Miten olemme saaneet Raamatun – osa 1

Osat 2 ja 3 ilmestyvät lehtemme numeroissa 15.9. ja 15.10.

PIENESSÄ pajassa painaja ja hänen nuoret oppipoikansa käyttävät rytmikkäästi puurunkoista painintaan ja asettavat huolellisesti valkoisia paperiarkkeja painokehilön päälle. Irrotettuaan arkit koneesta he tarkastavat painotekstin. Sitten he ripustavat sivut taitettuina seinien väliin pingotetuille naruille kuivumaan.

Yhtäkkiä ovelta kuuluu voimakas jyskytys. Säikähtäneenä painaja päästää oven salvasta, ja joukko aseistautuneita sotilaita törmää sisään. He alkavat etsiä kaikkein tuomittavinta laitonta kirjaa: kansankielistä Raamattua!

He ovat tulleet liian myöhään. Kääntäjä ja hänen avustajansa ovat jo saaneet tietää vaarasta, ja he ovat juosseet pajaan, kahmaisseet mukaansa sylin täydeltä sivuja ja ovat nyt pakenemassa Reiniä pitkin. Saivat he pelastettua ainakin osan työstään.

Tässä tapauksessa kääntäjä oli William Tyndale, joka yritti painattaa kielletyn englanninkielisen ”Uuden testamenttinsa” Kölnissä Saksassa vuonna 1525. Hänen kokemuksensa osoittautui kaikkea muuta kuin harvinaislaatuiseksi. Raamatun valmistumisesta on kulunut lähes 1 900 vuotta, ja sinä aikana monet miehet ja naiset ovat vaarantaneet kaiken voidakseen kääntää ja levittää Jumalan sanaa. Heidän työnsä hyödyttää meitä vielä nykyäänkin. Mitä he tekivät? Miten olemme saaneet Raamatut, joita nyt pidämme käsissämme?

Varhaista Raamatun jäljentämistä ja kääntämistä

Jumalan tosi palvelijat ovat aina pitäneet hänen Sanaansa erittäin suuressa arvossa. Eräässä hakuteoksessa tunnustetaan: ”Juutalaisten edeltäjiensä tavoin varhaiskristityt pitivät Pyhien kirjojen lukemista hyvin tärkeänä. Jeesuksen esimerkin mukaisesti (Mt 4.4; 5.18; Lk 24.44; Joh 5.39) apostolit tunsivat hyvin Vanhan testamentin, mikä kertoo siitä, että he olivat lukeneet ja tutkineet sitä pitkään ja huolellisesti, ja he kannustivat opetuslapsiaan samaan (Room 15.4; 2 Tim 3.15–17).” (New Catholic Encyclopedia.)

Sitä varten Raamatusta oli tehtävä jäljennöksiä. Esikristillisinä aikoina suuren osan tästä työstä tekivät erittäin taitavat ammattijäljentäjät, jotka kammosivat virheitä (Esra 7:6, 11, 12). He tavoittelivat täydellisyyttä ja asettivat siten riman korkealle kaikille myöhemmille raamatunjäljentäjille.

300-luku eaa. toi kuitenkin mukanaan haasteen. Aleksanteri Suuri halusi, että kaikille ihmisille maailmassa annettaisiin kreikkalainen sivistys. Hänen valloitustensa johdosta yleiskreikka eli koinee nousi viralliseksi kieleksi koko Lähi-idässä. Sen johdosta monet juutalaiset kasvoivat aikuisiksi oppimatta koskaan lukemaan hepreaa, eivätkä he siksi pystyneet lukemaan Raamattua. Niinpä vuoden 280 eaa. tietämillä Aleksandriaan Egyptiin koottiin ryhmä heprean kielen oppineita kääntämään hepreankielistä Raamattua kansan puhumaksi koineeksi. Heidän käännöksensä tuli tunnetuksi nimellä Septuaginta, joka on ’seitsemääkymmentä’ merkitsevä latinan kielen sana ja viittaa siihen, kuinka monta kääntäjiä uskotaan suunnilleen olleen. Se valmistui noin vuonna 150 eaa.

Hepreaa puhuttiin Palestiinassa vielä Jeesuksen aikana. Vallitsevana kielenä oli kuitenkin koinee niin siellä kuin muuallakin roomalaisen maailman laajalle levittäytyneissä provinsseissa. Sen vuoksi kristityt raamatunkirjoittajat käyttivät tätä tavallista kreikkaa tavoittaakseen mahdollisimman monia kansakuntien ihmisiä. Lisäksi he lainasivat paljon Septuagintaa ja hyödynsivät monia sen ilmauksia.

Koska varhaiskristityt olivat innokkaita lähetystyöntekijöitä, he oppivat pian taitaviksi esittämään Septuagintasta raamatullisia perusteita sille, että Jeesus oli kauan odotettu Messias. Se ärsytti juutalaisia ja pani heidät tuottamaan joitakin uusia kreikankielisiä käännöksiä, joiden tarkoitus oli viedä kristityiltä perusteluja sillä keinolla, että näiden todisteluissaan käyttämiä mielijakeita muutettiin. Esimerkiksi Jesajan 7:14:ssä Septuaginta käytti ’neitsyttä’ tarkoittavaa kreikkalaista sanaa, joka viittasi profeetallisesti Messiaan äitiin. Noissa uusissa käännöksissä käytettiin erästä toista kreikkalaista sanaa, joka tarkoittaa ’nuorta naista’. Kun kristityt vain edelleen käyttivät Septuagintaa, juutalaiset luopuivat lopulta kokonaan taktiikastaan ja alkoivat kannattaa paluuta hepreaan. Tämä kääntyi viime kädessä siunaukseksi myöhemmälle Raamatun kääntämiselle, koska sen ansiosta heprean kieli säilyi elossa.

Kristillisen julkaisutoiminnan alku

Innokkaat varhaiskristityt ryhtyivät tekemään Raamatusta niin monia jäljennöksiä kuin pystyivät, ja kaikki työ tehtiin käsin. He olivat myös edelläkävijöitä vaihtaessaan kirjakääröt koodeksiin, jossa oli sivut niin kuin nykyaikaisissa kirjoissa. Sen lisäksi, että koodeksi oli kätevämpi silloin kun piti löytää nopeasti raamatunkohtia, siihen mahtui enemmän tekstiä kuin yhteen kääröön – vaikkapa kaikki Raamatun kreikkalaiset kirjoitukset tai jopa koko Raamattu.

Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten kaanon valmistui noin vuonna 98, kun Johanneksen, viimeisen elossa olevan apostolin, kirjat tulivat valmiiksi. Eräästä Johanneksen evankeliumin jäljennöksestä on olemassa katkelma nimeltä Papyrus Rylands 457 (P⁵²), joka on viimeistään vuodelta 125. Jo vuosina 150–170 Tatianus, Justinus Marttyyrin oppilas, laati Diatessaronin, kertomuksen johon Jeesuksen elämä oli koottu niistä samoista neljästä evankeliumista, jotka ovat Raamatuissamme nykyään.a Tämä osoittaa, että hän piti ainoastaan noita evankeliumeja oikeaperäisinä ja että ne olivat jo laajalti käytössä. Vuoden 170 tienoilla valmistui ”Uuden testamentin” kirjojen varhaisin tunnettu luettelo nimeltä Muratorin katkelma. Siinä luetellaan useimmat Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten kirjat.

Kristinuskon leviäminen synnytti pian tarpeen saada käännöksiä Kreikkalaisista samoin kuin Heprealaisista kirjoituksista. Lopulta tehtiin lukuisia käännöksiä, esimerkiksi armenialainen, koptilainen, georgialainen ja syyrialainen Raamattu. Monesti oli luotava kirjaimisto vain tuota tarkoitusta varten. Esimerkiksi Wulfila (Ulfila), 300-luvulla elänyt Rooman kirkon piispa, on tiettävästi keksinyt goottilaisen kirjoituksen voidakseen kääntää Raamatun. Hän kuitenkin jätti kääntämättä Kuninkaiden kirjat, koska hän arveli, että ne edistäisivät goottien sotaisia taipumuksia. Se ei kuitenkaan estänyt ”kristityiksi” kääntyneitä gootteja ryöstämästä Roomaa vuonna 410!

Latinalainen ja slaavilainen Raamattu

Samaan aikaan latinan merkitys kasvoi, ja Raamatusta tehtiin useita vanhoja latinalaisia käännöksiä. Ne vaihtelivat kuitenkin tyyliltään ja tarkkuudeltaan. Siksi vuonna 382 paavi Damasus antoi sihteerilleen Hieronymukselle tehtäväksi kääntää virallinen latinankielinen Raamattu.

Alkajaisiksi Hieronymus tarkisti Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten latinalaiset käännökset. Mutta Heprealaiset kirjoitukset hän halusi ehdottomasti kääntää alkukielestä hepreasta. Niinpä hän muutti Betlehemiin vuonna 386 opiskelemaan hepreaa ja etsimään apua joltakin rabbilta. Tämä herätti melkoista kiistaa kirkon piireissä. Jotkut, muun muassa Hieronymuksen aikalainen Augustinus, pitivät Septuagintaa henkeytettynä, ja he syyttivät Hieronymusta juutalaisten puolelle menemisestä. Hieronymus ponnisteli eteenpäin työssään ja sai käännöksensä valmiiksi noin vuonna 400. Hakeutumalla lähelle alkuperäisten kielten ja dokumenttien lähdettä ja kääntämällä ne aikansa elävälle kielelle Hieronymus ennakoi nykyaikaisia käännösmenetelmiä tuhat vuotta etuajassa. Hänen käännöksensä tuli tunnetuksi nimellä Vulgata ’yleinen käännös’, ja siitä oli ihmisille hyötyä satojen vuosien ajan.

Kristikunnan itäosissa monet osasivat vielä lukea Septuagintaa ja Raamatun kreikkalaisia kirjoituksia. Mutta myöhemmin Itä-Euroopassa alettiin käyttää yleisesti slaavilaiseen kieliperheeseen kuuluvia kieliä ja murteita. Vuonna 863 kaksi kreikankielistä veljestä Kyrillos ja Methodios lähtivät Määriin nykyisen Tšekin tasavallan alueelle. He alkoivat kääntää Raamattua slaavilaiselle kielelle. Sitä varten he loivat glagoliittisen kirjoituksen, jonka myöhemmin syrjäytti Kyrilloksen mukaan nimensä saanut kyrillinen kirjoitus. Tähän kirjoitukseen perustuvat nykyiset venäjän, ukrainan, serbian ja bulgarian kirjaimistot. Slaavilainen Raamattu palveli tuon alueen väestöä sukupolvien ajan. Aikaa myöten kielet kuitenkin muuttuivat eikä tavallinen ihminen enää ymmärtänyt sen tekstiä.

Hepreankielinen Raamattu säilyy

Tänä aikana, noin 500–900-luvulla, masoreetteina tunnettu ryhmä juutalaisia kehitti järjestelmällisiä jäljentämismenetelmiä saadakseen Raamatun heprealaisten kirjoitusten tekstin säilymään muuttumattomana. He menivät niin pitkälle, että laskivat kaikki rivit ja jopa yksittäiset kirjaimet sekä kirjoittivat muistiin eri käsikirjoitusten muunnelmat ainoastaan sitä tarkoitusta varten, että teksti säilyisi autenttisena. He eivät ponnistelleet turhaan. Esimerkiksi kun nykyisiä masoreettisia tekstejä verrataan Kuolleenmeren kirjakääröihin, jotka kirjoitettiin vuosien 250 eaa. ja 50 ya. välillä, huomataan, että mikään ei muuttunut opillisesti yli tuhannen vuoden aikana.b

Euroopassa elettiin pimeää keskiaikaa. Tavallinen kansa ei juuri lukenut tai opiskellut. Lopulta kirkkolatinaa ei osannut lukea edes suurin osa papeista; monesti he eivät osanneet lukea edes omaa kieltään. Lisäksi juuri näihin samoihin aikoihin Euroopan juutalaiset koottiin gettoihin. Osittain tämän eristämisen johdosta Raamatun heprean tuntemus säilyi. Ennakkoluulojen ja epäluottamuksen vuoksi juutalaisten tietämys ei kuitenkaan usein ollut käytettävissä geton ulkopuolella. Myös kreikan taito väheni Länsi-Euroopassa. Tilannetta pahensi entisestään se, että lännen kirkko kunnioitti suuresti Hieronymuksen latinalaista Vulgataa. Sitä pidettiin yleensä ainoana hyväksyttynä käännöksenä, vaikka latina oli muuttumassa kuolleeksi kieleksi masoreettisen kauden loppupuolella. Niinpä kun halu tuntea Raamattu alkoi hiljalleen orastaa, näyttämö oli valmis suurelle konfliktille.

Raamatun kääntämistä vastustetaan

Vuonna 1079 paavi Gregorius VII sääti ensimmäisen niistä monista keskiajan kirkon säädöksistä, joilla kansankielisten Raamattujen valmistaminen ja toisinaan jopa omistaminen kiellettiin. Hän peruutti luvan pitää slaavilaisia messuja, koska sitä varten olisi pitänyt kääntää osia Raamatusta. Täysin vastoin varhaiskristittyjen kantaa hän kirjoitti: ”Kaikkivaltias Jumala on – – katsonut hyväksi, että Pyhä Raamattu olisi salaisuus joissakin paikoissa.” Kun tämä oli kirkon virallinen kanta, niitä, jotka kannustivat lukemaan Raamattua, pidettiin yhä useammin vaarallisina.

Raamatun jäljentäminen ja kääntäminen kansankielille jatkui huolimatta epäsuotuisasta ilmapiiristä. Euroopassa liikkui luvattomasti monia erikielisiä Raamattuja. Ne oli kaikki jäljennetty käsin, sillä painaminen irtokirjakkeilla keksittäisiin Euroopassa vasta 1400-luvun puolivälissä. Mutta koska Raamatut olivat kalliita ja niitä oli vähän, tavallinen ihminen saattoi pitää itseään onnellisena, jos sai itselleen osankin jostain Raamatun kirjasta tai vain muutaman sivun. Jotkut opettelivat ulkoa valtavan pitkiä osuuksia, jopa kokonaan Raamatun kreikkalaiset kirjoitukset!

Ajan myötä nousi laajoja liikkeitä, jotka vaativat kirkon uudistamista. Tällaiset liikkeet syntyivät osaksi sen vuoksi, että ymmärrettiin uudelleen Jumalan sanan tärkeys jokapäiväisessä elämässä. Miten nämä liikkeet ja kirjapainotaidon kehittyminen vaikuttaisivat Raamattuun? Entä mitä tapahtui William Tyndalelle ja hänen käännökselleen, joista puhuttiin kirjoituksen alussa? Seuraamme tulevissa numeroissa tätä kiehtovaa kertomusta aina meidän päiviimme asti.

[Alaviitteet]

[Taulukko s. 8, 9]

Tärkeitä ajankohtia Raamatun välittymisessä eteenpäin

(Ks. painettu julkaisu)

ENNEN AJANLASKUMME ALKUA (eaa.)

Heprealaiset kirjoitukset valmistuvat n. v. 443 eaa.

 400 eaa.

Aleksanteri Suuri (k. v. 323 eaa.)

 300 eaa.

Septuagintan kääntäminen alkaa n. v. 280 eaa.

 200 eaa.

 100 eaa. Useimmat Kuolleenmeren kirjakääröt n. v:sta 100 eaa. v:een 68 ya.

YLEISTÄ AJANLASKUA (ya.)

Jerusalemin hävitys v. 70

Kreikkalaiset kirjoitukset valmistuvat v. 98

 100

Johanneksen evankeliumin sisältävä Papyrus Rylands (ennen v. 125)

 200

 300

 400 Hieronymuksen latinankielinen Vulgata n. v. 400

 500

 600

Masoreettista tekstiä valmistetaan

 700

 800

Kyrillos Määrissä v. 863

 900

1000

Kansankieliset Raamatut kielletään v. 1079

1100

1200

1300

[Kuva s. 9]

Varhaiskristityt olivat edelläkävijöitä koodeksin käytössä

[Kuva s. 10]

Hieronymus lähti Betlehemiin opiskelemaan hepreaa