KUOLEMATTOMUUS
Kreikan sana a·tha·na·siʹa muodostuu kieltoa merkitsevästä etuliitteestä a ja sitä seuraavasta sanan ”kuolema” (thaʹna·tos) eräästä muodosta. Sanan perusmerkitys on näin ollen ’kuolemattomuus’, ja se viittaa jollakulla olevan elämän laatuun: sen loputtomuuteen ja häviämättömyyteen. (1Ko 15:53, 54, Rbi8, alav.; 1Ti 6:16, Rbi8, alav.) Kreikan sana a·fthar·siʹa ’turmeltumattomuus’ tarkoittaa sellaista mikä ei voi rappeutua tai turmeltua, sellaista mikä on katoamatonta (Ro 2:7; 1Ko 15:42, 50, 53; Ef 6:24; 2Ti 1:10).
Raamatun heprealaisissa kirjoituksissa ei esiinny ilmausta ”kuolematon” tai ”kuolemattomuus”, mutta niissä osoitetaan, että kaiken elämän Lähteenä Jehova Jumala ei ole kuoleman alainen, joten hän on kuolematon (Ps 36:7, 9; 90:1, 2; Hab 1:12). Myös kristitty apostoli Paavali korosti tätä todetessaan Jumalan olevan ”ikuisuuden Kuningas, turmeltumaton” (1Ti 1:17).
Kuten artikkelissa SIELU osoitetaan, Heprealaiset kirjoitukset tekevät selväksi myös sen, että ihminen ei ole luonnostaan kuolematon. Niissä viitataan useita kertoja siihen, että ihmissielu (hepr. neʹfeš) kuolee ja kulkee kohti hautaa ja että se tuhotaan. (1Mo 17:14; Jos 10:32; Job 33:22; Ps 22:29; 78:50; Hes 18:4, 20.) Raamatun kreikkalaiset kirjoitukset ovat luonnollisesti sopusoinnussa tämän kanssa, ja niissäkin on viittauksia sielun (kreik. psy·khēʹ) kuolemiseen (Mt 26:38; Mr 3:4; Ap 3:23; Ja 5:20; Il 8:9; 16:3). Kreikkalaiset kirjoitukset eivät siksi aseta kyseenalaiseksi eivätkä muuta sitä Heprealaisten kirjoitusten henkeytettyä opetusta, että ihminen, ihmissielu, on kuolevainen, kuoleman alainen. Kreikkalaisissa kirjoituksissa kuitenkin paljastetaan, että Jumalalla on tarkoitus antaa kuolemattomuus joillekin palvelijoilleen.
Miten on mahdollista, että Jeesuksella ”yksin on kuolemattomuus”?
Raamattu kertoo Jeesuksen Kristuksen olleen ensimmäinen, joka sai palkaksi kuolemattomuuden lahjan. Se että hänellä ei ollut kuolemattomuutta, ennen kuin Jumala herätti hänet kuolleista, käy ilmi Roomalaiskirjeen 6:9:ssä olevista henkeytetyn apostolin sanoista: ”Kristus on nyt herätetty kuolleista, hän ei enää kuole; kuolema ei enää ole hänen herransa.” (Vrt. Il 1:17, 18.) Kuvaillessaan Jeesusta ”kuninkaina hallitsevien Kuninkaaksi ja herroina hallitsevien Herraksi” 1. Timoteuksen kirjeen 6:15, 16 osoittaa tämän vuoksi, että Jeesus eroaa kaikista muista kuninkaista ja herroista siinä suhteessa, että hänellä ”yksin on kuolemattomuus”. Muut kuninkaat ja herrat ovat kuolevaisia, ja siksi he kuolevat, niin kuin myös Israelin ylimmäiset papit kuolivat. Kirkastetulla Jeesuksella, jonka Jumala on nimittänyt Ylimmäiseksi Papiksi Melkisedekin järjestyksen mukaan, on kuitenkin ”häviämätön elämä”. (Hpr 7:15–17, 23–25.)
Tässä vastineella ”häviämätön” käännetty kreikkalainen sana a·ka·taʹly·tos merkitsee kirjaimellisesti ’hajoamatonta’ (Hpr 7:16, Rbi8, alav.). Kieltoa merkitsevä etuliite a yhdistyy tässä ilmauksessa sanoihin, jotka liittyvät ”maahan hajottamiseen”; esimerkiksi Jeesus puhui Jerusalemin temppelin kivien maahan hajottamisesta (Mt 24:1, 2) ja Paavali viittasi kristittyjen maallisen ”teltan” hajottamiseen eli sen maallisen elämän hajottamiseen, jonka he ovat eläneet ihmisruumiissa (2Ko 5:1). Kuolematon elämä, joka Jeesukselle annettiin hänen ylösnousemuksensa jälkeen, ei siis ole vain loputon, vaan se ei voi myöskään hajota eikä tuhoutua.
Valtakunnan perillisille annetaan kuolemattomuus. Voidelluille kristityille, jotka on kutsuttu hallitsemaan Kristuksen kanssa taivaissa (1Pi 1:3, 4), on luvattu, että he ovat osallisia Kristuksen kanssa hänen ylösnousemuksensa kaltaisuudessa (Ro 6:5). Herransa ja Päänsä tavoin kristillisen seurakunnan voidellut jäsenet, jotka kuolevat uskollisina, herätetään elämään kuolemattomina henkinä, niin että ”tämä kuolevainen pukeutuu kuolemattomuuteen” (1Ko 15:50–54). Heidän tapauksessaan kuolemattomuus ei merkitse vain ikuista elämää tai pelkkää vapautusta kuolemasta, niin kuin se ei merkinnyt Jeesuksenkaan tapauksessa. Se että hekin saavat Kristuksen perijätovereina ”häviämättömän elämän voiman”, havaitaan siitä, että apostoli Paavali yhdistää turmeltumattomuuden kuolemattomuuteen, jonka he saavuttavat (1Ko 15:42–49). ”Heihin ei toisella kuolemalla ole valtaa.” (Il 20:6.) (Ks. TURMELTUMATTOMUUS.)
Kuolemattomuuden antaminen Valtakunnan perillisille on sitäkin merkittävämpää, kun otetaan huomioon, että jopa Jumalan enkelien osoitetaan olevan kuolevaisia, vaikka heillä on henkiruumis eikä liharuumista. Enkelien kuolevaisuus käy ilmi siitä kuolemantuomiosta, joka esitettiin henkipojalle, josta tuli Jumalan Vastustaja eli Saatana, ja myös niille muille enkeleille, jotka toimivat Saatanan tavoin eivätkä ”pysyneet alkuperäisessä asemassaan, vaan hylkäsivät oman oikean asuinpaikkansa”. (Ju 6; Mt 25:41; Il 20:10, 14.) ”Häviämättömän elämän” (Hpr 7:16) eli ”hajoamattoman elämän” antaminen niille kristityille, jotka saavat edun hallita Jumalan Pojan taivaallisessa Valtakunnassa, todistaa suurenmoisella tavalla, että Jumala luottaa heihin. (Ks. ELÄMÄ; TAIVAS: Tie taivaalliseen elämään.)