostolien teot 13:13–16, 26.) Alkusanojensa jälkeen Paavali tarkasteli juutalaisten maineikasta historiaa ja muistutti heitä siitä, että Jehova oli valinnut heidän esi-isänsä ja sitten vapauttanut nämä Egyptistä, sekä siitä, miten hän oli auttanut heitä kukistamaan Luvatun maan asukkaat. Sitten Paavali kiinnitti huomion siihen, miten Jehova oli ollut tekemisissä Daavidin kanssa. Nämä tiedot olivat lähellä ensimmäisen vuosisadan juutalaisten sydäntä, koska he odottivat Jumalan herättävän jonkun Daavidin jälkeläisen pelastajaksi ja ikuiseksi hallitsijaksi. Tässä vaiheessa Paavali ilmoitti rohkeasti: ”Tämän miehen [Daavidin] jälkeläisistä Jumala on lupauksensa mukaan tuonut Israelille pelastajan, Jeesuksen.” (Apostolien teot 13:17–23.)
11 Monet juutalaiset odottivat kuitenkin pelastajan olevan sotasankari, joka vapauttaisi heidät Rooman herruudesta ja kohottaisi juutalaisen kansan kaikkien muiden kansojen yläpuolelle. He olivat siksi epäilemättä yllättyneitä kuullessaan Paavalin sanovan, että heidän omat uskonnolliset johtajansa olivat luovuttaneet Messiaan teloitettavaksi. ”Mutta Jumala herätti hänet kuolleista”, julisti Paavali pelottomasti. Puheensa loppupuolella hän osoitti kuulijoilleen, että he voisivat saada suurenmoisen pelastuksen. ”Olkoon – – teille tunnettua”, hän sanoi, ”että Hänen kauttaan teille julistetaan syntien anteeksiantoa ja että Hänen välityksellään jokainen, joka uskoo, julistetaan syyttömäksi kaikesta siitä, mistä teitä ei voitu julistaa syyttömiksi Mooseksen lain välityksellä.” Paavali päätti puheensa vetoamalla kuulijoihinsa, etteivät he olisi niiden monien joukossa, joiden Jumala ennusti halveksivan tätä suurenmoista pelastusjärjestelyä. (Apostolien teot 13:30–41.)
12. Mitä tapahtui Paavalin puheen jälkeen, ja miten tämän tulisi rohkaista meitä?
12 Todella hyvin esitetty raamatullinen puhe! Miten kuulijat reagoivat? ”Monet juutalaisista ja Jumalaa palvovista käännynnäisistä seurasivat Paavalia ja Barnabasta.” (Apostolien teot 13:43.) Tämä tosiaan rohkaisee meitä nykyään. Tehkäämme mekin parhaamme esittääksemme totuutta tehokkaasti joko julkisessa palveluksessa tai vastatessamme ja pitäessämme puheita seurakunnankokouksissamme (1. Timoteukselle 4:13–16).
13. Miksi lähetystyöntekijöiden oli lähdettävä Pisidian Antiokiasta, ja mitä uusiin opetuslapsiin liittyviä kysymyksiä herää?
13 Nämä Pisidian Antiokiasta kotoisin olleet vastakiinnostuneet eivät pitäneet tätä hyvää uutista itsellään. Niinpä ”seuraavana sapattina miltei koko kaupunki kokoontui kuulemaan Jehovan sanaa”. Pian sanoma levisi kaupungin ulkopuolellekin. ”Jehovan sanaa vietiin edelleen kaikkialle koko maahan.” (Apostolien teot 13:44, 49.) Mustasukkaiset juutalaiset eivät suinkaan iloinneet tästä vaan onnistuivat saamaan lähetystyöntekijät ajetuiksi ulos kaupungista (Apostolien teot 13:45, 50). Miten tämä vaikutti uusiin opetuslapsiin? Masentuivatko he ja antoivat periksi?
14. Miksi vastustajat eivät voineet tukahduttaa lähetystyöntekijöiden aloittamaa työtä, ja mitä opimme tästä?
14 Eivät, koska tämä oli Jumalan työtä. Lisäksi lähetystyöntekijät olivat laskeneet lujan perustan uskolle ylösnousseeseen Herraan Jeesukseen Kristukseen. Oli siksi ilmeistä, että uudet opetuslapset pitivät Johtajanaan Kristusta eivätkä lähetystyöntekijöitä. Luemmekin, että he ”olivat jatkuvasti ilon ja pyhän hengen täyttämiä” (Apostolien teot 13:52). Tämä todella rohkaisee nykyisiä lähetystyöntekijöitä ja muita, jotka tekevät opetuslapsia. Jos me nöyrästi ja innokkaasti teemme oman osamme, Jehova Jumala ja Jeesus Kristus siunaavat palvelustamme (1. Korinttolaisille 3:9).
Ikonion, Lystra ja Derbe
15. Miten lähetystyöntekijät toimivat Ikonionissa, ja mitä siitä seurasi?
15 Seuraavaksi Paavali ja Barnabas matkustivat noin 140 kilometriä kaakkoon Ikonionin kaupunkiin. Vainon pelko ei estänyt heitä toimimasta samoin kuin he olivat toimineet Antiokiassa. Raamatussa sanotaankin: ”Suuri joukko sekä juutalaisia että kreikkalaisia tuli uskoviksi.” (Apostolien teot 14:1.) Ne juutalaiset, jotka eivät ottaneet hyvää uutista vastaan, nostattivat jälleen vastustusta. Mutta lähetystyöntekijät olivat kestäviä ja viipyivät melko kauan Ikonionissa auttamassa uusia opetuslapsia. Kun Paavali ja Barnabas sitten saivat tietää, että heidän juutalaiset vastustajansa aikoivat kivittää heidät, he viisaasti pakenivat lähialueelle, ”Lystraan ja Derbeen ja ympäristöseutuun”. (Apostolien teot 14:2–6.)
16, 17. a) Mitä Paavalille tapahtui Lystrassa? b) Miten Jumalan menettelytapa apostolin tapauksessa vaikutti erääseen lystralaiseen nuoreenmieheen?
16 Rohkeasti he ”jatkoivat – – hyvän uutisen julistamista” tällä uudella, koskemattomalla alueella (Apostolien teot 14:7). Kun Pisidian Antiokiassa ja Ikonionissa asuvat juutalaiset kuulivat tästä, he tulivat Lystraan saakka ja taivuttivat ihmisjoukot kivittämään Paavalia. Paavali ei ehtinyt paeta, vaan häntä viskeltiin kivillä, kunnes hänen vastustajansa olivat varmoja siitä, että hän oli kuollut. He raahasivat hänet kaupungin ulkopuolelle. (Apostolien teot 14:19.)
17 Voitko kuvitella, miten tämän on täytynyt murehduttaa uusia opetuslapsia? Mutta ihme ja kumma, kun he ympäröivät Paavalin, hän nousi ylös! Raamatussa ei kerrota, oliko Timoteus-niminen nuorimies näiden uusien opetuslasten joukossa. Hän sai kuitenkin varmasti jossain vaiheessa tietää siitä, miten Jumala oli menetellyt Paavalin tapauksessa, ja se teki syvän vaikutuksen hänen nuoreen mieleensä. Paavali kirjoitti toisessa kirjeessään Timoteukselle: ”Sinä olet läheisesti seurannut minun opetustani, elämänkulkuani, – – sellaista mitä minulle tapahtui Antiokiassa, Ikonionissa, Lystrassa, sellaisia vainoja, joita olen kestänyt, ja kuitenkin Herra vapautti minut niistä kaikista.” (2. Timoteukselle 3:10, 11.) Kun Paavalin kivittämisestä oli kulunut vuosi tai pari, hän palasi Lystraan ja havaitsi nuoren Timoteuksen olevan esimerkillinen kristitty, ”josta Lystran ja Ikonionin veljet kertoivat hyvää” (Apostolien teot 16:1, 2). Niinpä Paavali valitsi hänet matkakumppanikseen. Tämä auttoi Timoteusta kasvamaan hengellisesti, ja aikanaan hän oli kyllin pätevä, niin että Paavali saattoi lähettää hänet vierailemaan eri seurakuntiin (Filippiläisille 2:19, 20; 1. Timoteukselle 1:3). Samoin on nykyään innokkailla Jumalan palvelijoilla hyvä vaikutus nuoriin, joista monesti varttuu Timoteuksen kaltaisia arvokkaita Jumalan palvelijoita.
18. a) Mitä lähetystyöntekijöille tapahtui Derbessä? b) Mikä mahdollisuus oli nyt avoinna heidän edessään, mutta miten he toimivat?
18 Säilyttyään täpärästi hengissä Lystrassa Paavali lähti seuraavana aamuna Barnabaan kanssa Derbeen. Tällä kertaa vastustajat eivät seuranneet heitä, ja Raamatussa kerrotaan heidän tehneen ”useita opetuslapsia”. (Apostolien teot 14:20, 21.) Sen jälkeen kun Paavali ja Barnabas olivat perustaneet Derben seurakunnan, heidän täytyi tehdä eräs ratkaisu. Vilkasliikenteinen roomalaistie jatkui Derbestä Tarsokseen. Sieltä oli lyhyt matka takaisin Syyrian Antiokiaan. Tämä oli luultavasti mukavin paluureitti, ja nuo lähetystyöntekijät olisivat voineet ajatella, että he olivat nyt ansainneet lepotauon. Herransa esimerkin mukaisesti Paavali ja Barnabas kuitenkin ymmärsivät, että muualla oli vielä kipeämpi tarve (Markus 6:31–34).
Jumalan työn suorittaminen täysin
19, 20. a) Miten Jehova siunasi lähetystyöntekijöitä sen vuoksi, että he palasivat Lystraan, Ikonioniin ja Antiokiaan? b) Mikä opetus tässä on Jehovan nykyiselle kansalle?
19 Sen sijaan että lähetystyöntekijät olisivat menneet suorinta tietä kotiin, he kääntyivät rohkeasti takaisin ja kävivät uudelleen juuri niissä kaupungeissa, joissa heidän henkensä oli ollut vaarassa. Siunasiko Jehova heitä, koska he tunsivat epäitsekästä kiinnostusta uusia lampaita kohtaan? Kyllä siunasi, sillä heidän kerrotaan vahvistaneen opetuslasten sieluja ja rohkaisseen heitä pysymään uskossa. Varsin sopivasti he sanoivat noille uusille opetuslapsille: ”Meidän täytyy mennä Jumalan valtakuntaan monien ahdistusten kautta.” (Apostolien teot 14:21, 22.) Paavali ja Barnabas muistuttivat heitä myös siitä, että heidät oli kutsuttu perijätovereiksi tulevaan Jumalan valtakuntaan. Meidän tulisi nykyäänkin samalla tavalla rohkaista uusia opetuslapsia. Voimme vahvistaa heitä kestämään koettelemuksia siten, että pidämme heidän edessään odotteen ikuisesta elämästä maan päällä tuon saman Jumalan valtakunnan hallinnon alaisuudessa, josta Paavali ja Barnabas saarnasivat.
20 Aina ennen kuin Paavali ja Barnabas lähtivät jostakin kaupungista, he auttoivat paikallista seurakuntaa organisoimaan asiansa entistä paremmin. He ilmeisesti valmensivat päteviä miehiä ja nimittivät heidät ottamaan johdon (Apostolien teot 14:23). Epäilemättä tämä pohjusti tulevaa kasvua. Samoin nykyään autettuaan kokemattomia edistymään, kunnes nämä kykenevät kantamaan vastuuta, lähetystyöntekijät ja muut julistajat muuttavat toisinaan pois ja jatkavat hyvää työtään jossakin muualla, missä heidän apuaan kaivataan vielä kipeämmin.
21, 22. a) Mitä tapahtui Paavalin ja Barnabaan lähetysmatkan jälkeen? b) Mitä kysymyksiä tästä herää?
21 Palattuaan vihdoin Syyrian Antiokiaan nuo lähetystyöntekijät saattoivat olla erittäin tyytyväisiä. Raamatun mukaan he olivat ”täysin suorittaneet” työn, jonka Jumala oli uskonut heille (Apostolien teot 14:26). On selvää, että heidän kokemustensa kuuleminen tuotti ”suurta iloa kaikille veljille” (Apostolien teot 15:3). Mutta mitä tapahtuisi jatkossa? Ottaisivatko he nyt mukavan asennon ja jäisivät lepäämään laakereillaan, kuten sanonta kuuluu? Eivät suinkaan. Tavattuaan hallintoelimen Jerusalemissa ja kuultuaan ympärileikkauskysymyksestä tehdyn päätöksen nämä kaksi lähtivät jälleen lähetysmatkalle. Tällä kertaa he menivät eri suuntiin. Barnabas meni Johannes Markuksen kanssa Kyprokseen, ja Paavali otti uudeksi toverikseen Silaan ja matkusti Syyrian ja Kilikian halki. (Apostolien teot 15:39–41.) Juuri tällä matkalla hän valitsi mukaansa nuoren Timoteuksen.
22 Raamatussa ei kerrota Barnabaan toisen matkan tuloksista. Paavali puolestaan jatkoi matkaansa uudelle alueelle ja perusti seurakuntia ainakin viiteen kaupunkiin: Filippiin, Bereaan, Tessalonikaan, Korinttoon ja Efesokseen. Mikä oli Paavalin saavuttaman merkittävän menestyksen avain? Soveltuvatko samat periaatteet niihin, jotka tekevät opetuslapsia nykyään?
Muistatko?
◻ Miksi Jeesus on huomattava esimerkki jäljiteltäväksi?
◻ Millä tavalla Barnabas oli esimerkillinen?
◻ Mitä voimme oppia puheesta, jonka Paavali piti Pisidian Antiokiassa?
◻ Miten Paavali ja Barnabas suorittivat täysin tehtävänsä?
[Kuva s. 15]
Apostoli Paavalin kestävyys vainoissa teki lähtemättömän vaikutuksen nuoreen Timoteukseen