Elätkö tätä päivää vai ikuista tulevaisuutta varten?
”Meidät pelastettiin tässä toivossa.” (ROOMALAISILLE 8:24)
1. Mitä epikurolaiset opettivat, ja miten tuollainen filosofia vaikutti joihinkuihin kristittyihin?
APOSTOLI Paavali kirjoitti Korintissa asuville kristityille: ”Kuinka jotkut teidän keskuudessanne sanovat, ettei kuolleiden ylösnousemusta ole?” (1. Korinttilaisille 15:12.) Ilmeisesti kreikkalaisen filosofin Epikuroksen turmiollinen elämänkatsomus oli saanut jossain määrin jalansijaa ensimmäisen vuosisadan kristittyjen keskuudessa. Siksi Paavali kiinnitti huomiota epikurolaiseen opetukseen: ”Syökäämme ja juokaamme, sillä huomenna me kuolemme.” (1. Korinttilaisille 15:32.) Tuon filosofin seuraajat halveksivat mitä tahansa kuolemanjälkeisen elämän toivoa ja uskoivat, että lihalliset nautinnot ovat elämän ainoa tai pääasiallinen anti (Apostolien teot 17:18, 32). Epikurolainen filosofia oli itsekeskeistä, kyynistä ja äärimmäisen turmelevaa.
2. a) Miksi oli hyvin vaarallista kieltää ylösnousemus? b) Miten Paavali vahvisti korinttilaiskristittyjen uskoa?
2 Tällä ylösnousemuksen kieltämisellä oli syvällekäyviä seurauksia. Paavali todisteli: ”Ellei kuolleiden ylösnousemusta tosiaankaan ole, ei Kristustakaan ole herätetty. Mutta ellei Kristusta ole herätetty, niin saarnaamisemme on varmasti turhaa ja uskomme on turhaa. – – Jos olemme panneet toivomme Kristukseen vain tässä elämässä, olemme kaikista ihmisistä säälittävimpiä.” (1. Korinttilaisille 15:13–19.) Ilman ikuisen tulevaisuuden toivoa kristillisyys olisi tosiaankin ”turhaa”. Se olisi tarkoituksetonta. Siksi ei ole ihme, että Korintin seurakunnassa oli tuon pakanallisen ajattelun vaikutuksesta syntynyt kosolti ongelmia (1. Korinttilaisille 1:11; 5:1; 6:1; 11:20–22). Tämän vuoksi Paavali pyrki vahvistamaan heidän uskoaan ylösnousemukseen. Hän todisti erittäin johdonmukaisen perustelun, raamatunlainausten ja kuvausten avulla täysin aukottomasti, että ylösnousemustoivo ei ollut kuvittelua, vaan aivan varmasti toteutuva tosiasia. Tämän perusteella hän saattoi kehottaa uskovia tovereitaan: ”Tulkaa vakaiksi, järkähtämättömiksi, sellaisiksi, joilla on aina runsaasti tehtävää Herran työssä, koska tiedätte, että vaivannäkönne ei ole turhaa Herran yhteydessä.” (1. Korinttilaisille 15:20–58.)
”Pysykää valveilla”
3, 4. a) Millainen vaarallinen asenne Pietarin mukaan tarttuisi joihinkuihin viimeisinä päivinä? b) Mistä meidän täytyy muistuttaa itseämme yhä uudelleen?
3 Monilla on nykyään sellainen pessimistinen asenne, että he elävät vain tätä päivää varten (Efesolaisille 2:2). Näin apostoli Pietari ennustikin. Hän kertoi, että tulisi ”pilkkapuheineen pilkkaajia, jotka – – sanovat: ’Missä on se hänen luvattu läsnäolonsa? Onhan siitä päivästä asti, jona esi-isämme nukahtivat pois, kaikki pysynyt juuri sellaisena kuin luomakunnan alusta asti.’” (2. Pietarin kirje 3:3, 4.) Jos tosi palvojat antaisivat periksi tällaiselle näkemykselle, he voisivat tulla ’toimettomiksi tai hedelmättömiksi’ (2. Pietarin kirje 1:8). Onneksi enemmistölle Jumalan kansasta nykyään ei ole käynyt näin.
4 Ei ole väärin olla kiinnostunut nykyisen jumalattoman järjestelmän tulevasta lopusta. Muistathan, millaista kiinnostusta Jeesuksen omat apostolit osoittivat sitä kohtaan: ”Herra, ennallistatko sinä Israelille valtakunnan tänä aikana?” Jeesus vastasi: ”Ei ole teidän asianne saada tietoa ajoista eikä ajanjaksoista, jotka Isä on omassa tuomiovallassaan asettanut.” (Apostolien teot 1:6, 7.) Noihin sanoihin sisältyy se perussanoma, jonka hän oli esittänyt Öljyvuorella: ”Ette tiedä, minä päivänä Herranne tulee. – – hetkenä, jota ette sellaiseksi luule, Ihmisen Poika tulee.” (Matteus 24:42, 44.) Meidän on tarpeellista muistuttaa itseämme tuosta neuvosta yhä uudelleen! Joillekuille saattaa tulla kiusaus ajatella, että voisi olla hyvä hiukan hidastaa vauhtia ja suhtautua asioihin rennommin. Se olisi vakava virhe! Ajattelehan Jaakobia ja Johannesta, ”ukkosenjylinän poikia” (Markus 3:17).
5, 6. Mitä voimme oppia Jaakobin ja Johanneksen esimerkeistä?
5 Tiedämme, että Jaakob oli palavan innokas apostoli (Luukas 9:51–55). Kun kristillinen seurakunta perustettiin, hänellä on täytynyt olla siinä aktiivinen osa. Mutta Jaakobin ollessa vielä suhteellisen nuori Herodes Agrippa I surmautti hänet (Apostolien teot 12:1–3). Mahtoiko Jaakob – huomatessaan elämänsä päättyvän odottamatta – surra sitä, että hän oli ollut niin innokas ja ponnistellut sananpalveluksessaan? Tuskinpa vain! Hän oli varmasti onnellinen siitä, että hän oli käyttänyt suhteellisen lyhyen elämänsä parhaat vuodet Jehovan palveluksessa. Kukaan meistä ei voi tietää, päättyykö elämämme odottamatta (Saarnaaja 9:11; vrt. Luukas 12:20, 21). Siksi meidän on selvästikin viisasta pysyä hyvin innokkaina ja toimeliaina palvellessamme Jehovaa. Näin säilytämme hyvän nimemme hänen edessään ja elämme jatkuvasti ikuinen tulevaisuutemme silmämääränä (Saarnaaja 7:1).
6 Voimme samaten oppia jotakin apostoli Johanneksesta, joka oli läsnä silloin kun Jeesus kehotti hartaasti: ”Pysykää valveilla.” (Matteus 25:13; Markus 13:37; Luukas 21:34–36.) Johannes suhtautui tähän vakavasti ja palveli innokkaasti useita kymmeniä vuosia. Näyttääkin siltä, että hän eli kauemmin kuin kukaan muu apostoli. Katsoiko Johannes ikääntyneenä ja takanaan vuosikymmenien uskollinen toiminta, jota muistella, että hän oli erehtynyt, uhrannut elämänsä väärän asian hyväksi tai viettänyt sen tasapainottomalla tavalla? Ei todellakaan! Hän odotti yhä innokkaasti tulevaisuutta. Kun kuolleista herätetty Jeesus sanoi: ”Niin; minä tulen nopeasti”, Johannes vastasi heti: ”Aamen! Tule, Herra Jeesus.” (Ilmestys 22:20.) Johannes ei varmastikaan elänyt sen hetken elämää varten; hän ei kaivannut verkkaista ja tyyntä ”normaalia elämää”. Hän oli päättänyt lujasti omistaa edelleenkin koko elämänsä ja kaikki voimansa palvelukseen, tulisipa Herra milloin tahansa. Miten on meidän laitamme?
Mihin usko ikuiseen elämään perustuu
7. a) Miten ikuisen elämän toivo ’luvattiin ammoiset ajat sitten’? b) Miten Jeesus loi valoa ikuisen elämän toivoon?
7 Voit olla varma siitä, ettei ikuisen elämän toivo ole ihmisen keksimä unelma tai haavekuva. Kuten Tituksen kirjeen 1:2:ssa sanotaan, jumalinen antaumuksemme perustuu ”ikuisen elämän toivoon – – jonka Jumala, joka ei voi valehdella, lupasi ammoiset ajat sitten”. Jumalan alkuperäinen tarkoitus oli, että kaikki tottelevaiset ihmiset saisivat elää ikuisesti (1. Mooseksen kirja 1:28). Mikään ei voi tehdä tyhjäksi tätä tarkoitusta, ei edes Aadamin ja Eevan kapina. Kuten 1. Mooseksen kirjan 3:15:ssä kerrotaan, Jumala lupasi heti ”siemenen”, joka kumoaisi kaiken ihmiskunnalle aiheutetun vahingon. Kun tuo ”siemen” eli Messias, Jeesus, saapui, hän otti ikuisen elämän toivon yhdeksi perusopetuksistaan (Johannes 3:16; 6:47, 51; 10:28; 17:3). Luovuttamalla täydellisen elämänsä lunnaiksi Kristus hankki laillisen oikeuden suoda ikuinen elämä ihmiskunnalle (Matteus 20:28). Jotkut hänen opetuslapsistaan, kaikkiaan 144 000, tulevat elämään ikuisesti taivaissa (Ilmestys 14:1–4). Näin jotkut aiemmin kuolevaiset ihmiset ’pukeutuvat kuolemattomuuteen’ (1. Korinttilaisille 15:53).
8. a) Mitä on ”kuolemattomuus”, ja miksi Jehova suo sen 144 000:lle? b) Minkä toivon Jeesus tarjosi ”muille lampaille”?
8 ”Kuolemattomuus” merkitsee enemmän kuin vain sitä, ettei koskaan kuole. Siihen sisältyy ”häviämättömän elämän voima” (Heprealaisille 7:16; vrt. Ilmestys 20:6). Mutta mitä Jumala saa aikaan antaessaan näin huomattavan lahjan? Muistathan Saatanan haastavan väitteen, ettei yhteenkään Jumalan luomista persoonista voisi luottaa (Job 1:9–11; 2:4, 5). Suomalla noille 144 000:lle kuolemattomuuden Jumala osoittaa luottavansa täysin tähän ryhmään, joka on niin huomattavalla tavalla vastannut Saatanan haasteeseen. Mutta entä muu ihmiskunta? Jeesus sanoi Valtakunnan perillisten ”pienen lauman” ensimmäisille jäsenille, että he saisivat ”istua valtaistuimilla tuomitsemassa Israelin kahtatoista heimoa” (Luukas 12:32; 22:30). Tämä viittaa siihen, että jotkut muut saavat ikuisen elämän maan päällä hänen Valtakuntansa alamaisina. Vaikka näille ”muille lampaille” ei annetakaan kuolemattomuutta, he saavat ”ikuisen elämän” (Johannes 10:16; Matteus 25:46). Ikuinen elämä on näin ollen kaikkien kristittyjen toivo. Se ei ole haavekuva vaan jotain sellaista, jonka ”Jumala, joka ei voi valehdella”, on juhlallisesti luvannut ja jonka hän on maksanut Jeesuksen kallisarvoisella verellä (Titukselle 1:2).
Kaukaisessa tulevaisuudessako?
9, 10. Mitä selviä osoituksia on siitä, että olemme lähellä loppua?
9 Apostoli Paavali ennusti, että ”kriittiset ajat, joista on vaikea selviytyä”, ilmaisisivat meidän saapuneen kiistattomasti ”viimeisiin päiviin”. Kun ihmisyhteiskunta ympärillämme murenee rakkaudettomuuden, ahneuden, omien halujensa tyydyttämisen ja jumalattomuuden tilaan, niin emmekö tajuakin, että päivä, jona Jehova panee täytäntöön tuomionsa tälle pahalle maailmanjärjestelmälle, lähestyy nopeasti? Kun väkivalta ja viha kasvavat kasvamistaan, emmekö näekin, miten kaikkialla ympärillämme täyttyy se, mitä Paavali edelleen sanoi: ”Pahat ihmiset ja petkuttajat menevät yhä huonompaan suuntaan”? (2. Timoteukselle 3:1–5, 13.) Jotkut voivat esittää optimistisesti ”rauhan ja turvallisuuden” huutoja, mutta kaikki rauhan toiveet haihtuvat, sillä ”äkillinen tuho samassa kohtaa heidät niin kuin ahdingon tuska raskaana olevan naisen, eivätkä he missään tapauksessa pääse pakoon”. Meitä ei ole jätetty pimeyteen aikojemme merkityksen suhteen. Näin ollen ”pysykäämme valveilla ja pysykäämme järkevinä”. (1. Tessalonikalaisille 5:1–6.)
10 Raamatussa ilmaistaan edelleen, että viimeiset päivät ovat ’lyhyt aika’ (Ilmestys 12:12; vrt. 17:10). Suurin osa tuosta ’lyhyestä ajasta’ on ilmeisesti kulunut. Esimerkiksi Danielin profetiassa kuvaillaan täsmällisesti ”pohjoisen kuninkaan” ja ”etelän kuninkaan” välistä taistelua, joka on jatkunut tälle vuosisadalle saakka (Daniel 11:5, 6). Siitä on täyttymättä enää ”pohjoisen kuninkaan” loppuhyökkäys, jota kuvaillaan Danielin 11:44, 45:ssä. (Ks. tämän profetian käsittelyä Vartiotorneista 1.7.1987 ja 1.11.1993.)
11. a) Missä määrin Matteuksen 24:14 on täyttynyt? b) Mitä Matteuksen 10:23:een kirjoitetut Jeesuksen sanat osoittavat?
11 Lisäksi Jeesus ennusti, että ”tämä valtakunnan hyvä uutinen tullaan saarnaamaan koko asutussa maassa todistukseksi kaikille kansakunnille, ja sitten tulee loppu” (Matteus 24:14). Jehovan todistajat suorittavat nykyään työtään 233 maassa, saariryhmässä ja territoriossa. Vielä on tosin käymättömiä alueita, ja kenties tilaisuuden ovi avautuu Jehovan omana aikana (1. Korinttilaisille 16:9). Matteuksen 10:23:een kirjoitetut Jeesuksen sanat antavat meille kuitenkin ajattelemisen aihetta: ”Te ette missään tapauksessa käy loppuun Israelin kaupunkeja, ennen kuin Ihmisen Poika saapuu.” Vaikka hyvää uutista tullaan varmasti julistamaan joka puolella maailmaa, me emme tule henkilökohtaisesti viemään Valtakunnan sanomaa kaikkiin maailman osiin, ennen kuin Jeesus ”saapuu” Teloittajana.
12. a) Mihin ’sinetöimiseen’ viitataan Ilmestyksen 7:3:ssa? b) Mitä merkitsee se, että maan päällä olevien voideltujen määrä vähenee?
12 Tarkastellaanpa Ilmestyksen 7:1, 3:a, jonka mukaan tuhon ”neljää tuulta” pidätellään, kunnes ”olemme sinetöineet Jumalamme orjat otsastaan”. Tämä ei viittaa alustavaan sinetöimiseen, joka tapahtuu silloin, kun nuo 144 000 saavat taivaallisen kutsun (Efesolaisille 1:13). Se viittaa lopulliseen sinetöimiseen, joka tapahtuu silloin, kun heidän osoitetaan peruuttamattomasti olevan koeteltuja ja uskollisia ”Jumalamme orjia”. Niiden aitojen Jumalan voideltujen poikien määrä, jotka ovat elossa maan päällä, on suuresti vähentynyt. Lisäksi Raamatussa osoitetaan selvästi, että ”valittujen vuoksi” suuren ahdistuksen alkuosa ”lyhennetään” (Matteus 24:21, 22). Useimmat voidelluiksi tunnustautuvista ovat hyvin iäkkäitä. Eikö tämäkin viittaa siihen, että loppu on aivan lähellä?
Uskollinen vartiomies
13, 14. Mikä vastuu on vartiomiesluokalla?
13 Sillä välin meidän on hyvä noudattaa ’uskolliselta orjalta’ tulevia ohjeita (Matteus 24:45). Tuo nykyajan ”orja” on palvellut uskollisesti ”vartiomiehenä” yli sadan vuoden ajan (Hesekiel 3:17–21). Vartiotornissa 1.4.1984 selitettiin: ”Tämä vartija tarkkailee, miten tapahtumat maan päällä kehittyvät Raamatun profetioiden täyttymykseksi, kaiuttaa varoituksen uhkaavasta ’suuresta ahdistuksesta, jollaista ei ole sattunut maailman alusta’, ja julistaa ’hyvää uutista paremmasta’.” (Matteus 24:21; Jesaja 52:7.)
14 Muista, että vartiomiehen tehtävänä on huutaa ”tarkoin, mitä hän näkee” (Jesaja 21:6–8). Raamatun aikoina vartiomies kaiutti varoituksen silloinkin, kun mahdollinen uhka oli niin kaukana, ettei sitä voitu selvästi tunnistaa (2. Kuninkaiden kirja 9:17, 18). Noina aikoina tuli varmasti vääriä hälytyksiä. Mutta hyvää vartiomiestä ei pidätellyt pelko joutumisesta noloon asemaan. Jos talosi olisi tulessa, niin miltä sinusta tuntuisi, jos palomiehet eivät tulisikaan paikalle, koska he ajattelisivat, että kyseessä voisi olla väärä hälytys? Ei, me odotamme tällaisten miesten reagoivan nopeasti mihin tahansa vaaran merkkiin! Samalla tavoin vartiomiesluokka on korottanut äänensä, kun olosuhteet ovat näyttäneet antavan siihen aihetta.
15, 16. a) Miksi profetioiden ymmärrystämme tarkistetaan? b) Mitä voimme oppia Jumalan uskollisista palvelijoista, jotka ymmärsivät virheellisesti joitakin profetioita?
15 Tapahtumien kehittyessä olemme kuitenkin ymmärtäneet profetioita yhä selvemmin. Historia osoittaa, että jumalallisia profetioita on harvoin jos koskaan ymmärretty täysin ennen niiden täyttymistä. Jumala kertoi Abramille täsmälleen, miten pitkään hänen siemenensä asuisi ”muukalaisena maassa, joka ei ole heidän omansa”, nimittäin 400 vuotta (1. Mooseksen kirja 15:13). Mooses tarjoutui kuitenkin vapauttajaksi ennen aikojaan (Apostolien teot 7:23–30).
16 Ajattele myös messiaanisia ennustuksia. Jälkeenpäin ajatellen näyttää kristallinkirkkaalta, että Messiaan kuolema ja ylösnousemus oli ennustettu (Jesaja 53:8–10). Silti Jeesuksen omat opetuslapset eivät tajunneet tätä tosiasiaa (Matteus 16:21–23). He eivät ymmärtäneet, että Danielin 7:13, 14 täyttyisi Kristuksen tulevan pa·rou·siʹan eli ”läsnäolon” aikana (Matteus 24:3). Siksi he erehtyivät laskelmissaan lähes 2 000 vuotta, kun he kysyivät Jeesukselta: ”Herra, ennallistatko sinä Israelille valtakunnan tänä aikana?” (Apostolien teot 1:6.) Senkin jälkeen kun kristillinen seurakunta alkoi olla lujalla pohjalla, ilmaantui jatkuvasti erheellisiä ajatuksia ja vääriä odotuksia (2. Tessalonikalaisille 2:1, 2). Vaikka joillakuilla oli silloin tällöin virheellisiä näkemyksiä, Jehova siunasi kiistattomasti noiden ensimmäisen vuosisadan uskovien työtä!
17. Miten meidän pitäisi suhtautua Raamatun ymmärtämisessämme tapahtuviin tarkistuksiin?
17 Nykyajan vartiomiesluokan on pitänyt samoin aika ajoin selventää näkemyksiään. Voiko kukaan kuitenkaan epäillä sitä, että Jehova on siunannut ’uskollista orjaa’? Eivätkö sitä paitsi useimmat tarkistukset ole kokonaisuuden kannalta suhteellisen pieniä? Raamatun perusymmärryksemme ei ole muuttunut. Olemme vakuuttuneempia kuin koskaan siitä, että elämme viimeisiä päiviä!
Eläminen ikuista tulevaisuutta varten
18. Miksi meidän täytyy välttää elämästä vain tätä päivää varten?
18 Maailma voi sanoa: ”Syökäämme ja juokaamme, sillä huomenna me kuolemme”, mutta meillä ei saa olla tällaista asennetta. Miksi suotta tavoitella nykyisestä elämästä saatavia nautintoja, kun voi tehdä työtä ikuisen tulevaisuuden hyväksi? Tuo toivo, onpa kyseessä elämä kuolemattomana taivaassa tai ikuinen elämä maan päällä, ei ole unelma eikä haavekuva. Se on tosiasia, ja sen on luvannut Jumala, ”joka ei voi valehdella” (Titukselle 1:2). Todisteet osoittavat vastaansanomattomasti, että toivomme toteutuminen on aivan lähellä! ”Jäljellä oleva aika on supistunut.” (1. Korinttilaisille 7:29.)
19, 20. a) Miten Jehova suhtautuu uhrauksiin, joita olemme tehneet Valtakunnan takia? b) Miksi meidän täytyy elää ikuisuus silmämääränä?
19 On totta, että tämä järjestelmä on jo kestänyt kauemmin kuin monet uskoivat. Joistakuista voi nykyään tuntua, että jos he olisivat tienneet tämän aiemmin, he eivät ehkä olisi tehneet joitakin uhrauksia. Niitä ei kuitenkaan tulisi pahoitella. Onhan uhrausten tekeminen olennainen osa kristittynä olemista. Kristityt ’kieltävät itsensä’ (Matteus 16:24). Meidän ei koskaan pitäisi ajatella, että ponnistelumme Jumalan miellyttämiseksi ovat olleet turhia. Jeesus lupasi: ”Kukaan ei ole jättänyt taloa tai veljiä tai sisaria tai äitiä tai isää tai lapsia tai peltoja minun tähteni ja hyvän uutisen tähden saamatta satakertaisesti nyt – – ja tulevassa asiainjärjestelmässä ikuista elämää.” (Markus 10:29, 30.) Miten merkittävältä työpaikkasi, talosi tai pankkitilisi tuntuu tuhannen vuoden päästä? Kuitenkin ne uhraukset, jotka olet tehnyt Jehovan vuoksi, ovat merkityksellisiä vielä miljoonan vuoden päästä – miljardin vuoden päästä! ”Sillä Jumala ei ole epävanhurskas, niin että hän unohtaisi teidän työnne.” (Heprealaisille 6:10.)
20 Eläkäämme siksi ikuisuus silmämääränä; älkäämme pitäkö katsettamme ”näkyväisissä, vaan näkymättömissä. Sillä näkyväiset ovat väliaikaisia, mutta näkymättömät ovat ikuisia.” (2. Korinttilaisille 4:18.) Profeetta Habakuk kirjoitti: ”Näky on vielä määräaikaa varten, ja se rientää kiihkeästi kohti loppua, eikä se valehtele. Vaikka se viipyisikin, odota sitä, sillä se toteutumalla toteutuu. Se ei myöhästy.” (Habakuk 2:3.) Miten lopun ’odottaminen’ vaikuttaa siihen, miten huolehdimme henkilökohtaisista ja perhevelvollisuuksistamme? Seuraavassa kirjoituksessamme tarkastellaan näitä kysymyksiä.
Kerrattavia ydinkohtia
◻ Miten tämän asiainjärjestelmän lopun näennäinen viipyminen on vaikuttanut joihinkuihin nykyään?
◻ Mihin ikuisen elämän toivomme perustuu?
◻ Miten meidän pitäisi suhtautua uhrauksiin, joita olemme tehneet Valtakunnan etujen hyväksi?
[Kuva s. 15]
Maailmanlaajuinen saarnaamistyö täytyy suorittaa, ennen kuin loppu tulee