Lukijoiden kysymyksiä

■ Miten kristitty voi erottaa lahjusten antamisen (minkä Raamattu tuomitsee) rahasta tai ”lahjasta”, joka annetaan jostakin palveluksesta?

Meidän täytyy ymmärtää, että käytäntö vaihtelee eri paikoissa. Menettelyjä, jotka hyväksytään joissakin maissa, pidetään muualla vastenmielisinä tai sopimattomina. Jossakin maassa ihmiset saattavat esimerkiksi kumartua viranomaisen edessä, mutta jossakin muussa maassa sitä pidettäisiin epäjumalanpalveluksena.a Samoin jossakin maassa hyväksyttyä tapaa antaa rahaa, ”voidella”, saatettaisiin pitää jossakin muussa maassa pöyristyttävänä tai laittomana. Kaikkien kristittyjen tulisi samalla kun he pitävät sellaiset eroavuudet mielessään soveltaa lahjonnan tuomitsevaa Jumalan neuvoa.

Mitä lahjusten antamisella tarkoitetaan, ja mitä Raamattu sanoo siitä? The World Book Encyclopedia selittää: ”Lahjonnalla tarkoitetaan jonkin arvokkaan antamista tai tarjoamista jollekin luottamusasemassa olevalle henkilölle, joka puolestaan toimii velvollisuuksiensa tai lain vastaisesti tuottaakseen lahjuksen antajalle hyötyä.” Olisi siksi lahjontaa, jos joku antaisi rahaa (tai lahjan) tuomarille vaikuttaakseen hänen päätökseensä ja vääristelläkseen oikeutta. Lahjontaa on myös rahan tarjoaminen lain kiertämiseksi, esimerkiksi pyydettäessä rakennustarkastajaa tai autokatsastusmiestä katsomaan havaittuja puutteita läpi sormiensa.

Jumala tuomitsee lahjonnan. Hän käski israelilaistuomareita: ”Älä vääristä oikeutta, älä katso henkilöön äläkä ota lahjusta, sillä lahjus sokaisee viisaiden silmät ja vääristää syyttömien asiat.” (5. Mooseksen kirja 16:19; vrt. Sananlaskut 17:23; Jesaja 1:23; 5:23; 1. Samuelin kirja 8:3–5.) Jehova itse asettaa mittapuut, sillä hänessä ”ei ole vääryyttä eikä puolueellisuutta, eikä hän ota lahjuksia”. (2. Aikakirja 19:7; 5. Mooseksen kirja 10:17) Kristityt, jotka haluavat saada Jumalan hyväksymyksen, kieltäytyvät turvautumasta lahjuksiin. – Vrt. Apostolien teot 24:26.

Vaikka ihmiset tuomitsevat kaikkialla maailmassa lahjonnan ja heillä on sen vastaisia lakeja, monien eteen tulee edellä mainitussa kysymyksessä esiin tuleva ongelma. He tietävät, että pikkuvirkamiesten saamiseksi tekemään työnsä tai tekemään sen kunnolla tarvitaan heidän maassaan ”lahjaa” tai ”voitelemista”. Wall Street Journal -lehti sanoi esimerkiksi eräästä korkean inflaation maasta: ”Toimeentulon kannalta tarpeellisten lisätulojen hankkimiseksi valtion viranomaiset turvautuvat pieneen korruptioon. ’Heille täytyy maksaa minkä tahansa lomakkeen saamiseksi’, sanoo valtion erään viraston johtaja. Samalla kansainvälisen lentokentän passintarkastusviranomaiset painostavat hämmästeleviä ulkomaisia turisteja maksamaan passiensa leimauksesta 20 dollaria, jotta he eivät myöhästyisi lentokoneestaan.”

U.S.News & World Report tarkasteli äskettäin viranomaisten vitkastelua ja siitä johtuvia kuluja, jotka ovat yleisiä kaikkialla maailmassa. Se sanoi esimerkiksi: ”Intialaisen täytyy nykyään sujauttaa rahaa asianomaiselle virkamiehelle saadakseen lapsensa kouluun, päästäkseen sairaalaan ja jopa varmistaakseen paikkavarauksensa junaan.” Muita tätä valaisevia esimerkkejä ovat:

– Liikemies tarvitsee liiketoimintaansa varten luvan. Hän maksaa vahvistetun korvauksen virastoon, mutta jokainen tietää, että ilman ”lahjaa” hänen papereitaan pidetään pinossa alimmaisena. Vaikka hän ei pyydäkään päästä toisten edelle, niin jos hän antaa tavanomaisen ”juomarahan”, hänen paperinsa käsitellään asianmukaisesti.

– Eräässä maassa liikennepoliiseilla on tunnetusti huono palkka, ja heidän odotetaan saavan lisätuloja ”juomarahoista”. Poliisi pysäyttää ajajan ja sanoo hänen rikkoneen lakia, minkä vuoksi hänen täytyy maksaa sakkoa. Jos ajaja vastustaa ja sanoo, ettei hän ole rikkonut lakia, poliisi varoittaa, että jos asia menee oikeuteen, hän tulee syyttämään miestä myös poliisia vastaan hyökkäämisestä. Siksi monet yksinkertaisesti maksavat ”sakon”, jota he pitävät epävirallisena verona. Toiset kieltäytyvät ja haluavat ottaa siitä koituvat seuraamukset vastaan.

– Kuntien odotetaan huolehtivan jätteidenkeruusta. Mutta on normaalia, että talon omistaja antaa jätteidenkeruumiehelle ”lahjan”. Jos joku ei tee sitä, hänen jätteensä ”unohdetaan”, ja hän on vaarassa saada sakot siivottomuuden vuoksi.

Sellaiset ongelmat osoittavat, että monet vallanpitäjät käyttävät virka-asemaansa epäoikeutetun hyödyn saamiseksi. (Saarnaaja 8:9) Kristityt kaipaavat Jumalan vanhurskasta uutta järjestelmää, mutta ennen sen tuloa heidän täytyy tulla toimeen nykyisessä järjestelmässä. (2. Pietari 3:13) Tämä saattaa merkitä sitä, että heidän täytyy tunnustaa paikalliset olosuhteet, joissa viranomaiset odottavat lahjoja suorittaakseen työnsä. Sellaisissakin maissa, joissa se on normaalia, monet Jehovan todistajat, jotka ovat tekemisissä tarkastajien ja tullivirkailijoiden kanssa, ovat kieltäytyneet antamasta ”lahjoja” saadakseen sen, mikä heille lain mukaan kuuluu. Koska tämä heidän asenteensa on tunnettu, heitä kohdellaan tavalla, joka useimmille ihmisille on mahdollinen vain siten, että he maksavat siitä. (Sananlaskut 10:9) Jokaisen kristityn täytyy kuitenkin toimia Raamatulla valmennetun omantuntonsa ohjauksen ja paikallisen tilanteen mukaisesti.

Eräs harkittava seikka on lähimmäisenrakkaus. (Matteus 22:39) Olisi rakkaudetonta käyttää ”lahjaa” niin, että saisi etuoikeutettua kohtelua esimerkiksi siten, että pääsisi jonon kärkeen niiden ohi, jotka ovat olleet odottamassa vuoroaan. Jeesus neuvoi meitä kohtelemaan toisia siten kuin haluaisimme itseämme kohdeltavan. (Matteus 7:12) Jotkut kristityt saattavat ajatella, että kun heidän vuoronsa tulee, he voivat mukautua maan tapaan ja antaa ”lahjan” saadakseen virkailijan toimimaan siten kuin hänen työnsä vaatii. Tietenkin niissä maissa, joissa ei ole tapana antaa sellaisia ”lahjoja” tai joissa niitä yleisesti paheksutaan, rakkaudellinen kristitty toimii siten, ettei hän kompastuta toisia. – 1. Korinttolaisille 10:31–33.

Toinen seikka on lainkuuliaisuus. Jeesus kehotti: ”Maksakaa takaisin keisarille, mikä on keisarin, mutta Jumalalle, mikä on Jumalan.”b (Markus 12:17; ks. myös Matteus 17:24–27.) Tilanne on eri, jos kristityn, joka ei ole rikkonut lakia, odotetaan ”antavan lahjan” viranomaiselle tai muulle virkailijalle. Mutta entä jos kristitty todella on rikkonut lakia? Kuinka hän siinä tapauksessa voi hyvällä omallatunnolla tarjota lahjusta viranomaisen houkuttelemiseksi jättämään lainrikkomus huomioon ottamatta? Apostoli Paavali kirjoitti, että meidän tulisi pelätä hallitsevaa esivaltaa, joka on valtuutettu toimimaan ”vihan ilmaisemiseksi sille, joka harjoittaa pahaa”. (Roomalaisille 13:3, 4) Paavalin oma asenne oli: jos hän oli toiminut väärin, hän ottaisi vastaan asianmukaisen rangaistuksen. (Apostolien teot 25:10, 11) Liikennesääntöä rikkoneen kristityn olisi siksi ehkä maksettava poliisin tai tuomarin määräämä sakko tai vahvistettu maksu.

Paavali sanoi myös, että hallitukset ovat ’palvelijoita sinun hyväksesi’. Joidenkin viranomaisten ahneudesta huolimatta hallitukset todella antavat palveluja yleiseksi hyvinvoinniksi. Viranomaiset tutkivat esimerkiksi autojen ajokuntoisuuden sekä sen, ovatko rakennukset paloturvallisuusmääräysten mukaisia. On siksi ilmeistä, että jos kristitty katsoo voivansa sopusoinnussa lain kanssa antaa viranomaiselle rahasumman, jota tämä odottaa ”palvelusmaksuna”, se on aivan eri asia kuin se, että tarkastajalle annettaisiin lahjuksia jotta hän jättäisi huomiotta lain rikkomukset.

Kristittyjen tulisi riippumatta siitä, missä maassa he asuvat, ilmaista käytännöllistä viisautta siinä, miten he toimivat paikallisissa olosuhteissa. Jumalan palvelijoiden tulisi muistaa, että ne, jotka ’saavat vierailla Jumalan majassa ja asua hänen pyhällä vuorellaan’, eivät voi turvautua lahjuksiin. (Psalmi 15:1, 5) Sen suhteen, antaako kristitty rahaa viranomaisille saadakseen näiltä oikeutetusti asianmukaisen palvelun tai välttääkseen epäoikeudenmukaisen kohtelun, hänen täytyy itse ratkaista, mitä hänen omatuntonsa sallii, ja kantaa vastuu kaikista hankaluuksista, jotka saattavat olla seurauksena. Hänen tulisi varmasti pyrkiä toimimaan siten, että hänelle itselleen jää hyvä omatunto ja ettei hän tahraa kristillisyyden hyvää nimeä tai kompastuta tarkkailijoita. – 2. Korinttolaisille 6:3.

[Alaviitteet]